Kaksplus.fi

perjantai 17. tammikuuta 2014

Mutta kun on se kompleksi.

Se vaan tuli. Ihan puskista.

The Kompleksi.


Minussa virtaa kaikessa helsinkiläisyydessäni jokin karjalaisvenäläinen veri. Kun meillä syödään, yleensä syödään hyvin. Kun meille tulee vieraita, pistetään pötyä pöytään. Suunnilleen tähän saakka olen tarjonnut tyytyväisenä K-marketin hyllystä poimittuja herkkuja. Joskus olen jopa sukeltanut jotain pakastealtaasta saakka.

Sitten tenavan yksivuotissynttäreillä se alkoi. Pitäisiköhän jotain tehdä (leipoa, loihtia) itse?

Ja lumipalloefektin lailla se ilmiö on levinnyt, kasvanut ja pursunnut: enää ei voida ottaa edes kahvitteluvieraita vastaan, ilman että edes jotain on tehty itse. Tai no joskus on täydellinen emergency ja on pakko kaivaa Muumikeksipaketti pöytään ainoana tarjoiluna mutta alemmuuskompleksi jyskyttää takaraivossa.

Mitä tämä on? Mistä tämä johtuu? Joku sisäänrakennettu juttu? MIKSI?

En ole mikään superchef, käsissäni sokerimassa muuttuu veistoksen sijaan paakuksi enkä erota pikkelssiä ja pikeeriä toisistaan. Lisäksi mottona(ni) on usein, että "meneehän ne kaikki mahassa kuitenkin sekaisin". Ei siis maha sekaisin vaan kermat ja mansikkahillot, you know? ;)

Onko muita, joilla tämä kompleksi on nostanut päätään vasta aikuisemmalla iällä? Aika kamalan ihanaa, eikö?

Vanhempani poikkesivat kylässä tuossa taannoin. Äkkiä töiden jälkeen tungin uuniin kaksi piirakkaa. Joku viisaampi olisi nauttinut siitä vapaasta kaksituntisesta ilman lapsia ihan vaan pötkähtämällä vaikka sohvalle silmät kiinni eikä hikoillen keittiössä. Mutta kun on se kompleksi.

Toinen piirakoistani oli muuten tämä parsakaalifetaihanuus.



Ei siihen vaan kyllästy. Koskaan.
Paitsi kysyppä suosituksia kuusivuotiaalta:
"Mummo yäk, se on pahaa, se on kasvista"
Jep, kiitti ;)

8 kommenttia:

  1. Mä kans onnistun usein kehittämään itselleni valtavat paineet siitä, jos tulee vieraita. Minäkin koen sen kunnia-asiana, että ainakin osan tarjottavista pitäisi olla itse tehtyjä ja mielellään vieläpä suht tuoreita. :D Tää on kyllä ehdottomasti kodin peruja, koska mun äiti on ollut ihan samanlainen. Onneksi nykyään osaan joskus vähän relatakin ja laittaa pöytään kaupasta ostettua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tehdään joku myöhäinen uuden vuoden lupaus, lupaamme relata!

      Poista
  2. Mulla on kanssa tullut pakottava tarve leipoa,varsinkin joulun jälkeen kun sain Hellapoliisin kakkukirjan :D Nytkin viikonloppuna aijon taikoa mustikkarahka piirakan :) ja ihan vain huvin vuoksi :D

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Khih, se voi iskeä: milloin vain, missä vain, kenelle vain. Äidille, sinkulle, ystävälle, miehelle, naiselle, ihan tosta noin vaan. KÄÄK!

      Poista
  4. Just nyt en kestä katsoa näitä kuvia, enkä ajatusta ihanista leivonnaisista :D Kamala nälkä.

    Mulla on synttärikompleksi, mutta onneksi se ei ulotu sen pidemmälle. Muuten vaan rakastan hyvää ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun dieetti kuulostaa kyllä rankalta, mutta toisaalta se on nyt tehtävä huolellisesti. Isot tsempit ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...