Kaksplus.fi

lauantai 30. toukokuuta 2015

Kevätjuhlapäivä


Naapurimme sanoi tyttöseni näyttävän kesäiseltä perhoselta. Ja sitä hän oli. Luonnonlapsi, suloinen, suuri, pieni ja ihana. [ Minusta ei ole muuten kuvaa. Olin kuin vastakohta: täysimustissa, mutta viihdyn niin hyvin siinä värissä ja mekossa. ]


Ensimmäisestä luokasta muistoksi jäi hyvä todistus johon me kaikki olimme tyytyväisiä. [ Mehän juhlittiin tätä isommalla tiimillä, mukana kevätjuhlissa oli myös mummi & ukki. ] Ja kuinka ollakaan, pieni tyttäreni sai myös hymytyttöpatsaan! Se tuli sikäli yllätyksenä, koska olin unohtanut tyystin hymypaitsaiden olemassaolon. Ja sikäli se ei tullut lainkaan yllätyksenä, koska kulunut vuosi on ollut koulumaailmassa hyvin tapahtumarikas monessakin mielessä ja en voi kuin olla hurjan ylpeä pienestä tyttärestäni, joka on jaksanut kaikissa tilanteissa olla kaikkien kaveri ja niiden luokkatovereiden tukihenkilö, jotka ovat tukea eniten tarvinneet. Jotenkin siinä hetkessä tulvahti muistot mieleen kaukaa haastavasta vauva-ajasta, jolloin mietin, että kasvaakohan tämä ihmistaimi aivan kiekuralle vai ei. Silloin tuli itkettyä milloin ilosta ja milloin väsymyksestä. Mutta tänään olen itkenyt silkasta onnesta - tuo pieni ihmistaimi on aivan täydellinen!



Nyt meillä on talossa ensimmäinen hymypatsas. Tämä kuvio on hypännyt sukupolven yli, koska lapsuuden kodissani kirjahyllyssä komeili hymypatsaat mutta ei todellakaan minun toimestani. Nyt tuo aarre on siirappisesti paraatipaikalla, että voin ihailla sitä ihan joka päivä. 


Ei, en kirjoita tätä mitenkään "pröystäillen" vaan siksi, että olen kirjaimellisesti pakahtua onnesta. Me elämme kaikin puolin kiitollisesti ja nöyrästi. Tilillä ei todellakaan ole miljoonia, mutta tätä henkistä pääomaa olen yrittänyt vaalia [ jotkuthan on niin köyhiä, ettei heillä ole muuta kuin rahaa ], opettaa lapset arvostamaan sitä ja näyttää siltä, että opit alkavat iskostumaan pieniin ihmisiin. Eikä siihen tarvittaisi edes mitään hymypatsasta. Teot kertovat puolestaan. Joka päivä.

[ Luokalla olisi ollut monta muutakin hymypatsaan ansainnutta lasta ja monta lasta palkittiinkin stipendillä. Olen todella onnellinen jokaisen tuon luokan tenavan puolesta, selvisivät hienosti ensimmäisestä vuodesta ja heistä jokaisesta voi olla hurjan ylpeä! Ja myös opettajasta, joka ihan viimeisillä raskauspäivillään tuli vielä tervehtimään lapsia ja meitä vanhempia! ]

Riemukasta kesälomaa kaikille lomailijoille! Itse pääsen lomatunnelmiin vasta heinäkuussa. Jaksaa, jaksaa!



8 kommenttia:

  1. Suloinen pikku perhonen <3
    Jotenkin itsestä tuntuu, että kesä ei edes ala, kun ei enää ole noita koulun päättäjäisiä - onneksi suvivirttä voi laulaa muuallakin, mutta ei se samalta tunnu kuin lasten juhlia viettäessä!
    Ihanaa kesä sekä perhoselle että ylpeälle äidille <3

    VastaaPoista
  2. Kaunis tyttö ❤️hymytyttöpatsas herättää muistoja, minä sain sellaisen 6. Luokalla ja tärisevin käsin kävin opettajalta juhlasalin edestä hakemassa voi niitä aikoja :) Ihania kesäpäiviä teille ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ihana kuulla, että sinullakin on tästä kokemusta ♥

      Poista
  3. Olen samaa mieltä, että rikkaus on henkistä, ei rahaa ja maallista. Onnea hymypatsaan saajalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ihana kuulla samanhenkisiä ajatuksia rikkaudesta ♥

      Poista
  4. Sosiaaliset taidot ja ennenkaikkea muiden huomioiminen ja arvostaminen, ne taidot kun omaa niin elämssä pärjää. Ihana kun hymypatsaat on taas tulleet takaisin, ainakin meidän lasten ala-asteella monena vuonna hymypatsas oli kirja.

    Onnea hymypatsaan saajalle ja saajan kasvattajille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin samaa mieltä. Aikoinaan minunkin koulu-uran aikana hymypatsaiden jakamisesta luovuttiin mutta ihanaa kun ovat ainakin osittain takaisin :) Ja kiitän sekä itseni että pikkupirpanan puolesta :)

      Poista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...