Kaksplus.fi

torstai 31. heinäkuuta 2014

Helle, loma ja muutama mökkikuva sekä meitsie

Viime päivinä ei ole tarvinnut paljon katsella Forecaa, on riittänyt kun kurkistaa Facebookiin: helle on pehmentänyt ihmisten pääkopat aikalailla täydellisesti ja helteestä "paremmin kuin muut" selviävät yrittävät lyödä faktoja pöytään helteen pökerryttämille ihmispolosille, että nauttikaa nyt -eikä sitten saa vinkua talvella kylmästäkään.

Muistan uhonneeni ennen loman alkua, että antaa tulla vaikka hellettä koko lomani ajan...ja siltä tämä sää nyt vähän näyttää. Eli, jotka ette siedä hellettä yhtään tai ainakaan enää, niin uups, my bad!

Vaikka olin päättänyt lomailla stressaamatta, mistään, oli minulla runsaasti tavotteita. Minne mennä, mitä tehdä ja missä käydä. Mutta kun tuli helle. Hiki on pelkästä hengittämisestäkin, saati sitten että lähtisin renuamaan helteen sekoittamien lasten kanssa metrolinjaston päättäriltä päättärille päästäksemme jonnekin hikoilemaan. Ei kiitos! Puistoruokailu porottavassa paahteessa ei myöskään kuulu suosikkiajatuksiin. Mietin jossain vaiheessa, että meneekö koko loma ihan pilalle, kun ei voida lähteä minnekään? Helle saa ainakin meidän tenavat vähän normaalia kiukkuisemmaksi, itsellä päänsärky on herkässä ja jos vähänkin on ukkosta ilmassa, migreeni moikkaa kuin salama. Ollaan litkitty vettä, suolat, magnesiumit, sinkki, vitskut. Ei auta. Eli sikäli on vähän syytäkin olla harmistunut helteestä, vaikka lämpö onkin kylmän talven jälkeen tervetullut.

Piti ihan downshiftata ja kysyä itseltä? Siis ollaanko me lomalla? Kyllä! Minne meillä on siis kiire ja pakko mennä? No tuota...

Lähdettiin muutamaksi päiväksi mökille pakoon paahtavaa kuumuutta (nämä 2000-luvun tai 2013-vuoden kivitalot eikä minkäänmoista ilmalämpöpumppua, huh!) ja siellä se ajatus sitten pätkähti päähäni: loma on LOMAA, satoi tai paahtoi. Suomen kesästä ei koskaan voi tietää (no mieti alkukesää ja rakeita juhannusviikolla!) mutta lomasta voi ja pitää nauttia, kaikesta huolimatta. Määrittelin nopeasti reissupitoisen kesäloman tavoitteen uusiksi. Loman tarkoitus on ladata akut ja tavoitteena on tehdä kaikkea muuta kuin niitä tuttuja arkisia askareita. Nauttia aamukahvista terdellä, kiireettä. Syödä sitten kun on nälkä, eikä silloin kun kello niin sanoo. Mennä nukkumaan aivan liian myöhään ja herätä sitten kun silmät aukeaa. Mökillä istuin yhtenä päivänä iPad mini kourassa neljätuntia liki liikkumatta. Liikuin hakemaan kahvia ja palasin takaisin penkilleni. Nautin. Lapset nauttivat. Muut mökkiläiset touhuilivat omiaan. Oli aivan täydellistä heittäytyä ja antaa flown viedä. Ei ollut mikään pakko keskeyttää puuhia kellon, rutiinin, nukkumaanmenoajan tai minkään muunkaan takia.

Toivon, että jos joku muukin siellä sortuu harmittelemaan, että helle pilaa koko loman, niin suosittelen lämpimästi miettimään loman tavoitteet uusiksi. Mikä onkaan loman tarkoitus: puuhata pää pyörällä vai ladata akut? Tai jotain ihan muuta ehkä? Helteillä kannattaa vain relata, juoda runsaasti ja tehdä pakolliset askareet. Etelänmaissa osataan vetää siestaa, se taito meidänkin tulisi opetella.

Muutama kuva mökiltä, mikä on punainen tupa...perunamaa löytyy naapurista ;)



Ekana mökkipäivänä urbaaniturbaani päähän ja kohti rantaa!








Kuva myös viimeiseltä mökki-illalta.
Minä aika naturellina, sisäinen zen löydettynä.
Mökkiloma teki todellakin tehtävänsä!




Mökillä kun on aikaa...
vaikka lakata kynnet ;)



Lapset rakastaa kummisedän riippumattoa.
Mikäs sen rennompaa lomailua?


Helle näyttää jatkuvan pitkään, onneksi se ei pilaa lomaani ja lööppien mukaan lämmin jatkuu lokakuulle saakka. No sehän sopii!

ps. onneksi on suosikkilomakohteita mitkä toimii helteelläkin: (ilmastoitu) mökki, Prisma, Cittari, kaikki kauppakeskukset (paitsi Kamppi jossa torakoita, yök), Ikea jne ;) Niin ja "ainiin" uimaranta, vaikka en uikaan - huolimatta siitä että olen yrittänyt valmistaa itseäni rantapalloksi koko pitkän vuoden ;) Lintsille ja Korkeasaareen mennään vaikka taivaalta tulisi kissoja ja koiria. Ilmastoitu auto, ihan jees. Mut ajokortti on vielä vaiheessa, buu. Ensi kesänä sitten: wroom wroom ;)

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Seitsemänvuotias neiti kesäheinä

Minulla on ollut mahdollisuus saada kaksi ihanaa lasta. Ja mikä hassuinta, he ovat molemmat syntyneet heinäkuussa. Neiti ja herra kesäheinät.

Hiljalleen alan ymmärtää, mistä vanhempien melkein ärsyttävät kliseet tulevat: "vastahan se syntyi". Huomaan syyllistyväni tuohon samaan ajatteluun. Ja vieläpä jokaikinen kerta, kun lasten synttäreitä juhlitaan. Vastahan se syntyi. Totta tosiaan, seitsemän vuotta sitten.


Nyt kaikki on muuttunut.

Hän on pian koululainen ja minä olen ekaluokkalaisen äiti. Voitte olla varmoja, että tämä henkilökohtainen päiväkirjani ei tule jäämään paitsi mistään, mitä kohtaamme tämän ensimmäisen kouluvuoden aikana. On epäilemättä kyyneleitä ja naurua, tyttöjen välistä draamaa, äidin ja tyttären välistä draamaa ja äidin kriiseilyä. Se nyt vaan kuulostaa niin vanhalta olla koululaisen äiti. Minne ne kaksi pientä alle kouluikäistä melkein tutti suussa hiipparoivaa kersaa katosi? VASTAHAN SE SYNTYI!!!

Koska haluan seitsemänvuotiaani voivan sitten aikanaan muodostaa täysin omanlaisen sosiaalisen median identiteetin itselleen, hänet tullaan yhä näkemään täällä vain vilaukselta. Uskoisin, että mitä lähemmäs some-aikaa mennään (milloin se alkaa? Facebookissa ja muissa lienee viralliset ikärajat mutta minkä ikäiset siellä todellisuudessa hipparoi? Tietääkö kukaan?), sitä tärkeämpää on minunkin harkita mitä kaikkea äidin pikku mussukasta blogissa paljastan ;)

Ajatuksia seitsemänvuotiaastani:
- hän on ihanan leikkisä ja riemukas (älä koskaan muutu!)
- utelias maailman tutkiskelija (...monta vaaraa ompi eessä, anteeksi, voinko kasvattaa lapseni pumpulissa?)
- hyvätapainen (kuulemma ja toisaalta varma tieto)
- eläinrakas ()
- ihmisrakas ()
- tunteikas ()
- horoskoopiltaan leijona (rrrräyh, vai sanoiko Hevisaurukset vain räyh? Minun pikkujellonani taitaa enemminkin sanoa ROAAAAR ja siihen päälle, että BLING ja sydämmii ja glitterii ja lisää blingblingii)
- täähän tarvii oman bussilipun! Hui kauhistus! (Missähän lomauumenissa omakin matkakortti on...hups)
- on oppinut uimaan ollessaan tasan 7 vuotta ja 1 päivää nuori (kiitti mummi!)
- rakastaa laulamista (ei, en tarvitse korvatulppia)
- on hyvä tanssimaan (ihan niiko minäkii :D TE tarvitsette silmäsuojat tai sitten katselette omalla vastuullanne, minua, tyttö tanssii hyvin - pojasta polvi paranee, tyttärestä todellakin!)
Tämän neitokaisen kanssa ei kyllä ole mahdollista olla tylsää päivää. Aina sattuu ja tapahtuu :P Siinä ovat kyllä ihan samanlaisia veljensä kanssa. Huh. Veli on muuten horoskoopiltaan rapu, ei ole siis kahta jellonaa kaitsettavana, vaan leijonatyttö ja rapupoika.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin päätän postauksen tällä kertaa. Seitsemänvuotiasta juhlittiin jo muutama viikko sitten ensimmäisen kerran, sitten mökillä juhlistettiin pienimuotoisesti varsinaisena juhlapäivänä, kotona juhlimme perheen kesken tänään ja kaverisynttärit on vasta tulossa. Nämä heinäkuiset ipanat ovat siitä haastavia, että juhlapäivän ollessa käsillä kaikki kaverit ovat lomailemassa ja juhlakutsujen toimittaminen vähän vieraammille kavereille on haasteellista. Joten olemme päätyneet siihen, että mimmi kun on samaa ikää koko vuoden seuraaviin synttäreihin saakka, kaverisynttäreiden järkkäämisellä ei siis ole kiire vaan juhlitaan syksymmällä, kun kelitkin ovat viilenneet ja ehkä saatan jopa onnistua vatkaamaan kerman (tästä on traumoja, siitä joku toinen kerta lisää ;)) kun helteet ovat väistyneet.

HURRAA, HURRAA, HURRAA, HURRAA, HURRAA, IHANA SEITSEMÄNVUOTIAANI, HURRAA, HURRAA! [ Ja semisti onnea myös minä ja mies, seitsemän aika hyvää vuotta takana, monen monituista seitsemänvuoden settiä edessä äitinä ja isänä! ]

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Mansikka-mozzarellasalaatti

Meidän kokeilevasta keittiöstä jälleen päivää.

Asiahan on sillä tavalla, että jos kiireessä kokeilet tehdä jotain uutta ruokalajia, se epäonnistuu, liki poikkeuksetta. Etenkin, jos on kutsuttu vieraita syömään.

Joskus into korvaa laadun muutenkin keittiössä: sitä vaan haluaisi hyydyttää jotain ihania härpäkkeitä ja lopputuloksena on sammakonkutumaisella koostumuksella varustettua kuravelliä. Tai kuten tein chili con carnea kerran vähän kokeellisemmin ja suustamme löi lieskat vielä neljännen kermapurkillisen lisäämisen jälkeenkin.

Mutta sitten joskus on draivi päällä - kaikki uusi, mitä kokeilet, onkin hyvää!

Viimeisimpänä meidän keittiössä tehtiin liki kaikkien huulilla tänä kesänä ollutta mozzarella-mansikkasalaattia. Siitäkin on netissä monta erilaista vaihtoehtoa ja mikä parasta - voi taas tehdä oman maun mukaan! Me laitoimme jääsalaattia, kevätsipulia, tomaattia, mansikkaa ja mozzarellaa ja ostettiin balsamico valmiina kaupasta - voi ei, iso virhe! Ostamamme balsamico oli italialaista mutta aivan vetistä. (Saa vinkata hyvää balsamiviinietikkaa, balsamietikkaa, mikä tämä oikea nimi on?)

Mutta salaatti oli aivan järjettömän hyvää, mansikka ja mozzarella toimii ihanasti yhdessä.



Ja huom! Kelpasi nirsoontuneille naperoillekin! (Kohta on taas paluu arkeen, töihin, päiväkotiin ja tietysti koulun aloitus, joten silloin voi taas ennakkoluulot ruokien suhteen heittää romukoppaan, tarhassa on turha vingertää, että tää on pahaa, kun vaihtoehtoja on kaksi: 1) ota, 2) jätä. Hehe.)

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Sometimes it's good to be a follower

Hei! Oletko huomannut, että nyt The L for LOVE-blogia voi seurata monella tapaa?













T: siis yhtään en ole some-koukussa, voisin helposti elää ilman puhelinta ja nettiä vaikka...
tunnin ;)

Kesäpiiras


Kesällä on helpompi intoutua touhuilemaan keittiössä. Edellisinä kesinä on luettu reseptejä tarkemmin ja hiljalleen niitä uskaltaa alkaa soveltamaan, oman maun mukaan.



Kesän nopein piiras syntyy vaikkapa näin:
- kaupan pakastealtaasta murotaikina, sulata
- päälle mustikoita, mansikoita, vadelmia, mitä ikinä haluatkin
- päälle rahkainen täyte: maitorahkaa, kermaviiliä, sokeria, kaksi kananmunaa
- uuniin alatasolle 200 astetta 30min, lopuksi väriä pintaan nostamalla piiras keskitasolle 5-10min.


Jokainen, joka söi tätä piirakkaa, otti lisää. Se kertoo aika paljon!

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Helteinen moi ja hehkuvaa pinkkiä

Hellekään ei ole saanut minua luopumaan luottoväristäni, musta maksimekko KappAhlista - siitä tuli muuten kertaheitolla lempimekko! Sitä on saatavana myös raidallisena, kylläpä tekisi mieli käydä hakemassa sekin kotiin ;)



Mutta poikkeus vahvistaa ("aina mustaa-")säännön, eikö?
Dinskosta ostin ihanat pinkit baltsut
jotka näyttää sisällä niin hillityiltä...



Mutta auringossa
ne suorastaan hehkuvat!
Täydelliset hellepäivien kengät
ja toimii mustan kanssa loistavasti!



Mukavia hellepäiviä ja ihanaa viikonloppua!
Muistakaahan käyttää aurinkorasvaa, hellehattua, uikkareita (ei pakko), mansikoita, jätskiä, vettä, aurinkolaseja... ;)

torstai 24. heinäkuuta 2014

Rakkautta ja olohuonetta


"Love is the thing, you know" (SATC)
Siksi meilläkin on sydämiä siellä, täällä. Tämä valkoinen on tullut meille ystävältä.


Rakkautta on niin monenlaista.
Joku rakastaa puolisoaan.
Joku toinen lapsiaan.
Joku rakastaa kissojaan.
Joku toinen rakastaa kenkiään.
Jollekin rakkainta on meren kohina,
joku rakastaa täyskuuta pakkasöinä.

Kunhan muistatte rakastaa
(itseännekin, huom :))

**

Niin, sain siis muutaman kuvan otettua ilman lisähenkilöitä ;)

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kesäristeilyllä.

Tutkimusten mukaan ensimmäinen lomaviikko menee ihan vaan totutteluun, että ei tarvitse mennä töihin.







Ja omakohtaisen tutkimukseni mukaan kesä ei vaan ala ilman risteilyä joten niinpä heti loman alkuun lähdimme matkaan Silja Serenadella, ilman lapsia. Nautimme hyvästä juomasta. Istuttiin iltaa trubaduurin soittaessa. Nautiskeltiin auringosta. Ihmeteltiin sankkaa sumua. Hikoiltiin helteessä. Nukuttiin. Syötiin. Katseltiin auringonlaskua. Ihailtiin Ruotsin saariston upeita taloja. Juteltiin tästä hetkestä ja vähän muustakin. Nukuttiin vähän lisää. Hengailtiin keulabaarissa. Ja syötiin ja juotiin vähän lisää. Loman aloitus, täydellisen onnistunut. Ei työasioita mielessä, kotiin palasi hyvin rentoutuneet tenavat ja elämä on hyvää :)

**

Vitsien mukaan blondeilla on aina hauskempaa. Henkilökohtaisesti en osaa sanoa. Olin viimeksi blondi noin 30 vuotta sitten eli aika pienenä. Sen jälkeen olen ollut hiusväriltäni ja mielenlaadulta tummempi mutta luultavasti olen itkenyt suhteellisesti verraten vähemmän ;) Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että ruotsalaisilla on aina vähän hauskempaa. Näyttävät hanskaavan kuplivan kivan lifestylen siinä missä me suomalaiset jurotamme hiljaa. Sen näki laivamme pubissa erinomaisesti: ensinnäkin suomalaiset olivat kadonneet laivassa kuin itämaiset turistit - tuntemattomaan paikkaan X ja pubi oli etenkin menomatkalla kansoitettu muilla kuin suomalaisilla. Tyypit bailasi, aplodeerasi, pyysi lisää hyviä biisejä. Paluumatkalla pubissa oli vähemmän ruotsalaisia - ai mistäkö tiedän? Kun ne harvat jotka jurottivat pöydissään, tekivät tasaista ranneliikettä suunnassa: tuoppi pöytään, tuoppi huulille, tuoppi pöytään, tuoppi huulille. Ei riemunkiljahduksia, ei biisitoiveita. Yksi ruotsinkielinen porukka kävi toivomassa sentään Abbaa, josta irkkutrubaduuri kohteliaasti kieltäytyi. Vastahan somessa kohistiin Hesarin mielipidekirjoituksesta, jonka mukaan suomalaiset ei tervehdi. Minä ehdin nuorena aikuisena murtaa jään ja intoutua ihmisten ilmoille - kaiken sen koulukiusaamisen jälkeen kesti aikaa nousta jaloilleen ja sanoa rohkeasti PÄIVÄÄ. Nyt olen taas tienhaarassa - joko lopetan ihmisten tervehtimisen tai en vaan enää välitä takaisinmulkoilusta. Onhan meidänkin sukujuuret möllöttäneet molempien rajanaapureiden maaperällä - minun systeemissäni virrannee ehkä prosentuaalinen osuus (kuvitteellisesti) ruotsalaisverta ja aion jatkaa elämästä nauttimisesta, ujuttaa arkeen sitä kuplivaa kivaa ja jatkaa ihmisille puhumista sekä moikkailua. Hui. ;) I SWE 

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Vesihyasinttiruukku




Avokadomme on suorastaan villiintynyt ja oikein hirvitti vaihtaa sille uusi ruukku. Mitäs jos se suuttuu ja pudottaa lehdet ja heittää henkensä? No ei suuttunut, on vaan kiihdyttänyt kasvutahtia. Ruukku on aika söpö, Ikean Fridfull, vesihyasinttia.

**

Joko te laitoitte avokadot kasvamaan?

perjantai 18. heinäkuuta 2014

L.O.M.A


Lomalla! Minä olen lomalla! Ihanaa!

Korkeasaareen, mökille, puistoruokailuun, Suomenlinnaan, rannalle, omalle pihalle, piknikille, ystävien luokse ja paljon muuta - ilman minkäänmoisia aikatauluja tai kiireitä!

Mukavaa viikonloppua

torstai 17. heinäkuuta 2014

111km



En ole mitenkään urheilullinen tyyppi. Patalaiska on lähempänä totuutta. Keväällä kuitenkin päähäni pätkähti ajatus ostaa fillari. Ja kuinka tyytyväinen olenkaan ollut hankintaani!

Moni on sanonut ihan ääneen, miten ihailevat tulevaa kehitystä peruskunnossani. Minä olen sanonut vain, että enhän minä tällä urheile vaan pääsen vähemmällä vaivalla pidemmälle, niin ja nopeammin! Patalaiska, huom ;)



Olen kolmen viikon aikana melkein joka ilta noussut satulaan. Nauttinut kesästä, auringosta, tuulesta. Siitä kesän tuoksusta.



Usein mukaani lähtee myös tyttäreni. Meillä on hauskaa yhdessä. Poljetaan pidempää kautta leikkipuistoon. Tai koukataan metsäpoluille. Laatuaikaa, kahdestaan.



Otsiksen kasvatus-projektini on edistynyt hienosti, ihan vielä ei pysy poissa silmiltä pinnittä, mutta kesän jälkeen pysyy! Hiusten latvat ovat kuin kuivaa heinää, lomalla on pakko mennä leikkauttamaan kuivat latvat pois.

[ moi! ]



Crocsit toimii pyöräillessäkin, haha! Taidan olla ihan hurahtanut ;)



Fillaroidessa napsautan puhelimesta päälle HeiaHeian.
En mitenkään tähtää urheiluun, että
pitää polkea kahdesti viikossa
tai vähintään näin pitkän matkan.
Olen puhtaasti vain viettänyt aikaani hengaillen,
nautiskellen kesästä, Helsingistä ja maisemista.

Tänään tein yhteenlaskun,
kuinka paljon onkaan tullut ihan
huomaamatta
ajettua.

6,7km + 7,3km + 8,4 +....

=

111km

huomaamatta.




Loma + minä + fillari = tästä voi seurata jotakin loistavaa!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

I did it!


Inssi vielä.
Sitten aikanaan ;)

**

Minne se aurinko, kesä, valo ja lämpö katosivat?
Get back in here!


tiistai 15. heinäkuuta 2014

Häntä, tassu tai päälaki



Kuinka moni on huomannut, että usein kun kaivat kameran esiin, siellä taustalla vilahtaa pieni päälaki, pienet sormet, häntä tai tassu? :) Pikkutyyppi on tervetullut tulemaan ja menemään omassa kodissaan kuten tahtoo, mutta nyt oli kyllä ajatuksena ottaa muutama kuva ilman häntä. Tuli kyllä hyviä kuvia - ilman häntä ja hänen kanssaan, tietysti :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...