Kaksplus.fi

torstai 4. syyskuuta 2014

Meiltä Teille, rakkaudella

Jo kouluiässä muistin tuskailleeni sen kysymyksen kanssa, mikä "slämäreissä" kysyttiin (muistatteko "vanhat" ikätoverini, silloin kiersi kavereiden keskuudessa sekä SLAM että FB - FriendBook :D), että mikä on lempi vuodenaikasi?

Minä nimittäin satun rakastamaan vuodenaikoja. Rakastan kesää - lämmintä kesätuulta, aurinkoisia päiviä hiekkarannalla, mansikkakakkua, väreissä loistavaa kukkapenkkiä, lomapäiviä ja torikahveja! Rakastan toisaalta myös kesän jälkeen saapuvaa syksyä. Mukana tulee kyllä sateet ja viima, mutta toisaalta pimenevät illat, tulee pitkästä aikaa katsottua mitä kotiin kuuluu. Kotiin, joka on ollut koko kesän oman onnensa nojassa. On vaan imuroitu. Syksyllä kaivellaan villasukat ja sukkapuikot esiin. Syksy kääntyy talveen. Talvi on ihan mahtavaa! Pakkasta, lunta, pimeää, joulu! Vuosi vaihtuu, on aika paketoida menneet ja avata mieli vastaanottamaan uusia tuulia, uusia haasteita. Ja pimeä, suorastaan synkkä talvi kääntyy jossain vaiheessa kevääksi. Kun räystäiltä alkaa tippumaan vesi, lumen alta alkaa pilkottaa nurmikko. Luonto puhkeaa lämpimien viikkojen aikana ruskeasta vaaleaan vihreään. Mieli kirkastuu samassa tahdissa, kuin aurinko luo loistettaan. Toki kärsin keväällä enemmän migreenistä, koska valoisuuden määrä moninkertaistuu. Kesällä läkähdyn helteisiin. Syksyllä neljäkymmentäpäivää putkeen piiskaava sade ei jaksa enää naurattaa. Mutta hyytyy se hymy talvellakin, kun ulkona on -30, lunta ja jäätä vihmoo viistossa, bussi on myöhässä ja tajuan olevani väistämättä myöhässä töistä. Taas. Mutta minusta rakkaussuhteeseen kuuluu myös pettymykset ja vähän negatiivisetkin tunteet. Näinhän myös rakkausliitossa - välillä paistaa aurinko, välillä kaikki ihana ja kamala pursuaa korvista ulos. Suomalaisten sanotaan aina puhuvan vain säästä, koska se on neutraalia ja tylsää. Minusta on hienoa, että suomalaiset puhuvat edes säästä. Muutenhan me oltaisiin ihan hiljaa ;)

Huomaan, että myös blogini elää vuodenaikojen mukaan. Talvella hösätään joulua, keväällä innostun tarttumaan taas kameraan, kun valo riittää tuottamaan muitakin, kuin pikselimössökuvia tai salamalla ylivalotettuja otoksia. Kesällä kuvissa hilluu perhe, esittelen teille kukkia ja lomaelämää. Syksyllä taas hiljennytään, tartutaan puikkoihin, juodaan mansikkateetä ja haaveillaan. Kesästä, talvesta, joulusta ja paljon muustakin.

Edellinen työ puikoilla edistyy, mutta nälkä kasvaa syödessä. Kun löytyi herkulliset langat, en voinut jättää niitä ostamatta. Novitan Isoveljestä tulee jotain seuraavaksi. Ah, mikä väri!




1 kommentti:

  1. Oi kun nätin värinen lanka, jotain kaunista siitä aivan varmasti syntyy.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...