Kaksplus.fi

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Ihanaa, kun te ootte niin huonoja!

Nauroin ääneen, kun luin jutun, missä kerrottiin, ettei lapsiperheen kodin tarvitse aina kiiltää. Ihanko totta?


Sanotaan, että lapselle ei saisi syöttää sokeria.
Ja että einekset on tosi pahasta.
Rutiinit pitää olla,
tai lapsi menee pilalle.

Ai siis etkö ole leiponut pullaa vuoteen?
Ostit kaupasta? Sitä halpista? Omg...


Omaa aikaa? Sinulle? Teille? Miksi?
Mitäs teitte niitä lapsia, jos ette jaksa niitä hoitaa?
Ai lähtikö mies? No kai nyt tää oli tiedossa,
mutta pitikö sen hulttion kanssa lapsiakin tehdä?


Mistäköhän (krhm) teidänkin lapset on oppineet rumia sanoja?
Kävikö mielessä pahoja ajatuksia?
-> kts. kohta: oliko pakko tehdä niitä lapsia jos niitä ei sitten jaksa...


Siis mitäh? Ette kerhoile 4 kertaa viikossa ja ulkoile kolmesti joka päivä?
Yritätkö sanoa, ettei alle vuodenikäiselläsi ole jo harrastussuunnat selvillä?


Mikä uhmaikä?
Ei meillä ollut mitään sellaista.

Mikä ihottuma?
Onneksi meidän lapsella ei ole ollut mitään TOMMOSTA. (PTHYI)

Mä ainakin imetin kuukausitolkulla
enkä todellakaan antanut korviketta enkä ainakaan pullosta.

Tuttua?

**

Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä:
johtajia ja seuraajia

Minä edustan monessa suhteessa jälkimmäistä ja koen sen olevan pelkästään hyvä asia. Minä itse seuraan monia blogeja, tilanteita, asioita, ihmisiä, ilmiöitä. Ja minä, vaikka en ole enää pikkulapsimutsi, kärvistelen edelleen perhe-elämän koukeroissa, koska sitä mukaa kun lapset kasvaa, kasvatushaasteet ellei kasva niin ainakin muuttuu - tosin nykyisin suhaan mutsilandiassa itsevarmempana kuin aikaisemmin. Hahaa, nykyinen minäni kokee valtavaa lämmintä sympatian läiskähdystä sitä esikoisenäiti-minää kohtaan. Toivottavasti saan tallennettua tämän muistijäljen jonnekin tuonne korvien väliin talteen, että sitten joskus jos jompi kumpi tenavani, kummilapseni tai ystävieni lapset perheellistyvät, voin olla tukena tuomassa valoa putken päähän ja toivoisin, että voisin luoda uskoa ihmiseen itseensä. Että on ihan hyvä ja riittävä äiti tai isä juuri sellaisena, kuin on.

Olen seurannut aktiivisesti Kaksplussan blogiosastoa ja ilahduin aivan valtavasti, kun sinne pyöräytettiin kuukausia sitten lisää bloggaajia tuomaan ajatuksia mutsi- ja faijalandian syövereistä. Olen niin ihmisrakas, etten voi koskaan kyllästyä lukemaan ihmisistä ja tarinoista. Jonain päivänä, jos saisin kellooni kaksitoista ylimääräistä tuntia, haluaisin ihan vaan kuvata ihmisiä ja kirjoittaa tarinoita ihmisten takaa. Koska jokainen meistä on ihan mieletön superstar (sinä myös) ja sitä ei pidä millään tavalla pitää piilossa.

Paitsi, että on ollut mielenkiintoista saada lukea erilaisten äitien elämästä olin pyllähtää pyrstölleni silkasta riemusta, kun Kaksplusäidit innostuivat kertomaan ei niin täydellisestä blogiäitiydestä. Jos ihmettelit, oliko blogini aloituskysymykset omia kysymyksiäni, niin ei, minä en noita ole pahemmin kysellyt enkä ihmetellyt. Tuollaisia asioita on sanottu minulle ja mutsiystävilleni. Oikeesti. Pahempaakin. Joten mikä onkaan parempaa balsamia haavoille kuin se, että äidit yhdessä päättää kertoa, että toisinaan sitä ollaan kaukana täydellisyydestä - paitsi että minusta juuri se on sitä täydellisyyttä. Olla vähän epätäydellinen, tekee ihmisestä täydellisen. Jokaisesta meistä erilaisen, jokaisesta meistä juuri omanlaisen minän.

Keskustelupalstoilta opittua: äiti on hirveän herkästi toiselle äidille susi. Leikkipuistossa on helpompi olla päästämättä toista piireihin ja katsella nyrpeästi nenänvartta pitkin ja keskustelupalstoilla on helpompi kiusata anonyymisti tai nimimerkin takaa. On helppo napauttaa imetyksestä, rutiineista, vaatteista tai mistä vaan. Ikäänkuin joku toinen tapa olisi parempi tai oikeampi. Not! Siksipä en ole evääni heilauttanut katsoakseni esim. Äitien sotaa, koska en tunne vetoa ollenkaan sellaista konseptia kohtaan missä edes viitataan paremmuusvertailuun. Mutta suupieleni alkaa työntymään ylöspäin lukiessani Kaksplussan ei-niin-täydellisistä blogiäideistä. Heistä voit lukea lisää esim. TÄÄLTÄ

Ihan mahtavaa vertaistukea monen kertomana ja kohdennettuna niin monelle ihmiselle. Ihan vaan koska kaikki ei aina mene niinku Strömsöössä ja sen sijaan, että yksi huultaan mutustellen sen tunnustaisi, tulikin monta äitiä kaapista ulos. Tai sieltä jostain eteisen kenkäkaaoksen alta, you know. Loistavaa! Kädet ylös teille Kaksplus-mutsit, tykkään!

Niin, eikä varmasti vähiten tämän ilmiön taustavaikuttajana ollut se, että Huono Äiti on tullut ihmisten ilmoille. Iloisen huumorintajun siivittämänä arkea kauhistellen - eikä liiemmin kaunistellen. Hurraa myös Huonolle Äidille, joka on niin monet kerrat tuonut aamuharmauteen pilkahduksen naurua! Huono Äiti huonoilee TÄÄLLÄ.

Ihanaa, kun te ootte niin huonoja ja epätäydellisiä! Mä kans!





ps. kukat ei liittyneet aiheeseen muutoin, kuin niin, että ne neutralisoivat paatosta. Hurraa naisen logiikka!

pps. epätäydellisyydessä kärvistelevät vanhemmat, ottakaa iisisti. Niitä naputtajia riittää aina. En tiedä mistä niitä sikiää, mutta se riittää, että tiedät itse olevasi hyvä ja riittävä. Paha mennä arvostelemaan toisen ihmisen eloa, koska sitä on helppoa luulla tietävänsä, mutta todellisuudessa ei voi aavistaakaan, mistä siinä matkassa on kyse. 

10 kommenttia:

  1. On hienoa, että naisia kannustetaan pois täydellisen äitiyden suorittamisesta, sen allekirjoitan minäkin ja se on erittäin tervetullutta. On hyvä, että asioista, äitimyytistä ja onnellisuushattarasta puhutaan asioiden oikeilla nimillä, ja roisissa ja mustassa huumorissa on jotain tosi vapauttavaa. Mutta jokin tässä mietityttää mua, enkä oikein tiedä mikä. Jos pyritään vain hauskuuteen, onko vaara lipsahtaa kyynisyyden puolelle? Jääkö totuus kertomatta jos homma lyödään rempseäksi leikiksi? Näkökulmia on kuitenkin isoissa asioissa enemmän kuin yksi.

    Minullakin on ystäväpiirissä "huonoja äitejä" joiden hauskoille ja ironisille äitiysjutuille kikattelen. Minulla on paljon huono äiti-päiviä, mutta tunnen myös satoi tai paistoi, vaihtelevissa mitoissa mitä suurinta iloa ja kiitollisuutta lapsista ja äitiydestä. Niitä hyvä äiti- juttuja on myös mukava kuulla. Olenkin sitä mieltä että mukavien juttujen kera "huono äiti"- pölinät voisivat kuullostaa entistäkin hauskemmilta.

    Hieno kirjoitus ja puheenaihe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana ajatuksia <3 Sä olet niin valovoimainen äiti!

      Poista
  2. Hyvä teksti. Niin mielenkiintoista tämä koko aihepiiri :).
    On kyllä ehdottoman hyvä asia, että äitiydestä voidaan puhua erilaisin äänenpainoin ja erilaisista näkökulmista. Kaiken huojentavan "huono äiti"-tarinan keskellä on kuitenkin tärkeä muistaa, että tarvitsemme ihanteita. Äidillä on järisyttävän suuri merkitys lapsen koko elämälle. Sellaisessa roolissa ihanteita pitääkin olla.

    VastaaPoista
  3. Surutta olen lapseni antanut eineksiä syödä ja kaupan pullaa, tms. kaupallisia juttuja. Koska välillä se hiki päässä ruuanlaitto tai joku muu yhteiskunnan asettamista odotuksista olisi vienyt sen kivan yhteisen ajan. Vähän huonosti osaan sanani nyt asetella, mutta ehkä löytyy se pointti. Ja monta muutakin "miinusta" taitaa löytyä myös, mutta silti E rakastaa minua ja minä E:tä. ♥ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pointtisi oli selkeä ja sä olet niin mahtava äiti <3

      Poista
  4. Eipä ollut meillä ohjattua liikuntaa neljä kertaa viikossa eikä tehty joka päivä suursiivousta , eineksiäkin syötiin, aina kun ei ehtinyt muutakaan , mitenkähän meidän lapsukaisista on ollenkaan kasvanut aikuisia ja vielä ihan kunnollisia ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Sä olet kasvattanut ne maailmaan lempeydellä ja rakkaudella <3

      Poista
  5. Mahtava postaus, ajatuksella kirjoitettu ja erittäin tuttua. Ja ei totisesti ole ohjattua liikuntaa ym.lapsia ei näännytetä harrastuksilla, kaksi kertaa viikossa riittää täällä ja toisella vain kerta viikossa. Hienoa, että on harrastus, mutta työtä sen ei tarvitse olla.

    Äitien tulisi tukea toisiaan, mutta valitettavasti se ei aina mene niin. Onneksi nykyään löytää myös positiivista vertaistukea, kuten tämä sinun kirjoitus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä harrastusajatuksia - siitä voisin saada kokonaisen postauksen aikaiseksi...Siitäkin voisin paatostaa joku kerta :D

      Olet niin oikeassa, äitien tulisi tukea toisiaan mutta aina se ei tosiaan mene niin. Onneksi on positiivinen vertaistuki - ilmaisit sen niin hyvin :) Juuri sinunlaisia säteileviä valonlähteitä tarvitaan äitigenreen lisää Tiia <3

      Poista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...