Kaksplus.fi

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Havaintoja ekaluokkalaisen vuodesta

Siis ihan mieletöntä. Toukokuu on käsillä ihan just ja pian taas joutui armas aika ja suvi suloinen... Meillä on siis edessä ensimmäiset koulun kevätjuhlat! Ensimmäinen vuosi koulussa on mennyt todella nopeasti, sekä näin ekaluokkalaisen vanhemman näkökulmasta, että ekaluokkalaisen näkökulmasta.

Nyt ajattelinkin rustata muutamia havaintoja ensimmäisestä vuodestamme. Muistoksi itselle ja vinkiksi tulevien ekaluokkalaisten vanhemmille, joita taitaa hiljalleen alkaa syksy jännittämään ;)


- Ekaluokkalaiselle vuosi on ollut valtavan suuri kasvunpaikka! Vaikka miten on yritetty korostaa, ettei mitään paineita olisi, niin kyllä niitä on. Paine pysyä mukana porukassa, paine olla iso vaikka onkin pieni, paine pysyä kärryillä opetuksessa.

- Ensimmäisen vuoden aikana meidän lapsi on oppinut lukemaan. Lukeminen sujuu hyvin.

- Ensimmäisen vuoden aikana lapsi on kehittänyt itseään matemaattisena ratkaisijana. Ennen koulua oli hanskassa vain yksinkertaiset laskut, kuten 1+1. Minun ihmetyksekseni jo syksyllä ekaluokkalaiset laskivat 1+2-3 -tyyppisiä laskuja ja kevätlukukaudella kuvioon astuivat isommat luvut, esim. 14-5-5. Tahti tuntuu todella nopealta ottaen huomioon, että tässä ollaan vasta ekaluokkalaisia...

- Läksyjä on tehty oman koulupöydän äärellä korkeintaan 3 kertaa. Suosituin paikka tehdä läksyjä on olla ruokapöydän äärellä alakerrassa.

- Koululaiselle hankittu Samsung-älypuhelin on ollut hyvä hankinta. Siihen saa eston, ettei mitkään systeemiäänet pirise kesken koulupäivän ja eston aikana vain äidin ja isän puhelut menevät puhelimeen läpi. Silti pieni koululainen on voinut soittaa, kun lähtee kotiin, viipyy matkalla tai täytyy sopia illan kaverikyläilyistä. Nettikin on, sen käyttöä valvotaan ja someen ei ole vielä mitään asiaa.

- Wilma on todella hyvä yhteydenpitoväline. Wilmasta on nykyään myös puhelinsovellus, eli koulun terveisien lukeminen sujuu muutamalla napinpainalluksella lähes reaaliajassa. Viestintä opettajan kanssa on helppoa ja sujuvaa. Tulisipa joku Wilmankaltainen päiväkotimaailmaankin! Haloo, vuosi 2015 kutsuu!

- Vaikka kotiväki yrittää saada pikkukoululaisen koulunkäynnin lähes stressittömäksi, saattaa koulunkäynti alkuun silti puristaa isosti. Tämä harmitti minua, ettei oikein kukaan varoittanut, että ensimmäinen syksy voi olla todella vaikeaa aikaa, koko perheelle. Ei ensimmäistä syksyä pidä odottaa kauhulla, mutta jos kotoa löytyy muutekin temperamenttinen pikkuihminen, voi uudet kuviot aiheuttaa tykytyksiä puolin ja toisin. Meillä ainakin koettiin aikamoisia raivareita uuden tilanteen pyörteissä ensimmäisinä viikkoina, kun koko totuus valkeni: täällä muuten istutaan ja opitaan ihan joka päivä. Jos pikku koululaisen elo ja olo askarruttaa, niistä kannattaa jutella opelle tai terveydenhoitajalle ja sitä kautta saada apua. Meillä tiukin vaihe taisi kestää pari kuukautta, sitten alkoi h-i-d-a-s tasaantuminen ja nyt meillä on niin iso koululainen, että! Toivosta ei kannata luopua. Ei, et ole mennyt sekaisin, vaikka kierroslukumittari voikin surruttaa punaisella jonkin aikaa ;)

- Pikkukoululaisten esiintymiset on kyllä entistä hellyyttävämpiä, kun tarhaiästä on jo selvitty eteenpäin eikä kenenkään tee mieli juosta keskelle lavaa heiluttamaan pyllyä kesken toisten esityksen, kuten päiväkodin juhlissa on tapana sattua. Eikä kukaan koululaisista ala karjua kesken laulun haluavansa äidin syliin. Onneksi me saadaan vielä kokea noita päiväkodintilaisuuksiakin, vaikkakin meillä on jo niin iso tenava, että siellä se rivissä esiintyy muiden kanssa kuin koululaiset konsanaan.

- Vielä ei ole alkanut se mankuminen, koska kaikilla muillakin on tai kaikki muutkin saa mennä.

- Ekaluokkalainen voi olla ison oloinen mutta kaipaa yhä paijausta ja syliä. Kaivataanhan me isotkin.

- On sovittu yhteiset pelisäännöt koskien pukeutumista, läksyjen tekoa ym. Yksipuoliset perustelemattomat ilmoitukset ei oikein toimi puolin eikä toisin.

- Asioiden syy-seuraussuhteen ymmärtäminen valkenee viimeistään ekalla luokalla! Pienestä ihmisestä tulee ajatteleva olento. Mahtavaa huomata, miten sitä on lasta työnnetty vauhtiin kasvatuksen voimalla ensimmäiset vuodet, nyt on se vaihe, kun juostaan ja pidetään kiinni ja kohta pitää päästää tarakasta irti, kun se polkee ihan itse. Löin itse itseäni ällikällä päähän hoksaamalla, että tämä pieni tyyppi on 10 vuoden kuluttua täysi-ikäinen. Suuremman paniikin aikaansain tajuamalla, että silloin minäkin olin yli 40v. Huikeaa. :D

- Voisin kertoa vaikka mitä ihanaa kuluneesta vuodesta, mutta yksityisyyden rajat tulevat tässä kohtaa vastaan. Voin vain huokaista, että kokonaissaldona jäädään kyllä plussan puolelle. Lapsi on taas kasvanut ja kasvattanut minua äitinä.


Kohta täytellään ekaluokkalaisen kirjan kevätjuhla-aukeama. Sitä ennen vedetään mm. vaatekriisi, tietty, koska olemmehan molemmat "siinä iässä" ;)



Syksyllä, kun palaamme kouluasioihin, on kotona yksi viskari ja yksi tokaluokkalainen. Varmaan tiedossa uudet kujeet vähän puolin jos toisinkin! Ja kyllä, lainasin silti lapseni kynsilakkaa ja kynnet ovat oranssit. Jotkut asiat kun ei muutu ;)






2 kommenttia:

  1. Ihana kirjanen ja paljon on tullu asioita kouluvuoden aikana. Onneksi kohta alkaa kesäloma:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanoppas muuta! Ihanaa ja paniikkia samaan aikaan - kun lapselle on 7 viikkoa pidempi loma kuin itsellä, on välillä vähän tukka pystyssä, mutta eiköhän tämä tästä :D

      Poista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...