Kaksplus.fi

sunnuntai 18. elokuuta 2013

It looks a lot like autumn



Eteisen valosarja otettu virallisesti käyttöön Syksy?

Rakkaus tuntuu olleen tämän viikonlopun teema. Ihania hääuutisia on tippunut sieltä ja täältä. Monissa blogeissa on katsottu aikaa taaksepäin, mietitty omia häitä, fiilistelty häämatkaa. Aika ihanaa. Minä en ole siis vielä naimisissa, mutta tulenpalavasti haluaisin olla joskus Rouva. Ehkä jonain päivänä? ;) Haluaisin ihan vain minipienet häät. En kermakakkumekkoja, en satapäistä juhlajoukkoa. Pieni, intiimi, meidännäköinen Tahdon. Sitten pullollinen kuplivaa, naurua, vain me. Oi, haaveilu on kyllä niin ihanaa...

Kotona meillä on eletty yhtä suurta myllerrystä. Ensimmäinen viikko uudessa päiväkodissa on takana. Siksi.

Kuusivuotiaani aloitti eskarissa. [ Itku! Miten se on niin iso! Ihana, leikkisä - ei mikään ELOveena vaan pikemminkin ELOhiiri! ] Ryhmä tuntuu mukavalta. Eskarituokiossa oli yhtenä päivänä katsottu aikaa taaksepäin ja mietitty kesälomaa. Minun tenavallani oli aivan mahtava kesäloma. Muutaman viikon Suomen-kierto isovanhempien kanssa, asuntovaunulla. Vierekkäin nukuttuja öitä, sateen ropinaa vaunun katolla. Uusia kavereita leikkipaikoilla, simpukoiden keräämistä merestä. Veikkaanpa, että erään kuusivuotiaan mielestä aika priceless. Ja niin muuten parin isovanhemmankin ;)  

Kolmevuotiaani vaihtoi samaan päiväkotiin siskonsa kanssa, mutta on talossa toisella puolella. Ryhmässä on kivat  ja lempeät "tädit" ja aika kiva skaala villinoloisia pikkupoikia. Vauhtia ja vilinää siis tulee riittämään! Pottatreenit jatkuu yhä. Ja uhma, se jatkaa eloaan. Minä haluun tehdä itte, kaikki mitä näen on minun, kaikki mikä on sinun on myös minun - eikun siis kokonaan minun, tietenkin voin kävellä sohvan selkänojalla tippumatta enkä todellakaan puhalla ruokaan, jos äiti sanoo että se on vielä kuumaa. Uhmisten äidit, kuulostaako tutulta?
 
Viikonloppuna tenavat ovat ottaneet viikolla kasaantunutta ikävää takaisin. Aikaisin aamusta on herätty olemaan yhdessä mutta paineet tuntuu olevan samanlaiset kuin kaukosuhteissa sanotaan olevan. Kun sitten lopulta on aikaa olla yhdessä, on ehkä ehtinyt muodostua odotuksiakin ja sitten se kaikki saattaa kärjistyä - riitelyksi. Niinpä meillä on heti aamusta aloitettu se "äiti toi vei mun kynän", "äiti miks toi saa kattoa Ipadia", "äiti ko rmkjrwjiofov", "äiti kod jip,!%&Ä!", "...MUTKUÄITI!!!!". Toinen heistä siis puhuu vielä jotain muuta kotikielenään kuin suomea. Luultavasti puolaa tai siltä se ainakin kuulostaa ;) Noh, hiljaa hyvä tulee ja pääasia että puhuu.

Tiedätkö sen fiiliksen, kun välillä on viikkoja, ettei yksinkertaisesti tapahdu m-i-t-ä-ä-n. Toisinaan se on hyvä ja toisinaan se on todella puuduttavaa. Niiden vastapainona on sitten ne viikot, kun tapahtuu paljon ja kaikkea - kivaa! Meillä on sellainen viikko edessä, jos vaan saadaan tautipöpöt pidettyä kaukana ja toivottavasti saadaankin. Jännittävä viikko huipentuu lapsipainotteiseen viikonloppuun mikä on minusta aivan mahtava juttu! Saatatte kuulla niistä lisää ja hei - ehkä jopa törmäämme viikonloppuna ;)

Loukkasin eilen itseni silleen "semisti" ja siksi meiltä menee nyt kyllä Ravintolapäivät ja Lasten festarit aivan ohi mutta onneksi kotona riittää puuhaa (sen verran mitä nyt kykenee tekemään kipeyttämättä itseään enempää). Minä olen inventoinut kaikenlaista turhaa krääsää, lueskellut Ikea-kuvastoa "sillä silmällä" (jee se tulee ensi viikolla kotiin paperiversiona!), siivonnut pihan syyskuosiin ja vielä ajattelin iskeä kiinni askarteluboksiini, mikä repsottaa armottomasti - laskutavasta riippuen viiden laatikon voimin. Joten minä hilpasen kahvin keittoon ja toivottelen teille oikein mukavaa sunnuntaita!
 

8 kommenttia:

  1. Kummityttöni sanoi ekan luokan alkaessa tänä syksynä, että me vaan istuttiin, eikä tehty mitään :) Muurahaisia taitaa olla monen pöksyissä kesäloman jälkeen. Mukavaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
  2. Meillä alotti kuopus eskarin, on ollut siis kotona tätä ennen joten tämä on suuri muutos meidän arkeen ja pienen elämään. Huoh..kuinkahan sopeutuu..kai se hyvin lopulta menee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Teillä on siis todella jännää! Hyvin se kuule menee ja takuulla sopeutuu - 6 vuotiaat ovat hurmaavan sosiaalisessa iässä, sen olen huomannut :) Tsemppiä ja halauksia sekä kuopukselle että äidille ♥

      Poista
  3. Voi, tämä aika on meillä ohi. Välillä sitä pysähtyy miettimään, miten aika rientääkään. Muistan kyllä hyvin nämä uhmakohtaukset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, aika on ihmeellinen mitä lapsiin tulee. Vastahan tuo esikoinen itki koliikkiaan, niin nyt...Oho!

      Poista
  4. Toisaalta niin lohdullista, että muidenkin lapset ovat uhmakkaita ;) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, äitiydessä yksi parhaista asioista on aivan ehdottomasti toimiva vertaistuki! Ja kiitos tsempeistä, onneksi on kokemusta yhdestä hyvin uhmakkaasta pötikästä ennen tätä pienempää äksypöksyä, niin konstit pikkuherran uhmistelun ja tuhmistelun kellistämiseksi on hanskassa. Ainakin toisinaan. Osittain. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...