Kaksplus.fi

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulujuhlista, onnellisuudesta ja me kaksi

Siis minne se syksy katosi? Niin nopeasti viuhahti ohi, että vastahan se tenava lähti reppu vinossa ekalle luokalle, sitten heti perään oli syysloma ja nyt eilen laulettiin joulun juhlasalissa Enkeli taivaan. Miten nämä syksyt tuntuivat parikymmentävuotta sitten t o d e l l a paljon pidemmiltä? ;)

Meidän koulun joulujuhlat onnistuivat hienosti! Ohjelma oli hyvää ja taitavasti tehty. Oma lapsi uskalsi mennä lavalle ja tarttua mikkiin sekä veti osuutensa täydellisesti! Olen pakahtua onnesta, kun superjännittäjämutsin geenistöstä onkin tullut tuollainen esiintyjänalku! Upeeta! Hyvä meidän koulun opet! Hyvä meidän koulun oppilaat! Hyvä meidän koulun vanhempainyhdistys! Hyvä mun tenava!

Joulujuhlissa meidän penkkirivillä istui fiilistelemässä myös isovanhemmat. Olen todella onnellinen, että minun lapsilla on kiinteästi elämässä mukana isovanhemmat sekä kummit, jotka osallistuvat tapahtumiin aina kuin vain mahdollista. On onni, että he tahtovat olla osa lasten elämää, koska se ei nykypäivänä ole mikään itsestäänselvyys. On paljon kummeja, jotka vain näkyy rahavirtana. On paljon isovanhempia, joiden elämään lapsenlapset eivät mahdu. Mutta mikä voisikaan olla arvokkaampaa, kuin yhdessä vietetty aika? Kokemukset, naurut, itkut. Meillä on niin oikeat tyypit oikeassa paikassa

Joulujuhlien jälkeen meillä juotiin joulujuhlakahvit esikoisen ensimmäisen luokan syyslukukauden päättäjäisiksi. Tunnetusti yleensä ryhdyn leivontapuuhiin uusilla resepteillä tapahtumia edeltävänä iltana (jännitystä elämään??), mutta tänä jouluna kun muutenkin otetaan rennosti, pistettiin tarjolle nopeita ja hyviä herkkuja.








Joulujuhlahumun jälkeen talo tyhjeni ja me kaksi lähdettiin ulos. Ihmeteltiin lumetonta maata, vihertäviä nurmikoita, mietittiin että nyt ei kyllä oikein tee mieli laulaa joululauluja joissa epäillään voiko se joulupukki tulla ollenkaan jos ei ole lunta (huolestuttavaa) ja missä ylistetään hankia korkeita nietoksia, mitä siis ei todellakaan jokavuosi ole. Hän kiipeili, minä jäädyin. Hän keinui, minä annoin vauhtia ja jäädyin. Hän meni karuselliin ja pönkesin sinne mukaan, etten jäätyisi ;) Kivaa oli. Kotona sitten kuppi kuumaa ja piparkakkusia, aikalailla täydellistä.



Isompi tenava pääsi joululomailemaan mummolaan. Voin kertoa, että jouluvalmistelut, joita on jäljellä enää vähän, tai sitten olen unohtanut jotain merkittävää (hehe), hoituu huomattavasti sutjakammin, kun käsissä on vain yksi tenava. Etenkin nyt, kun käynnissä on joku käsittämätön mustasukkaisuuskausi, kun maidotkin mitataan millilleen, ettei vaan toinen saanut enemmän. Sanokaa, että tämä hullu vertailunkausi jossain vaiheessa päättyy ja että lapset eivät maitomilleistään traumatisoidu?!

**

Ulkona paistaa aurinko ihanasti ja kutsuu ulkoilemaan. Meidän naapurustossa aurinkoisina päivinä on jännä ilmiö. Monet vetävät kaihtimet äkkiä kiinni. Minä ja muutama muu vedämme kaikki verhot pitkälle syrjään - pimeimpänä vuodenaikana halutaan nauttia auringosta jokaisen säteen verran. Etenkin, kun päivät menee yleensä töissä ilman minkäänlaista luonnonvalonpilkahdusta nähden. Niinä päivinä (kun valoisuutta ei näe minuuttiakaan) tuntuu niin toivottomalta, mutta onneksi on viikonloput, ne päivät kun ei tarvitse lähteä asioille mihinkään ja voi vaan nauttia. Siitä harvinaislaatuisesta vieraasta, auringosta.

Moi  

4 kommenttia:

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...