Kaksplus.fi

torstai 19. marraskuuta 2015

Yksin - muttei yksinäinen

Usein kuulee ihmisten pohdiskelevan, että kehtaako leffaan mennä yksin? Ettei vaikuttaisi ihan surkimukselta. Entä voiko kahville mennä yksin? Tai konserttiin?

Minä olen aina ollut sellainen, joka viihtyy hyvin itsekseen. En ole koskaan kärsimällä kärsinyt yksinolemisesta tai seuranpuutteesta - minulla on aina ollut ympärilläni paljon ihania ihmisiä, joita rakastan aivan valtavasti. Jo teininä oli toisinaan ihanaa vetäytyä omaan huoneeseen sinne talomme yläkertaan ja möllöttää omassa "yksiössä". Hyppäys perhe-elämään olikin aikamoinen, kun yhtäkkiä onkin tilanne, ettet ole koskaan yksin. Eikä yhtään hävetä myöntää sitä, että:

joskus on ihan kiva olla yksin.




Luin äskettäin Mamma rimpuilee-blogistin ihanista treffeistä, charmantin muijan seurassa. Havahduin ajatukseen, että milloin viimeksi minä olen käynyt treffeillä? Siis kenenkään kanssa? P:n ja S:n kanssa käytiin kahvilla muutama viikko sitten (kiitos, oli ihanaa). Sitä ennen L:n kanssa nepalilaisessa (olipa hyvät safkat, kiva kun suosittelit uutta ravintolaa!). Siis aika harvoin mitään actionia treffisuunnalla.
Ja oma aika, mitä se taas olikaan?


Oli aika toimia.

Mummin nakitin lastenvahtihommiin ja varasin itselleni ajan kampaajalle. Se on omaa aikaa ihan parhaimmillaan. Kun voi laittaa puhelimen äänettömälle ja ottaa silmälasit päästä. (Niinhän sitä hammaslääkärissäkin ollaan: puhelin äänettömällä ja silmälasit voi riisua, pääsee oikein pötkölleenkin, mutta sitä en laskisi omaksi ajaksi jota mieluusti viettäisin... ;)) Olla vaan, selailla ruttuisia ja hirrrrrveän vanhoja naistenlehtiä. Lukea mitä joku huippumalli sanoi sääristään viime keväänä ja mitkä oli viisi parasta säästövinkkiä kolme kuukautta sitten. Tai kesän uutuusleffat, katsaus niihin onkin hyvä tehdä jo heti kesän jälkeen marraskuussa. Koska yhtäänhän niistä en ole ehtinyt näkemään, koska ei vaan ole tullut treffailtua. Edes leffateatterissa.

Joskus on kivaa hengitellä itsekseen, mutustella omia ajatuksiaan, olla vaan. Mutta toisaalta se on ajankuvakin: kaikki ovat superkiireisiä, kahvittelun aikataulutus voi olla vaikeaa, kun soviteltavana on työt, opiskelut, lasten viemiset ja hakemiset - ehkä myös puolisoiden aikataulut tai kuka ikinä lapsia sitten vahtiikin. (Hallitus, älkää nyt ainakaan pidentäkö meidän työaikoja, että ehdittäisiin välillä tekemään jotain kivaakin, niillä rahoilla mitä ette ihan kaikkia ole vielä ehtinyt leikkaamaan ;)) Sattuneesta syystä kukin käy yksinään treffailemassa. Treffailu seurassa on kivaa, mutta jos seuraa jää odottamaan hamaan tappiin saakka, moni tilaisuus voi lipua ohitse.

Kampaajan jälkeen joku päivä varaan aikaa ja lähden viettämään aikaa itsekseni. Käyn jossain mielenkiintoisessa paikassa, käyn syömässä jotain ihanaa ja ostan jotain pientä, itselleni. 

Oma hyvinvointi on erittäin tärkeää - itsellesi.

Pictures are not mine. All borrowed from Pinterest.


Onko muita, jotka viihtyy itsekseen
vaikka toisaalta rakastaakin seuraa?

Käyttekö te yksin treffeillä itsenne kanssa?
Mitä teet silloin?



20 kommenttia:

  1. Olen aina ollut seurallinen tyyppi ja viihdyn parheiten porukassa. jenkeissä viettämäni vuosi sata vuotta sitten opetti pärjäämään ja olemaan yksin ja siellä tuli leffaan mentyä ihan itekseen, mutta sitten sosiaalisena sain kavereita ja yleensä liikuin heidän kanssaan. Olen tehnyt muutaman ulkomaanmatkan yksin ja silloinkin tutustunut johonkin tai joihinkin joiden kanssa sitten matkaa tuli vietettyä. En mä taida sittenkään osata. Toki välillä shoppailen itsekseni, kun ei tarvi neuvotella nuorison kanssa, että mitä kukin nyt juuri tarvitsisi ja olis ihan pakko saada...
    Lohdutan sinua, että kyllä se aika koittaa, kun saa olla yksin. Pikkulapsiaika on hektistä symbioosiaikaa, joka on vain lusittava ja sitten jokaisen siivet jo alkaa kantaa:) Mutta hyvä on joskus pyrähtää vaikka sinne kampaajalle. Yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana kuulla kokemuksistasi :) Ja useinhan siinä käy niin, että lähtee yksin mutta lopputulos on jotain ihan muuta - kivalla tavalla :)

      Poista
  2. täällä ilmottautuu yksi,joka viihtyy myös ittekseen! Välillä se on ihan mukavaa vaihtelua arkeen :)

    VastaaPoista
  3. Aivan ihania kuvia! OOh rakastan mennä yksin kahville, syömään ja leffaan.Tarvitsen aivolepoa ja ajoittain sitä todellakin otan. :) Se on ihanaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tätä aihetta pohdiskelin, olit juurikin yksi niistä, joka tuli mieleen ;) Aivolepo, ihana sana, juuri tuota se on! Perhettä ei vaihtaisi ikinä pois, eikä ystäviä, läheisiä mutta se aivolepo, mahtava keksintö, kiitos Tiia :)

      Poista
  4. Kiva postaus. Musta on ihana käydä välillä yksin jossain hömpöttelemässä. Aikana ennen lapsia tapasin käydä usein yksin leffassa, mikä oli tosi luksusta. En tiedä miksi sitä vieroksutaan... Musta tuntui, että vierustoveri katsoi aina kieroon. Mutta se oli niin jees. Varsinkin silloin, kun lintrsasi koulusta ja meni keskellä päivää lähes tyhjään teatteriin yksinään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kommentista! Minä taas en ennen lapsia mennyt mihinkään yksin, varmaan katsoin itsekin kieroon "yksin hiihtäjiä". Mutta nyt ymmärrän - tuohan on viettämässä laatuaikaa ;) Siispä rohkeasti vain liikenteeseen!

      Poista
  5. Kuulostaa hyvältä! Mää tykkään kans olla välillä ihan yksin ja en häpeä sitä! Kivoja kuvia :) Mukavaa torstaita!

    VastaaPoista
  6. Mäkin rakastan omaa aikaa, varsinkin kun ne ovat kortilla ja harvinaista herkkua. Esim kampaaja, naistenlehdet, metsälenkki ovat parhautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja vinkistä - metsälenkki, on muuten niin ihanaa päästä liikkumaan luonnossa, kaikessa rauhassa, se hiljaisuus on lähes meditatiivista :)

      Poista
  7. Tulee oltua hyvin harvoin enää yksin mutta kun tuohon on mahdollisuus pyhitän sen itselleni ja hyvinvointiini ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja kuulostaa juuri niin oikealta toimintatavalta :)

      Poista
  8. Pakko saada toisinaan olla yksin, tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä mitään. Töissä ja kotona ympärillä pyörii koko ajan sen verran porukkaa, että sitä jaksaakseen tarvitsee omia hetkiä. Pienikin hetki tekee hyvää.

    Metsälenkki, parvekekahvit, pitkä suihku, lähikaupassa käynti. Arjen keskellä löytyy lähes aina edes tuon verran omaa aikaa. Ja viikonloppuisin kun asetun lukemaan hesaria, kaikki perheenjäsenet tietävät ettei minulle kannata sanoa mitään koska vietän omaa laatuaikaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja oi, parvekekahvit, ihana kesäinen hetki! Ja hih, Hesari menee myös tuohon meditatiiviseen momenttiin ;) Olen itsekin miettinyt, pitäisikö se tilata viikonlopuiksi...hyvä kun muistutit! :)

      Poista
  9. Mä rakastan olla omissa oloissani ja nautin siitä oikeesti joka päivä. Yksinäinen en siis ole...vaikkakin joskus yksinäinen! Kirjoitinkin jokin aika sitten samaisesta aiheesta <3

    http://www.beautyoflife.fi/2015/10/millaista-on-olla-yksin.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja linkistä, käyn heti lueskelemassa ♥

      Poista
  10. Musta välillä ihanaa käydä yksin leffassa. Käyn myös aina lenkillä itsekseni, aika usein myös ostoksilla. Matkoillakin käyn tekemässä ihan omia retkiä, kun tiedän ettei mun valokuvaaminen/kävelytahti aina muita miellytä (kävelen muuten ihan kauheaa vauhtia, mutta sitten kun löydän jotain kuvattavaa niin saatan jumittua paikalleni pitkäksikin aikaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja hih, kuulostaa niin tutulta tuo: "tiedän ettei mun valokuvaaminen/kävelytahti aina muita miellytä" ;) Mutta silloin onkin hyvä lähteä liikkumaan itsekseen - tai jonkun toisen kamerahöynähtäneen kanssa :D

      Poista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...