Kaksplus.fi

torstai 15. lokakuuta 2015

Rasittava arki.

Yhdessä postauksessa kerroin (TÄÄLLÄ) lokakuun nopsasta kauraomenapaistoksesta ja kuinka vihdoinkin ehdin sitä tehdä. Huomasin viikonloppuna, että olen tässä viime aikoina aivan ylittänyt itseni:

löytänyt uusia reseptejä viikottaiselle ruokalistallemme. Olen tutustunut tarkemmin minulle vieraisiin ruoka-aineisiin, kuten kaaliin ja tofuun. Olen leiponut. Olen tehnyt hassuja cupcakeja ja olen lähtenyt vartavasten kaupasta hakemaan omppuja paistokseeni. Olen perustanut salaisen ruokablogin, jonne olen siirtänyt kaikki reseptikansioni herkut kuvineen päivineen, omaa perhettä varten. Eipä tällaista tapahtunut vielä vuosi tai kaksi sitten. Miksi?

Lapsiperhearki. Voi jösses. Ellet ole siunattu aktiivisella tukiverkolla ja superhelpoilla lapsilla, se voi olla aikamoinen sirkus! Siihen jos ympätään vielä sairauksia, parisuhdevinkuroita ja vaikka koliikki, niin avot. Unohtamatta tietysti tätä koko palettia: työt, kotityöt, harrastukset, kaikki! Muista, ehdi, älä ole myöhässä, jaksa, älä unohda!

Täydet sympatiani jokaisen lapsiperheen vanhemmalle. Ei aina oo todellakaan helppoo. Törmäsin sitten netissä tällaiseen "ajatukseen". Alkuperäistä keksijää en tiedä, mutta jos sinä tiedät, vinkkaa ihmeessä.

Kauheeta (vaikkakin totta)!

Kävin heti miettimään, että muistaakohan minun lapset näistä väsyttävistä ja vauhdikkaista vuosista ne hetket, kun olen ollut sylinä tai on lakattu yhdessä kynsiä tai luettu kirjaa? Eikä ne muistaisi pelkästään näitä roikkuvia silmäpusseja, jotka vaatii voitelua valokynällä (eikä ne siltikään mene piiloon)? Tai niitä keittiökaaoksia tai nurkissa juoksentelevia villakoiria, joille olen ajatellut tehdä jotain vasta sitten, kun niille kasvaa puremiseen vaadittavat hampaat? Tai niitä hetkiä, kun olen sanonut, että "odota hetki", "ei nyt", "kohta", "odota..." ?! JAIKS.

Lapset eivät ole olleet niitä raskaita, vaan univelka. Se kehveli on sellainen, mikä tekee arjesta vaikeampaa. Ja nyt lomalla olenkin yrittänyt nukkua hyvin - unohtanut kaikki ne "jee, saa valvoa pitkään"-illat, koska tiedän että herätys tulee viisivuotiaan myötä viimeistään aamuseiskalta. Ja onneksi tuleekin. Muuten menisi koko päivä nukkumiseen ja sekin harmittaisi ;) (Kahdeksanvuotias on nyt mökkeilemässä. Viikonloppuisin nukkumisesta ei tulekaan mitään, kun toinen ipana kekkuloi mieluusti klo.22 saakka ja toinen herää viimeistään klo.7 ja äitiä tarvitaan viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Joskus myös yöllä ;))

Hieman viitaten siihenkin, että miksi en kirjoita blogissa niistä arkisista tylsistä asioista, kun kaikki ei mene hattaraisen ihanasti? Kun ne kumisaappaat lentää kaaressa ja sukka ei löydä tietään jalkaan vaikka pieni ihminen säestää huutamalla koko keuhkotilavuuden voimalla? Meillä kaikilla on arki. Se on ihanaa, se on turvallista, se on tuttua mutta se on toisinaan kaameeta. Kaameeta puurosotkua lattialla, kaameeta vastaväittelyä ja kaameeta aikataulutusta, ihan silleen rennosti minuutilleen tasan! Siksi onkin tärkeää muistaa poimia arjesta niitä ihania ja iloisia asioita esille. Rasittavuuksista ääneen vuodattaminen ei yleensä sitäpaitsi auta mitään, tai ketään - jos et ole tyytyväinen johonkin asiaan, tee sille jotain! Vaikka se arki olisi miten rasittavaa, niin muistettais myös näyttää niille tärkeimmille, että tässä ollaan, aina läsnä.

Mä olen niin innoissani näistä uusista voimavaroista. En uskalla edes ajatella missä voimavaroissani mahdan ensi kesänä olla? Ihan mahtavaa.

Voimallista päivänjatkoa teille muillekin!



2 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus! Minäkin törmäsin jossain tuohon samaan mietelmään ja se kyllä osui ja upposi...

    VastaaPoista

Tuuleta ajatuksiasi kommenttilootassa. Muista myös kertoa mistä sinun blogisi löytyy niin tulen vastavierailulle. Tai jos sinulla on joku muu somekanava, tunnusta sekin samalla, jos haluat. Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...