Kaksplus.fi

tiistai 1. syyskuuta 2015

Hyvinvointi: neljäs viikko ja PAINO JUMISSA!

Takana on ensimmäinen painojumiviikko.
Juuri se pelätty, että miten motivaatio säilyy?




Paino sahasi ylös, alas, mutta oltiin aina jossain ärsyttävässä mediaanissa. Jouduin jo harkitsemaan riisikakkujen maailmaan siirtymistä. Olo oli h-i-r-v-e-ä !! Hormonikierto, kovat päänsäryt. särkylääkearsenaali - kaikki toi nestettä sisäänpäin.




Mutta päätin, että jatkan syömistä kuten ennenkin. Tai siis kuten tämän hyvinvointiprojektin aikana olen syönyt. En jätä yhtään ateriaa välistä, koska sitten nälkämörko tulee ja syö lautasetkin ;) Aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Halusinpa tai en. Ja vettä, joka käänteessä.




Ja sitten, kun se jumi alkoi hellittää. Voi että mikä fiilis! Vedin samat urheilupöksyt jalkaan, kuin muutama kilo sitten. Voi vitsit mikä tunne! Kyllä se menee ihan suoraanverrannollisesti: mitä kevyempi olo, sitä parempi mieli.




Neljännellä viikolla ensimmäistä kertaa sanoin MOI proteiinipatukoille. Syömisten suhteuttaminen työaikoihin voi olla aika haastavaa ja huomasin, että saan monta tuntia kylläistä lisäaikaa, jos syön patukan esim. iltapäivällä, käyn hoitamassa asioita ja tulen vasta sitten kotiin päivälliselle. Mutta edelleen ruoka on pääosassa, siitä ei tingitä eikä aterioita korvata millään. Alan ymmärtää paremmin säännöllisesti syömisen funktion.




Löytyi myös uusi ihanuus, 24h VALO. Jotenkin olen alkanut kaipaamaan jotakin piperrystä elämääni ja tämä on nyt sitä. Kuitua puuron sekaan, jugurttiin ym. Siementen kohdalla on sellainen ongelma, että tiedän miten nopeasti homma lähtisi lapasesta. Eli niitä ja pähkinöitä en vielä uskalla ottaa ruokavalioon. Sitten vasta, kun selkäranka on vahvempi (koska annoskoot). Mutta nämä pellavapiperrykset riittävät oikein ihanasti tuunaamaan allekirjoittaneen aamupuuron.





Liikkumiset: hyötyliikuntaa. Lasten kanssa ulkona, leikkipuistoilua, puutarhurointia.

Painonmuutos: -0,5kg

Epäilin myös vaakaa, että mitäs jos se näyttää ihan päin prinkkalaa? Koska paino oli suhannut niin paljon, en voinut uskoa silmiäni, että lopputulos olisi niinkin paljon kuin -0,5kg. Päätin turvautua mittanauhaan ja kyllä, vyötäröltä -4cm alkumittoihin verraten. Eli kyllä, se vaaka oli ihan oikeassa :)

Jotenkin tuntuu vielä sellaiselta "leijumiselta" tämä. Ei ole ns. tekemisen meininkiä, kun kaikki on tosi luontevaa ja tuntuu todella hyvältä. Verrattuna aikaisempiin yritelmiini on ihanaa, kun voi ottaa rennosti: jos tänään syön kahvin kanssa pullaa (no en kyllä vapaaehtoisesti syö, mutta esim. jos kylässä tarjotaan), niin ei se ole maailmanloppu, vaan sitten taas iltapalalla syödään hyvin, mutta ehkä kevyemmin. Ja monta kertaa liikuntainnostukseni jos on vielä herännyt henkiin sen taudin jälkeen, on se lopahtanut viimeistään siinä kohtaa, kun on tajunnut, ettei pääse yhtenäkään arkipäivänä lenkille. Nyt en ole niin ankara. Arki vaan vie mukanaan, ei ole helppoa irrottautua 1-2 tunniksi pois perheen parista iltaisin, koska PERHE, koska LAPSET, koska TYÖ, koska ELÄMÄ. Mutta ei se haittaa, sitten liikutaan kun ehditään - vaikka viikonloppuna. Hiljaa hyvä tulee. Kunpa saisin tämän saman zenin iskostettua muihinkin keventäjiin. Että ei ole kiire. Ja ettei kannata asettaa itselleen mitään vaativia tavotteita heti ensalkuun, kuten -20kg. Joo, se on mahdollisesti ihan realistinen tavoite, jos pudotettavaa oikeasti on niin paljon, mutta täytyy muistaa, ettei se +20kg ole tullut viikossa, eikä kuukaudessa, eikä se kyllä viikossa tai kuukaudessa lähde poiskaan. Puoli vuotta on se realistisempi aikataulu, mutta hei, mikä kiire?


Viides viikko on siis startannut jo pari päivää sitten, se käynnistyi syvillä mietteillä, niistä sitten seuraavassa postauksessa.


Voikaa hyvin!


6 kommenttia:

  1. Hyvä sinä, alku aina hankalaa, mutta olet päässyt jo pahimman alun yli! On sellaista tasapainottelua, välillä tulee syötyä väärin vieläkin, eli painoa en ole saanut enempää alas, vaikka pitäisi... Ruotuun olen saanut kyllä itseni, eli lisääkään ei ole tullut.

    Zemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavista sanoistasi Tiia ♥ Olet kyllä idolini mitä tähän hyvinvointiprojektiin tulee, niin paljon olet tehnyt töitä itsesi kanssa ja näytät upealta!

      Poista
  2. En yleensä jaksa lukea ihmisten elämäntaparemontti- tai laihispostauksia, koska ne ovat sisällöltään hyvin samanlaisia ja let's face it, usein aika tylsää luettavaa... Mutta tätä sinun projektiasi on kiva seurata, koska sulla on niin positiivinen ja realistinen asenne koko hommaan! :) Itsekin yritän pitää mielessä sen, että Roomaa ei rakennettu päivässä ja jos välillä tulee joku puoli kiloa lisää tai lenkit jäävät parilta päivältä väliin kiireen takia, se ei ole maailmanloppu. Tsempillä hyvää oloa kohti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi miten kirjoitat ihanasti ja olet kyllä niin oikeassa: "Roomaa ei rakennettu päivässä". Sitä paitsi sinä näytät aivan upealta! Salaisista tavoitteistani yksi kai on se, että saisin takaisin jonkinmoisen vyötärön, en edes uskalla haaveilla niin suloisesta kuin sinulla on. Minusta sinä olet aivan täydellinen ♥

      Poista
  3. Nuo huomiot esim housut laittaessa jalkaan on just sitä parhaa tulosta mitä huomaa konkreettisesti itsessään kun käy läpi elämäntapamuutosta motivoi ainakin minua :) Ja vaikka välillä paino junnaisikin paikallaan niin postiivista ettei tullut ainakaan lisäkiloja :) Minäkin olen huomannut ettei nuo proteiinipatukat olekaan huono valinta, niillä saa nälän tunteen pois ja jaksaa seuraavaan ruokahetkeen, itse usein iltapäivällä ja tai aamupäivällä kahvitauolla syön puolikkaan tai kokonaisen patukan ja huomaan että auttaa jaksamaan :) Tsemppiä ja ihanaa alkanutta syyskuuta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ihan mahtavaa tekstiä! Kiitos! Ja ihanaa syyskuuta sinnekin! Halauksia!

      Poista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...