Kaksplus.fi

torstai 15. tammikuuta 2015

Olipa kerran perhe joka odotti

Ai että olisin voinut saada odotus-otsikolla revittyä vaikka minkälaista huonoa huumoria. Voi meillä odotetaan! Laskettuun aikaan on enää hetki! Mutta ei, en aio ratsastaa raskauskausviitteisillä löpinöillä, koska a) lapsiluku on tässä ja b) käydään asiaan.

Puhuttiin taannoin ystäväni kanssa siitä, kuinka lapset imuroivat erilaisia käytösmalleja ja tapoja vanhemmiltaan. Minä olen jotenkin vieläkin ällistynyt siitä, että minulle on siunaantunut kaksi lasta ja minusta on tullut äiti. Jotenkin vaikea uskoa siitä sohvalla lankuttavasta jaarittelijasta (=jag), että siinä on mallia antavaa esimerkkiä jälkipolville. (Nojoo, oikeesti en liian usein ehdi sohvalla lankutella tai turhia jaaritella mutta jotenkin miellän itseni enemmän sellaiseksi kuin pullantuoksuiseksi ja supertehokkaaksi uraäidiksi...tai mikä se ideaaliäitikuva nyt onkaan vuonna 2015) Ja on ollut tosi vaikea hiffata, että nuo lapset toistaa ihan sitä samaa, mitä me isot edellä tehdään.

Täytyy myöntää, että ensimmäistä kertaa tämä asia (että lapset matkii) mäjähti tajuntaan, kun lapsi toisti ärräpään perässäni. Hieno hetki! NOT!





Olipa kerran pieni nelivuotias, jota harmitti lähes jokainen maanantai, kun ei ollutkaan lelupäivä. Hän laski joka päivä, montako yötä on lelupäivään, mikä on päiväkodissa torstaisin. Torstai, tuo viikon paras päivä!



Olipa sitten pieni seitsemänvuotias, joka myöskin odotti. Odotti perjantaita. Itkut ihan väännettiin, kun selvisi, että toinen ryhmä pääsee perjantaisin kotiin klo.12. Ja arvatenkin tämä seitsemänvuotias ei kuulunut siihen ryhmään. Hän pääsee viikonlopun viettoon vasta (alleviivaan, vasta!!!) klo.13 (!!!). HUUTAVA VÄÄRYYS! Perjantai, tuo viikon paras päivä, kun pääsee nauttimaan (vapaasta) viikonlopusta sekä harrastusten pariin.



Olipa kerran kolmekymmentäkolm...noin kaksikymmentäviisivuotias, joka odotti aina perjantaita. Odotti lomaa, odotti kesää, odotti sitä hetkeä kun saisi nukkua niin kauan kuin nukuttaa (no kokeili sitäkin ja sai armottoman päänsäryn - siis kyllä, ihan nukkumisestakin voi saada päänsäryn eikä siihen tarvita Blossaa tai mitään muutakaan nautintoainetta) ja Spektiä lainaten odotti parempia päiviä tulevaksi, joiden nimet on lauantai (=karkkipäivä!).


Että niin just ;) Mitä isot (odottaa) edellä, sitä pienet (odottaa) perässä. Onneksi me muistetaan myös ottaa iloa irti kaikista niistä päivistä, missä ei ole mitään "varsinaista" odottamista. Tai no, odotetaanhan me sitäkin, että maanantai menisi vaan äkkiä ohi kiusaamasta meitä ;)

Ei ole niin vakavaa ja tämä postaus sai alkunsa siitä, kun olen maanantaista saakka vastannut eräälle pikkutyypille, että ei, vielä ei ole lelupäivä. Ja se tunne, kun vihdoinkin lelupäivän lelu on jo keskiviikko-iltana huolellisesti valittu. Onhan se hyvä, että on jotakin mitä odottaa :)


ps. toffeiden kanssa en todellakaan jaksa odottaa lauantaihin ;)

6 kommenttia:

  1. Pakko myöntää et oon maanantaista lähtien odottanut perjantaita ;)!

    VastaaPoista
  2. Mä oon lopettanut sitkun ja odottamiselämän miltei kokonaan, koetan elää tässä ohi kiitävässä hetkessä. Mutta tää oli todella hyvä postaus, laittoi miettimään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohi kiitävä hetki kuvaa asiaa hyvin! Totta sekin, pitäisi odottaa vähemmän ja elää entistä enemmän :)

      Poista
  3. No odotan, odotan! ;D Odotan niitä lapsen tuloksia sekä lyhyemmällä tähtäimellä miestä töistä laittamaan mun kanssa ruokaa.. ;) Mutta totta: odottavan aika on pitkä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halauksia <3 Takuulla odottavan aika on joissain asioissa hyvin, hyvin pitkä!

      Poista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...