Kaksplus.fi

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ensimmäinen adventti - ensimmäiset paketit

Hyvää ensimmäistä adventtia!

Vielä viikko sitten oli aika ihanan lumiset tunnelmat, nyt lumi on vaihtunut vesisateiden kautta kuivaan pakkaseen. Sopii kyllä minulle erinomaisesti ;)



Ensimmäisenä adventtina päätin kääriä ensimmäiset lahjat pakettiin.


Meidän perheellä on tapana nauttia joulusta hillitysti.

Me hankimme muutaman lahjan perheen kesken, muistamme ihan vaan lähimpiä ihmisiä ja minulta lähtee paketti kummipojalleni. Lisäksi muistamme näitä "uurastajia", jotka pitävät tenavistani hyvää huolta. Tänä vuonna siihen poppooseen kuuluu päiväkodin opettaja, sekä kaksi hoitajaa. Sen lisäksi yksi luokanope. Olen kuullut, että opettajat ja päiväkodin väki nauttivat eniten joululahjaksi saamistaan suklaakonvehtirasioista, serveteistä ja kynttilöistä, joten tänäkin vuonna lahjan hankkiminen "perinteitä kunnioittaen" sujui Prismassa varsin sukkelasti.


Eahhah hah hah hah, en voi lakata nauramasta! Olen saanut niin paljon opettajatuttaviltani "palautetta" siitä suklaan ja kynttilöiden määrästä, että niistä voi "nauttia" vielä juhannuksenakin - mikäli päiväys antaa myöten, joten voitte hengittää: ei ole tiedossa suklaarasiaa, servettejä eikä kynttilöitä. Vaikka toisaalta, voiko kynttilöitä olla koskaan liikaa? ;)

Jotain pientä "kulutustavaraa" on nyt pistetty pakettiin eli Joulun 2014 ensimmäiset yllärit on kääreissä, huh! Black Fridaynä piipahdin eräässä massiivisessa lelujätissä tekemässä "säästöjä". Muutama kymppi putosi loppusummasta pois ja puolet lasten lahjoista on hankittu, huh huh sillekin!

Tästä se jouluintoilu sitten alkaa. Seuraavaksi ohjelmassa on niinkin jännittävää puuhaa kuin imurointi, jonka jälkeen meille aletaan rakentamaan joulukuusta! Taisin kyllä jo vannoa, ettei meille tule tänä(kään) vuonna kuusta kuin vasta viikkoa ennen joulua, koska en kestä sitä joulukuusenkoristeiden uudelleensijoittelua mitä naperot tekevät monta kertaa päivässä, mutta kyllä taivuin siihen ajatukseen, että joulu on kerran vuodessa vaan ja koko joulunaika menee niin nopeasti ohi, halutaan siis nauttia joulukuusesta pidempään kuin viikko. Salaisena haavena tänäkin vuonna on kuitenkin se, että saataisiin edes metrinen aito kuusenpätkä olohuoneeseen tuomaan tuoksua. Joulukuusen tuoksu on talvella sitä mitä vastaleikatun nurmikon tuoksu on kesällä. Ainoa, että niitä ruohotupsuja ei tuoda sisälle. Ne kantautuu ketaroiden pohjissa sisälle ihan pyytämättäkin ;)


pssssst. Joko olette vääntäneet itsenne Jouluradion taajuuksille?

lauantai 29. marraskuuta 2014

Silti se tunne on moninkertaistunut tässä ajassa, kun olen saanut nämä huippuihmiset tuntea.

Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi istua lumihiutaleille,
liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.
(Hannele Huovi)

**

Toinen napero on ollut viikon lomalla mummolassa.
Lapsi on ihan innoissaan laatuajasta isovanhempien kanssa.
Äidillä sydän sykkyrällä ikävästä.
(Enkä juuri nyt voi muistaa yhtään ainutta uhmakiukkua,
hikipäässä leikkipaikalla huutavaa lasta, joka ei halua kotiin.
Lasta joka huusi selkä kaarella ruokakaupassa tai
vingersi ettei aio nukkua silmällistäkään tänä yönä.
Ei voi olla, minun lapseniko, ehheh...taitaa olla ;)
Kiitos mummille ja ukille tästä lomasta - 
on tehnyt tehtävänsä puolin ja toisin!)












Kesät ei oikeastaan muutu. Ensimmäinen biitsireissu, vastaleikatun nurmikon tuoksu, auringon polttava paahde. Ihanuutta, joka kerta.

Lapset kyllä muuttuu. "Enkä pue sukkahousuja"-erimielisyydet muuttuu "et varmana takavarikoi mun puhelunta"-väittelyihin. Eikä pikkutyypille ole kelvannut enää pitkään aikaan äidin valitsemat vaatteet ja vasta hän ilmoitti, ettei sitten enää jatkossa pidä tomaatista lautasellaan. Selvä se.

Ja tiedättekö mikä on ihan järjetöntä? Se, että jo synnärillä tuntuu pakahtuvan siitä onnesta ja rakkaudesta mikä on puskenut ulos sielun sopukoista samaan aikaan kun se ihmisen alku on tullut maailmaan, niin silti se tunne on moninkertaistunut tässä ajassa, kun olen saanut nämä huippuihmiset tuntea. Seitsemänvuotta tämän esikoisen kanssa, neljävuotta tämän toisen kanssa. Elämäni epäilemättä raskaimmat ja silti antoisimman, parhaimmat vuodet. Päivääkään en lasten kanssa elettyä elämää vaihtaisi pois. Oikeesti.

**

Mukavaa lauantaita teille lukijoille! Täällä meillä tänään köhitään, epäillään vatsatautia, mietitään voidaanko lähteä ovesta ulos, kuunnellaan Juha Tapiota, hengaillaan villatakeissa, ehkä lähdetään kaupungille tai sitten linnoittaudutaan kotisohvalle. Kaksi on varmaa, illalla on lapsenmielinen leffailta. Ja huomenna se yksi ihana napero tulee vihdoinkin kotiin!

tiistai 25. marraskuuta 2014

(Ihan paras) viikonloppu (evö) Lahdessa

Eräs minulle hyvin Rakas ihminen oli jäämässä eläkkeelle. Mehän ei voitu tuollaisen ihanan tapauksen mennä ihan "sivusuun".

Viikkokausia hioimme suunnitelmia. Jouduttiin puhumaan ihan puppua tälle sankarillemme (...omatunto soimaten, krääh). Lapsia piti varjella takuuvarmalta flunssalta: vuorasin lapset huolellisesti vaatteisiin koulua ja tarhaa varten. Ei saanut kutsia ketään nuhaisia kavereita viikkoon meille. Yökylät eivät sopineet viikonlopuksi vaikka ohjelmassa oli vain "joulukadun avajaiset sunnuntaina" ;) Lauantaiaamuna alkoi tapahtumaan oikein rytinällä. Kerroin lapsille, että nyt ei mennäkään ruokakauppaan eikä lumihankeen peuhaamaan. Vaan nyt suunnataan juna-asemalle! Ja Lahteen. Pikku pöhinä pitkin asuntoa, kun kaikki tavarat piti pakata alle parissa tunnissa.
Osa 1/3 suoritettu onnistuneesti: lapset eivät aavistaneet mitään!

Jo juna itsessään oli lapsille seikkailu, hotelliin majoittumisesta puhumattakaan! Valitsimme majoituspaikaksi Cumuluksen, mikä oli aivan Trion kupeessa. Ja minä olin kuin kotonani vanhoilla hoodzeillani ;)



Syötiin, shoppailtiin, loikoiltiin, hiottiin lopullista suunnitelmaa. Aika meni kuin siivillä. S soitti vielä illalla minulle, joka juoksi täyttä laukkaa hotellin ravintolaan "feikkaamaan", että täällä ollaan illallisella lasten kanssa ravintolassa, joo, ei tässä mitään ihmeitä kuulu Helsinkiin. Kamalaa, kun S selitti puhelimessa millainen sää on Lahdessa, vähän lunta ja -2, enkä voinut kuin naurua pidätellen sanoa, että "niin täälläkin" ;) Lapsille varmaan jäi kohokohtana mieleen se, kun illalla vielä yhdeksältä sai loikoilla sängyssä päivävaatteet päällä ja syödä karkkia! Itsellä kohokohta oli vielä edessä...
Osa 2/3 suoritettu onnistuneesti: kukat ja tilpehöörit check, S ei arvaa vieläkään mitään, koko konkkaronkalla sekä "etäkätyri"-K:lla kaikki hyvin.

S jäi eläkkeelle suoraan yövuorosta, joten sunnuntaina me nousimme vähän sen jälkeen, kun viimeiset hotellivieraat olivat hoippuneet huoneisiinsa pikkujouluista. Me kerättiin mukaan ruusut, pillit, skumppa sekä -lasit ja eikun menoksi! Mentiin yllättämään S:n työpaikalle ja siellä me väijyttiin auton takana piilossa ja odoteltiin, että kello tulee 7 ja viimeinen (t)yövuoro loppuu. Ja niin me sitten pompsahdettiin esiin, kun sankari tuli! Halittiin, onniteltiin, kukitettiin ja poksautettiin skumppa! Kello seitsemältä aamulla! Yllärimme onnistui täydellisesti!

Se oli yksi ihmisen elämän parhaista hetkistä

Sen jälkeen jatkoimme vielä hotellille aamiaisbuffaan ja syötiin navat pulleiksi S:n ollessa pää pyörällä A) yövuorosta ja B) ylläristämme :)

Osa 3/3 suoritettu onnistuneesti: S:n yllättäminen onnistui täydellisesti! Hyvä me toiminnallinen nelikko! Hyvä "etäkätyrimme"-K!



Iltapäivä hengailtiin vielä Lahdessa, kunnes oli pakko palata uudeksi työviikoksi kotiin. Kiitos Lahti, kiitos Cumulus, kiitos salaseurueeni, anteeksi S että jouduttiin vähän puijaamaan sinua, anteeksi ystävät kun en voinut kertoa tästä supersalaisesta suunnitelmasta etukäteen ja kiitos S:lle niistä onnellisista hymyistä! Ihan paras päivä, evö!

**

Se tunne, kun teet toisen ihmisen sanoinkuvailemattoman onnelliseksi.

**

Hyviä, aurinkoisia ja antoisia eläkepäiviä S
Oot rakas!

maanantai 24. marraskuuta 2014

Hyvä ruoka, parempi viikko

Superkivan viikonlopun jälkeen (josta myöhemmin juttua) paluu arkeen tuntui vähintäänkin hankalalta ja täten päätettiin juhlistaa uutta viikkoa syömällä ulkona. Käytiin pitkästä aikaa Amarillossa ja kun on kanaburriton makuun päässyt, miksi vaihtamaan jos ei ole pahaa ;)


Hyvää viikkoa siis teille kaikille ja tsemppiä muillekin joilla on ollut vähän ei-niin-paras-maanantai ;)
Ja muutenkin! Tämä kannattaisi varmaan ottaa perinteeksi, että viikko alkaa pienillä juhlilla (ei kuitenkaan ehkä aina ravintolaruualla ;)), niin selviää ehkä paremmilla fiilareilla tiistainkin yli ja keskiviikkohan on jo pikkulauantai eikä viikkoa ole jäljellä enää montaakaan hetkeä!

Hyviä uutisia: Habitat avaa ovensa Helsingin Makkaratalossa 28.11.2014

Olen jo heinäkuusta asti odottanut (postaus TÄÄLLÄ), että milloin se Habitat tulee Suomeen ja nyt odotusta on jäljellä enää muutama yö! Oh yes!



**

Kivaa viikkoa!
... ja enää 4 yötä! Hih!


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Valoa lastenhuoneisiin

Talvivalot ovat tulleet lastenhuoneisiin!
Valkoisia lumihiutaletähtiä, tietenkin!






Naperon huoneessa on viirinauhakin vielä seinällä.
Vähän sirkustunnelmaa, joka päivä.



Pimeässä vuodenajassa on ihan parhautta,
kun tunnelmaa voi säädellä valoilla.
En tunne enää käsitettä "jouluvalot" vaan ne on tunnelmavalot tai talvivalot.
Valot, mitkä voi virittää heti kun illat pimenee.
Eli elokuusta alkaen ;)


maanantai 17. marraskuuta 2014

Hyasinttirakkautta

Hyasinttien rosoinen olemus ja herkkä tuoksu - ahh, rakastan aivan järjettömän paljon!

Ensimmäiset hyasintit tupsahtivat meille lähikaupasta. Rosoiset kukkasipulit, juuret iloisesti pystyssä, otettiin vähän kaiken värisiä kukkia, niin sopii vähän kaikenvärisiin Greengaten-lattekuppeihin.







Hei muuten...

Helsingin joulukadun avajaiset lähestyy
Jouluvalot syttyy Aleksille su 23.11.14 klo.16!
Sinne!


lauantai 15. marraskuuta 2014

Blossa 14

Ensimmäinen vuosikerta-Blossa valmistettiin vuonna 2003, jolloin sen "kausimaku" oli pomeranssi. Kesti kymmenen vuotta, että minä kuulin koko Blossasta ensimmäistä kertaa, eli vuonna 2013 havaitsin somessa punaisen, ketsuppipulloa muistuttavan putelin. Viime vuonna Blossa oli saanut vaikutteita Taalainmaalta, sehän selittää pullon ulkoasun. Minä keskityin lipittämään Blossan miedompaa versiota, kevytglögiomenaa - josta olen nyt kyllä hieman huolissani: eikö sitä tule kauppoihin tänä vuonna ollenkaan? Tai jotain sen kaltaista versiota? Koska vaaleaa glögiä maistettuani olen aikalailla varma, etten enää koske punaiseen glögiin, sorry ;) Onneksi olen nainen ja minulla on oikeus muuttaa mielipidettäni - aina tarvittaessa, hih!

Vuonna 2014 Blossa on saanut vaikutteita Ranskan Provencesta, glögissä kausimakuna on iiiihana laventeli! Se oli merkki. Minä ja Blossa kuulumme yhteen! Laventeli + violetti + valkoviinipohjainen juoma = waaaaants! En ehkä olisi vakuuttavin tuote-esittelijä, olen pikemminkin perinpohjainen fiilistelijä ;)


Kuva: Blossa


Oma Blossani on nyt tässä:

  


Korkkikin on viimeistelty! Ihanaa!



Blossan korkkaan tänään,
kun tiedossa on minun oma vapaailtani -
pikkujouluilta!


Sitä ennen meillä on edessä mukava lauantai lasten kanssa:
leivotaan pipareita, saadaan kaveri kylään, tehdään hyvää ruokaa ja nautitaan vapaapäivästä!

Mukavaa lauantaita teille muillekin

perjantai 14. marraskuuta 2014

SuomiLOVE - sata tarinaa rakkaudesta

Kuva: Yle

Musiikki.

Se herättää monissa meissä tunteita. Jostain musiikista pidämme, jostain emme. Joku musiikki sattuu soimaan taustalla juuri silloin, kun elämässämme tapahtuu jotakin merkittävää. Jotakin ehkä sillä hetkellä pieneltä tuntuvaa, mutta loppupeleissä merkittävää. Tai sitten olemme valinneet jonkun tietyn musiikin, soitettavaksi juuri merkittävällä hetkellä, koska sillä kyseisellä laululla on meille jokin tärkeä merkitys.

Minä elän ja hengitän musiikkia. Ei mene päivääkään, etten laulaisi kotona. Ei mene päivääkään, etten kuuntelisi musiikkia. Edes vähän, jostain soittimesta.

Nyt näppinsä peliin on laittanut Yle. Lauantaina 15.11.2014 alkaa uusi musiikkiviihdeohjelma nimeltä

SuomiLOVE

Sain katsoa ennakkoon lauantaina esitettävän ensimmäisen jakson ja voin kertoa, että itkin aikalailla alusta loppuun saakka. Miksi?

"SuomiLOVEssa ihmiset kertovat tarinoita rakkaudesta ja jokaiseen tarinaan liittyy jokin laulu. Ohjelmassa artistit pääsevät esittämään kappaleensa suoraan tarinaan liittyvälle ihmiselle. Välillä tunnelmoidaan studiossa, välillä muusikot matkaavat ympäri Suomea yllättämässä ihmisiä lauluillaan.

Sata tarinaa piirtää laajan kuvan suomalaisesta rakkaudesta, ja sata laulua antaa niille tunteita herättävän soundtrackin. SuomiLOVEssa rakkaudelle ei ole olemassa yhtä tiettyä muottia, eikä rakkaus ole pelkkää romantiikkaa, vaan tarinat kertovat myös ystävyydestä, perhesuhteista tai vaikkapa fanittamisesta. Niissä on vaikeuksien voittamista, uskomatonta tuuria, lujaa luottoa elämään, syvää surua ja suurta iloa. SuomiLOVE porautuu syvälle sieluun, ja avaa kyynelkanavat, mutta nostaa pintaan myös ilon ja naurun."

Ensimmäisen jakson ehkä koskettavin tarina oli Katrin ja Ernon rakkaustarina. Katri yllätti Ernon Jarkko Martikaisen laululla "Valssi tanssitaidottomille". Klipin pääset katsomaan TÄSTÄ. Rakkaus...se on äärettömän hieno asia


**

Vähän harmittaa, etten tullut itse hakeneeksi ohjelmaan. Minulle on nimittäin suotu kohdalle monta rakkaustarinaa, joista jokaiseen liittyy jokin upea kappale. Olisin voinut valita ohjelmaan vaikka rakkaan ystäväni S:n.

Minä ja S

Me tutustuimme aikoinaan S:n kanssa nuorina ja tiemme ovat aina kulkeneet "lähellä". Joskus on pitkiäkin aikoja, kun emme tapaa ollenkaan, mutta joka kerta kun tapaamme, jatkamme siitä, mihin joskus jäätiin. Meillä todella kemiat kohtaavat, naurun remakka kuuluu kauas ja on kerrassaan mahtavaa. Ja mikä parasta: terapia ei maksa mitään, korkeintaan puhelinlaskun verran! S on aivan ihana persoona - älykäs, sosiaalinen ja lämmin. Hänessä yhdistyy kauneus ulkoisesti ja sisäisesti - nykypäivänä harvinaista. Hän tietää minusta sellaisia asioita, mitä kukaan muu ei tiedä. Olemme kokeneet yhdessä sellaisia asioita, mistä ei ole muille kerrottu. Olemme avanneet sydämet toisillemme ja sulkeneet ne taas erotessamme. Toista yhtä lojaalia ystävää saa hakea! Rakastan häntä aivan valtavasti, rakas ystäväni S.

Biisi, minkä olisin valinnut esitettäväksi hänelle, olisi The Rasmuksen esittämänä Liquid. Itseasiassa riittäisi, että Lauri olisi tullut vetämään sen soolona. Siihen biisiin liittyy muistoja, tarinaa ja itseasiassa norjalaisia tanssiliikkeitäkin voi tulla mieleen, mutta niistä ei sen enempää ;)

Ja tästä pääset fiilistelemään biisiä Youtuben kautta, The Rasmus - Liquid

**

Kuva: Yle

SuomiLOVE, lauantaisin, TV2 klo. 19.10.


Lue lisää Ylen sivuilta:

Diggaa Facebookissa:


Muista katsoa!

SuomiLOVE huipentuu tammikuussa päätöskonserttiin, missä nähdään mikä oli kauden suosituin rakkauslaulu. Musiikki on ihanaa! Rakkaus on ihanaa! Ja rakkauslaulut, oijoi


**

Merkittävistä hetkistä vielä puheenollen. Aikoinaan, kun esikoiseni päätti syntyä hieman etuajassa, lapsivedet lorahtivat aamulla niin, että heräsin ja se olikin sitten menoa. Tein aamutoimet pois alta ja soitin miehelle töihin, että synnärillä tavataan (iik ja muuta sekoamista), hyppäsin taksiin ja taksissa soi reippaalla volyymilla Whamin Wake me up before you go-go. Taksissa alkoi naurattaa - pikkuinen nimenomaan herätti ennenkuin lähdettiin. Ja niin siitä laulusta tuli minulle merkittävä ja hauska muisto, enpä olisi Whamista ikinä uskonut ;) Raskausaikaankin liittyi merkittäviä lauluja - niistä joskus toiste lisää

torstai 13. marraskuuta 2014

Led-lämpökynttilät

On vaan asioita, mitä ei voi voittaa.

Paperisivuinen kirja vs. e-kirja.
Laskiaispulla mansikkahillolla vs. mantelilla.
Talvi vs. kesä.
Omenakanelihillo vs. luumuhillo.

[ Hih, makuasioista voi vain kiistellä, eikö? ]

Ja vielä yksi:
kynttilät vs. mitkä tahansa korvikkeet.
Tai no kaikki turvallinen loimotus: hiiligrilli, takkatuli, saunan pesän tuli jne. Niitä ei vaan voi voittaa.

Tosin, jotain asioita pitää vähän uudelleenharkita, kun kodissa on vilkkaita tyyppejä. Enemmän tai vähemmän karvaisia, pieniä tai isoja.

Tänä joulunalusaikana bongattiin Ikeasta Stråla led-lämpökynttilät ja nehän lähti heti mukaan! Toki meillä poltellaan ihania perinteisiä tuikkujakin*, mutta pienet sormet ovat siinä varoetäisyydellä aivan liian nopeasti. (*=poltellaan siis lasten mentyä nukkumaan, eli aikaikkuna on ehkä n.30-60min ennenkuin itse menee nukkumaan, eli kyllä aika pikafiilistelystä on kyse). Niinpä ei enää sytytä-sammuta-jumppaa kynttilöiden kanssa jos täytyy siirtyä kerroksesta toiseen yhden tai kahden kanssa tai vaikka vain itsekseen. Ja voi ruokapöytäänkin sujautella tuikkuja haluamiin paikkoihin, eikä kaikkea tarvitse miettiä puolentoistametrin päähän pienistä käsistä. Meiltä loppuu nimittäin silloin pöytäpinta-ala ;)








Vink vink lapsiperheet, eläinperheet ja miksei vaikka päiväkoditkin!

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Inspistä Ikeasta

Me kävimme eilen hakemassa vähän inspistä Ikeasta. Talven värejä, valoja ja tunnelmaa - ja tässä teille muutama ajatus:

MUHKEA SÄNKY olisi aivan ihana asia naisen elämässä. Uppotua muhkean peiton alle, painaa pää pehmoiselle tyynylle, napsauttaa lukuvalo päälle ja avata ihana kirja. Vaikka todellisuudessa sitä menee aivan liian myöhään nukkumaan noustakseen aivan liian monta kertaa "palvelemaan" lapsia joille ei meinaa tulla uni silmään (liekö joulupukkijutskat jo mielessä?) ja lukuvalosta tulee lopulta tarpeeton - koska kun tulee se hetki, että pään saa painaa tyynyyn, hyvä jos hiukset koskettaa tyynyä, kun nukkumatti on jo roiskaissut kauhallisen unihiekkaa silmiin ja ne ovat muurautuneet kiinni. Ai niin mitkä ruuhkavuodet?! Mutta; jos oma sänky olisi muhkea ja houkutteleva (kuvassa) eikä betonimaisen laverityyppinen kapistus, tulisiko sinne kömmittyä viihtymään ehkä jo aikaisemmin?



LASITETTU PARVEKE on ollut pitkään haaveissani. Etenkin kesäisin olohuone voisi jatkua parvekkeelle ja sen funktio olisi paljon enemmänkin, kuin olla vain romun ja pölynkerääjänä. Itse en voi ymmärtää teitä, joilla on tällainen lasitettu hienous on ja jotka patoaa sinne tavaraa kuin varastoon konsanaan. Saunaa saa käyttää varastona, lasitettua parveketta ei, murr! Mutta noh, sain lasitetun parvekkeen sijaan oman terden ja ranskalaisen parvekkeen - päätän olla valittamatta ;) Mutta huomaatteko, miten ihanasti myös joulu voi jatkua parvekkeelle? Oiva idea!



TÄSSÄ KUVASSA ON KAIKKI KOHDALLAAN. Yksi tällainen keittiö meille kiitos!



IKKUNA TISKIALTAAN TAKANA on ehkä maailman paras keksintö, ansaitsee kotitiskareiden rauhanpalkinnon ehdottomasti. Oikeastaan ihan sama minne se ikkuna osoittaa, kunhan ei tarvitse tuijottaa päivästä toiseen samoja tiskivaahtoja, eikö? Ikkunoihin ripustettavat tähdet ovat vieneet sydämeni, mutta vielä tänä jouluna meille ei ole sellaista tulossa. Keskityn siis vain ihailemaan naapureiden upeita tähtiä. Onnea on siis sisustussilmää omaavat naapurit! Jouluväreistä punavalkoisuus toimii edelleen ilman, että kokonaisuus näyttää mariannelta.



NOKKA PYSTYSSÄ KULKEMISTA katsotaan usein vähän kieroon, mutta Ikeassa se on suotavaa. Ylhäältä voi nimittäin löytyä jos jonkinlaista ihmeteltävää, kuten huomaatte. May the force be with you (-toivotus sopii myös kaikille miespuolisille shoppailijoille ennen astumista tuohon sisustustaivaaseen :))



TEHTIIN POIKKEUS SÄÄNTÖÖN ja tällä kertaa vaihdettiin perinteiset katkarapuleivät herkullisiin kaakkusiin. Kaffit puolessa välissä kierrosta toivat eloa miespuoleiseen kanssashoppailijaan kummasti, selvittiin ihan koko alakerrasta ilman itkupotkuraivareita. HUH!


Nämä kuvat on otettu Ikean Vantaan myymälästä. Terkkuja! We like you!

tiistai 11. marraskuuta 2014

Terveisiä perheestä: vaatepuu


Äidin vaatepuusta on näköjään tullut keppipukin lepokoti. Hih!

Laukku, Junarose (saatu)
Neuletakki, H&M
Vaatepuu ja keppipukki, Ikea

lauantai 8. marraskuuta 2014

Esijoulu

Osallistuin tässä taannoin Optimismia ja energiaa-blogin yllätyspaketin arvontaan ja kylläpä kävi hyvä tuuri: minä voitin! Tai no, me voitettiin! Hurraa!

Paketti noukittiin eilen Postista ja sehän oli kuin esijoulu!



Paketti itsessään suloinen kuin karkki...

...pienet sormet tutkivat. Mitä siellä on? Rapiseeko? Miltä se tuoksuu? Onko se kevyt vai painava?



Mitä siellä on? Leluko? Jos sitä nuuhkisi vielä... ja heijaisi...



Kukkuu!



Paketista löytyi:
- ihanaa mustikkateetä
- Susu-suklaata
- heijastinrintanappi
- sakset

Aikalailla kaikkea mikä sopii ja on tarpeellista joulufiilistelyyn!


Kiitos onnettarelle tästä voitosta



Katjan suloiseen blogiin pääset tästä:


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...