Kaksplus.fi

torstai 11. syyskuuta 2014

Ajokortin onnellinen omistaja!

Huhtikuussa aloitettu autokoulurutistus on vihdoin saavuttanut järjettömän suuren merkkipaalun, kun pari päivää sitten suoritin inssin hyväksytysti! Mulla on nyt ajokortti ja ihan virallisesti lupa huristella nelipyöräisellä tuolla liikenteessä!

Pikkukuohu oli jääkaapissa jäähtymässä viikkotolkulla, kunnes sitten pari päivää sitten ensin ajoin ja sitten vasta korkkasin ;)



Lähestyvästä inssistä en hihkunut kenellekään, pidin visusti salaisuutena. Olin vain kertonut meneväni "ajotunnille" ja tavallaan en valehdellut, koska jätin osan totuudesta kertomatta. Ja inssin jälkeen sitten hihkuttiin ja pompittiin. Voin kertoa, että töihin orientoituminen ei oikein meinannut onnistua koko loppupäivän aikana ;)

Kyllä nyt on huojentunut olo, voin kertoa!

Olen aina ajatellut, että minä en tule koskaan tarvitsemaan autoa pääkaupunkiseudulla. Mutta kyllä olen ollut monta kertaa tilanteessa, jolloin on tullut ihan itku epätoivosta, kun ei ole ollut ajokorttia. Auto hoituu aina, mutta korttia ei ihan viikossa suoritetakaan. Minä en siirtänyt ainuttakaan ajotuntia tai teoriatuntia ja silti tässä kului aikaa huhtikuusta syyskuuhun, että sain kortin. Teoria ja inssi menivät siis ensimmäisellä yrittämällä läpi. Vielä on harjoitus- ja syventävät osiot edessä, eli ihan vielä ei voi "huokaista". Nyt tuntuu niin hyvältä, kun ei tarvitse enää miettiä miten saan kovassa kuumeessa olevan seitsemänvuotiaan lääkäriin, kun ulkona on -32 astetta pakkasta ja pienempi tunnetusti ei kävele puolta kilometriä kiukuttelematta. Voi pakata lapset autoon ja mennä! Tai kun koko perhe toipuu oksennustaudista, ei tarvitse miettiä miten raahustan pitkälle lähikauppaan ostamaan mustikkasoppaa, kun voi tajunnan toiminnan palattua päähän raahustaa autolla. Työmatkat. Mökkimatkat. Ikeamatkat. You name it.

Epäilin alkuun omia taitojakin. Osaankohan? Pystynköhän? Miten ikinä opin veivaamaan vaihteita? Mäkilähtö? Taskuparkki?

Nyt, kun ajokortti on taskussa, olen käynyt pari kertaa ajelemassa. Sammunut autolla liikenneympyrään mennessä, parkkeerannut vinoon ja tehnyt hitaita lähtöjä liikennevaloista. Mutta mä olen ennenkaikkea uskaltanut. Kiireisimmät kuskit on saanut ajaa minusta ohi - ei muuta kuin turvallista matkaa heille! Laitan vilkun ärsyttävän ajoissa päälle kertoakseni, että hei mä käännyn ihan kohta joten älä aja puskurissa kiinni. Minulla ei ole kiire, minulla on aikaa enkä hätäänny, jos auto sammuu. Mitä se haittaa, koska se auto kuitenkin käynnistyy pian uudestaan - ellei autossa ole jotain vikaa.

Autokoulun aloittaessani asetin itselleni tavoitteeksi tulla turvalliseksi, rauhalliseksi ja ekologiseksi autoilijaksi. Minulla on takapenkillä kaksi pientä ihmistä, joilla pitää (myös) olla turvallinen matka. Ja koen, että olen hyvällä tiellä kohti turvallista autoilua. Toki olen vielä täysin raakile, mutta kehityn koko ajan. Edelleen suosin työmatkoilla julkista liikennettä, en siis ajatellut ainakaan heti olla kehätien tukkona: aamuisin oikein ärsyttää se näky, kun liikenteessä on miljoona autoa ja jokaisessa autossa istuu vain kuski. Kamalaa haaskausta ;) Mutta ymmärrän, poikittaisliikenne ei pääkaupunkiseudulla ole koskaan toiminut enkä usko, että tulee toimimaankaan. Synnynnäinen optimisti ;)

Ajokortin myötä tuntuu, että olen saavuttanut itsenäisyydessä ihan uuden tason. En ole enää kenenkään autokyytien varassa. Veisitkö? Hakisitko? Tehtäisiinkö? Mentäisiinkö? Me tehdään! Me mennään!

...Ja haaveissa siintää roadtrip 2015. Millä autolla, no kaikki selviää aikanaan ;)



ps. ajo-opettajalle kävin heti inssin jälkeen Alkosta hakemassa ison pullon pinkkiä kuohuvaa, lämmin läikähdys, kiitollisuutta.

pps. tuntuu siltä, että halkean onnesta !!!


16 kommenttia:

  1. IHANAA- lämpimät onnittelut!! Nyt kurvailemaan!

    VastaaPoista
  2. Paljon onnea! Kivasti kuvailit tuntemuksia. Noin ajattelin aikoinaan ajokortista. Se vapauden tunne. Aaah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kyllä, se vapaudentunne! Ihan niiko sillon kun sain fillarin! Ainoo, et siinä missä fillari käy kunnon päälle, autoilu käy lompakon päälle ;)

      Poista
  3. Jesh, niin hienoa!! Onnea onnea! Kyllä niin täysin allekirjoitan tuon vapauden tunteen ja huuman. Auto on toisinaan ♥

    VastaaPoista
  4. Mahtavaa, upeaa. Onnea kovasti, mä tulin seuraamaan nyt myös sua ;)

    VastaaPoista
  5. Jei! Oliko se se perisuomalainen pessimismi, mikä maalaili piruja ja epäonnistumisia ennakkoon. Nyt varmasti tuntuu makealta! Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minäkö pessimisti, en koskaan, buahahaha ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...