Kaksplus.fi

tiistai 21. lokakuuta 2014

Äiti puhelimessa?


Aikoinaan, kun palasin esikoisen jälkeen työelämään, kuulosti niin hauskalta, kun kollega vastasi puhelimeen

Äiti puhelimessa?

Se tuntui niin kaukaiselta siinä vaiheessa. Ja nyt huomaan, miten nopeasti aika on mennyt. Nyt minä olen elämässäni siinä vaiheessa, kun vastaan puhelimeen, että äiti puhelimessa.

Kiisteltyyn aiheeseen voin tunnustaa vailla minkäänlaista pistoa sielussani, että kyllä, meidän ekaluokkalaisella on älypuhelin. Ja kieltäydyn kuuntelemasta argumentteja, miksi ei. Minun vastakysymykseni on, miksei?

Ei pidä laittaa väistämättömälle vastaan vaan ottaa pallo haltuun - miten? Miten turvaan lapsen kehityksen? Miten turvaan ettei sopimatonta lipsahda pienille silmille? Miten homma pysyy hanskassa?

Piilota turhat sovellukset, älä anna yksin selata Youtubea tai Googlea. Anna ohjeita. Valvo tekemisiä. Ole kiinnostunut. Aseta säännöt, rajat. Puhukaa. Muista laittaa saldoraja tai jos sen asettaminen ei ole mahdollista, pyydä operaattoria ilmoittamaan, kun pakettihinnan/viestimäärän katto alkaa tulemaan vastaan. Tahdo pitää homma hallussa. Vaikka mitään tällaisia ei ollutkaan silloin kun me oltiin nuoria ;)

Terveisin eräs hyvin antiswag mutta silti ajanhermolla liukkaasti sukkuloiva mutsi ;)

ps. miten teillä vastataan siihen puhelimeen? Pirkko? Äiti? Mude? Haloo?

8 kommenttia:

  1. "Hhmm.", "No?", "Mitä nyt taas?" (kaikki kiukkuisesti tai turhautuneesti) tai joskus hyvänä hetkenä "Moi!". Totuus on se, että yleensä aina, kun lapsi soittaa, se tapahtuu huonoon aikaan. Yleensä mulla on se kolmekymmentä oppilasta siinä edessä ja tunti kesken, ja kun lapsi soittaa ajattelen, että nyt se on katkaissut jalkansa tai muuta vastaavaa. Ja päätän vastata. Se keskustelu menee yleensä näin.

    Vaihtoehto 1.

    Minä: "No?"
    Lapsi: "Moi! Täällä yhdeksänvuotias!"
    Minä: "Niin. Mitä asiaa?"
    Lapsi: "Saanko mä avata uuden juuston?". (Mun silmäkulma alkaa nykimään, mutta olen tyytyväinen, ettei jalka ole poikki)
    Minä: "Oppilaat. Yhdeksänvuotias täällä soittelee, että saako hän avata uuden juuston? Mitäs me vastataan?".
    Yhteen ääneen luokasta: "Saat avata uuden juuston!"
    Lapsi: "Ok."

    Vaihtoehto 2.

    Minä: "Niin?"
    Lapsi: "Monelta mulla on treenit tänään?"
    Minä: "Mulla on tunti kesken. Katso sieltä jääkaapin ovesta."
    Lapsi: "Ai niin. Moikka!"

    Että nih. Munkin lapsilla on älypuhelimet. Tai yhdeksänvuotiaalla oli. Se pureskeli siitä latausaukon läpän ja puhelimeen tuli kosteusvaurio. Nyt sillä on vanha simpukkapuhelin, jolla voi vain soittaa ja tekstaa. Puheluita, joihin mä voin vastata "Hmmm."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana! Minä ostin tenavalle ehkä markkinoiden edullisimman älypuhelimen ja en voi kuin hämmästellä, miten paljon puhelinta on nettikeskusteluissa parjattu mutta että miten hyväksi se on osoittautunut. Eräänä päivänä tyhjensin lapsen laukusta kilon hiekkaa, sieltä keskeltä löytyi puhelin ja se käy ja kukkuu edelleen moitteettomasti. Tätä ei vielä ole viskattu jokeen. Sitten jos se tapahtuu, ei kyllä heti tipu uutta älypuhelinta. Valitsemme sitten Doron.

      Jos joku epäilee vastauksesi olevan humbuugia, voin kertoa, että vastaavia tarinoita on kuultu ennenkin. Kuinka äiti on ohjeistanut että vain äärimmäisessä hädässä saa soittaa töihin (äiti nostelee mm vanhuksia työkseen tai on suihkussa jeesaamassa ym ettei välttämättä pääse puhelimeen lähellekään), niin lapsi on sitten soittanut juurikin sen puhelun, että "äiti?" "no mitä asiaa?" "jääkaapissa ei ollut mitään muuta ruokaa kuin nää lihapiirakat jotka sä sanoit ostaneesti mulle. Saako niitä syödä?" ;) Tsemppiä näiden kanssa. Meillä ei ihan vielä olla tällä asteella. Epäilemättä vuoden päästä kerron täällä, kuinka meilläkin soitellaan töihin, että sukka ei mene jalkaan. Etätuki heeeeelp...

      Olkaamme onnellisia, jossain määrin ainakin, että ongelmat on vielä noin pieniä. Huh ;)

      Poista
  2. Itse en ole äiti, joten en voi vastata, että äiti. Monesti vastaan tuntemattomaan numeroon vain haloo ja muuten omalla etunimelläni :)

    VastaaPoista
  3. Etunimelläni vastaan omaan puhelimeen, työpuhelimeen pitääkin sitten vastata jo yritys + etunimi + sukunimi. Saatan myös vastata "Hei rakas" mutta se on varattu vain miehelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana! Joku vielä käyttää Hei rakasta! Ihana ♥

      Poista
  4. Meidän ekaluokkalainen on niin tohelo, ettei saanut ekaksi puhelimeksi älyä. :D Tai sitten äiti on niin tohelo, että ei jaksa olla jatkuvasti kyttäämässä... Tää on nimittäin niin peliaddiktoituva tapaus, että ei tekis hyvää. Joten harjoitelkoon tuolla. Ja kun sellaista käyttämätöntä, hyvää tavisluuria kummisetä tyrkytti silloin kun hankkiminen oli ajankohtaista. Valinta oli helppo. :)

    Varmasti ehkä seuraava tai sitä seuraava känny on sitten älyllinen tuolla koululaisellakin. Onhan sekin pointti otettava huomioon, kuten kirjoitit, että pitää antaa löysää/vastuuta lapselle, jota aikuinen ohjaa. :)

    Ja mä vastaan puhelimeen lapselle ihan vaan "moi" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että ilman tiukkoja rajoja meidänkin tenavat pelaisivat aamusta iltaan ;) Onneksi on kaamia äiti joka sanoo että irti puhelimesta ja mars ulos ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...