Kaksplus.fi

lauantai 29. marraskuuta 2014

Silti se tunne on moninkertaistunut tässä ajassa, kun olen saanut nämä huippuihmiset tuntea.

Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi istua lumihiutaleille,
liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.
(Hannele Huovi)

**

Toinen napero on ollut viikon lomalla mummolassa.
Lapsi on ihan innoissaan laatuajasta isovanhempien kanssa.
Äidillä sydän sykkyrällä ikävästä.
(Enkä juuri nyt voi muistaa yhtään ainutta uhmakiukkua,
hikipäässä leikkipaikalla huutavaa lasta, joka ei halua kotiin.
Lasta joka huusi selkä kaarella ruokakaupassa tai
vingersi ettei aio nukkua silmällistäkään tänä yönä.
Ei voi olla, minun lapseniko, ehheh...taitaa olla ;)
Kiitos mummille ja ukille tästä lomasta - 
on tehnyt tehtävänsä puolin ja toisin!)












Kesät ei oikeastaan muutu. Ensimmäinen biitsireissu, vastaleikatun nurmikon tuoksu, auringon polttava paahde. Ihanuutta, joka kerta.

Lapset kyllä muuttuu. "Enkä pue sukkahousuja"-erimielisyydet muuttuu "et varmana takavarikoi mun puhelunta"-väittelyihin. Eikä pikkutyypille ole kelvannut enää pitkään aikaan äidin valitsemat vaatteet ja vasta hän ilmoitti, ettei sitten enää jatkossa pidä tomaatista lautasellaan. Selvä se.

Ja tiedättekö mikä on ihan järjetöntä? Se, että jo synnärillä tuntuu pakahtuvan siitä onnesta ja rakkaudesta mikä on puskenut ulos sielun sopukoista samaan aikaan kun se ihmisen alku on tullut maailmaan, niin silti se tunne on moninkertaistunut tässä ajassa, kun olen saanut nämä huippuihmiset tuntea. Seitsemänvuotta tämän esikoisen kanssa, neljävuotta tämän toisen kanssa. Elämäni epäilemättä raskaimmat ja silti antoisimman, parhaimmat vuodet. Päivääkään en lasten kanssa elettyä elämää vaihtaisi pois. Oikeesti.

**

Mukavaa lauantaita teille lukijoille! Täällä meillä tänään köhitään, epäillään vatsatautia, mietitään voidaanko lähteä ovesta ulos, kuunnellaan Juha Tapiota, hengaillaan villatakeissa, ehkä lähdetään kaupungille tai sitten linnoittaudutaan kotisohvalle. Kaksi on varmaa, illalla on lapsenmielinen leffailta. Ja huomenna se yksi ihana napero tulee vihdoinkin kotiin!

10 kommenttia:

  1. Ihana, että lapsellanne on hyvät hoitajat, se tuo varmasti tarvittavaa apua hektiseen arkeen.Ja onhan se ihanaa, että lapsista välittää useampi aikuinen :) Ihanan kesäisiä kuvia tähän harmaaseen kaamokseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koen, että nämä tenavat ovat todella, todella onnekkaita. Itse en ole viettänyt ainuttakaan yötä mummolassa. Puhumattakaan viikon laatuaikalomista! Ihan mahtavaa. Olen onnellinen tuon tenavan puolesta. Mummi, ukki, kummitäti, kummisetä, vanhemmat - kaikki me tässä ollaan turvaamassa noita pieniä. Ihan parasta! Ja kiitos, kyllä on kaamos mutta kohti valoisampaa aikaa mennään... puolen vuoden päästä on jo lupaavaa, hih ;) Halauksia ja kivaa lauantaita!

      Poista
  2. Turvaverkko lapsenhoidossa on ihana asia :) laatuaika ilman lapsia on tarpeellista, sitten jaksaa taas ne arjet paremmin !

    VastaaPoista
  3. Voi mitä ihania kuvia. Tuo kumisaapas tyttösen kuva on ihana. Ihana kun tunnet noin pakahduttavasti.

    VastaaPoista
  4. Ihana kirjoitus ja kuvat! Minä välill mietin ,että lapsi muuttaa enemmän minua kuin minä häntä...

    Ihanaa iltaa, paranemisia ja lämmin halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein hyviä ajatuksia...lapset kasvattaa meistä vanhempia, esikoisen kanssa vauhti tuntuu olevan hurja - puolin ja toisin :) Ja kiitos ♥

      Poista
  5. Se ikävä lapsia on niin katkeransuloinen tunne <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...