keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Älä sano tätä lapselle!

Vaikka joskus nuorena äitinä kuvittelin, että kaiken maailman kasvatuslogiikat aukeaa minulle sitä mukaa kun tilanteita tulee eteen, täytyy myöntää, että aika monta settiä on mennyt silti ohi. Kun kaikki kasvatuslogiikat ei vaan aukea. Kuten esimerkiksi tämä:

lapsi kaatuu, lyö polven, polvesta tulee verta ja mitä tekee aikuinen?
Sanoo, että "ei se sattunut"!


Pixabay


Siis mitä hitsiä? Sattuihan se! Lapsi itkee, polvesta tulee verta. Kolaus tuntuu sekä fyysisesti - polveen koskee, että henkisesti - luultavasti ylpeys on ainakin koetuksella, koska todennäköisesti lasta on juuri varoitettu, että "älä juokse sinne alamäkeen täysillä". Ja lapsethan tunnetusti kuulevat ohjeista vain sen lopun. Eli:"juokse sinne alamäkeen täysillä".

Pohditaanpa hetki tätä "ei se sattunut"-logiikkaa.

Onkohan se "ei se sattunut" joku refleksinomainen lause? Vähän samaa sarjaa kuin se, kun heräät päiväunilta puhelimensoittoon ja soittaja kysyy, "nukuitsä?" ja vastaat siinä umpipöpperössä "eeeen...", eli se vaan tulee kuin refleksi ja vastaat jotakin ihan pölvänderiä.

Vai onko se lähinnä lohdutus itselle, että ei tässä minulla mitään hätää? Minäkin olen nimittäin erittäin kylmähermoinen mimmi, joka laastaroi isommatkin haavat sujuvasti, mutta kun oma lapsi tulee polvi veressä kotiin, en voi ees katsoa mikä on tilanne vaan hälytän miehen tutkimaan. Paitsi silloin kun ei ole miestä paikalla. Sitten on pakko koittaa olla pökertymättä ja kurkistaa tilannetta itse.

Onko tässä "ei se sattunut"-lausahduksen takana myöskin jonkinlainen pelko siitä, että me suomalaiset viikingit olisimme kasvattamassa jotakin nössösukupolvea, joka alkaa narisemaan pienimmistäkin asioita? Että jos myöntäisikin, että ohhoh, kylläpäs sinua taisi sattua kovasti, lapsi huutaisi jatkossa kurkku suorana kaikkia elämässä kohtaamiaan vääryyksiä?

Ei se sattunut-kommentointihan on suoranaista tunteiden ja tuntemusten mitätöintiä. Halutaanko me todella viestiä noille pienille ihmisille, että vaikka sinuun sattuu, niin mitä siitä, eteenpäin sano mummo lumessa? Hyvin ohuena aasinsiltana tähän - minusta kivunhoito Suomessa on ihan retuperällä ja kai nyt onkin, kun kiputuntemusten tietynlainen epääminen on iskostettu tähän kansaan jo äidinmaidossa.

Toisaalta lapsi oppii senkin, kun mikään ei koskaan saa sattua, ei lapsi myöskään välttämättä jatkossa kerro, että hei, minuun muuten sattui.

Eli, kun lapsi seuraavan kerran kompuroi, älä sano, että ei se sattunut.

Kokeile todeta ihan vaan tapahtunut, että "ohhoh, sinua taisi sattua". Valitse jatkolauseet tarpeen mukaan, kuten esimerkiksi: puhalletaanko pipiin, mennäänkö hakemaan lääkkeeksi jätskiä, tämä paranee varmasti tai muuta nokkelaa. Voihan myös todella olla niin, ettei tosiaan sattunut. (Monta kertaa ainakin meillä lapsi itse on ällistynyt vasta esimerkiksi suihkussa, että oho, kyynärpäässä on naarmu ja kun kartoitetaan milloin se on tullut, niin ainiin, kaaduin koulussa aamulla liikkatunnilla.) Ja hei, tarkoitus ei ole jäädä tuleen makaamaan, mutta pieni empatia ei ole pahitteeksi.

**

Lempeää päivää sinne teille!

-äiti joka tietää, että tekevälle sattuu ja tapahtuu



maanantai 16. huhtikuuta 2018

Kolme parasta vinkkiä helppoon vappuun - näillä onnistut!

*Kaupallinen yhteistyö: Vegaoo.fi

Vappuun kuuluu olennaisesti kolme tärkeää elementtiä: SIMA, MUNKIT ja NAAMIAISASUT. Koska vappuun on enää pari viikkoa ja jos sinulla on valmistelut vielä vaiheessa (eli ruuhkiskielellä: 'ei ole ehtinyt edes aloittaa'), niin ei hätää. Näillä ohjeilla taiot ihanan vapun nopeasti!


VADELMASIMA

Koska perinteisen siman valmistamisessa menee noin viikko, vadelmasima on makoisa tavallisen siman korvike ja valmistuu vuorokaudessa. Sima oli todella helppo ja nopea valmistaa ja se maistui lähes limulle, koska siinä oli niin paljon vadelmia. Koska meidän pakastimesta oli vadelmat loppu, hyödynsimme tässä kaupan pakastealtaan antimia. Kannattaa laittaa ohje talteen, jos et ehdi tehdä perinteistä simaa tai kaipaat vaihtelua! Ohje: Maku




MUNKIT

Koska vappuna pitää olla munkkeja, päätimme tehdä rahkaisia pikamunkkeja Annin uunissa-ohjeella. Mutta ettei tämä menisi liian siirappiseksi ilotteluksi, täytyy myöntää, että kuvauksia edeltävänä iltana paistetut munkit menivät ihan pieleen - ne paloivat pinnalta ja jäivät sisältä raa'aksi, thih hih! No eihän siinä voinut muuta kuin todeta, että ei se haittaa mitään. Niinpä haimme lähikaupasta Fazerin Nami-munkit. Niiden päälle teimme pikeerin Kinuskikissan helpolla ohjeella. Pikeerin värjäsimme vihreällä pastavärillä. Lapset saivat upottaa munkit pikeeriin ja ripotella strösselit päälle. Koristelussahan on periaatteessa vain taivas rajana: ripottele munkkien päälle suklaahippusia, lempikarkkeja tai vaikka poppareita!





NAAMIAISASUT

Vappuna pitää ehdottomasti olla kivat vappuasut! Tilasimme lapsille naamiaisasut Vegaoo.fi:stä. Sieltä löydät ihanat naamiaisasut myös aikuisille. Vegaoo.fi:n valikoimista löytyy myös kattava valikoima erilaisia asusteita täydentämään naamiaisasuja sekä paljon erilaisia tarvikkeita juhlien järjestämiseen!

Ja tällaiset asut lapset valitsivat: 

Meillä heiluu vappuna Mario-peleistä tuttu Luigi!





Luigin lisäksi meillä on upea keskiaikainen prinsessa!





V A P P U
- me ollaan valmiina!



Nyt kun pistät tilauksen Vegaoo.fi:lle menemään, niin ehdit saada naamiaisasut ja muut tarvikkeet vapuksi! Löytyykö teiltä vappuna vadelmasimalasien ääreltä esimerkiksi ihana Elsa tai legendaarinen Darth Vader? :)

**

Inspiroivaa uutta viikkoa!



sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

VAPPU on ihan kohta, oletko valmis? Jos ET, sinun kannattaa lukea tämä! (+sneak peek)

Kun pimeästä helmikuusta on selvitty ja päivät alkavat valostumaan, tuntuu että kevät menee ihan hillitöntä vauhtia eteenpäin. Yhtäkkiä pääsiäiset huiskii ohi, sitten onkin jo perinteiset Lapsimessut ja seuraavaksi onkin vappu.

Tiedätkö mitä? Vappu on minun lemppari. Siinä missä monet muut juhlat voisin skipata kevyesti, vapussa on "sitä jotain".

Se on lupaus keväästä.

Se on lämmin.

Se on aurinkoinen.

Se on värikäs.

Se on leikkisä.

Se tuo kaikki ihmiset kodeistaan kaduille juhlimaan yhdessä, poksauttamaan kuohujuomaa, puhaltamaan serpentiinejä ja nauttimaan vapusta, karnevaalitunnelmasta, työväen juhlapäivästä.

Koska tiedän, että pikkulapsiperheissä vappu voi olla aikamoista sutinaa, olen koonnut teille tänä vappuna postauksen, jossa paljastan teille helpot vinkit ihanaan vappuun! Se postaus ilmestyy huomenna. Pysythän siis kuulolla!


ps. Puuttuuko sinulta vielä liput Lapsimessuille? Käy tykkäämässä blogini Facebook-sivusta ja osallistu samalla arvontaan, jossa voit voittaa kaksi lippua Lapsimessuille 2018! Osallistu arvontaan TÄÄLLÄ.



keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Yhden kukan taktiikalla

Mulla on tapana resetoida itseni yön aikana. Vaikka miten edellinen päivä olisi heittänyt häränpyllyä ja tyhmät asiat olisi tullut propelin läpi päin naamaa, kunhan yön saa nukuttua jokseenkin hyvin, niin sitä seuraa aina hyvä aamu. Etenkin nyt keväällä, kun aamut on valoisia ja parhaimmillaan jopa aurinkoisia. Ihana herätä, tehdä aamutoimet, hörpätä aamukahvi... Aamuissa kaikki vaan on parhautta!

Paitsi tänään. Koko aamu meni ihan vinoon. Kiukuteltiin oikein kypsästi puolin ja toisin lasten kanssa. Kumpparit ei mennyt jalkaan, urheiluhousut oli hävinneet ja muuta sellaista kaoottista hääräämistä. Harvemmin tulee heipattua lapset kouluun niin että itseä vielä siinä vaiheessa kiukuttaa, mutta tänään kävi niin. Sentään kyettiin sanomaan heipat, ettei vaan muristu.


Jäin sitten kotiin etätöihin ja tunnit meni mielenkiintoisten juttujen parissa, kuin siivillä. Pian kuopus soittikin jo ja ilmoitti olevansa kotimatkalla. Sanoin, että tulee reippaasti, että ehditään nähdä ennenkuin minulla alkaisi seuraava palaveri. Koomiset neljä minuuttia ennen palaverin alkua ovi kävi. Kuopus huutaa ovelta: "äiti tuu kattoo?" ja minä vastasin tietysti, että "kattomaan mitä? En voi nyt tulla!". Kuopus huutaa uudelleen sinnikkäästi, että "äiti tuu nyt kattoo!" Vastasin, että "enkä voi tulla, kun alkaa palaveri"! Kuopus huokasi niin älyttömän raskaasti, kuin nyt seitsemänvuotias vaan voi huokaista, että "ei sitte". No koitappa unohtaa koko asia, eli ei onnistu joten päätin vielä kipittää nopeasti ovelle. Siellä se pikkuinen punaposkinen tyyppi seisoi ovella pidellen auringonkeltaista leskenlehteä kädessään.

"Tää on sulle"

Kyllä. Sydän suli. Ja ehdin vielä palaveriinkin ajoissa!
Ai että, ihana napero!




torstai 5. huhtikuuta 2018

14 vuotta parisuhteessa (saman tyypin kanssa!)

Sitä aina kuulee kysyttävän niiltä älyttömän suloisilta vanhoilta pariskunnilta, että mikä se mahtaa olla, se pitkän parisuhteen salaisuus? Vastaukset on aina just niin ihanan aitoja. Ei niihin kukaan vastaa, että "se että meillä oli keskiviikkoisin siivouspäivä". Vaan vastaukset on just precis aitoja. Muistan yhden vanhan parin kertoneen, että heillä pitkän parisuhteen salaisuus oli se, että he käyvät tansseissa! Awwwww!

Papparainen käy nimittäin sunnuntaisin ja mummeli torstaisin. Bwah hah hah! Eli mitä ilmeisimmin pitkään parisuhteeseen tarvitaan myös hieman huumoria.


Järjettömän pitkiä parisuhteita
Koitin tässä miettiä pääni melkein puhki, voiko nykyparit saavuttaa edes niitä meidän isovanhempien pitkiä liittoja? Tiedättekö niitä superpitkiä liittoja, kun tyypit on ollut naimisissa tai vähintäänkin yhdessä melkein rippikoulusta päästyään?

Piti ihan kaivaa esiin se lista niistä hääpäivien nimityksistä, että mitenkä pitkälle niitä hääpäiviä on nimitetty. Kovimmista kovimmat kilistää skumppalasilliset Rautahääpäivänä, kun avioliittovuosia on takana 70! Ps. edellyttää ilmeisesti, että on ollut saman tyypin kanssa naimisissa sen koko ajan, hah. 70 vuotta on ihan järjettömän pitkä aika. Mieti!

Oho - 14 vuotta yhdessä!
Meillä tulla tupsahti 14 yhteistä vuotta täyteen ihan vaan yhtenä arkisena tiistaipäivänä. Aamulla jossain hampaiden pesun hujakoilla tuli mieleen, että ai hitsi, meillähän on vuosipäivä ja kerkesin huikata miehelle eteisen oven raosta, juuri ennen kuin hän lähti töihin, että hei onnea me! Arki ;)

En muista, milloin me oltaisiin varsinaisesti juhlittu vuosipäivää ja kun jälkijunassa merkitsin kalenteriin ylipäätään tuon meidän 14. vuosipäivän, päätin, että jos tässä ei ihan alamäkeen lipsahdeta, niin ensi vuonna voitaisiin juhlistaa tukevasti teini-ikäistä parisuhdettamme. Oiskohan se vaikka pikaruoka drive-in kahdestaan, ilman että takapenkki huutaa suoraa huutoa, siis jos saataisiin värvättyä lastenvahti puoleksi tunniksi? Kuulostaa lähes luksukselta!

Millaista on olla pitkässä parisuhteessa?
Tuttua. Tietää miten se toinen ei vaan saa sukkia makkarin lattialta pyykkikoriin saakka ja se toinen tietää miten neuroottisesti joku järjestelee juomalaseja keittiön kaapissa. Niistä on sitten ihan turha hermostua. Ja sitten toisaalta se toinen tietää senkin, miten tää toinen ilahtuu jos laittaa kahvit valmiiksi keittimeen ja voi sitten raskaan työpäivän jälkeen pistää kaffit tippumaan yhdellä napin painalluksella. Ja mä tiedän miten sitä toista ilahdutetaan makuuhuoneen puolella. Ei tarvii kuin taluttaa yläkertaan (meillä on siis yläkerta, en siis vie sitä mihinkään naapuriin herranjestas!), ohjata makkariin ja sanoa, että "sä voit nyt ottaa päikkärit täällä kaikessa rauhassa, mä hoidan ton muun sirkuksen sillä aikaa". Tuttuus ei ole siis paha asia, vaan päinvastoin.

Meidän pitkän parisuhteen salaisuus
Ihanan ihmeelliset ILTAKAHVIT! Liki poikkeuksetta meidän perhesirkushulabaloot päättyy joka ilta siihen, kun lapset on vihdoinkin omissa huoneissaan, kani on saatu väsytettyä ja me keitetään iltakahvit ja juodaan ne sohvalla yhdessä. Jaksamisesta riippuen voidaan puhua tai olla puhumatta. Kai siihen, että on jaksanut kattella tota toista noinkin pitkään, liittyy joku pitkäpinnaisuus, onhan tää välillä aikamoista kestävyysurheilua. Ja tietenkin se huumorintaju liittyy tähän kestävyysurheiluun myös aika olennaisella tavalla. Ihan niin kuin avioliitossakin, tämä on aika pitkälti tahtomista. Että tahtoo rakastaa. Oi mitä siirappia!

(Tai sitten pitkän parisuhteen salaisuus on vaan tämmönen jämpti Suomi-muija joka näyttää kaapin paikan, thih hih!)

14 vuoteen on mahtunut ylä- ja alamäkiä, 6 muuttoa, 2 kaupunkia, 2 lasta, lukematon määrä karvalapsia, kihlat, ja samanlaiset puhelimet. Oiskohan ne mätsäävät tuulipuvut listalla seuraavana?

**

Kuinka kauan te olette olleet
yhdessä / kihloissa / naimisissa?




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...