Kaksplus.fi

maanantai 12. lokakuuta 2015

OHI ON! Satavaiheisesta autokoulusta selvitty...

HUH! Lomani alkoi hirveällä jännityspaniikilla, kun edessä oli vähintäänkin satavaiheisen autokoulun viimeinen vaihe: syventävävaihe kera teoriaopintojen ja ajelu omalla autolla liukkaalla radalla. Onneksi olen tosi hyvä ottamaan mielen zenin haltuun ja olemaan jännittämättä...NOT!



Vuosi ajokortin kanssa on ollut kyllä täynnä kaikenlaista. Että jos vaan jollekin voi sattua ja tapahtua, niin minullehan se sitten sattuu ja tapahtuu.

Kuten että ensimmäisenä työaamuna auto ei hörähtänytkään käyntiin. Ei sitten niin millään. Kunnes selvisi, että akku oli tyhjentynyt yön aikana. Niinpä tietysti!

Tai kun ensimmäisen kerran menin automaattiseen autopesuun. Ja etuovi ei pesun jälkeen auennutkaan ja jäin sinne pesukoneeseen jumiin autoineen päivineen! :D

Tai kun luulin varoituskolmion kotelossa olevan tunkin tai kun epäilin, ettei sumuvalot toimi kun en tiennyt että niitä kuuluukin olla vain yksi ja se pleksi ei muuten ole väriltään valkoinen, hah hah hah! No mutta mistäs sen olisi voinut tietää, jos on omistanut auton vasta alle puolivuotta.

Jep, kaikkea sitä sattuukin ;)



Vuodessa on pitänyt käydä myös aikamoinen tunteiden kirjo läpi.

Tosi ärsyttävää, kun liikenteessä on niin paljon niitä epävirallisia opettajia. Niitä, jotka näyttää miten liikennevaloista lähdetään, miten ei anneta vaihtaa kaistaa, koukkastaan viereiseltä kaistalta suoraan mun nenän eteen tai roikutaan puskurissa henkäyksen päässä. Minun on pitänyt opetella sellainen zen-hengitys, ettei se haittaa minua. Yhtään. Henkisesti olen joskus tainnut näyttää kansainvälistä käsimerkkiä joillekin maanteiden ritareille... ;)

Mutta toisaalta sellainen syvempi ymmärryskin on kasvanut: kaikki tekee joskus virheitä. Aina sitä ei tahalleen kurvaa toisen eteen tai aja punaisia päin - sitä sattuu kaikille ja niin kauan kun merkittävää riskiä ei synny eikä onnettomuutta aiheudu, täytyy vain itse yrittää ottaa opiksi.

Minulla on liikenteessä kahden T:n teesi: Tilannenopeus ja Turvaväli. Niillä on selvitty monenlaisista tilanteista ja suosittelen lämpimästi toisillekin. Kuten niille maanteiden ritareille.

Välillä päässäni jyllää kyllä hirveä roadrage, kun huomaan joidenkin mieskuskien vähättelevän naisia liikenteessä tosi paljon ja tosi rumasti. En voi kuin miettiä miten he mahtavat kohdella puolisoitaan, huh huh...

Vapaudentunne. Se on ehkä parasta. Kun voi itse ajella minne haluaa ja edetä ihan omalla aikataululla. Ja miten paljon sitä ehtiikään saada valmista aikaan, kun ei ole sidottu julkisen liikenteen aina vaan kökköneviin aikatauluihin. Turhia ajeluita en myöskään harrasta. Bensa maksaa ja luonto saastuu. Eli fiksua ajelua, asioita hoidellessa. Lähikauppaan on edelleen hyvä mennä kävellen. Tai no heti kun se aukeaa taas, niin sitten.


Tuntuu ihan hölmöltä hihkua vielä yli 30 vuotiaana ajokortista, mikä on monelle lähes puolta nuoremmalle itsestäänselvyys. Mutta kyllä se oli pitkään unelma, vaikka en siitä ääneen hihkunutkaan. Koko ajokortti tuntui urakkana ihan mahdottomalta (kun piti sumplata työt, lapset, ajot, teoriat, RAHA!)  mutta nyt tämä fiilis on aivan mahtava! Minä tein sen! Ekalla läpi sekä teoria, että inssi ja vihdoinkin, vuoden jälkeen, valmista tuli! Hyvä minä ja hyvä kaikki autoliikenteessä rohkeasti kurvailevat naiset!

Seuraavaksi olisi ohjelmassa katsastus. En edes uskalla kuvitella mitä kaikkea voi ja tulee tapahtumaan ;)


8 kommenttia:

  1. Jes <3 Hyvä sinä! Kyllä ajokortti vaan kummasti helpottaa elämää :)

    VastaaPoista
  2. Onnea sinulle! Itse kadun sitä, että olen antanut ajotaitoni ruostua yli 30 vuotta nuorena ajamani kolarin vuoksi.
    No, äitini on sitä mieltä, että minun on parempi istua pelkääjän paikalla - ja saattaa hyvinkin olla oikeassa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eih, siis jos minä olen selvinnyt liikenteeseen niin kuka tahansa selviää. Lähde ihmeessä treenailemaan ajamista, kerran lupa on joskus tullut. Jos vaikka aloittaisi jonkun megamarketin parkkipaikalla ja siitä lähtisi jatkamaan. Minähän aikoinaan treenasin mäkilähtöä paikallisen Cittarin pihassa ja voi kuule...yksi puliukko tuijotti mun treenaamista JA HAKI KAVERINSAKIN KATSOMAAN :D Mut ei mitään. Mäkilähtö alkoi sujua. Nyt tietysti "tomaatin" kanssa sitä ongelmaa ei ole, mutta en pelkäisi jatkossakaan... ;)

      Poista
  3. On sulla ollut värikäs ajovuosi! Sun kaksi teesiä on kyllä hyvät ja ku ne muistais muutkin. Varsinkin tilannenopeus ihmetyttää mua ku sitä ei tunnu kovinkaa monella olevan. :(
    Mutta tästä on hyvä jatkaa ja turvallisia lisä kilometrejä! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja todella toivon samaa - tilannenopeushan on ainakin alkuviikosta ollut monella ihan pielessä, sen verran peltiä mennyt teillä ryttyyn :(

      Poista
  4. Paljon onnea <3 Turvallisia ajokilometrejä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos :)

      Tämä vähän naurattikin, piti maksaa monta saturaista viimeisestä ajovaiheesta, joka piti ajaa omalla autolla ja näyttää tavallaan että osaa ajaa - kuitenkin tässä vuodessa jo ehtinyt ajaa tuhansia kilometreja ;) Noh, ohi on ja se on JESS!

      Poista

Tuuleta ajatuksiasi kommenttilootassa. Muista myös kertoa mistä sinun blogisi löytyy niin tulen vastavierailulle. Tai jos sinulla on joku muu somekanava, tunnusta sekin samalla, jos haluat. Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...