Kaksplus.fi

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Huomenta!


Ugh, kellojen veivaaminen ei vaan sovi minulle! Lapsia on taas ihan mahdoton saada nukkumaan "tuntia aikaisemmin" ja aamuisin pitää melkeinpä pudottaa itsensä sängystä lattialle, käynnistyminen on aina kesäajassa sen verran vaikeaa, etenkin nyt kun työt alkaa aikaisemmin kuin mitä aurinko nousee taivaalle ;) Mutta kyllä tämä tästä taas, kun aamupalakahvitynnyrillinen alkaa vaikuttaa :D

Siispä lisää kahvia ja HYVÄÄ VIIKKOA


perjantai 28. maaliskuuta 2014

Suunnitelman Suunnittelua



Jo ihan ensimmäisestä Ruotsin risteilystä lähtien olen tiennyt, että "tää on mun juttu". Peltipurkilla lentäminen, telttailu, autolla Euroopan läpi - mikään niistä ei ole vielä kolahtanut (huom, en sano että ei koskaan ;-)) mutta risteileminen. Tykkään! Koska olen "kotikrapu", kaksi yötä merellä on oikein passeli, enkä haaveile päiväkausia kestävistä luksusristeilyistä veden päällä kelluvilla "maailmoilla".


Lapset ei ole este elämiselle, mutta sanotaanko näin, että jos lapsi ei satu viihtymään muualla kuin kotona, on minusta ollut aivan turhaa lähteä itkettämään ja stressaamaan pientä ihmistä matkalle. Mummolakin on ollut eräälle suoranainen koettelemus. Keneltäköhän kotikrapugeenit on kotoisin, heh? ;) Eli me ei todellakaan olla vielä käyty kertaakaan lasten kanssa laivalla! Nyt olin hionut suunnitelman pitkälle:

kesällä 2014 me valloitetaan Itämeri.

Tai mitä luultavimmin Itämeri valloittaa meidät. Ja iha hitoksee sydämii tähän <3



Tiedätkö...se tunne. Se tunne, kun merituuli pörröttää hiuksia. Lokit kirkuu ja niiden vaalea vartalo korostuu kirkkaan sinistä taivasta vasten. Laiva lipuu ohi Kustaan miekan ja edessä on meri. Kesä, meri, aurinko, tuuli, lämmin. Ja kiire lakkaa olemasta. Se tunne on aivan sanoinkuvailemattoman ihana.

PLÄTS. Olipa kerran Titanic joka törmäsi jäävuoreen ja uppos. Tuhannet ihmiset hukkuivat ja kuolivat. Siinä oli märkä rätti päin naamaa, kun kuusivuotias kertoi, että päiväkodissa oli puhuttu Titanicista ja mitä sille laivalle matkustajineen kävi. Niin luiskahti, jossei matto, mutta laivan aurinkokansi meidän jalkojen alta niin, että viuhahdus vaan kävi. Tiedän, tiedän: kuusivuotias pitää ottaa jo pois sieltä pumpulista. Mutta olisin ehkä halunnut puhua tuosta ensin itse. Tai siis kun ei ollut tullut mieleenkään kertoa tästä vielä tuon ikäiselle. En syytä päiväkotia. Ajoitus oli vaan mitä kökköisin.


Mitäs jos se laiva uppoaa? Mistä sä tiedät ettei se uppoa? Hukutaanko me? Kamalia kysymyksiä vastattavaksi - ja tietenkin pienen ihmisen pohdittavaksi. Mutta kuusivuotiaalle päätin vielä kääräistä kerroksen pumpulia: ei laivoilla ole ollut tapana uppoilla täällä päin.

Suunnitelma kahden yön Ruotsin risteilystä sai sillä kertaa sinetin. Ei tule onnistumaan. Voisinhan vaan ottaa tenavat kainaloon ja marssia laivaan, mutta olen sataprosenttisen varma, että stressi sairastuttaisi pienen ihmisen. Enkä voisi olla niin "julma", että pitäisin suunnitelman sisälläni siihen saakka, kunnes astutaan laivaan. Eli pidempi risteily ei tulisi onnistumaan. Eikä olisi kivaa pelätä viikkokausia ennakkoon tai koko risteilyn ajan ja todeta vasta paluumatkalla satamassa, että eihän siellä ollutkaan mitään pelättävää.


Vähänkö harmittaa toinenkin juttu! Seurasin siis Silja Serenaden, suosikkilaivani, menoa telakalle uudistettavaksi. Mutta se, että laivalla järkättiin tutustumistilaisuuksia liikenteeseen palatessa, meni minulta aivan ohi. Hiivatti! Olisin niin mielelläni käynyt nuuskimassa suosikkilaivani uusia tuulia ja ennenkaikkea ottanut pienet arkailijat mukaani näkemään, mitä jää kokematta, jos pelolle antaa vallan. Silja, miksi teit tämän minulle?? :D

Uusi Silja näyttää hienolta ja onneksi monet bloggaajat pääsivät tutustumaan laivaan. Kuvareportaasia oli mm. Riikan blogissa, lue juttu TÄÄLTÄ


Minulla on seuraava loma vasta loppukesällä ja siihen saakka aika kiireistä eloa ja oloa joten Tukholma ei ole vaihtoehto ainakaan ennen sitä lomaa. (Neljä viikkoa lomaa! Ihan uskomatonta! En malta odottaa!)

MUTTA. Tässä suunnittelen uutta suunnitelmaa edellisen suunnitelman tilalle! Tajusin juuri, että onhan olemassa Tallinnan päiväristeilyt! Olen hieman vertaillut tarjontaa Siljan ja Vikingin välillä ja kyllä taidan nyt kallistua siihen, että lähdemme matkaan...

Viking XPRSillä

Keväällä on tulossa päivä, kun päiväkoti on kiinni ja minä olen varannut sen päivän ylitöistä kertyneiden tuntien poispitämisen johdosta vapaapäiväksi! Siihen aikaan ei pitäisi olla enää mitään huikeita kevätmyrskyjä, joten minusta tämä vaikuttaa ihan ideoiden kuninkaalta! Pari tuntia laivalla, sitten vähän Tallinnan ilmaston nuuskimista (lue: lähikauppakeskukset ;-)) ja sitten laivaan lepäämään ja kotimatka hämärtyvässä illassa. Eikä lapsen tarvitse murehtia sitä laivalla nukkumista, jos vaikka laiva silloin uppoaa. Ja merellä ollaan ylipäätään vain muutama tunti. Less is more - ehkä siinä ajassa ehtisimme saada hyviä ja onnellisia kokemuksia? (Mikäli samana päivänä olisi tiedossa myrskyä tai sadetta, peruisin risteilyn ihan suosiolla. Tietenkin.)


VINKKEJÄ otetaan vastaan!

- Onko Viking XPRS hyvä valinta? Vai mikä olisi parempi?
- Mitä Tallinnassa voi tehdä lasten kanssa päiväristeilyn maahannousun aikana? Onko mitään leikkipaikkoja sataman lähellä?
- Onko muiden tenavat pelänneet laivalle menemistä? Miten siitä pelosta on selvitty?

Saa myös linkata blogeihin, joissa on kerrottu risteilyistä lasten kanssa. Eikä tarvitse olla päiväristeily tai Tallinnaan. Kaikki vinkit ovat tervetulleita kun lasten kanssa lähdetään.


Ja ihan mielenkiinnosta: kun matkustatte (laivalla) neljän hengen hytissä Tukholmaan ja mukana on 1-2 aikuista ja 2 lasta (ja minusta on käsittämätöntä, ettei silloin saa Family-hyttiä...hö!), missä hyttiluokassa olette matkustaneet ja millaisin nukkumajärjestelyin? Kuka on nukkunut kenen vieressä? Kuka siellä ylhäällä nukkuu, jos sellainen vaihtoehto on?



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... Hyvää viikonloppua, minulla nousi jo hirrrrvittävä risteilykuume kun selailin edellisten risteilyjen kuvia (ne reissut on tehty ilman lapsia ja jopa ennen lapsia :)) ja nyt yritän vielä hetkeksi orientoitua töiden pariin ennenkuin kutsuu perusperjantai: tarhalle, ruokakauppaan, ehkä vähän uuden kirjani lueskelua... ;) Kivaa viikonloppua, moikka!

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

OLOhuoneessa







Meidän olohuone on todellakin OLOhuone. Siellä on sohva, siellä on se minuntuolini, siellä on ruokapöytämme. Siellä katsotaan telkkaria, torkutaan sohvalla, tehdään toisinaan töitä, leikitään autoilla. Kotimme sydän. Kuubalainen kalamme katselee elämää silmät pyöreänä. Mikä talvi? Mikä kiire? Missä siesta? Sitä minäkin.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Koululaisen huone

MEILLÄ ON SYKSYLLÄ EKALUOKKALAINEN. (IIIIK! En ole varma mitä panikoisin. Sitä että olen vanha, sitä että esikoinen ei ole enää vauva, sitä arkea kun on pitkät työmatkat, lyhyitä päiviä tekevä koululainen ja tarhalainen vai olisinko panikoimatta ollenkaan. Tavallaan otan kaiken 'coolisti' mutta jokainen eskarilaisen vanhempi varmaan tietää sen huutomerkkien määrän sisällään, kun pieni ihminen on aloittamassa opintien ;))

Meillä on edessä tenavan huoneen sisustaminen. Muuton yhteydessä tavarat lähinnä roudattiin sisälle kotiin, kaikki on vähän etsiskellyt paikkaansa. Niin ihmiset kuin tavaratkin. Nyt olisi hyvä hetki alkaa sisustamaan.

Mutta nyt kaipaisin vinkkejä ja ideoita:

miten ekaluokkalaisen huone kannattaa sisustaa?


Millainen värimaailma? Hempeä vai hillitön?
[ Luulen, että hän luottaa pinkkiin ]


Miten suuri koulupöytä? Vai ihan pieni?


Millainen 'koulu'tuoli?


Mitä se pieni koululainen oikeasti tarvitsee?


Ajatuksena olisi tehdä kestäviä ratkaisuja, ettei värimaailma tai mikään muukaan sisustuksessa olisi ihan "lapsellisen noloa" heti ensimmäisen vuoden jälkeen.

Ideoita? Saa kertoa!

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Tekniikan museossa

Kokeiltiin museossa käyntiä kolme- ja kuusivuotiaan kanssa. Merkittäköön lokikirjoihin, että kolmevuotias ei ole vieläkään valmis paikkoihin, missä vaaditaan yli minuutin keskittymiskykyä. Katsotaan vuoden päästä, kun ikä on lähempänä viittä, kuin neljää.

Kuusivuotias on kyllä oikein kelpoa seuraa. Ja kerrottakoon mainio lohkaisu, mikä naurattaa allekirjoittanutta pitkään:


Just niin ;-)

Lue lisää TEKNIIKAN MUSEOSTA

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Ei ole pahoja ruokia.


Kevät on tuonut mukanaan hassun innostuksen puuhailla keittiössä.
On vaan omituista,
kun makuraatini on muuttunut kriittisemmäksi.

Aikaisemmin
kaikki oli hyvää.

Nyt isompi tenava on oppinut sanomaan yäks
ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Olen edelleen sitä mieltä,
että ei ole pahoja ruokia.
On vain huonoja kokkeja.

Päätin ensimmäisen papupöperön jälkeen,
että haaste on vastaanotettu
kaikkien niiden yököttelyjen jälkeen.

Ja kuinka ollakaan,
viimeisin papusafka sai
hyväksyvät arviot.

Iso kiitos basilikalle!

Ja tästä jatketaan,
curry-resepti odottaa jo.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Vallilassa

Vallila on minulle rakas. Olen asunut siellä kahteen eri otteeseen. Ihana ja erityinen paikka.

Viikonloppuna piipahdettiin Vallilassa pikavisiitillä ja päätin, että seuraavan kerran kun tenavat lähtevät mummolaan, minä pakkaan kamerani ja lähden Vallilaan kuvailemaan. Puu-Vallila on niin uniikki.


Pienet yksityiskohdat sen tekee.
Puun lehdettömät oksat, taivasta vasten kuin pitsi.
Lyhdyt, portit, katukivet.


Värikkäät talot, mielenkiintoinen arkkitehtuuri.
Katot.


Suvannontie.


Puuta.
Kiveä.
Kaunista.


Kuinka tällaista kontrastia ei enää muualta löydy.
Talojen valtavat kivijalat kohtaavat kauniit puupinnat.

Minusta on mielenkiintoista pohdiskella,
millaisia ihmisiä nuo kiehtovat talot pitävät sisällään.
Millaisia tarinoita niiden seinät ovat kuulleet?
Millaisia juhlia ne ovat nähneet?

Toisaalta se luo kiinnostavaa kontrastia,
ehkä joskus joku miettii
meidän kodista
sitä ihan samaa.

Ainakin täällä on nautittu,
se on varmaa.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Three little things by Oriflame

Mä olen kohta valmis kesään! Kunhan tästä takatalvesta ensin selvitään ;)




Very me-peitepuikko on ehkä paras, minkä tiedän.
Se paitsi peittää, myös hoitaa finnit pois.




Rakastan nudeja huulipunia.
En tunne oloani "kotoisaksi"
kovin voimakkaissa väreissä.
[ Oletko sinä vahvojen vai lempeiden sävyjen ystävä? ]
Siksi valitsin tämän:



I'm so ready for the summer, almost. Tanning lotion, geting rid of spots and a little bit glow for lips. Come over here, summer ;)

And hey, check this out:


tiistai 11. maaliskuuta 2014

Esikoisen vauvakirjaan merkitään jokainen hikka, hymy, niskak*kka, itku, unikaveri...

Kun odotat esikoista,
hyllyyn tulee vähintään yksi vauvakirja jo ennen vauvan syntymään. (Meille tuli kaksi, ennen syntymää)

Kun esikoinen syntyy,
lähtee ensimmäinen valokuvatilaus kehitykseen suunnilleen toisella viikolla synnytyksestä - viimeistään.

Esikoisen vauvakirjaan merkitään jokainen hikka, hymy, niskak*kka, itku, unikaveri, halaus, taputus. Kaikki ne ensimmäiset tapaukset. Toiset ja kolmannetkin. Koska onhan se esikoinen ESIKOINEN. Ja niin himmeen rakas

Sitten joillekin tulee toinen lapsi. Hän on toisille toka, toisille vika. Toisille keskimmäinen, joillekin kuopus. Kuten minulle. Se toinenkin on ihan hirveän rakas.

Vauvakirja - se tulee hankittua ehkä ennen synnytystä. Kaikki ehdi hankkia sitä ennen synnytystä. Mutta ei se mitään, ehtii sen myöhemminkin.

Ensimmäisen vuoden ajan toisesta lapsesta vauvakirjassa komeilee syntymäaika ja -paikka. Ehkä jokunen ultrakuva ja hymykuva tenavasta. Siinä se. Ensimmäinen hymy-kohtaan tulee laitettua kiireessä rasti, ensimmäiset askeleet voi kirjoittaa vähän myöhemminkin...Ehtiihän tota. Kunnes huomaa, että kolmevuotiaasta ei muuten ole juuri mitään dokumentaatiota. Ensimmäinen kuola? Ensimmäinen hikka? Vastaan vain: kyllä oli, kiitos kysymästä. Onneksi on tullut ikuistettua kameralla enemmän. Mutta triplasti vähemmän, kuin esikoista. (Silti, kuopus on yhtä rakas!!!)

Ja mikä on (paperisten) valokuvien laita? Esikoisesta on kolme, satoja kuvia sisältävää albumia täynnä kuvia. Siis siltä ajalta kun hän oli alle vuoden. Kuvaaminen on tullut entistä helpommaksi kuopuksen kohdalla, silti törmäsin jokin aika sitten siihen tosiasiaan, että pian neljä vuotta täyttävästä kaverista ei muuten ole yhtään kuvaa albumissa, missä tyypillä olisi ikää yli 3kk. WHAAAAD??

Niinpä eräänä iltana lasten ollessa mökkeilemässä tartuin toimeen. Nyt on kuopuksen ensimmäisen vuoden kaikki ihanimmat kuvat tilattu ja saatu kotiin! (Tilasin kuvat Ifolorilta) Kuvien kansioon saaminen onkin sitten toinen juttu ;) YRITÄN kovasti, tässä keväällä. (Viimeistään sitten, kun kundi lähtee armeijaan/opiskelemaan/omaan kotiin)

Aina välillä iskee kaipuu, kun katselee perheblogeja, että kunpa minäkin julkaisisin lapsistani kuvia blogissa. Minulla on niin suloiset lapset, että niitä olisi ihana esitellä koko maailmalle! Toisella on maailman levein hymy, toisella vinkein nauru. Kukapa nyt ei tenaviaan haluaisi esitellä ihan kaikille? Toisaalta olen myös huokaillut ja ihastellut, miten upeita kuvia bloggaajat ottavat lapsistaan. Ottaen huomioon, että itse on ihan puhdas keltanokka, mitä valokuvaamiseen tulee. Hyvä, kun saan virrat kameraan ja muistan ottaa sormen linssin edestä pois ennenkuin nappaan kuvan ;) Nyt, kun katselin ottamiani ja kotiin tilaamiani kuvia, huomasin, että on meidänkin perhealbumissa aika mahtavia otoksia. Ihan meidän perheen näköisiä.





TUNNUSTATTEKO, että teille on käynyt kuopuksen kohdalla samoin valokuvien ja vauvakirjojen kanssa? Vai onko kaikki äidit siellä ruudun toisella puolella niitä ahkeria tapauksia, jotka myös kahdeksannen tenavan kohdalla täyttää jokaikisen raskausoireenkin vauvakirjaan ja ikuistaa pikkuisen piltin jokaisen kyyneleen, aivastuksen ja unituhahduksen sinne vauvakirjaan? ;)

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Minä täällä moi!

Tykkään itse kurkistella blogeista, minkä näköisiä ihmisiä siellä oikein kirjottelee kuulumisiaan ja jakaa hyviä vinkkejään. Ja kuinka ihmiset muuttuukaan ajan saatossa! Vaihtuu tyylit, maha kasvaa ja pienee, tai sitten vaan pienenee, tyypit elämässä tulee ja menee, blogialustat liikkuu ja tömisee kuin mannerlaatat ja silti se Ihminen pysyy. Kerrassaan loistava juttu. Ja sitten oman naaman laittaminen blogiin tuntuu ihan naurettavalta ajatukselta ;) Ei mun lapsuudessa tai nuoruudessa ollut selfieitä. En mä ole tottunut olemaan kameran edessä. Siellä takana, piilossa on parempi olla. Joten, päätin sitten perjantain iloksi naurattaa itseäni ja muitakin työntämällä naaman vaihteeksi tänne ;) [ Moi vaan! ]


OTSISPROJEKTI
Juuri kun on oppinut saksimaan itse vinon ja kerrostetun otsiksen, päätinkin haluta kasvattaa sen pitkäksi. PUUH miten puuduttavaa puuhaa tämä odottelu! [ Kasva, kasva! ] Ja varmaan viikko sen jälkeen, kun otsis on optimaalisissa mitoissa, päätän leikata sen, koska lyhyempänä se on parempi ;) Naisen logiikkaa ei kyllä voita mikään. Onko mitään otsiksen kasvatuksen nopeutusvinkkejä?


RAKKAUDESTA PUNAISEEN
Paitsi, että pitkään vihasin kynsien lakkaamista ja etenkin punaisia kynsiä, olenkin nyt palavasti rakastunut punaisiin kynsiin! Ne toki näyttää nopeasti kauheilta, mutta aina sopivan paikan tullen haluan pitää ne punaisena. Ihana, lämmin ja energinen väri. Voiton väri! Todellakin! Työviikosta on taas selvitty, pieni voitto sekin jo itsessään ;)
[ Voisin myös kirjoittaa chilinpunaisesta ja siitä, kuinka keitin suun kärväyttävää soppaa koko perheen iloksi ja sain kaupan päälle allergisen reaktion chilistä - käsiin. Siinäpä oli punaista kerrakseen... ]

Hei! Kivaa viikonloppua!
Olkaa ihmisiksi!

torstai 6. maaliskuuta 2014

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

The dream purse. Oh really?

Muistatteko, kun joulukuussa etsiskelin täydellistä käsilaukkua?

Kiertelin erilaisissa kaupoissa sekä nettikaupoissa. Koska en osaa olla merkkiuskollinen, haravoin kaikki läpi. Stokkasta Zalandoon. Olipa vaikeaa löytää simppeli laukku, kohtuulliseen hintaan.

Ja arvaa mistä se sitten löytyi? H&M:stä, kakskymppiä. Ihan täydellisen kokoinen, vetskalla, menee hyvin olalta kainalosivulle. Sinne mahtuu hieno repertuaari sateenvarjoja, pikkuautoja, pehmopupu ja kalenterikin.


Onni tulee pienistä asioista :-)

Kivaa viikonloppua!

Ps. Olen varmaan tiistaista saakka yrittänyt tulla kirjoittamaan tämän jutun koneelle, mutta ei vaan ole ehtinyt istahtaa tietokoneen äärelle, nytkin tämä posti tulee mobiilisti. Elämä, mikä loistava syy <3
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...