tiistai 18. syyskuuta 2018

Parasta kaverisynttäreissä

Meillä juhlittiin viime viikonloppuna lapsen kaverisynttäreitä. Sitä edelsi tietysti villikoiramainen stressaaminen, jossa olen aivan erityisen hyvä. Mitä stressasin? Mistä olin lopulta erityisen ylpeä?


Juhlaherkkuja


Stressaava valepukki 


Vietin koko viime viikon stressaten kahta asiaa:

no ensinnäkin sitä, että olen oikea valepukki, kun olen vuosi sitten kirjoittanut postauksen otsikolla Ihan tavalliset kaverisynttärit ja vaikka olin vakuutellut, että mitä sitä lasten kemuja turhaan stressaamaan, niin silti minä stressasin.

Toisekseen stressasin sitä, että mitenköhän lapsen kaverisynttärit oikein mahtaa sujua? Tämä oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun pikkuneiti party planner suunnitteli kaiken alusta loppuun ihan itse. Hän teki aikataulun, lähetti kutsut Whatsappilla, mietti tarjoilut ja koristelut, valitsi Lagerhausista mieleisensä lautaset ja servetit, keksi puuhat ja hoiti homman maaliin. Ensimmäistä kertaa minun tehtäväksi jäi vaan vinguttaa kaupan etupisteet kotiin ja hääräillä keittiössä. Superihana pikkutyyppi päätti jopa olla haluamatta kakkua, mitä kukaan ei syö ja siksi meillä olikin kakun sijaan jätskibaari, joka toimi ihan älyttömän hyvin. Kuudelle vieraalle meillä oli varattu 3 litraa jätskiä ja sitä riitti vielä isot kauhalliset meille vanhemmillekin.

Eli toisin sanoen, stressasin taas jälleen kerran aivan turhaan, mutta kun sen "villikoira" pääsee sisällä irti, sitä on mahdotonta pysäyttää! Tunnistatko itsessäsi saman?


Jätskibaari

(Huom! Kynttilä on led-kynttilä, emme käytä lasten kanssa aitoja tuikkuja ollenkaan)

Ihan tavalliset kaverisynttärit


Juhlat oli ihan älyttömän kivat, jätimme lauman 11-vuotiaita hetkeksi juhlimaan keskenäänkin, itse ollen pihalla lähistöllä jos jotain tulee. Lapsilla tai pikemminkin nuorilla oli homma hyvin hallussa ja naurun remakka kuului avoimesta ikkunasta ulos asti, kun lopulta läpsyttelimme takaisin kotiin. Kaikilla oli hauskaa, vaikka meillä olikin jälleen kerran ihan tavalliset kaverisynttärit.


Koristeet Lagerhausista


Parasta kaverisynttäreissä?


Kun juhlat oli juhlittu, kaverit halattu ja heipattu kotimatkalle, päivänsankari laukkasi takaisin lahjojensa kimppuun, ihaili saamiaan aarteita ja huokasi onnesta.

Äiti arvaa mikä näissä kaverisynttäreissä oli ihan parasta?

Kelasin nopeasti päässäni: jätskibaari? Lahjat? Ruotsista haetut kattaustarvikkeet? Lempi limu? Kuinka "kujalla" sitä voikaan mutsi-ihminen olla, thih... Lapsi vastasi:

kaverit


Pakahdun ylpeydestä


Olen niin ylpeä tuosta pienestä ihmisestä. Synttärit, lahjat eikä todellakaan kaverit ole mikään itsestäänselvyys. Kiitollisena toivotin tervetulleeksi jokaisen juhlavieraan. Ihanaa, kun he olivat raivanneet kalentereistaan aikaa näille juhlille. Ja kunpa tuo asenne jatkuisi läpi elämän, että ihmiset tekee juhlan ja että kaverit on parasta. Oikea elämänasenne. Pakahdun ylpeydestä.


Happy Birthday lasten synttärit


-Sari


torstai 13. syyskuuta 2018

Helpot ja nopeat couscousmuffinssit

*Kaupallinen yhteistyö Blå Band

Helpot couscousmuffinssit BlåBand

Te tiedätte, että minä en ole kovinkaan ketterä kehäkettu mitä kokkailuun tulee. Siitä huolimatta en voi muuta kuin todeta, että "tuulta päin", kun avautuu mahdollisuus haastaa itseä keittiön puolella! Niinpä lähdin innolla mukaan ideoimaan, mitä herkullista voisi kehittää Blå Bandin uudesta Couscous-Kasvis pata-aineksesta.

Minä rakastan couscousia ja meidän perusruokalistaan kuuluu skandinaavishenkinen kasvis-kana-couscous. Nyt halusin jotakin ihan erilaista ja sitten se vaan putkahti päähän: sujautetaan mausteinen couscous muffinssitaikinan sisälle! Koska en ole koskaan törmännyt sellaiseen reseptiin, piti kehittää ihan oma resepti. Nyt jos koska oli siis pakko poistua omalta mukavuusalueelta ;) Pähkäilin kovasti reseptiä, mitä tarvitaan lisää, mitä vähemmän ja onko nyt kaikkea sopivasti? Muutaman koe-erän jälkeen löytyi sopivat suhteet ja olen itse lopputulokseen tosi tyytyväinen. Saimme aikaan hyvänmakuiset couscousmuffinssit!


Couscousmuffinssit



COUSCOUSMUFFINSSIT 8 kpl


Tarvitset:
120g valmista Blå Band Couscous pata-ainesta
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 kananmunaa
2 dl maitoa
50g margariinia sulatettuna

Valmistusohje:
Valmista Couscous pata-aines ohjeen mukaan. Tarvitset muffinssitaikinaan n.120g valmista couscous-pataa. Loput voit käyttää vaikka evässalaatin sekaan tai jos edelliseltä aterialta on jäänyt couscous-pataa yli, voit käyttää ne tähän taikinaan. Näin helposti sinäkin voit pienentää ruokahävikkiä!

Sen jälkeen sekoita kaikki taikinan aineet keskenään: vehnäjauhot, leivinjauhe, kananmunat, maito ja sulatettu margariini. Kun taikina on valmis, sekoita joukkoon couscous pata-aines.

Jaa taikina n.8 muffinssivuokaan tai suoraan muffinssipellille. Muffinssit kohoavat hieman. Paista muffinsseja uunin keskitasolla, 200 asteessa 15-20 minuuttia.

IDEA! Voit tuunata couscousmuffinsseja esimerkiksi aurinkokuivatuilla tomaateilla, yrteillä tai vaikka lohella! Me herkuttelimme muffinssit tuoreiden pensasmustikoiden kera. Muffinssit sopivat brunssipöytään tai vaikka retkelle evääksi. Kriittiseen testiryhmääni kuului myös tietenkin lapset, jotka ideoivat, että muffinssit sopivat hyvin välipalaksi! 



Helpot couscousmuffinssit BlåBand

Blå Band Couscous-Kasvispata


Blå Bandin pata-ainekset ovat minulle jo ennestään tuttuja. Niitä on hyvä pitää hätävarana kaapissa, koska ne säilyy hyvin ja ne on nopeat valmistaa. Couscous-Kasvispata oli ihana lisä jo olemassa olevaan tuoteperheeseen. Se on tosi helppo ja nopea valmistaa ja sitä voi tuunata niin paljon kuin mielikuvitus riittää! Couscous-Kasvispata itsessään sopii kasvissyöjälle. Voit tuunata sitä esimerkiksi tofulla tai soijalla. Jos taas haluat siitä lihaisamman, sujauta sekaan lohta tai kanaa. Jugurttipohjaiset kastikkeet tai ihan vaan reilusti maustamaton turkkilainen jugurtti sopii hyvin couscousin kastikkeeksi. Itse couscouspata oli sopivan mausteinen, jota voi halutessaan loiventaa jugurtilla.

Herkulliset kotimaiset pensasmustikat


Helppo suolainen muffinssi

Äänestä herkullisinta reseptiä!

Mitä jos viikonloppuna teillä olisikin herkullista Blå Band Couscous-Kasvispataa omalla tyylillä tuunattuna? Tule katsomaan millaisia herkkuja muut bloggaajat ovat kehitelleet!



Keittiöterveisin, Sari


perjantai 7. syyskuuta 2018

Mitkä oli lapsesi ensimmäiset sanat?

Lasten kasvu ja kehittyminen on ensimmäisten vuosien ajan ainutlaatuista ja huikeaa. Se, että sitä saa seurata läheltä, on mittaamattoman arvokasta. Ensimmäisten vuosien aikana opitaan pötköttelyn sijaan liikkumaan ja ilmaisemaan itseään muillakin tavoin kuin itkemällä. Suurin piirtein taaperoiässä monet lapset sanovat ensimmäiset sanansa. Ensimmäinen sana, sehän on tietenkin äiti, eikö?



Puheenkehitys on yksilöllistä


Se nyt vaan on kutkuttavan jännittävä hetki, kun pieni taapero alkaa näyttää siltä, että kohta se tapahtuu! Kohta hän sanoo jotain! Toiset sanovat jopa alle vuoden ikäisenä, jotkut sitten panttaavat vähän pidempään. He kyllä kertovat sitten, kun on jotain asiaa. Toiset tarvitsevat vähän puheterapeutin apua ja sekin on ihan ok.


Mutta mikä sitten on lapsen ensimmäinen sana?


Lienee elokuvien syytä, että monien vanhempien päässä pyörii se oletus, että lapsen ensimmäinen sana olisi äiti. Tai mahdollisesti isi. Tai joku muunnelma niistä. Niin kai minäkin odotin. Koska en ollut aikaisemmin kuullut kenenkään muun ensimmäisiä sanojani, kuin omiani, eikä ne ole jäänyt mieleen sen kummemmin, en voinut muuta kuin odottaa maltillisesti.


Minun lapsen ensimmäinen sana...


Sitten se hetki koitti. Minun ihana lapseni sanoi ensimmäisen sanansa. Ja se oli äit...


MOPO!

Kyllä. Se oli mopo! (Jo pelkkä tämä kirjoittaminen naurattaa, ihan paras pikkutyyppi!) Siitä se sitten lähti ja melkoinen puhuja tuosta tenavasta onkin tullut. Kyllä se äiti ja isikin sieltä sitten lopulta tuli, mutta oltiinhan me niin paljon kaikkia kuormureita ja muita moottoriajoneuvoja ihailtu, niin mopo oli ihan looginen valinta ensimmäiseksi sanaksi. Kerrassaan mainiota!


Puheen kultainen keskitie


Näin koululaisten äitinä naurattaa ne pöhköt pikkulapsivuodet. Tiedättekö, tai muistatteko, kun ensin sitä odotti, että kunpa se alkais puhua ja sitten sitä toivoo, että kunpa se olis joskus hiljaa? ;) No nyt näin teini-iän kynnyksellä sitä vaan toivoo, että kunpa noi lapset puhuisi jatkossakin eikä vetäytyisi teinikuoreensa ja patoaisi tunteitaan. Siksi sitä saakin olla melkoinen agentti, että osaa lähestyä esiteiniä juuri oikealla tavalla, ettei kysele liikaa mutta kyselee kuitenkin sen verran, että lapsi tietää että hänen asioista ollaan aidosti kiinnostuneita. Puheen kultaista keskitietä etsiessä ;)


Kerro!


Mikä tai mitkä oli sinun lapsen ensimmäiset sanat?



perjantai 31. elokuuta 2018

Kuka hoitaa sairasta äitiä?

Minä olen kahden lapsen äiti. Ei siis ole ollut vain yksi tai kaksi yötä, kun olen istunut aamuyön pikkutunneilla ylhäällä, hytkyttänyt tai silitellyt pientä ihmistä sylissäni, koska hänen nenänsä on tukossa eikä pötköllään voi olla yhtään tai kun oksennustauti kourii pienen vatsaa, joskus ihokosketus tuntui rauhoittavan tilannetta huikeasti. Tai kun kuumeinen kekäle ihan vaan kaipasi syliin. Olen tehnyt järjestelyjä työpaikalla jotta voin jäädä kotiin hoitamaan kaaressa yrjöävää pikkupotilasta tai että voin autella kepein liikkuvaa koululaistani kerroksesta toiseen, vessaan ja noin. Olen keksinyt mitä kummallisimpia virityksiä sängyn jalkojen alle, päädyn nostamiseksi. Olen kipittänyt kauppaan hakemaan mehukeittoa, lempi jugurttia ja kivennäisvettä pikkuisen potilaan olon parantamiseksi. Olen valvonut tuntikausia yhtä kyytiä, kun ei ole uskaltanut jättää vartin välein ykäävää lasta hetkeksikään yksin. Olen pohtinut sydän sykkyrällä sopivaa lääkitystä, kun perus-Buranat ei auta ja olen keitellyt yrttiteetä tuoreista yrteistä, kun yskänlääkkeiden teho ei riitä. En ole mikään superäiti, enkä marttyyri. Olen ihan tavallinen äiti. Tehnyt niitä asioita mitä kuka tahansa äiti tekee. Joku vielä enemmän, joku eri tavalla. On kuitenkin ihan sanomattakin selvää, että kun lapsi sairastaa, minä hoidan.

Mutta.

Kuka hoitaa äitiä,

kun äiti itse sairastuu?



Nenäliinoja kuumemittari tumma suklaa


Aikuisen on vaan selvittävä?


Äitihän on nyt aikuinen, jonka nyt vaan on selvittävä. Mitäs pikku nuhasta! Silloin ennen vanhaan peltotöihinkin mentiin vaikka kuumemittari olisi räjähtänyt, eikä silloin ollut kuumemittaria kuin kyläpahasen rikkaimmassa perheessä ja sekin rikki. Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä huolehtimaan itsestään! Näinkö?

Entäs ne äidit, jotka ovat pienten lasten kanssa kotona ja yrjötauti pitää äidin veskin lattialla vaakatasossa tai influenssa kovine kipuineen sängyn pohjalla? Kuka hoitaa lapset? Entä jos isovanhemmat asuu kaukana? Tai puoliso on töissä? Ei töistä saa jäädä hoitamaan sairasta puolisoa. Tai entä jos ei ole puolisoa? Ja edelleen se äiti voi olla hyvinkin huonossa hapessa, esimerkiksi influenssa ei ole leikin asia. Eikä se vaan nykyään mene niin, että huonossa hapessa mennään lääkäriin. Tai mennään, mutta lääkäri taputtaa selkään ja lähettää kotiin pärjäilemisineen.


Kaikki äidit kaipaa hemmottelua, paitsi marttyyrit?


Eräässä kotimaisessa naisten komediasarjassa on kuvattu äitihahmo niin makoisana marttyyrinä, joka vähättelee itseään aina vaan kun mahdollista eikä osaa ottaa minkäänlaista positiivista huomiota vastaan. Enhän minä nyt, pyh! Tuo rooli tuntuu istuvan meissä suomalaisissa aika napakasti.

Mutta voiko joku väittää vastaan, etteikö muka olisi ihanaa saada hemmottelua sairaana ollessa? Vähän suklaata, lämmintä teetä, KAHVIA, uusin naisten lehti tai vaikka sen, että puoliso ottaa lapset ja koirat ja lähtee vaikka pariksi tunniksi ulos, että potilas saa ihan vaan olla ja tehdä mitä tykkää?  Tai että voisi mennä lääkäriin. Ihan rauhassa. Yksin. Olen kokeillut mennä hirveässä flentsussa lekuriin ja verikokeeseen niin, että tenava piti ensin kieputtaa rattaisiin paikoilleen kirkumaan, kun hoitaja koitti saada verikoetta allekirjoittaneen käsivarresta. Siinä sitä olikin tekemisen meininkiä ihan tosissaan ;)

Mutta onko meidän puoliso ja lapsetkin jämähtäneet siihen muottiin, ettei sairasta äitiä tarvitse hoitaa, koska äiti on...äiti?? Enkä edes viitsi aloittaa miesflunssasta tähän... Hihi!


Äitihän voi toki sairastua monellakin eri tavalla, eri ikäisenäkin. Itselle tämä on tietysti puhuttelevin ajankohta, kun eletään tätä lähes pikkulapsivaihetta. Palataan sitten niiden juttujen osalta 30 vuoden päästä asiaan, kun olen nuorekas vanha frouva (no katsotaan nyt olenko koskaan mennyt naimisiin) ja miten nuo aikuiset lapset minua hoitavat vai alkavatko tapella hoivakotipaikasta ja testamentista ;)


Kuka sinua hoitaa, kun olet sairas?


Äiti, kun sinä sairastut, kuka sinua hoitaa? Haluaisitko, että sinua hoidetaan? Vai kuulutko marttyyrisarjaan ja pyh, eihän minua nyt mitenkään tarvitse hoitaa? ;)


Hygge lautanen Ikeasta ja tummaa suklaata

Piti vielä lopuksi laittaa kuva maailman hyggeimmästä lautasesta jonka ostin alkukesän aleista. Kyllä nyt kelpaa lääkitä omaa syysflunssaa tummalla suklaalla hyggelautaselta ;)

Voimia ja rakkautta kaikille äideille, jotka kaipaisivat itsekin vähän lempeää hoivaa ja pehmeää silittelyä

Lämpimin terveisin sohvalta, Sari


maanantai 27. elokuuta 2018

MUTSI 1 - reissukarma 0


Miniloma Silja Symphonyllä, syysloma

Nakit ja mutsi-blogin Päivi lanseerasi keväällä osuvan termin "reissukarma" ja kirjoitti aiheesta otsikolla Reissukarma is a bitch (lukusuositus!). Kävin jo silloin osoittamassa myötätuntoani, omakohtaisesta kokemuksesta johtuen. Nyt täytyy kuitenkin tuulettaa, on tapahtunut ihme. Taistelu ei varmasti ole ohi, mutta silti. Nyt kävi niin, että...

minä voitin reissukarman 1-0!

Ennen lapsia en ollut kuullutkaan reissukarmasta. Kun esikoinen oli alle vuoden, reissukarma tuli minullekin tutuksi. Eli aina, kun piti lähteä jonnekin reissuun, joku meistä sairastui. Aina. Ihan joka kerta. Aaargh. Ja tuntui, ettei kukaan ymmärrä miksi me joudumme aina perumaan kaikki menomme ja tuntui, ettei kukaan sairasta samalla tavalla kuin me.

Ensimmäisen kerran reissukarma iski, kun esikoinen oli alle vuoden ja olimme ensimmäistä kertaa junalla matkalla kyläilemään  ja aloin "voida pahoin" yhdessä esikoisen kanssa heti, kun olimme kohteessa. Siinä olikin mukavaa voida pahoin koko 200km junamatka takaisin kotiin. Kiitos VR:n joka luki tilannetta ja järjesti meille hytin, jossa sain voida pahoin ilman, että koko junavaunullinen sairastuu.

Siitä se sitten alkoi. Olipa reissu mikä tahansa, meistä on aina joku kipeänä, kun lähdön hetki koittaa. On flunssaa ja ykätautia. Eikä me siis suinkaan jatkuvasti olla sairaana. On pitkiäkin pätkiä, kun ei ole mitään. Sitten yhtäkkiä kun matka lähestyy, tauti ilmestyy.

Aikoinaan kun lapset olivat pieniä, koitimme joskus saada ns. omaa aikaa viemällä lapset mummolaan hoitoon viikonlopuksi. Usein kävi niin, että kun lähtöön oli korkeintaan enää päivä, jommalla kummalla tenavalla nousi kuume. Tai jos ei vielä silloin, niin kun olimme ajaneet 100km viemään lapsia mummolaan ja 100km takaisin, tulikin jo puhelua, että nyt tenavalla on kuume, silmä tulehtunut tai jotakin muuta. Ei muuta, kun lapsen hakusuunnitelmaa miettimään. Kyllähän se joskus tuntui kovin epätoivoiselta. Eikä vähiten silloin, kun jouduin edellisenä päivänä soittamaan tulevan kummilapseni äidille, että emme pääse tulemaan ristiäisiin, kun olemme kaikki sairaana!

Keväällä varasin meille syysristeilyn koululaisten iloksi, että heille tulee heti koulun alkamisen jälkeen oma pieni miniloma. Koko kesä meni hyvin vähällä sairastamisella ja mitä lähemmäs reissua tultiin, sitä enemmän alkoi jännittää. Milloin se iskee?

Viimeinen viikko ennen risteilyä oli ihan kamalan stressaavaa. Tein aivan kaikkeni, että pääsisimme matkaan. Aloitimme hyvissä ajoin vitamiini+maitohapposuperkuurin. Tein lähes kemiallisia kaavioita, että lapset olisi puettu kouluun sopivissa vaatteissa, ettei tule kylmä eikä kuuma. Kaverikielto astui voimaan tiistaina. Jännitin lähtöämme perjantaihin saakka, kunnes lapset tulivat koulusta. Koska olihan meillä alla huonon onnen viikko.

Perjantaina viideltä, kun Silja Symphony alkoi lipua kohti Kustaanmiekkaa, me olimme laivan buffassa aloittelemassa minilomaamme syömällä hyvin. Me pääsimme reissuun! Mutsi 1 - reissukarma 0!

Oli mahtava reissu. Siitä myöhemmin lisää. Näihin kuviin ja mietteisiin tällä kertaa,

Sari
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...