Kaksplus.fi

torstai 27. helmikuuta 2014

Namikeksit

Pieniä vieraita tulossa ja sehän tarkoittaa...

LEIPOMISTA!

Tarhasta kaupan kautta kotiin...



 Kevyellä googlaamisella löytyi ohje, NAMIKEKSIT



Mietin, miten muotoilisin, miltä ne maistuivat? No päätelkääpä tästä:
illalla, kun keksit oli tehty valmiiksi, kolmevuotias roikkui itse tekemiensä keksien lautasessa kaksin käsin kiinni eikä suostunut lähteä nukkumaan eikä varsinkaan jättää keksejä (lautaselle/alakertaan/syömättä). Joten kyllä oli, erinomaisia!

fgHIjk

[ Kuva on vanhasta kodista, ehkä neljän vuoden takaa ]

Ei mulla muuta :)
HI!

tiistai 25. helmikuuta 2014

Summer is coming & Oriflame Silk Beauty Tan Body Lotion

Kesä tulee! [ Enää maaliskuu, huhtikuu ja toukokuu ja SITTEN...toivottavasti ainakin! ]

Kesä, niityt, kärpäset, aurinko, flipflopit, hameet...JA VITIVALKOISET JALAT! Kasvoihin on helppo sipaista väriä, käsivarret ruskettuvat ainakin minulla kuin itsestään mutta jalkoihin en saa väriä millään. Okei, en kyllä malta pötkötellä auringossa enkä käytä solkkua, mutta perusulkoilusta huolimatta on hameeni jatkeena kaksi kalkkiin dipattua jalkaa ;)

Onko muilla tapana aloittaa kesän vastaanottaminen itseruskettavia käyttäen? Vai käyttekö ottamassa varaslähdön etelässä tai solariumissa?

Olen tekemässä Oriflamelle tilausta ja mietin, olisiko jo nyt ajankohtaista hankkia oma puteli?  Vaihtoehtoja näyttää olevan ja Oriflamen tuotteet ovat saaneet käyttäjiltään myös aika hyvää palautetta:



Itseäni jäi kiinnostamaan tämä Silk Beautyn asteittain ruskettava vartaloemulsio - se olisi varmaan paras vaihtoehto aloittelijalle, joka ei halua näyttää kesän alussa nurinpäin käännetyltä tiikeriltä. (Tilausnumero 25355)


Nyt saa myös vinkata muista merkeistä, kerro mikä on rusketuksesi salaisuus?


Sitten vielä lopuksi ihan off topic! Herkkäsilmäisten lasten vanhemmat! Tiesittekö, että Oriflamelta löytyy lapsille hiustenpesusuoja! Näyttää aikamoiselta härpäkkeeltä mutta vain herkkäsilmäisten ja vesiroiskeita kasvoilla aristelevien lasten vanhemmat voivat ymmärtää sen hiustenpesun tuskan ;) Joten tämä voi hyvinkin olla kauan kaivattu täsmätuote monessakin kodissa - olisipa näitä ollut silloin kun esikoiseni oli taaperoinen :) (Tilausnumero 26874)


Oriflamen sivuille pääset selailemaan TÄSTÄ


maanantai 24. helmikuuta 2014

Kymmenen päivän saavutus


Olen onnistunut saamaan muhkean ruusupuskan tähän jamaan vain kymmenessä päivässä. Onko kukaan hiihtolomalainen kukkien kastelijaa vailla? ;)

Kivaa maanantaita! Helsingissä tuulee mutta lumeton maa on suorastaan silmiä hivelevä näky, ottaen valoisuuden määrän huomioon. Ihan kuin huhtikuussa. Upeaa!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Onneksi ne hetket, kun se pieni hymyili, oli niin mahtavia, että piti ihan omiakin korvia siirtää sivummalle.

Äitiyden konsepti minulle on ollut alusta asti ihan selvää hommaa. "Vaisto saneli", vaikka kokemusta ei ollut. Alkuun se oli aikamoista suorittamista, sittemmin se muuttui nautinollisemmaksi. Kun minusta tuli äiti, en ollut vaihtanut yhtään vaippaa, ikinä. En ollut pidellyt kuin ehkä kerran vauvaa sylissä. Ja ylipäätään tilanne oli ristiriitainen; vasta vuotta aikaisemmin olin istunut lapsettomuusklinikan aulassa epävarmana siitä, että tulisikohan minusta biologista äitiä ollenkaan? Ja sitten kun se onnellinen odotus päättyi raskausviikolla 38 pienen tytön syntymään, sainkin oikeaa shokkihoitoa. Keltaisena syntynyt pikkunyytti itki lohduttomasti aamusta iltaan ja illasta aamuun, tietyistä haasteista johtuen sai maitoa pullosta kahden tunnin välein - läpi yön (=tätä tarkoitan sillä "suorittamisella") ja sittemmin vielä kävi läpi ensin koliikin ja oli muutenkin ihana mutta vaativa vauva, joka ei nukkunut ensimmäiseen yhdeksään kuukauteen. (Itseasiassa alkoi nukkua vasta 1,5v ikäisenä. Eikä silloin naurattanut ajatus siitä, kun itsekin valvoin, että eipä tarvitse valvoa yksin. Nyt se jo jaksaa vähän huvittaa ;))

Muistan ensimmäisten synttäreiden paikkeilla miettineeni, MIKSI ihmiset haluavat lapsia? Se vuosi oli elämäni rankin ja ihmeellisin - samaan aikaan. Päivä päivältä tyttö kasvoi, tuli tyytyväisemmäksi ja lopulta aloimme yhdessä nauttia elämästä. Sitten jossain vaiheessa minun ja miehen ajatuksiin tuli myös toinen lapsi. Ja hänen synnyttyä sain kokea aivan päinvastaisen vauvavuoden. Eväät elämään oli aivan erilaiset raskausviikolla 39 syntyneellä pikkutyypillä. Ja se vuosi oli se, mikä minut kasvatti vahvaksi, kuin puu. Miksi puu, miksei kallio? Siksi koska minulle kasvoi juuret, en ole pelkkä möhkäle. Ja olen lämmin, en ole kylmä. Enkä pystyisi olemaan myrskyissä hievahtamatta paikoillani, vaan taivun, mutten ihan herkästi katkea. Minusta tuli hurjan itsevarma eikä enää yhtään ahdistanut olla sellainen äiti, mitä olin.

Vertaistuen saaminen omassa tilanteessa oli yllättävän hankalaa. Monilla ystävillä oli koliikkivapaat lapset, joita kilteiksi nimitettiin. Kiltti vauva nukkui yönsä ja kiltti oli hoitopöydällä vakaasti kuin maahan laskettu kivi ja kiltti hymyili ja jokelteli. Kiltin äiti ei tuntenut käsitettä: itkeä puolituntia putkeen (siis vauva itki, ei äiti). Ei minunkaan vauvani tuhma ollut. Kovasti oli vaan kapasiteettiä elää, kun piti kitapurjeet punaisena huutaa terveisiä koko maailmalle. Mutta onnea on äitiryhmäni, mihin kuuluin ja pari täsmävanhempaa, joilla myös yhtä vaativa tenava. (Joskus yön hiljaisina tunteina lohdutin itseäni, että onhan siinä puolensa kun vauva huutaa, eipähän tarvitse miettiä, että "hengittääkö se?", niinkuin sairaalasta kotiutumisen jälkeen ensimmäisinä päivinä piti miettiä.) Se vertaistuki oli korvaamattoman hienoa. Mutta nyt jos mietin, olisi ollut mahtavaa jos blogistania olisi ollut silloin, mitä se on nyt (supersuosittua) ja jos olisin osannut pukea vauvavuoden aikana tunteeni sanoiksi, olisin ehkä voinut ammentaa vertaistukea blogin(kin) kautta.

Ensimmäisenä vauvavuotena olin vaan niin ymmyrkäisenä kaikesta. En osannut pukea kaikkea sanoiksi. Lähinnä pystyin kuvailemaan äitiyttä ääneen siten, että "väsyttää" ja "joo olen kokeillut hytkytystä ja hetkutusta, silitystä, tassutusta, hössötystä, vatkaamista, veivaamista, vedenlorinaa, rattaissa nukuttamista, sängyssä nukuttamista ja paljon muuta". Onneksi ne hetket, kun se pieni hymyili, oli niin mahtavia, että piti ihan omiakin korvia siirtää sivummalle :)

Nyt, kun aikaa kaikesta pulloruokinnasta, koliikista ja sormiruokailusta on kulunut riittävän paljon, tuntuu siltä, että olisin valmis kertomaan koko maailmalle, millaista se äitiys voi myöskin olla. Siis silloin, kun ei enää riitä että toivoo parasta vaan täytyy mennä eteenpäin huumorin keinoin ;)

Ajattelin purkaa äitiysajatuksia tänne blogiini, päiväkirjaani, asteittain. Kunnes...


latasin sen Vuoden mutsi-kirjan itselleni. E-kirjana taas. Vähän kyllä puntaroin, että e-kirjana vai tavallisena, kun hinnassa ei juurikaan ole eroa, mutta päädyin e-kirjaan, koska se vaan on niin mahdottoman kätevä. Ja siis HAH! Kun aloin metrossa lukemaan kirjaa, en voinut välttyä friikkileimalta tyrskiessäni kyyneleet silmissä. Aloin nauraa ääneen lipuntarkastajien tullessa metrovaunuun eikä sen jälkeen kukaan tullut istumaan viereeni, hoh ;)

Olen päättänyt olla ahmimatta tätä kirjaa päivässä. (Se vaikuttaa niin hyvältä, miten maltan olla lukematta sitä heti kokonaan?) Mutta veikkaan, että tuon "tietokirjan" jälkeen minulla ei ole enää mitään uutta annettavaa tälle skenelle. Lähinnä terapeuttishenkisesti voin avautua (itse itselleni) niistä hienoista ja niistä erihienoista kokemuksistani ja oivalluksistani matkallani omaan äitiyteen ;)

Vuoden mutsi-kirja ilmestyi jo vuonna 2011 mutta koko "hypetys" meni silloin ohi. Se oli melkein jokaisen äidin huulilla, minulla oli silloin käsissäni aika monta narua: samana vuonna me muutimme Helsinkiin, kotona hillui yksi neljävuotias ja yksi yksivuotias ja paljon muuta. Kuten on jo moneen otteesen todettu, minulle nämä trendit tulee vähän jälkijunassa ;)

Vuoden mutsi-blogia voit lukea TÄÄLLÄ. Ja kyllä meissä kaikissa taitaa asua pieni vuoden mutsi... ;) 


ps. Asos-pakettia odottelen saapuvaksi lähipäivinä. Ehkä silloin on aika taas hömppääntyä ja kirjoittaa vaihteeksi rakkaushapatusta uudesta vaatekappaleesta :)

lauantai 22. helmikuuta 2014

Päikkärit

Onneksi on asioita, jotka eivät muutu. Tai ole ihan vielä muuttuneet. Päikkärit esimerkiksi.

Viime syksynä meidän perheessä puhalsi "muutoksen tuulet". PAH, suorastaan myrskysi! Aivan valtavasti isoja muutoksia. Kuinka kaikki vanha jäi taakse ja edessä oli valtavasti uutta ja opeteltavaa.

Lasten elämässä tapahtui kaksi mullistavaa asiaa. Ensin kesälomien jälkeen vaihtui päiväkoti. Isompi vaihtoi päiväkotioleskelun eskaritouhuihin. Ihan mutkitta muutokset eivät sujuneet, mutta sydämelliset kiitokset päiväkodin väelle, jotka auttoivat meidät kiipeämään esteiden yli.

Ja kun päiväkoti oli veivattu, tulikin yllättäen muutto kolmiosta vähän isompaan kotiin. Olihan tätä suunniteltu ja toivottu, mutta silti kaikki tapahtui yllättävän helposti ja nopeasti. Pääsin muuttamaan unelmieni kotiin, kerrostalon ykkösestä rivariin. Mahtavaa. Mutta siinä missä itse hihkuin onnellisena, lapset kävivät aikamoista mylläkkää. Kämppis saikin samassa rytäkässä oman huoneen ja se säännöllinen nahistelukaveri sai vetäytyä halutessaan The Omaan Huoneeseen. No, ensimmäiset viikot uudessa kodissa olikin sitä, että he nahistelivat jommassa kummassa huoneessa. Hermoja raastava kitinähuutoulvonta oli kuitenkin tärkeä siirtymävaihe kämppistelystä yksilöiksi. Nyt omien huoneiden konsepti on hyvin ymmärretty, tosin pienempi ei tietysti vielä osaa säädellä ikäväänsä ja mieluusti tunkee itsensä siskonsa huoneeseen ikävän iskettyä ja tietysti "luvatta", mutta hiljaa hyvä tulee: ei enää kähvellä silmänräpäyksessä puolia siskon tavaroista omaan jemmaansa. Hiljalleen hiotaan sääntöjä kohilleen, että siskolle suodaan kaipaamaansa omaa rauhaa ja tilannetta lähestytään koputtamalla oveen, ei ryskämällä aamuviideltä sisään ja pamauttamalla valot päälle ja huutamalla asiansa. Huh ;)

Ja kun ei ne muutokset siihen loppuneetkaan! Uudessa kodissa pihapiiri on täynnä eri ikäisiä lapsia. Lapset käyvät naapurissa kysymässä leikkikaveria, leikkivät vuoroin meillä, vuoroin jossain toisaalla. On niitäkin päiviä, kun kaikki ovat jo leikkimässä tai muualla eikä kukaan ole "vapaana".

Tuntuu haikealta. Meillä on otettu niin iso askel. Edellisessä kodissa tyttö kävi yläkerrassa leikkimässä, harvoin. Nyt meno on aivan toisenlaista. Niin, että piti oikein rajoittaa: ole välillä kotonakin. Ole enemmän kotonakin. Älä aina ole menossa. Äiti haluaa nyt huilata, ei kutsuta ketään meille tänään. Siitä pienestä uhmakkaasta glitterprinsessasta onkin kuoriutunut tuollainen iso pieni. Pieni iso. Joka sujauttaa kännykän taskuun ja on kaverilla seuraavan tunnin. Kotiin tullessa huiskahtaa omiin puuhiinsa. Värittämään, tehtäväkirjojen pariin tai leikkimään. Täytyy oikein pysäyttää, että kerro miten meni? Oliko kivat leikit? Mitä te leikitte? Siinä kohtaa saan toisinaan vastaukseksi suoraa huutoa, älä kysele niin paljon! Hui! Nytkö jo on TUO aika?

Takana on haastava vauva-aika, koliikki, tiukka uhma ja huomaan, että jokainen kerta, kun laivamme karahti karille ja otti karhean pohjakosketuksen, me opittiin paljon. (Lapsen kädessä läpi koliikkeja ja uhmaa, minä kävin kävin läpi ihan sitä kasvamista äidiksi. Siitä joskus toisella kertaa) Ja nyt minulla on käsissäni ihan käsittämättömän hieno pieni ihminen. Nyt jos koskaan näen hänet taimena, joka on valmis kasvamaan. Kasvualusta on luotu ja huolellisesti onkin taputeltu.

Koulun alkuun on enää vajaa puoli vuotta. Mikä valtava kasvun pyrähdys tässä vuoden aikana onkaan ollut. Ihan pikkuruisesta lapsukaisesta onkin kasvanut niin monella eri tavalla iso eskarilainen. Oletteko muut eskareiden äidit huomanneet samaa, että eskarivuoden aikana lapsi kasvaa aivan v-a-l-t-a-v-a-s-t-i?

Tänäänkin se lähti lounaan jälkeen kaverille. Soitti ollessaan perillä (joo, ylihysteerinen pullamössömutsi pakottaa lapsen soittamaan perille naapuritaloon päästyään) ja ilmoitti että tulee kotiin puoli kolmeen mennessä, kuten sovittiin. Hui mikä hiljaisuus valtasi kodin. Äänessä oli ainoastaan tuo kolmevuotiaani, joka oli saanut luvan nukkua päikkärit sohvalla. Näitä viikonloppuetuisuuksia ;) Ihanaa hei, että mulla on vielä tommonen pieni joka nukkuu päikkärit!

Siinä se kolmevuotias nukkua tuhnutti huulet söpösti tötteröllä. Hiiri tiivistii kainalossa. Pään vieressä. Sylissä. Kädessä. Kuuntelin tuhinaa ja silittelin pientä jalkaa. Nautin tästä niin paljon. Viimeinen vauvani. Hurmaava leikki-ikäiseni. Ihana pieni. Ihana kuten siskonsakin


ps. Taivaslaulu on luettu ja hui sentään miten väkevä tarina. Mietin, että josko ennen Eve Hietamiehen Yösyöttöä tarttuisin vielä Vuoden mutsiin. Kaipaan tasoituksena melko kepeää vertaistukea tähän väliin. Voiko sellaista ollakaan, äitiyden kepeä vertaistuki, hih hih ;)

maanantai 17. helmikuuta 2014

Asos -15% TÄNÄÄN

Asoksella on vielä tänään
extra -15% off the sale!


Minä niin rakastan mekkoja ja onnea on Asos: koska Suomen mekkovalikoimat ovat surkeat, onneksi niitä voi aina tilata Asokselta :) Nämä mekot alla ovat niin ihania, eivät tosin tarttuneet matkaan mutta huomaatteko hinnat? Parikymppiä!


Jotain laitoin tilaukseen,
eipä taas malttaisi odotella ;)

Asokselle pääset TÄSTÄ, tervemenoa!

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Viikon eka

Vähänkö herkullinen ajatus
että sunnuntai olisikin viikon ensimmäinen päivä.

Me suomalaiset odotamme aina perjantaita. Ja kesää. Perjantaita siksi, että edessä olisi työviikkoraatamisen jälkeen kaksi vaparia huilattavana. Ja että ylipäätään voi tehdä edes jotain ilman aikatauluja. Kesää siksi, että olisi lämmintä. Ja palkallinen loma olis ihan kiva.

Mutta mitä jos viikko alkaisikin
vapaapäivällä?

Sunnuntaina, tänään, viikon ensimmäinen päivä. Löysäilyä, ulkoilua, pehmoilua. You name it! Vasta viikon toisena päivänä, huomenna, pitää mennä töihin. Pitää/saa/joutuu/valitse itse. Ja viikko päättyy leppoisasti sillä, millä se on alkanutkin. Vapaapäivällä.





Kuvat: Pinterest


Mukavaa uutta viikkoa teille kaikille

lauantai 15. helmikuuta 2014

Mummoissa, veisuissa eikä villasukissa ole mitään vikaa. Huraa e-kirja!

Siihen meni vain kymmenen minuuttia aikaa, kun ensimmäinen e-kirjani oli ladattu puhelimeeni.

Suomalainen.comista luin toimintaohjeet. Hankin Adobe-tunnuksen, latasin Bluefiren, (olin jo Suomalaisen kantis), ostin kirjan, latasin ja aloin lukemaan. Hei, minä osasin!



Bluefire-sovellus kirjan lukemista varten. Bluefiressä voi muuten selailla myös esim. itse tehtyjä ja tilattuja kuvakirjoja, nimim. kokemusta on.




Ensimmäinen e-kirjani, Taivaslaulu.
Ja voi taivas, älköön nyt kuvitelko, että täällä on tyystin mummouduttu:
hiihdellään villasukat jalassa ja lueskellaan jotain veisuja.
[ Ei sillä, että veisuissa olisi jotain pahaa. Tai villasukissa. Tai mummoissa. ]
Taivaslaulu on äärettömän mielenkiintoinen ote elämästä,
mitä minä en tunne. Soooooo intresting!

Bluefire-sovelluksen käyttö on helppoa ja toiminnoista löytyy
mm. yömoodi sekä kirjanmerkit.




E-kirja ei todellakaan ole, eikä tule, syrjäyttämään paperisia kirjoja. Edelleen rakastan tehdä retkiä kirjastoon lasten kanssa enkä luovu missään nimessä rakkaista kirja-aarteistani vaikka ne tulisivatkin saataville sähköisessä muodossa :) Mutta kyllähän se helpottaa elämää, kun puhelin on muutenkin integroitu käteeni, niin siellä on vähän muutakin sisältöä kuin Facebook, Instagram tai Twitter ;)

Suosittelen kokeilemaan rohkeasti jos vaan tekniikka antaa myöten - itseäni aina jarruttaa kaikki vaikeat ja todennäköisesti epäonnistuvat lataushässäkät, mutta tämä sujui todella helposti ja taas on ovi aivan erilailla auki lukemattomiin maailmoihin ;)

ps. olen aikoinaan ollut kirjastontäti. Tiesitkös sitä?

perjantai 14. helmikuuta 2014

DG

Gigantti myi Dolce Guston simppeleintä versiota joulun alla hintaan 25€. Silloin ystäväni vinkkasi tarjouksesta minulle ja päätin tarttua siihen heti. Enkä ole hetkeäkään katunut. Ihan älyttömän hyvä vekotin, miksen ole ostanut tällaista jo aikaisemmin?







Lempeää ystävänpäivää ja
hyvää viikonloppua

torstai 13. helmikuuta 2014

Mä en enää koskaan katso blogeja samalla tavalla kuin ennen...

Kai tekin seuraatte Siskonpeti-sarjaa?


 

ps. onneksi nauru pidentää ikää ;)

Maanantaina

[ meillä näytti tältä ]




Kiireisen työäidin la(i)skiaispullat:
osta pullat kaupan pakastealtaasta, paista uunissa, anna jäähtyä, vatkaa kerma vaahdoksi, täytä pullat mansikkahillolla ja kermavaahdolla juuri ennen vieraiden saapumista. Nauti hyvässä seurassa!  [ Tarvittaessa myös ihan omakin seura riittää ]


keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Viikko puolivälissä!



Kollegani kerran totesi, että "kun maanantaista jotenkin selviää, ihan kohta on perjantai". Se on niin totta. Minusta tuntuu, että minun maanantai alkoi jo sunnuntai-iltana ja jatkui tiistain vastaiseen yöhön saakka. On välillä niin ristiriitaiset tunteet: kun on ihanaa, että on töitä ja kun joskus tuntuu siltä, että on aina töissä. Tulossa töistä tai menossa töihin. Tai ainakin täytyy mennä nukkumaan, että jaksaa aamulla nousta kuudelta - joskus jopa aikaisemmin, töihin.

Tällä viikolla tuntuu, että olen aamusta iltaan töissä, mutta olen saanut nauttia etäpäivistä. Todistettavasti en ole siis kokoajan ainakaan fyysisesti töissä ;) Monilla on muuten käsitys, että etätyöpäivinä kahvitellaan ystävien kanssa, loihditaan upeita brunsseja. Mutta käytännössä etätyöpäivät on minulle sitä, että työpäivän ohessa ehtii hätäisesti pesaisemaan koneellisen pyykkiä ja hyvällä tuurilla ne ehtii jopa ripustaa kuivumaankin. Ruokataukoja nimittäin harvemmin ehtii pitää, kun työt vie mukanaan. Ei sillä, että olisin "hikari" töissä vaan työ itsessään on mielenkiintoista, että sen pariin usein vain uppoaa :)

[ Käyttääkö kukaan enää sanaa "hikari?" ]

Keskiviikkoiltapäivä merkitsee sitä, että tämä viikko on selkeästi voiton puolella! Ja sen jatkoksi minulla on pelkkiä hyviä uutisia!

1) Talvikuukausia [ täällä etelässä ] on enää korkeintaan YKSI edessä, pian koittava maaliskuu. Huhtikuussa alkaa jo räystäiltä tippua vettä ja aurinko paistamaan lämmittävästi :) WOHOO, kesä on ihan just!

2) Enää 8 viikkoa, ts. kaksi kuukautta täysiä työviikkoja, sitten tulee pääsiäisvappusuma, mikä lyhentää ihanasti arkipäivätyöviikkoja! Huhtikuussa viikolla 16 on 4 työpäivää (pe vapaa eli pitkä viikonloppu), viikolla 17 on 4 työpäivää (ma vapaa eli se pitkä viikonloppu jatkuu = 4 päivää! Huraa!), viikolla 18 on 4 työpäivää (to on vapunpäivä ja KERRANKIN olen vapunaattona aamuvuorossa!) ja viikolla 22 on seuraavan kerran 4-päiväinen työviikko! Mahtavaa!

Mukavaa iltaa!


tiistai 11. helmikuuta 2014

Portaikossa




Se edelleen pitää paikkansa.
Ja se on samalla tavalla teipattu seinään,
kuin edellisessäkin kodissa.

Perhe

maanantai 10. helmikuuta 2014

Seinällä?

Hämmentävän vaikeaa
on nykyään tilata valokuvia kotiin. Siis niitä old skool-kuvia, paperisia. Minulla on kehys odotellut kuvaa jo tovin verran. Siihen ei ole edes harjoituksen vuoksi laitettu kuvaa. Ei tapettia, ei piirustusta, ei mitään. Siinä seisoo "Söndrum" ja sillä on menty.


Vaan ei enää mennä. Nyt siihen täytyy saada sisus! Miljoona ideaa, minkähän niistä valitsisin? Ja ehkä kannattaisi ostaa valokuvatulostin... ;)

Löytyykö sinun kotisi seiniltä taidetta? Kuvia perheenjäsenistä? Maisemia? Vai jotain ihan muuta? Mitä?


torstai 6. helmikuuta 2014

Yöpöydällä

Lifestyleblogeissa on aina jossain yöpöydän kulmalla jokin mielenkiintoinen teos. Koska minä olen nolifestylebloggaaja, ajattelin minäkin vilauttaa, mikä teos minun yöpöydältäni löytyy.



Ei ehkä sieltä intellektuelleimmasta päästä mutta hilpeää huumoria Viivin ja Wagnerin tapaan! Ihanaa aivojen nollaamista juuri hetkeä ennen nukahtamista.




lauantai 1. helmikuuta 2014

Aamiaisella Ikeassa



Päätimme paeta aamuista lumikaaosta Ikeaan. Muutama tärkeä ostos [ silti puolet siitä mitä piti ostaa jäi tietenkin ostamatta ] ja ennenkaikkea AAMIAINEN.

Aika moni tuntuu valittaneen, että viime viikko oli aika &%¤#"*!!! ja niin oli kyllä minunkin viikkoni. Kaiken sen jälkeen oli ihanaa mennä nauttimaan simppeli ja edukas aamiainen, ilman että minun tai isimiehen tarvitsee tehdä muuta kuin käydä istumaan :) Yksi meistä neljästä on mummolassa, joten kylläpä oli rauhallista kun pikkutyypin "hassuttelu" ei tarttunut meihin aikuisiin kuten se tuntuu toiseen pikkutyyppiin tarttuvan - oli mansikkahilloa nenässä ja sitä rataa ;) Lisäksi ravintola oli hämmentävän tyhjänä - kaikki asiakkaat jääneet kiinni lumihankeen? ;) (Jep, meillä Etelä-Suomessa tuli viime yön aikana pikkusen lunta) Päivä alkoi hyvin ja tänään me ollaankin vaan hengailtu, löhöilty, rentoiltu, leikitty ja chillattu. Just kaikkea sitä mitä vaparina kuuluukin tehdä :)

Alunperin meillä piti olla lapsivapaaviikonloppu. Mutta suunnitelmathan on tehty muutettaviksi :) Odotin, että päästään miehen kanssa kahdestaan tsekkaamaan Dylan. Ensi kerralla sitten :)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...