Kaksplus.fi

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Glögi-ilta

Hyvää ensimmäistä adventtia! Me olemme valmistautuneet jouluntuloon tänään juomalla runsaasti glögiä, syömällä piparkakkuja (ja aivan liikaa joulusuklaita) ja kävimme kirkossa kuuntelemassa kauniita joululauluja. Enää kaksi yötä joulukalentereiden luukkujen avaamiseen... Jännitys on suorastaan sihisevää.




Viikonlopun jäljiltä on kuitenkin paluu arkeen, aletaan valmistautumaan maanantai-aamuun, aikaiseen herätykseen, kiireiseen sutinaan kodin eteisessä, päiväkodin eteisessä, työpaikan aulassa, Kehätiellä... Semmoista hyvää sutinaa kiireen karheasta sivuäänestä huolimatta.

Mukavaa iltaa kuitenkin ennen sitä!


perjantai 27. marraskuuta 2015

Mitä minä teen työkseni?

Minä olen aina ajatellut, että on jotain asioita, mitä en tule avaamaan blogissani sen enempää. Politiikka, uskonto, työ...kaikki sellainen mikä saa ihmisten otsasuonet pullistelemaan. No, joiltain osin on pakko ottaa kantaa ;)


Nyt tulee siis poikkeuksellisesti postaus, jossa kerron päivätyöstäni. Mitä siis teen kaiket päivät, kun en ole supernainen. Eikun bloggaaja. Idean "äiti" on oikeastaan tenavani, joka ystävällisesti päätti kertoa puolestani, missä olen töissä ja mitä teen.

Minä olen aloittanut työt Koirassa, 3-4 vuotta sitten. Työkseni autan kaikkia ihmisiä. Autan ihmisiä sellaisissa ongelmissa, kun niiden tietokone tai puhelin ei toimi. Tota työtä varten tarvitsee käydä Apukoulu. Siellä työpaikalla saa kuitenkin olla ihan omissa vaatteissa. Tykkään työstäni, koska mä vaan olen niin hyvä siinä. Tuossa työssä on hyvä, jos on hyvä kuuntelemaan. Mulla on myös tosi kiva pomo, joka sanoo aina, että "alkakaa tekemään töitä". Ja koska teitä kuitenkin kiinnostaa myös henkilökohtaisemmat asiat, joten kerrottakoon myös nekin tässä. Mun työajat on aika pitkät. Ja mun lomat on tosi lyhyet. Ja mä saan tästä kaikesta palkkaa 40€.

:D


Onko teidän lapset kartalla omista työkuvioistanne? Mitä he siitä ajattelevat? Minusta ainakin viesti kotoa oli selvä: liian pitkät työpäivät, liian vähän lomaa. Siinä olisi viestiä päättäjillekin, älkää nyt ainakaan pidentäkö ihmispoloisten työaikoja. Ja lisää liksaakin olis ihan kiva ;)





ps. Postilakon vuoksi en ole pitänyt turhaa kiirettä arvonnan voittajan valitsemisen kanssa, vaikka osallistuminen on jo päättynyt. Kiitos kaikille osallistujille, palaamme asiaan pian :) Vaikka postittomuus ärsyttää, olen aivan järkyttynyt työnantajan vaatimuksista Postin henkilökuntaa kohtaan ja lähetän kaikki sympatiani heille. Toivottavasti asiat ratkeavat parhain päin!

pps. auringonkukat eivät nyt liittyneet aiheeseen mitenkään, mutta kun on niin synkkää, piti kaivella kuva-arkistoista väriä elämään :) Tänään on tulossa valoa muutenkin, kuulette siitä tuonnempana lisää ;)

tiistai 24. marraskuuta 2015

Lapsivapaaviikonloppu, mitä tein?

Juuri, kun olin kirjoitellut yksinolemisesta, sainkin tilaisuuden olla yksin.

Ensimmäinen ajatus oli, että "ei, en minä halua olla erossa lapsista, koska enhän mä osaa tehdä mitään yksin" :D Tulihan se sieltä! Sitten, hetken tuumailtuani, ajatus vapaaviikonlopusta juuri siihen kohtaan alkoi tuntua ihan hyvältä ajatukselta. Isovanhemmat otti tenavat matkaansa ja minä sain hetken olla - minä. Ladata akkuja, että jaksaa olla parempi ihminen.

Olipa hiljaista, olipa omituista. Siivosin, järjestelin, lepäsin. Olipa ikävä.




Tein asioita, joita normiarkena ei voi tehdä. Kuten mennä yömyöhällä (kuuden jälkeen ;)) kauppaan ja tankkaamaan autoa. Ajella hissunkissun kotiin, ilman että täytyy tähdätä iltapuuron keittoon seitsemäksi. Huomaan, että rakastan rutiineja. Kun normaalit rutiinit ei päde, olen hunningolla, tosin nyt ainakin ihan vaan hyvällä tavalla.



Lauantaina ihmettelin hentoisia lumihiutaleita muun Suomen nauttiessa lumikinoksista - ainakin mitä Instaan oli luottaminen. Join aamukahvia, hiljaisuudessa. Pohdiskelin asioita.



Iltapäivä sujahtikin siskon kanssa shoppaillessa ja syödessä. Maailmanparannusta (no ainakin minun, jossei ihan koko maailman) ja kahvia. Aivolepoa.



Sunnuntaina koti täyttyi tutusta tohinasta. Isompi singahti omaan huoneeseensa omiin askareihin, pienempi kaipaa vielä enemmän sitä läheisyyden tankkaamista, joten niin sitten ihan vaan oltiin hetki yhdessä. Olla hetki yhdessä tarkoittaa myös sitä, että kännykän kansi napsautetaan kiinni ja laitetaan pois kädestä. 


Oli ihan virkistävää. Ensi viikonloppuna taas paluu "arkeen":
kello soi seitsemältä, että ehditään pikkutyypin futistreeneihin ja
tiedossa on joulunavajaisia ja kaikkea muuta, ihanaa, pöhinää.

Meidän elämä 




maanantai 23. marraskuuta 2015

#IKEAjouluilta

IKEA

kutsui viime viikolla bloggaajia ja lehdistöä syömään joulupuuroa, nauttimaan rennosta joulufiiliksestä ja kuulemaan Ikean kevään 2016 uutuuksista. Jouluisen sisustuksen oli loihtinut ihana Anna Pirkola.

Tila oli hurmaava, ilta oli mukava ja oli jännittävää tavata uusia ihmisiä - etenkin sellaisia joiden kanssa ollaan kirjoiteltu muttei koskaan nähty kasvotusten :)




Idea
Yhdistä lahjapaketteihin vihreää!




Idea
Hyvin matala vesilasi!



Idea
Kerää vihreät talteen, kuivata alaspäin, ripusta roikkumaan!




Idea
Yhdistele erinäköisiä istuimia!




Idea
Nautin illasta erään hurmaavan suomalaisen sisustussuunnittelijan kanssa samassa pöytäseurueessa ja hän kertoi, että lasikuvut on nyt todella trendikkäitä kattauksissa. Yksinkertaista, kaunista ja mikä parasta, ei liian rönsyilevää, eli itse kattaukselle jää riittävästi tilaa.




Idea
Joulupuurot katettiin pöytään ihanissa Senior-padoissa!



Idea
Joulupuuron voi maustaa tietenkin perinteiseen tapaan, kuten kanelilla, sokerilla, maidolla ja hillolla. Mutta Ikeamaisen leikkisään tapaan tarjolla oli tällä kertaa myös jotakin uutta: paahdettua manteli-, pistaasi- ja kookosmurua.




Lisää kuvia ihanasta illasta löytyy somesta



**

Kiitos Ikea ja kiitos viestintätiimille kutsusta! Kiitos mummille lastenhoitoavusta! Kiitos kaikille uusille ihmisille, joiden kanssa tavattiin - oli tosi kiva tavata!


*Yhteistyö: IKEA Suomi


ps. kevään uutuuksista sanonpa vain sen, että yksi tärkeä sana on "perinteinen". Olen innoissani! 

torstai 19. marraskuuta 2015

Yksin - muttei yksinäinen

Usein kuulee ihmisten pohdiskelevan, että kehtaako leffaan mennä yksin? Ettei vaikuttaisi ihan surkimukselta. Entä voiko kahville mennä yksin? Tai konserttiin?

Minä olen aina ollut sellainen, joka viihtyy hyvin itsekseen. En ole koskaan kärsimällä kärsinyt yksinolemisesta tai seuranpuutteesta - minulla on aina ollut ympärilläni paljon ihania ihmisiä, joita rakastan aivan valtavasti. Jo teininä oli toisinaan ihanaa vetäytyä omaan huoneeseen sinne talomme yläkertaan ja möllöttää omassa "yksiössä". Hyppäys perhe-elämään olikin aikamoinen, kun yhtäkkiä onkin tilanne, ettet ole koskaan yksin. Eikä yhtään hävetä myöntää sitä, että:

joskus on ihan kiva olla yksin.




Luin äskettäin Mamma rimpuilee-blogistin ihanista treffeistä, charmantin muijan seurassa. Havahduin ajatukseen, että milloin viimeksi minä olen käynyt treffeillä? Siis kenenkään kanssa? P:n ja S:n kanssa käytiin kahvilla muutama viikko sitten (kiitos, oli ihanaa). Sitä ennen L:n kanssa nepalilaisessa (olipa hyvät safkat, kiva kun suosittelit uutta ravintolaa!). Siis aika harvoin mitään actionia treffisuunnalla.
Ja oma aika, mitä se taas olikaan?


Oli aika toimia.

Mummin nakitin lastenvahtihommiin ja varasin itselleni ajan kampaajalle. Se on omaa aikaa ihan parhaimmillaan. Kun voi laittaa puhelimen äänettömälle ja ottaa silmälasit päästä. (Niinhän sitä hammaslääkärissäkin ollaan: puhelin äänettömällä ja silmälasit voi riisua, pääsee oikein pötkölleenkin, mutta sitä en laskisi omaksi ajaksi jota mieluusti viettäisin... ;)) Olla vaan, selailla ruttuisia ja hirrrrrveän vanhoja naistenlehtiä. Lukea mitä joku huippumalli sanoi sääristään viime keväänä ja mitkä oli viisi parasta säästövinkkiä kolme kuukautta sitten. Tai kesän uutuusleffat, katsaus niihin onkin hyvä tehdä jo heti kesän jälkeen marraskuussa. Koska yhtäänhän niistä en ole ehtinyt näkemään, koska ei vaan ole tullut treffailtua. Edes leffateatterissa.

Joskus on kivaa hengitellä itsekseen, mutustella omia ajatuksiaan, olla vaan. Mutta toisaalta se on ajankuvakin: kaikki ovat superkiireisiä, kahvittelun aikataulutus voi olla vaikeaa, kun soviteltavana on työt, opiskelut, lasten viemiset ja hakemiset - ehkä myös puolisoiden aikataulut tai kuka ikinä lapsia sitten vahtiikin. (Hallitus, älkää nyt ainakaan pidentäkö meidän työaikoja, että ehdittäisiin välillä tekemään jotain kivaakin, niillä rahoilla mitä ette ihan kaikkia ole vielä ehtinyt leikkaamaan ;)) Sattuneesta syystä kukin käy yksinään treffailemassa. Treffailu seurassa on kivaa, mutta jos seuraa jää odottamaan hamaan tappiin saakka, moni tilaisuus voi lipua ohitse.

Kampaajan jälkeen joku päivä varaan aikaa ja lähden viettämään aikaa itsekseni. Käyn jossain mielenkiintoisessa paikassa, käyn syömässä jotain ihanaa ja ostan jotain pientä, itselleni. 

Oma hyvinvointi on erittäin tärkeää - itsellesi.

Pictures are not mine. All borrowed from Pinterest.


Onko muita, jotka viihtyy itsekseen
vaikka toisaalta rakastaakin seuraa?

Käyttekö te yksin treffeillä itsenne kanssa?
Mitä teet silloin?



keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Jouluperinteitä ja vähän GreenGatea

Tehän tiedätte, että olen aivan rakastunut GreenGaten lattekuppeihin, mutta kaapit ei vedä sisälleen niin paljon, kuin sydän haluaisi ;) Niinpä meidän kaikki huikaisevat n-e-l-j-ä GG-kippoa saavat joulun tietämillä sisäänsä pikkuruiset hyasintit. Muovinen kasvatusruukku vaan pois ja kasvi sipuleineen ja multineen sinne. Rosoista ja söpöä! Tästä on muodostunut meidän oma jouluperinne.





Oppia ikä kaikki: vasta tänä jouluna kuulin, että joulutähdet ovat alkujaan kotoisin niinkin eksoottisista maisemista, kuin Väli-Amerikasta ja Meksikosta. Jotenkin olen mieltänyt tämän eurooppalaiseksi kukaksi ja uusi tieto yllätti täysin! Joulutähti ei ole kuulunut muutenkaan minun joululemppareihin, mutta nyt vanhemmiten (heh heh) olen jotenkin mieltynyt sen perinteikkääseen henkeen. Lapsuudenkodissani meillä oli aina jouluisin joulutähtiä ja äitini sai pidettyä ne, muistikuvieni mukaan, upeasti hengissä koko kauden. Ne kerrat kun olen itse joulutähden ostanut, olen saanut ne kuoleentumaan ihan päivissä. Toivottavasti nyt saadaan nauttia tästä yksilöstä ainakin joulukuuhun saakka. Se, että meillä ei ole ollut joulutähteä, ei ole mikään merkki siitä, etteikö tällä kukalla olisi aivan huikea suosio. Tiesitko, että Euroopassa tätä viljellään 100 miljoonaa, Wikipedian mukaan, joka vuosi. Se on aika paljon se.





Vielä pari sanaa myös Amarylliksestä. Plantegenin Facebook-sivuilla kerrottiin, että tuota jouluista leikkokukkaa voi pitää ripustettuna ylösalaisin ja sen voi kastella - varren kautta! No eipä ole tullut minulle mieleenkään ja nyt tiedätte tekin! Tätä on pakko kokeilla.

Kuva: Plantagen





ps. vielä ehtii mukaan blogini ARVONTAAN :)

tiistai 17. marraskuuta 2015

Ikean joulu 2015, ideoita joulukeittiöön

Meillä joulutaiat

tapahtuvat suureksi osaksi keittiössä. Hyvinsyöminen on meidän joulussa keskeisessä osassa. Ja mitä se hyvinsyönti meillä tarkoittaa? Melko terveellistä syömistä. Ja huomaan, että meidänkin kotona ollaan siirtymässä ihan perinteisestä joulupöydästä modernimpaan suuntaan. Vielä en kyllä miellä sushia ruokalautaselleni jouluaattona, mutta kyllä joululaatikkosirkuksen ehdoton maksimiaika on kaksi päivää. Sitten on jo saatava jotain ihan muuta. Vaikka sitä sushia.

Minulta on kysytty monena jouluna, kovaan ääneen hämmästellen, että ai sä et syö kinkkua? No mitä sä sitten jouluna syöt?! Meidän joulupöytään kuuluu laatikot, raikkaat salaatit, lohi. Kyllä meillä kinkkuakin jossain muodossa on, perinteisiin kuuluen, mutta ei sen perään ainakaan vielä kukaan kauhean kovaa itke. Voisin itse elää pelkällä rosollilla ja lanttulaatikolla koko joulun ;) Meillä lapsetkin rakastaa kaikkia jouluruokia: kalaa, salaatteja, laatikoita, mätisörsseleitä, ihan kaikki maistuu!

Minä rakastan joulussa sitä kiireettömyyttä. Kun on aikaa kattaa pöytä kauniisti. Arkena ja viikonloppuisin kun se ei ole mikään itsestäänselvyys. Jouluna on ihanaa, kun saa syödä ihan kaikessa rauhassa. Ottaa vähän lisää. Sulatella ja santsata vielä vähän ;) Jälkkäriksi sitä suklaata, tietenkin. Tai vihreitä kuulia. Olla laskematta kaloreita. Kuitenkaan ahmimatta. Nauttia siitä, ketä pöydän ympärillä on. Kiitollisuudella. Me itse olemme jonain joulun päivänä aina vierailevina tähtinä läheisten luona, mutta muuten olemme omalla porukalla kotona. Ihan parasta, molemmat. Olen todella kiitollinen siitä, ettei meidän joulu täyty missään nimessä minuuttiaikatauluista ja väkipakolla suoritetuista kyläilyistä eri paikoissa. Meidän joulu, meidän säännöt.

**

Tässä muutama poiminto, miltä Ikean keittiössä jouluna 2015 näyttää. Nauttikaa ja poimikaa parhaat ideat kotiin! Kaikki kuvat lainattu Ikean sivulta. En tiedä pistääkö teidän silmään näistä kuvista samalla tavalla kuin minulle, että näissä kuvissa on paitsi juhlava tunnelma, se ei suinkaan ole jäykkä vaan rennosti juhlava? Eikö kuulostakin hauskalta, vähän kuplivaa mutta ilman jäykistelyä, kelpaisi minunkin jouluuni ;)














Photos by Ikea

Joko teilläkin on visio siitä, mitä ja ennenkaikkea millaista
 teidän joulupöydässä tulee tänä vuonna olemaan?

Hyvä, niin minullakin on :)

**

Ja tuntuupa ihan hassulta fiilistellä joulua,
kun Helsingissä on ainakin tänä tiistaiaamuna
herätty vesisateen ropinaan.
Synkintä syksyä siis elellään,
annetaan sisäisen valon loistaa!