torstai 19. heinäkuuta 2018

Muista nämä 5 asiaa helteellä!

Suomea on viime päivinä joidenkin mielipiteiden mukaan hellinyt helle, kun taas joidenkin mielipiteiden mukaan kuumuus on lähinnä piinannut. Aina, kun Suomessa on ns. "ääriolosuhteita", alkaa taistelu siitä, kuka on kovin jäbä tai gimuli, koska eihän tämä kuumuus nyt ole mitään! Tai kun talvella on -30, mitä siitä itkemään. Siinä kohtaa suomalaisen kuuluu vasta vaihtaa shortsit pitkälahkeisiin housuihin ja ei muuta kun ulos vaan!


Haluaisinkin muistuttaa, että meillä kaikilla on erilainen lämmön- tai kylmyyden sietokyky ja on ihan ookoo olla nauttimatta erityisen kuumasta tai erityisen kylmästä säästä. Hassua, kun helteestä valittaville sanotaan, että he eivät sitten saisi valittaa tosi kylmistä pakkasista talvella. Eihän se sitä tarkoita, että jos ei nauti +30 helteestä, niin automaattisesti rakastaisi -30 pakkasta!

Helle aiheuttaa monille ihmisille paljon haittaa. Tulee päänsärkyä, perussairaudet voi pahentua, iho voi palaa niin auringossa kuin varjossakin, monet kokee valtavaa uupumusta eikä jaksa puuhailla kuten normaalisti on tottunut puuhailemaan. Monille helteiset päivät olisi ok, jos pystyisi nukkua yöt kunnolla, mutta jos kodin sisälämpö ei laske alle +25, voi nukkuminen olla mahdotonta. Univelka syö hermoja. Nimimerkillä "kokemusta on" ;)

Muistuttelisin myös, että kaikilla ei ole mahdollisuutta paeta hellettä. On helpompi sietää hellettä, jos sen armoilla ei tarvitse koko ajan kärsiä. Mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta vetäytyä huilaamaan ilmastoinnilla viilennettyyn kotiin, ajella ilmastoidulla autolla paikasta toiseen tai viettää päivää ilmastoiduissa olosuhteissa.

Meillä ei ole ilmastointilaitetta eikä uima-allasta, joten viilennys vaatii luovuutta! Miten me ollaan selvitty hellepäivistä kotona?

Suljen kaikki verhot ja kaihtimet niistä huoneista, jonne paistaa aurinko. Avaan verhot ja kaihtimet vasta, kun aurinko on siirtynyt mollottamaan toiselle puolelle taloa. Pidämme asunnosta sen puolen ikkunat auki, minne aurinko ei paista. Koitamme saada jossain vaiheessa päivällä kuitenkin ristivedon aikaiseksi. Yöt ovat tyyniä, ei auta illalla enää saada ristivetoa, kun ei tuulekaan. Illalla ennen nukkumaanmenoa käyn kylmässä suihkussa. Ulkona ollessa suihkuttelen itseäni ja lapsia suihkepullolla, jossa on kylmää vettä. Pienikin tuulenvire yhdistettynä veteen viilentää ihanasti. Oikein kuumina hetkinä kastelen hiukseni ja annan niiden kuivua tuulessa, aika ihanaa. Kuvittelen ainakin kaiken tämän viilentävän sisäilmaa vähintään asteen pari ;) Monet kuulemma pakastavat lakanat ja nukkuvat kylmäkallet kainalossa, niihin minä en ole vielä joutunut tukeutumaan, mutta epäilemättä ovat kokeilemisen arvoisia juttuja! 

Meidän kani on aivan reporanka näistä säistä. Sitä en ole keksinyt, miten häntä voisi viilentää. Vinkkejä?

Nautitko helteestä? Hieno juttu! Nauti vaan! Aika harvinaisia nämä pitkät hellejaksot täällä pohjolassa joten siitä on otettava kaikki ilo irti!

Kunhan vaan muistaisimme, ettei kukaan saa urhoollisuusmitalia siitä, että kestää säätä kuin säätä. Toiset kestää paremmin, toiset huonommin. Kunhan voisimme olla myötätuntoisia niitä kohtaan, joiden olo on hankalampi. Tsemppiä kaikki te, jotka kärsitte helteestä. Koittakaa viilentää oloanne ja kotianne parhaanne mukaan. Kyllä nämä kuumat päivät pian menevät ohi. Toisten ilo, toisten suru!



Muistathan nämä 5 asiaa helteellä

1) Juo! Muista juoda itse ja juottaa lapsillesi nestettä nyt helteellä, ettei ehdi tulla nestehukkaa. 

2) Suojaa! Suojaa ihoa aurinkovoiteella tai vaatteilla. UV-säteitä sinkoilee pilviselläkin säällä.

3) Älä jätä lapsia, koiria äläkä ketään muutakaan autoon, edes lyhyeksi aikaa, vaikka ikkunat jäisikin "vähän raolleen"! Lämpötilat autossa nousee tukalan kuumaksi ja sitten voi käydä huonosti!

4) Suojaa pää! Vaikka läträisitte vedessä koko päivän ajan, pää (ja silmät) altistuu koko ajan auringolle. Huivia, lippistä, hattua ja aurinkolasit pään ja silmien suojaksi.

5) Vahdi lapsen vesileikkejä! Helteellä monet suuntavat rannalle tai antavat lasten polskia lasten uima-altaissa, mutta muistathan että lasta ei saa jättää vahtimatta hetkeksikään! Siinä ajassa, kun katsot kännykällä Facebookista yhden hassun kissavideon, lapsi ehtii pahimmassa tapauksessa hukkua. Jos lapsi ei ole uimataitoinen, älä päästä lasta yksin vesilelujen kanssa veteen. Uimarengas ei kannattele lasta loputtomiin ja uimapatjan päällä köllöttelevä lapsi voi nopeasti joutua kauas rannasta, jos virtaukset ottavat patjaan kiinni. Pidetään lapsista huolta!

**

Rakastitpa tai vihasitpa hellettä, toivon, että pystyt nauttimaan kesäpäivistä ja auringosta! Säästä valittaminen kuuluu toki kuvioon, vaikka ei se sää siitä muutu. Tiedän kokemuksesta ;) Eikö olekin hurja ajatus, että viiden kuukauden kuluttua tähän aikaan valmistaudumme jo joulun viettoon?

Vielä hurjempi ajatus, että huomenna on minun viimeinen kesälomapäivä! Siitä se minun syksy alkaa.

ps. Nyt varmaan maistuisi aamupalaksi viileä tuorepuuro. Lue helppo ohje blogistani: Kesäaamujen viileä tuorepuuro!

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Saron blogi - myötätuntoa vanhemmuuden kiemuroihin

Bloggaajana joutuu usein vastaamaan kysymykseen, että "mistä Saron blogi kertoo? Tiivistä!"

Ensimmäisen kerran jouduin pohtimaan tätä asiaa ensimmäiseen blogiportaaliin liittyessäni. Kun blogini siirtyi Kaksplus-verkostoon, piti tietysti fokusta terävöittää entisestään.

Minusta ei ole helppoa kertoa, kuka olen. Tai määritellä sitä mitä teen. Kun olen niin laaja-alaisesti duunaileva, tulevaisuuden mielipidevaikuttaja. Mutta fakta on se, että sekametelisopalla ei pitkälle pötkitä. Ugh.

Se että Saron blogi on perhepainotteinen blogi, on ollut itsestään selvä asia. Minä kirjoitan terveisiä perheestä ja ajatuksistani äidin näkökulmasta. Mutta nyt saan vihdoinkin kakistettua sen ulos, mitä olen koittanut kaikki nämä vuodet teille sanoa.

Moi, minä olen Sari.
Kaksinkertainen mutsi.


Saron blogi
on blogi, jossa suhtaudutaan vanhemmuuteen myötätuntoisesti.

Vanhemmuus on ihmeellinen asia. Kun vauva tulee kuvioihin, siitä lähtien neuvoja satelee vähän joka suunnasta. Yleensä aina on joku, joka kertoo kyllä, mitä olet taas tehnyt väärin! Jos et ole synnyttänyt alakautta, et voi tietää todellisesta synnyttämisestä mitään. Jos et ole imettänyt lastasi vähintään vuoden ikäiseksi, olet huono äiti. Tai jos imetät taaperoasi, olet kyllä tosi huono. Olet luultavasti aloittanut soseet väärään aikaan, ollut liian löyhä kiintymysvanhempi, antanut lasten sotkea sormiruualla koko keittiön, pitänyt yllä väärää vuorokausirytmiä, olet pilannut parisuhteesi perhepedillä ja sen lisäksi olet laiminlyönyt rakkausparisuhteesi unohtamalla miehesi hyvinvoinnin ja oletpa itsekin rupsahtanut siinä sivussa. Katso nyt mikä pömppömaha! Minä en ajattele noin, enkä ikinä sanoisi noin. Mutta kaikkea olen omin silmin nähnyt ja omin korvin kuullut.

Minä en voi maailmalle ja sen mielipiteille mitään. Mutta mitä minä voin, on se, että voin kertoa, että on ihan ookoo olla juuri tuollainen äiti tai vanhempi kuin olet. Minä olen aina ihmisen puolella.

On ookoo olla muuta kuin valtavirran jonkunlainen käsitys vanhemmasta. Yksinhuoltaja. Vaikean eron kokenut. Ydinperheen äiti. Uusperheen iskä. Erityislapsen äiti. Viikonloppuäiti. Etäisä. Uraäiti. Koti-isä. (Voit halutessasi vaihtaa äiti ja isä-sanan päikseen tai korvata sen muulla relevantilla henkilöllä. Ja jos juuri nyt hekottelet sanan "urapäikseen" kanssa, olet luultavasti oikeilla jäljillä. Tykkään susta silti.). Ja ettei enää vaiettaisi niistä vaikeistakaan asioista. Kun synnytyksen jälkeinen masennus kaivaa sisintä. Kun vanhemmuus aiheuttaakin vaikeita tunteita. Kun ei ole varma, pitäisi tehdä abortti vai ei. Kun elämä onkin järjestynyt hyvin. Kun kaikki on onnea ja hattaraa. Tai kun sadepilvet valtaa taivaan.

Minä en ole mikään täydellinen mutsi tai kasvattaja, joka voisi neuvoa muita. Pah, pois se minusta! Mutta aina voi osoittaa myötätuntoa. Koittaa ymmärtää ja ennen kaikkea osoittaa tukensa.

Olen kasvanut näinkin vahvaksi ja ymmärtäväiseksi monien vaikeiden tilanteiden kautta. Erojen, menetysten, ilojen ja pakahduttavan onnellisten asioiden kautta. Onpa klisee, mutta omat lapseni ovat kasvattaneet minut niin hyvin. Ei tällaista pinnaa mistään rautakaupasta saa. Sen saavuttaa elämää eläen. Tai kuka saa, kuka ei. 

Tulen jatkossa(kin) tuomaan myötätuntoa vanhemmuuteen. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ollaan samaa mieltä ja ollaan eri mieltä. Tuetaan toisiamme. Annetaan vinkkejä. Ja ennen kaikkea koitetaan asettua sen toisen saappaisiin tai rintsikoihin, että miltähän hänestä mahtaa tuntua. Muuten jätetään muiden rintsikat rauhaan, hehe.

Hienoa, jaksoit lukea tämän pitkän tekstin loppuun asti. Kiitos ajastasi! Tulethan käymään uudestaankin!

Ja jos haluat pysyä kartalla, mistä blogissa milloinkin puhutaan, voit seurata minua esimerkiksi Facebookissa, Instagramissa, Bloglovinissa tai Kaksplus-blogiverkostossa.

**

Aurinkoa päivääsi!
Oot ihana


perjantai 13. heinäkuuta 2018

Tuleeko kasvissyöjän lapsista kasvis- vai sekasyöjiä?

"Miks sä äiti sanoit että tää haisee pahalle?"
"Nokun se nyt vaan...haisee!"
"Ota äiti haarukka ja tuu maistaa, tää on hyvää!"
"Ei kiitti, äiti ei syö punaista lihaa eikä maksaa"
"Ai et vai?"


Kaksikymmentä vuotta ilman punaista lihaa

Noin kymmenen vuotta ennen esikoiseni syntymää luovuin punaisesta lihasta. Siitä seurasi vanhempien kauhistelu: "mitä sinä nyt sitten syöt?" Eikä siitä ole kovinkaan montaa vuotta, kun kaveri kysyi joulun alla, että mitä mä oikein jouluna syön jos en possua? Ei hätää kamut, elintasokumpua on sen verran, että ei ole tähän ikään mennessä hirveästi nälkää tarvinnut nähdä. Minä vaan en vastaa tätä yleistä käsitystä, jonka mukaan kasvissyöjät eivät voi olla viittä minuuttia pidempään kertomatta, että he ovat kasvissyöjiä. Voi siis johtua siitäkin, etten ole täysin kasvissyöjä ;) Syön välillä lohta ja kanaa. Kana syö jyviä=olet mitä syöt=kana on viljatuote? Tosin mitenkäs sitten lehmän kanssa? No niin, eipäs innostuta liikaa, eteenpäin.

Mutta joka tapauksessa, palataan tähän minun kasvissyöntiin. Näköjään en sitä hirveästi ole mainostanut, kun omillekin lapsille tulee usein yllätyksenä, että äiti ei syö sitä samaa grillimakkaraa. Ei halua maistaa lautasella köllöttävää pihviä. Eikä varsinkaan maksalaatikkoa.


Kasvissyönnistä luonnollinen osa elämää

Minä en ole sellainen huutelijatyyppi muutenkaan. Että kattokaa nyt, ostin tänään uutta vessapaperia! Tai että hei mullahan on housun takamuksessa reikä! Tai "kattokaa, mulla on peffassa reikä", kuten naapurin lapsi tuossa taannoin huuteli, tarkoittaen tietysti housujaan. Voisiko olla, että omille lapsille tämä lähestulkoon kasvissyönti onkin luonnollinen osa elämää? Että ehkä heitä ei tulevaisuudessakaan ihmetytä, jos kaveripiiriin ilmestyy vegaani tai multiallergikko. Monia kun kaikenmaailman ruokarajoitteet ja -edellytykset tuntuu hirveästi hiertävänä, ihan kuin olisi hiekkaa puurossa.


Tuleeko kasvissyöjän lapsista kasvis- vai sekasyöjiä?

Sitä olen usein miettinyt, että mitähän noista omista lapsista tulee? Siis ei ammatillisesti vaan ravinnollisesti. Inspiroituuko jompi kumpi kasvissyönnin pariin tai vegaanille tielle? Vai onko he yksinkertaisesti syntyneet piffin pureskelijaksi? Koska minä en paljon huutele, en ajatellut myöskään käännyttää. Maksalaatikko nyt vaan lemuaa koko mikron täydeltä niin paljon, että joskus voi olla että suustani lipsahtaa sammakko, tässä tapauksessa tosiasia, että se nyt vaan haisee jäätävän pahalta. Ei voi mitään ja anteeksi maksalaatikkovalmistajat! Tämä ei ole henkilökohtaista!

Olen varmaan tosi tylsä porkkanasämpyläntuoksuinen mutsi, kun haluan vaan tukea lapsia itse valitsemallaan tiellä. Minä uskon lasten kohdalla ruokaympyrässä kohtuullisuuteen, jos ei ole allergisia rajoitteita. Keskiteini-ikäisenä sitten he saavat tehdä ratkaisunsa, mitä syövät tai jättävät syömättä, siihen saakka menköön sekaruokailijana.


Sokkokokki

Minä kuitenkin koitan olla hyvä äiti ja tarjota lapsilleni kaikkea mitä minä en kuitenkaan syö. Maksaa enkä riistaa osaa valmistaa, mutta muuta koitan kyllä. Lapset alkaa olla kuitenkin jo siinä iässä, että kotona onnistuu nauravat nakit ihan itkemättä itse ja master chef junioria katsellessa olen todennut, että täytyy kai rimaa nostaa kotona, senkun fileroivat piffinsä jatkossa itse tai mitä ikinä niille pitääkään tehdä. Lihan kokkailussa jännittävää vaan on se maustamispuoli, koska en halua maistaa omia tuotoksiani. Mutulla sitten mausteita sekaan ja toivotaan että maistuu. Ja maistuuhan se, näköjään. Ja ainahan lihan voi hukuttaa valkosipuliin ja chiliin, ihan niinkuin ruokailun extremeohjelmissa tekevät ennen kuin alkavat jonkun nelijalkaisen nahkapusseja vetämään äänen suuntaan. Niin extremeä meillä ei kyllä keittiössä ole, mutta minulle jo jauheliha vastaa extremeä, hehe.


Onko sinun lapsesi kasvis- vai sekasyöjä tai jotakin muuta? Onko se koko perheen linjaus vai onko teilläkin näitä eri ruokavalioita saman perheen sisällä?


keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Tulevan ekaluokkalaisen tärkeät taidot

Koulujen alkuun on vielä hieman alle kuukausi aikaa. ÄLÄ siis panikoi. Vielä ehdit oikein hyvin harjoitella tulevan ekaluokkalaisesi kanssa viittä tärkeää taitoa.

Monia pieniä, tulevia ekaluokkalaisia jännittää koulun alku todella paljon. Onhan hyppäys päiväkoti/eskarimaailmasta kouluun aika iso loikka "suureen maailmaan". Lapset ovat aika mestareita kasaamaan itse itselleen paineita, esimerkiksi juuri koulun aloituksen suhteen. Ei varmasti ole yksi tai kaksi lasta jotka ovat esimerkiksi itkeneet koulun alkua edeltävänä kesänä, että kun ei osaa lukea tai laskea. Voit kertoa lapsellesi, että ei kouluun mennessä tarvitse osata lukea tai laskea, vaan ne taidot opitaan koulussa. Jos lapsesi osaa jo nuo taidot kouluun mennessä, ei siitä tietenkään ole mitään haittaa, vaan opet kyllä keksivät haasteita niillekin oppilaille.

Joten ihan oikeasti, muista hengittää. Asiat järjestyy kyllä. Listasimme yhdessä asiantuntijan, eli tulevan tokaluokkalaiseni kanssa kuusi tärkeää taitoa, mitä kannattaa tässä kesäloman aikana harjoitella sen tulevan koululaisen kanssa.



1) Oman nimen kirjoittaminen
Tämä on helppo nakki. Lapsilla on ihan mieletön nimmarin kirjoitustarve pienestä pitäen. Meilläkin tuohon naapuritalon seinään naapuritaloyhtiön kersa piirsi mustalla liidulla, kissan kokoisilla kirjaimilla, AARON, heti kun vaan oppi oman nimensä kirjoittamaan. No, vastapalloksi meidän taloyhtiön plikka kirjoitti heti katuliidut saatuaan sellaisen eskarilaisen kokoisin kirjaimin postilaatikoiden eteen KAKKA. Poikkeus siis vahvistaa säännön ;)

Eli kannattaa viimeistään nyt treenata oman nimen kirjoittamista sellaisilla kirjaimilla joista vähintään itse saa tolkkua. Ensimmäisinä päivinä kuitenkin signeerataan lukkari ja ensimmäinen oma vihko tai kirja ja niillä on tapana hypätä herkästi kaverin pulpettiin, joten nimeäminen helpottaa oman omaisuuden tunnistamista.

2) Omista tavaroista huolehtiminen
Vaikka eskarissa lapsi olisi pitänyt omista tavaroista hyvin huolen, voin kertoa, että koulumaailman suoma "akateeminen vapaus" voi aikaansaada huolehtivaisestakin tenavasta melkoisen unohtelijan. Ja onko tuo nyt mikään ihme, kun yhtäkkiä onkin kauheasti muistettavaa! Oma pulpetti, oma kaappi tai lokero, oma nimi, open nimi, vieressä istuvan kivan kaverin nimi, lukujärjestys ja missä se ruokala sijaitsikaan. Eli ei mikään ihme, jos unohtaa laittaa takin päälle, kun lähtee koulusta kotiin, koska muisti kuitenkin laittaa kynät penaaliin. Tähän sopii mielestäni sellanen vanha hajatelma, että lapsilla on tässä kohtaa usein homma hanskassa, mutta hanskat hukassa. Mutta ei se mitään, tämä taito harjaantuu ajan kanssa! Kannattaa siis ohuesti treenailla, että kynät penaaliin ja penaali kuuluu reppuun. Ja että kun lähtee koulusta kotiin, olis mielellään omat vaatteet ja kengät päällä.

Tähän samaan kategoriaan menee myös kännykän käyttö. Nykytenavat osaa lähes poikkeuksetta evolvata ja vahvistaa Pokemonissa tyyppejä (en ole oikein perillä ammattiterminologiasta enää), mutta osaako ne lapset avata näppäinlukon tai näytön salasanan - jos se sormenjälkitunnistin ei toimikaan? Osaako lapset kaivaa yhteystiedot ja soittaa äidille, isälle tai muulle tärkeälle aikuiselle?  Samoin on hyvä opetella laittamaan oma puhelin lataukseen. Ja että kuinka puhelin laitetaan äänettömälle koulupäivän ajaksi. Ja samoin sopia suunnitelma B, jos puhelin ei käynnistykään enää. Sellaisia ne nykypuhelimet on. Ja tuntuu ihan "taskussa hajoavan". Sopikaa siis suunnitelma tuollaisten hätätilanteiden varalle, niin lapsi todennäköisesti ei hätäänny niin paljon (kuin mitä vanhempansa).

3) Pukeminen, riisuminen
Ekaluokan opettajalla on parhaimmillaan parikymmentä pikkutenavaa paimennettavanaan. Ope ei siis oikein ehdi auttamaan vetskareiden, nappien tai kengännauhojen kanssa. Joten harjoitelkaa vetskarin laittamista kiinni/auki, samoin nappien. Jos kengännauhat ei mene millään pupun korville, luota tarralenkkareiden taikaan. Sateenvarjon käyttöä kannattaa myös harjoitella. On muuten sellaisiakin sontsia, jotka menee napista auki ja kiinni. Sangen ällistyttävää ja helpottaa pienen koululaisen elämää kovasti. Sateenvarjo kiepsahtaa luultavasti jokaisessa tuulenpuuskassa "ympäri" joten investoi mielellään sellaiseen sateenvarjoon, jossa on joustavat nivelet. Et kadu!

4) Ruokailutilanteet
Ekaluokkaisen tulisi osata käyttää ruokailuvälineitä, ottaa ruokaa sen mitä jaksaa syödä ja pitäisi osata voidella oma leipä. Monissa kouluissa ekaluokkalaiset kantavat oman ruuan tarjottimella pöytään, eli jos tiedossa on tällaista, sitäkin kannattaa vähän ennakkoon harjoitella. Lapsesi osaa luultavasti avata puhelimen silmät suljettuna ja säätää sen yhdellä sormen liikkeellä värinälle, joten kyllä nämäkin luulisi hoituvan hyvin!

5) Koulumatka
Kesällä on hyvä hetki harjoitella koulumatkaa. Olipa se sitten kävellen taitettava koulumatka tai kävelymatka koulukyydille. Lapset on aika kekseliäitä kehittämään uusia reittejä kotiin ellei koulu ole kotia vastapäätä. Sopikaa yhdessä reitti, mitä lapsi saa kulkea. Myös vaihtoehtoiset reitit olisi hyvä käydä läpi ja sopia se, että saako niitä käyttää. Koska lapsihan käyttää niitäkin, ellei muuta ole sovittu. Terveisin, "kokemuksen syvä rintaääni"

Koulumatkaan liittyy myös kotiavaimen käyttö. Että osaa sitten avata oven avaimella, kun tulee koulusta kotiin. Ja että muistais ottaa avaimen mukaan sisälle, eikä jätä sitä törrölleen ulko-oveen odottamaan seuraavaa kulkijaa.

6) Yksin oleminen
Jos koululainen joutuu olemaan ennen tai jälkeen koulun yksin kotona, sitäkin olisi hyvä vähän kesällä harjoitella. Ihan lyhyitä pätkiä kerrallaan. Monia lapsia tuntuu rauhoittavan se tosiasia, että kotona on kännykkä, jolla osaa itse soittaa vanhemmalle, jos ikävä tulee. Kännykässä on toki sekin puoli, että jos siinä on yksikin peli ladattuna, aika tuntuu vierähtävän tosi nopeasti kun uppoaa pelin ihmeelliseen maailmaan ;)

**

HUH - siinä olikin jo pitkä lista. No eihän noita kaikkia asioita tarvitse kerralla opetella, mutta jos noita on vähän käyty kesällä läpi, koulun aloitus sujuu vähän iisimmin. Näin sanoisin kahden pikkukoululaisen mukanaan tuomalla kokemuksella. Ekaluokka on kaiken harjoittelua. Oman vuoron odottamista, kaverisuhteiden harjoittelua ja sen sellaista, sen lukemisen ja laskemisen ohella. Jokainen lapsi tuo mukanaan oman dynamiikan koko luokan ryhmädynamiikkaan, sen perusteella opekin sitten päättää, millaisia taitoja ensimmäisen vuoden aikana painotetaan enemmän.

Rennosti vaan kohti ensimmäistä kouluvuotta!


maanantai 9. heinäkuuta 2018

OOPS! Lapselle valkeni, mitä vanhemmat tekee iltaisin kun lapset menee nukkumaan...



OOPS!

Lapsen ja humalaisen suusta tulee...sellaista juttua ettei niillä ole päätä eikä häntää! Yhtenä tiistaina istuimme miehen kanssa sohvalla ja kuopus oli siinä kolmen metrin päässä ja katseli meitä tarkkaillen. Sitten hän aloitti syyttävään, mutta oivaltavaan sävyyn:

"NYT MÄ TIEDÄN MITÄ TE TEETTELLÄ ILTAISIN KUN MÄ OLEN NUKKUMASSA!"

Kyllä vähän hiki nousi pintaan, nytkö ollaan jonkun kiusallisen keskustelun äärellä ja voi hitto kun me ei todellakaan tehdä mitään sellaista...

"TEHÄN PELAATTE TÄÄLLÄ WRC-RALLIA!", lapsi huudahti riemukkaasti!

Hah hah hah, no huh ja hah, ei kyllä pelata! Viime aikoina iltaisin ähinä ja puhina johtuu kyllä tosta futiksesta. En tiedä mikä pallogeeni minussa on, hyvin pienesti kylläkin, mutta olen yllättänyt lähinnä itseni katsomalla vaikka kuinka monta peliä. Ja kyselemällä tyhmiä, tietenkin. Onneksi futis loppuu kohta. Voi taas palata normaalin iltadataamisen pariin. Iltakahvi, se on kyllä rituaali, joka pysyy vaikka kaikki muu muuttuu! ;)

Mitä TE teette iltaisin, kun lapset ovat menneet nukkumaan? Feel free ja tunnusta kommenttilootaan, hih!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...