Kaksplus.fi

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Esikoisen vauvakirjaan merkitään jokainen hikka, hymy, niskak*kka, itku, unikaveri...

Kun odotat esikoista,
hyllyyn tulee vähintään yksi vauvakirja jo ennen vauvan syntymään. (Meille tuli kaksi, ennen syntymää)

Kun esikoinen syntyy,
lähtee ensimmäinen valokuvatilaus kehitykseen suunnilleen toisella viikolla synnytyksestä - viimeistään.

Esikoisen vauvakirjaan merkitään jokainen hikka, hymy, niskak*kka, itku, unikaveri, halaus, taputus. Kaikki ne ensimmäiset tapaukset. Toiset ja kolmannetkin. Koska onhan se esikoinen ESIKOINEN. Ja niin himmeen rakas

Sitten joillekin tulee toinen lapsi. Hän on toisille toka, toisille vika. Toisille keskimmäinen, joillekin kuopus. Kuten minulle. Se toinenkin on ihan hirveän rakas.

Vauvakirja - se tulee hankittua ehkä ennen synnytystä. Kaikki ehdi hankkia sitä ennen synnytystä. Mutta ei se mitään, ehtii sen myöhemminkin.

Ensimmäisen vuoden ajan toisesta lapsesta vauvakirjassa komeilee syntymäaika ja -paikka. Ehkä jokunen ultrakuva ja hymykuva tenavasta. Siinä se. Ensimmäinen hymy-kohtaan tulee laitettua kiireessä rasti, ensimmäiset askeleet voi kirjoittaa vähän myöhemminkin...Ehtiihän tota. Kunnes huomaa, että kolmevuotiaasta ei muuten ole juuri mitään dokumentaatiota. Ensimmäinen kuola? Ensimmäinen hikka? Vastaan vain: kyllä oli, kiitos kysymästä. Onneksi on tullut ikuistettua kameralla enemmän. Mutta triplasti vähemmän, kuin esikoista. (Silti, kuopus on yhtä rakas!!!)

Ja mikä on (paperisten) valokuvien laita? Esikoisesta on kolme, satoja kuvia sisältävää albumia täynnä kuvia. Siis siltä ajalta kun hän oli alle vuoden. Kuvaaminen on tullut entistä helpommaksi kuopuksen kohdalla, silti törmäsin jokin aika sitten siihen tosiasiaan, että pian neljä vuotta täyttävästä kaverista ei muuten ole yhtään kuvaa albumissa, missä tyypillä olisi ikää yli 3kk. WHAAAAD??

Niinpä eräänä iltana lasten ollessa mökkeilemässä tartuin toimeen. Nyt on kuopuksen ensimmäisen vuoden kaikki ihanimmat kuvat tilattu ja saatu kotiin! (Tilasin kuvat Ifolorilta) Kuvien kansioon saaminen onkin sitten toinen juttu ;) YRITÄN kovasti, tässä keväällä. (Viimeistään sitten, kun kundi lähtee armeijaan/opiskelemaan/omaan kotiin)

Aina välillä iskee kaipuu, kun katselee perheblogeja, että kunpa minäkin julkaisisin lapsistani kuvia blogissa. Minulla on niin suloiset lapset, että niitä olisi ihana esitellä koko maailmalle! Toisella on maailman levein hymy, toisella vinkein nauru. Kukapa nyt ei tenaviaan haluaisi esitellä ihan kaikille? Toisaalta olen myös huokaillut ja ihastellut, miten upeita kuvia bloggaajat ottavat lapsistaan. Ottaen huomioon, että itse on ihan puhdas keltanokka, mitä valokuvaamiseen tulee. Hyvä, kun saan virrat kameraan ja muistan ottaa sormen linssin edestä pois ennenkuin nappaan kuvan ;) Nyt, kun katselin ottamiani ja kotiin tilaamiani kuvia, huomasin, että on meidänkin perhealbumissa aika mahtavia otoksia. Ihan meidän perheen näköisiä.





TUNNUSTATTEKO, että teille on käynyt kuopuksen kohdalla samoin valokuvien ja vauvakirjojen kanssa? Vai onko kaikki äidit siellä ruudun toisella puolella niitä ahkeria tapauksia, jotka myös kahdeksannen tenavan kohdalla täyttää jokaikisen raskausoireenkin vauvakirjaan ja ikuistaa pikkuisen piltin jokaisen kyyneleen, aivastuksen ja unituhahduksen sinne vauvakirjaan? ;)

2 kommenttia:

  1. Esikoisesta ja kakkosesta on täydet vauvakirjat eskariin asti, mutta lpuista tenavista...noup :D Ja paperikuvat...onko ne syötävää? Juu kahdesta ekasta on niitäkin, ihan oikein albumissa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...