Kaksplus.fi

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Today at work


Nyt alkaa synkkä, pimeä ja kylmä talvi tulla jo korvista! Aamuisin nukun bussissa kuin tukki, onneksi jään päättärillä pois - ei voi mennä kauhean pieleen ;) Lähikahvilassa tunnetaan veltto talviolemukseni joka saa aina ison kupin kahvia mukaan erikseen pyytämättä. Kotona mieluiten pötkötän. Inhaa tämä "mehuttomuus", onko muillakin vetoveks?

Mutta sitten on ne ihan pienet asiat. Kuten lemppari villatakki ja huivi. Kas kummasti piristää päivää ja hei - tänään paistoi aurinkokin :)

Kohti kevättä mennään. Ja onpahan pötköttelyssä puolensa: olen ehtinyt mielikuvaharjoittelemaan mitä kukkia istutan pihassa olevaan kukkaloodaan kesäksi ;) (Päätöksiä en ole tehnyt mutta ankaraa ajatustyötä senkin edestä :))

Mukavaa iltaa!

My look today at work. Fave cardigan and scarf. Really makes my day :)


sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Viikonloppu

Viikonlopun pläänit olivat nämä:

JES, vihdoinkin alan olemaan terveiden kirjoissa! Enää vähän nenä tukossa ja aivastelua, sitä ei siis lasketa! Siispä perjantaina lasillinen viiniä, lauantaina Ikeaan peitto-ostoksille ja sunnuntainta kuusivuotiaan kanssa leffaan katsomaan Onnelia ja Annelia.

Kaikki suunnitelmat alkoi mennä jo perjantaina vähän vinoon. Kuusivuotias tuli tarhasta kotiin ja valitteli kipeää kurkkua.

Perjantaina.


Lauantaina kuusivuotiaan kuume oli jo huikeissa lukemissa, nielu turvoksissa, vatsa kipeä... Joten kaikki suunnitelmat pistettiin uusiksi.

Ikea vaihtuikin kirjastoretkeen kahdestaan kolmevuotiaan kanssa. Ei yhtään hullumpi homma ja terkkuja Kontulasta!



Illalla värkättiin kotona safkaa ja nautiskeltiin elosta, olosta ja joo, Putouksesta. Ollaan niin koukussa, todellakintodellakintodellakintodellakin ;)



Sunnuntai on valjennut laiskana.
Isimies ilmoitti olevansa vähän kipeän oloinen.
Kolmevuotiaan nenä tuhisee tukkoisena.
Mä en nyt kyllä oikeesti ala...!


Noh, ehkä me ennen kesää tervehdytään :)

Nyt pyykit koneeseen, kahvia ja
kersat kainaloon.
Moikka!


maanantai 20. tammikuuta 2014

Arjen parhautta: pyykkitupa

Saako tykätä arjesta, saako?

Pyykkihuolto on paras kotityö, mitä tiedän. Silitän pyykit aniharvoin, mankelia en edes muista milloin viimeksi olisin käyttänyt ja en voi kuin hämmästellä, miten "ennen vanhaan" etenkin suurperheiden äidit selvisivät pyykinpesusta, mallia "nyrkkipyykki". Minulla on pari kertaa ollut tilanne, että pesukone ei ole ollut käytössä ja voi sitä nyrkkipyykkäystä, huh ja ei tosiaan ole ikävä ;)

Meillä on nykyisessä taloyhtiössä aivan upeat puitteet pyykkihuollolle. Hyödynnän pyykkitupaa noin ehkä kerran viikossa ja pesen silloin lakanoita (paripeiton pussilakanan pesu pienessä päältä täytettävässä koneessa onkin ollut...noh aikamoinen urakka), pyyhkeitä, jotain tällaista massiivisempaa.

Meidän pesutupa on oikea "kybertupa" ja siksi päätin kertoa siitä teille. Ehkä jossain taloyhtiössä pohditaan ratkaisuja pyykkituvan toteuttamiseksi ja tämä on yksi onnistumistarina ;)

HISTORIIKKI
Minulla on edellisissä kodeissa ollut kehnoja kokemuksia pesutuvista. Kokemuksia varaustauluista, joihin ei ollut avaimia, vaikeasti tulkittavista tauluista joista en ymmärtänyt mitään ja pesutuvista, joissa ei yksinkertaisesti uskaltanut käydä. Ensimmäisessä asunnossani Helsingissä piti pesutupaan hankkia poletteja ja maksaa samassa talossa asuvalle huoltomiehelle käteisellä. Huoltomies oli ynseä keski-ikäinen sinkkumies joka meni kaikin tavoin kategoriaan "välteltävä" (olisipa ollutkin vaikka komea nuori palomies joka kuljeksii kotona paidatta ;)) ja hänellä oli lisäksi iso koira, mikä sai täydellisen hepulin aina ovikellon soidessa ja huoltomies ensin väänsi sen piskin oven taakse räyskyttämään raivopäisenä ja sitten ovenraosta piti yrittää asioida mahdollisimman nopeasti ja toivoa, ettei se hurtta pääse iskemään kiinni. Kun ei ollut omaa pesukonetta, tämä oli pakkorako. Sitä kesti onneksi vain vuoden, huh! Milloin omalla vuorolla oli jonkun kukkahattutädin mätsäävät kalsarit koneessa - kukalliset siis ja pesukoneista löytyi milloin mitäkin jännittävää. On ollut vaikeasti toteutettavia maksuratkaisuja, soita kännykällä, no ei se toimikaan, muista vääntää vivusta, mutta älä TÄSTÄ vaan TOSTA paitsi jos tuolla on oranssivalo (missä?), niin sitten TÄSTÄ. Hohhoijaa! No, kokemukset kasvattivat ;) Onneksi ne kaikki ovat nyt takana ja uusi ura pyykkärinä edessä ;)

AJANVARAUS
Aika pesutupaan varataan joko pesulassa olevasta varaustaulusta tai suoraan netin kautta omilla tunnuksilla. Siis miten kätevää! On asetettu rajat, kuinka monta pesuvuoroa kukin huoneisto saa viikossa käyttää, eikä sitä pysty ohjelmoimaan viikkokauksiksi eteenpäin. Yhden pesuvuoron kesto on 2h ja kuivausaikaa on siihen päälle 2h. Pesutuvan käyttö on (toistaiseksi) maksutonta.



PÄÄSY
Pesutupaan ei lompsita milloin huvittaa, vaan meillä on käytössä lätkät, joilla pääsee pesutupaan vain silloin, kun on oma pesu- tai kuivausaika. Minusta tämä on ihan huippu juttu! Omalla vuorolla ei kenenkään toisen pyykit möllötä pesukoneessa eikä kuivaushuone ole oman kuivausvuoron alettua täynnä.



KALUSTO
Meillä on käytössä isot pesukoneet sekä valtava kuivuri. Koneellinen pyykkiä kuudessakympissä, 48min. (Kotikoneella sama 2,5h) Ihanaa! Säästää sekä vesi- että sähkölaskua :)



KUIVAUS
Meillä on valtavan kuivurin lisäksi käytössä kaksi isoa kuivaushuonetta. 2h vaikuttaa lyhyeltä kuivausajalta, mutta pääsääntöisesti minulle jää 3h kuivausaikaa ja voin nostella pyykit suoraan pyykkituvasta kaappiin. Usein annan vähän potkua isoimmille pyykeille kuivurissa ja laitan lopuksi kuivaushuoneeseen viimeistelyyn.



TADAA, valmista!



ps. Tuleekohan se silityspakko jotenkin luontaisesti iänmyötä? ;)


lauantai 18. tammikuuta 2014

Ei mitään tekemistä?

Meinasin otsikoida tämän, että "ei mitään tekemistä LASTEN kanssa". Mutta konseptihan vaan paranee, mitä enemmän eri ikäisiä on mukana ;) Eli koko perhe mukaan! Ei tekosyitä!

No se tekeminen: piirustuskilpailu!
Ja jotain kivaa palkinnoksi. Kuten meillä on värityskuva.


Sopii miettiä kuvaan pohjautuen, minkä ikäisiä osallistujia meillä oli ;) Voittaja selviää vasta myöhemmin tänään. Itse kuvat piirrettiin seinälle jo keskiviikkona. On ollut aikaa miettiä omaa suosikkia.

PLUShuvia tästä tuli siinä vaiheessa, kun alettiin keksiä tarinoita kuvista. Olipa kerran kissa laivalla ja kun hän katsoi ylös, hän näki siellä perhosen ja kun hän katsoi alas, hän näki siellä kalan. Tai olipa kissa joka söi ensin perhosen ja sitten kalan, ollessaan laivalla. Miksei perhonen voinut olla laivalla, tapasi siellä kissan ja... Kuusivuotias on aika kova sepittämään. Kolmevuotias osaa (melkein) kaikki vessasanat. (HUOH!!! Kai seKIN vaihe menee joskus lähitulevaisuudessa ohi... ;))

Kivaa lauantaita!

perjantai 17. tammikuuta 2014

Mutta kun on se kompleksi.

Se vaan tuli. Ihan puskista.

The Kompleksi.


Minussa virtaa kaikessa helsinkiläisyydessäni jokin karjalaisvenäläinen veri. Kun meillä syödään, yleensä syödään hyvin. Kun meille tulee vieraita, pistetään pötyä pöytään. Suunnilleen tähän saakka olen tarjonnut tyytyväisenä K-marketin hyllystä poimittuja herkkuja. Joskus olen jopa sukeltanut jotain pakastealtaasta saakka.

Sitten tenavan yksivuotissynttäreillä se alkoi. Pitäisiköhän jotain tehdä (leipoa, loihtia) itse?

Ja lumipalloefektin lailla se ilmiö on levinnyt, kasvanut ja pursunnut: enää ei voida ottaa edes kahvitteluvieraita vastaan, ilman että edes jotain on tehty itse. Tai no joskus on täydellinen emergency ja on pakko kaivaa Muumikeksipaketti pöytään ainoana tarjoiluna mutta alemmuuskompleksi jyskyttää takaraivossa.

Mitä tämä on? Mistä tämä johtuu? Joku sisäänrakennettu juttu? MIKSI?

En ole mikään superchef, käsissäni sokerimassa muuttuu veistoksen sijaan paakuksi enkä erota pikkelssiä ja pikeeriä toisistaan. Lisäksi mottona(ni) on usein, että "meneehän ne kaikki mahassa kuitenkin sekaisin". Ei siis maha sekaisin vaan kermat ja mansikkahillot, you know? ;)

Onko muita, joilla tämä kompleksi on nostanut päätään vasta aikuisemmalla iällä? Aika kamalan ihanaa, eikö?

Vanhempani poikkesivat kylässä tuossa taannoin. Äkkiä töiden jälkeen tungin uuniin kaksi piirakkaa. Joku viisaampi olisi nauttinut siitä vapaasta kaksituntisesta ilman lapsia ihan vaan pötkähtämällä vaikka sohvalle silmät kiinni eikä hikoillen keittiössä. Mutta kun on se kompleksi.

Toinen piirakoistani oli muuten tämä parsakaalifetaihanuus.



Ei siihen vaan kyllästy. Koskaan.
Paitsi kysyppä suosituksia kuusivuotiaalta:
"Mummo yäk, se on pahaa, se on kasvista"
Jep, kiitti ;)

torstai 16. tammikuuta 2014

Crocs love


Crocsit on ihan järjettömän kökkösessä maineessa. Minä rakastan omiani, edelleen.

Hankin viime talvena nämä ruskeat saappaat ja tänä talvena hankin niiden lisäksi myös samanlaiset mustat. Sisään mahtuu paksumpikin pohje, ei kastu varpaat loskassakaan ja kyllä pitää ihmisen lämpöisenä koko ulkoilun ajan! Tunnetusti minä ulkoilen talvisilla säillä max vartin, joten sen aikaa ainakin pysyy lämpimänä, takaan ;)

Viikonloppuna oli -8 enkä luopunut hameesta. Eikä ollut (hylkeellä) kylmä ollenkaan! Mutta ehkä hameessa olisi voinut olla pidempi helma. Tai olispa kesä ;)

HUH, viikko on jo voiton puolella, kohta on perjantai! Viikko on taas kaiken lomailun, pyhien ja sairaslomien jälkeen tuntunut pitkältä kuin...yläasteen historian tuplatunti!

...jaksaa, jaksaa ;) (Etenkin kun on ihanat Crocsit millä hipsutella töihin ja takaisin ;))

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

tiistai 14. tammikuuta 2014

Minun tuolini

Mitä pienempi koti, sitä enemmän se vaatii luovuutta.

Olen ostanut itselleni (joululahjaksi) Poäng-lepotuolin, jonka olen sijoittanut täysin epäloogisesti ja kaikkien sisustusfengshuiden vastaisesti sohvan taakse, vitriinikaapin eteen. Pieneen tilaan. Terden oven eteen. Siitä ei näe telkkariin. Eikä maisemaa mikä aukeaa ikkunasta. Mun tuoli. (Eikä se mahtunut muualle, mutta eipä se missään paraatipaikalla pysyisikään minun tuolina vaan se luultavasti olisi villin temppuradan jännittävä ponnahduslauta...Joten olin monellakin tapaa luova ;)) (Ja ps. tiedoksi niille, jotka kummastelevat omistavaista attitydiäni, että kyllähän tässä seurassa samaistuu ja tulee ihan omistushulluksi, kun päivät aamusta iltaan kuuntelee kuinka kaikki on MUN eikä yhtään SUN. Terkkuja uhmisperheestä, haha!)

Mutta siinä voi oikaista jalat rahille. Siinä voi istua tekemättä mitään, lueskellen lehtiä, no okei selaten vähän blogejakin. Siinä voi muuten ottaa nokosetkin, kokeilin kerr muutaman kerran. Siinä missä oman ajan saaminen vaatii pienten lasten äidiltä luovuutta, tämä sentään tarjoaa monia mahdollisuuksia ;)

Siinä se nyt on. Valkoisena ja koivuisena. Juuri sellaisena, mitä en ikinä olisi voinut kuvitella meille tulevan.







Ai että mä olen NIIN tuolini ansainnut!

Ja vaikka siitä ei näekään telkkariin,
siitä näkee tärkeimpään:


Ihanaa joskus vaan olla. Bara vara.

Ihmisen pitää olla ystävällisempi itselleen. Hoitaa ja hemmotella.
Muista sinäkin 

maanantai 13. tammikuuta 2014

Tilannekatsaus


Muuten kaikki on hyvin, mutta uudeksi vuodeksi hankkimani kuohuviini on edelleen korkkaamattomana keittiössäni. Olen vieläkin niin kamalan nuhainen, että makuelämys menisi aivan hukkaan. Joten odotellaan vielä sitä täydellistä hetkeä ;) Pienet on ongelmat, eikö!!!

Hömppää iltaa!

tiistai 7. tammikuuta 2014

Jännittävä tiistai!

Elämme jännittäviä aikoja!
Eikä pelkästään meillä, vaan varmaan aika monessa perheessä!

Tiistaina alkaa Helsingissä kouluun ilmoittautuminen!!!
[ Saako nousta tuolille seisomaan ja tuulettamaan?! ]


KÄÄK! Joko teidänkin "vastahan se syntyi"-tenavat ovat ensi syksyn tulevia ekaluokkalaisia? Kumpia jännittää enemmän, tulevia ekaluokkalaisia vai vanhempia?!

Koulumatkat, koulupöytä, koulureppu, koulukaverit...Kyllä tässä taitaa olla ekaluokkalaisen pää ihan yhtä pyörällä kuin äidinkin :) Ihanaa, hurjaa, villiä, mahtavaa, jännittävää, kutkuttavaa...Oijoijoi!

maanantai 6. tammikuuta 2014

Liplaploppiainen


[ Ylimääräinen vapaapäivä, hip hei hurraa! ] Tänään aion vaan lötkötellä ja orientoitua hitaasti, hyvin hitaasti arkeen paluuseen. Huomenna töihin (tai kohta lääkäriin, ellei pöpöni ala pian parantua), lapset tarhaan, nukkumaanmenoaikaa aikaistetaan hiiiiimuisesti ja seuraavan kerran voidaan kölliä sängyssä puoli kymmeneen saakka vasta kesällä, mut ei haittaa! :) Ihan kiva palata arkeen, eihän tätä laiskottelua kestäisi pidemmän päälle kukaan :)

Kivaa sunnuntaimaanantaita sinne juuri sinulle :)

lauantai 4. tammikuuta 2014

Näissä merkeissä

vaihtui vuosi 2013 -> 2014.


Kotona. Perheen kanssa. Alkottomasti. Herkutellen. Vähän vatsataudista vielä kärsien mutta urheasti juhlien ;) Herkut upposivat lasten napoihin ja Muumi-juomaa ostetaan takuulla toisenkin kerran.

Vuosi vaihtui, raketit poksui, lapset nukkui ja epäilin vahvasti naapureiden sammuneen juhlintaansa, kun rokki loppui vasta kuuden jälkeen aamulla, kun minä tein jo heräämistä uuteen aamuun :) Seinänaapurissa on myöskin pikkulapsiperhe, heille venähtäneet bileet sallittakoon, sen kerran kun ovat onnistuneet tenavat saamaan hoitoon :)

Joulu meni hyvin, vuosi vaihtui kivasti (no kuohut jäi juomatta kun oli vähän pöpöä kyydissä mutta säästyi seuraavaan kertaan mikä on TAKUULLA ennen seuraavaa vuodenvaihdetta, hah!) ja tämä talvi on ollut plusasteineen aivan täydellinen! Olen aika onnellinen ja kiitollinen ihminen juuri nyt.


torstai 2. tammikuuta 2014

Bitstrips

Yeah, olen Bitstrips-koukussa.



Mutta minun Bitstrips-koukkuuntuminen ei liene kenellekään yllätys. Jos vaan on jokin some-systeemi, mihin voi jäädä koukuun niin jep, koukussa ollaan ;) (Paitsi Twitter. Sitä en osaa käyttää. Osaatko sinä?)

Ja onhan noissa Bitstrips-kuvissa joskus olevinaan sisältöäkin. Alkaa niin viiksettämään, kun kotona netti pätkii, wifin kautta töiden tekeminen on silkka mahdottomuus ja 3G:lle osutaan iPhonella aniharvoin. Monet operaattorit eivät kuulu täällä lainkaan ja kun valitin omalle operaattorilleni, thö dna:lle asiasta, oli asiakaspalvelun vastaus tyyliin "no voivoi". Eikä asialle voida eikä tulla tekemään mitään. Buu dna mutta pakko roikkua asiakkaana jos meinaa edes jollain kuuluvuudella olla tavoitettavissa ;)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...