Kaksplus.fi

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kesäristeilyllä.

Tutkimusten mukaan ensimmäinen lomaviikko menee ihan vaan totutteluun, että ei tarvitse mennä töihin.







Ja omakohtaisen tutkimukseni mukaan kesä ei vaan ala ilman risteilyä joten niinpä heti loman alkuun lähdimme matkaan Silja Serenadella, ilman lapsia. Nautimme hyvästä juomasta. Istuttiin iltaa trubaduurin soittaessa. Nautiskeltiin auringosta. Ihmeteltiin sankkaa sumua. Hikoiltiin helteessä. Nukuttiin. Syötiin. Katseltiin auringonlaskua. Ihailtiin Ruotsin saariston upeita taloja. Juteltiin tästä hetkestä ja vähän muustakin. Nukuttiin vähän lisää. Hengailtiin keulabaarissa. Ja syötiin ja juotiin vähän lisää. Loman aloitus, täydellisen onnistunut. Ei työasioita mielessä, kotiin palasi hyvin rentoutuneet tenavat ja elämä on hyvää :)

**

Vitsien mukaan blondeilla on aina hauskempaa. Henkilökohtaisesti en osaa sanoa. Olin viimeksi blondi noin 30 vuotta sitten eli aika pienenä. Sen jälkeen olen ollut hiusväriltäni ja mielenlaadulta tummempi mutta luultavasti olen itkenyt suhteellisesti verraten vähemmän ;) Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että ruotsalaisilla on aina vähän hauskempaa. Näyttävät hanskaavan kuplivan kivan lifestylen siinä missä me suomalaiset jurotamme hiljaa. Sen näki laivamme pubissa erinomaisesti: ensinnäkin suomalaiset olivat kadonneet laivassa kuin itämaiset turistit - tuntemattomaan paikkaan X ja pubi oli etenkin menomatkalla kansoitettu muilla kuin suomalaisilla. Tyypit bailasi, aplodeerasi, pyysi lisää hyviä biisejä. Paluumatkalla pubissa oli vähemmän ruotsalaisia - ai mistäkö tiedän? Kun ne harvat jotka jurottivat pöydissään, tekivät tasaista ranneliikettä suunnassa: tuoppi pöytään, tuoppi huulille, tuoppi pöytään, tuoppi huulille. Ei riemunkiljahduksia, ei biisitoiveita. Yksi ruotsinkielinen porukka kävi toivomassa sentään Abbaa, josta irkkutrubaduuri kohteliaasti kieltäytyi. Vastahan somessa kohistiin Hesarin mielipidekirjoituksesta, jonka mukaan suomalaiset ei tervehdi. Minä ehdin nuorena aikuisena murtaa jään ja intoutua ihmisten ilmoille - kaiken sen koulukiusaamisen jälkeen kesti aikaa nousta jaloilleen ja sanoa rohkeasti PÄIVÄÄ. Nyt olen taas tienhaarassa - joko lopetan ihmisten tervehtimisen tai en vaan enää välitä takaisinmulkoilusta. Onhan meidänkin sukujuuret möllöttäneet molempien rajanaapureiden maaperällä - minun systeemissäni virrannee ehkä prosentuaalinen osuus (kuvitteellisesti) ruotsalaisverta ja aion jatkaa elämästä nauttimisesta, ujuttaa arkeen sitä kuplivaa kivaa ja jatkaa ihmisille puhumista sekä moikkailua. Hui. ;) I SWE 

4 kommenttia:

Kiitos kommentistasi.