Kaksplus.fi

perjantai 27. helmikuuta 2015

#toimistopirkko ja noin viikko kuvina




NO MOI! KIVA KUN TULIT PIIPAHTAMAAN BLOGIINI! MITÄ SULLE KUULUU?


Vaikka blogini on ollut päiväunilla, minä en. Paljon on mahtunut elämää viikkoon. Voisinpa siis itse aloittaa kertomalla mitä mulle, meille kuuluu, noin viikon ajalta...

Maistoin ensimmäistä kertaa Arnoldsin cronitseja. Toimii.



Käytiin ystävän kanssa vaihtamassa kuulumiset pitsan äärellä. Classic Pizzan kanapizza oli hyvää, seura oli loistavaa ja ilta oli onnistunut. Pienikin tuulettuminen tekee ihmeitä.



Meillä pelataan nykyään Monopolya. Loppumaton peli jossa seitsemänvuotias on varsinainen hai.



On viikkoon mahtunut muutama sellainenkin hetki, kun on ehtinyt ihan istua ja juoda kupin kahvia. Lähestulkoon rauhassa. Hyasintit Ikeasta, olipa meillä ihana tuoksu kotona!



Erään pienen korvatulehdustyypin kanssa pötköteltiin sohvalla ja katseltiin Postimies Patea.



Toinen ihana tuli viikon mökkilomalta kuin uudestisyntyneenä. Käytiin vähän shoppailemassa. En siis ajatellut opettaa lapselleni tolkutonta tuhlailua vaikka shoppailusta puhunkin vaan päinvastoin. Käytiin hassuttelemassa ja sovittelemassa vaatteita ja palautettiin ne takaisin hyllyyn. Se mitä mentiin hakemaan, ostettiin. Nämä kuvat Lindexiltä.



Sitten sen korvatulehdustyypin tervehdyttyä käytiin ihmettelemässä sulavia jäitä ja lumia. Hän rakastaa loiskutella lammikoissa.



Me on käyty "vakiolenkillä". Pajunkissat tekee jo tuloaan! En viitsinyt ottaa kuvaa tästä alaspäin. Maassa on jokapuolella niitä ruskeita nykeröitä mitkä pistää vihaksi. Koirat on jees mutta se suurin ongelma on siellä hihnan toisessa päässä. Omistajat, pliis...jos on ihan pakko, sen karvakaverin turauttaa just siihen tien viereen, niin kerätkää ne pois, jooko? Kiitti!



Olen päivittänyt tyyliäni ja se alkoi yläpäästä ja jatkui käsiin saakka. Kävin pitkästä aikaa Indiskassa ja bongasin sieltä tämän ihanuuden... Koska en pidä kelloa, on rannekoruille tilaa.



Ja sitten tietysti olen päivittänyt tätä yläpäätä. Kävin ostamassa "huumorilasit" Specsaverilta. Kahdet lasit yksien hinnalla, PAITSI kun on tällainen puolisokea sikkurasilmä, linssit maksaa maltaita, ei niinkään kehykset. Tykkään uusista laseistani, niillä näkee pitkälle ja hyvin ja mikä parasta, uusi matsku on kevyempää kuin metalli, ei paina nenää niin pahasti. Toiset lasit on vielä tulossa... Niistä myöhemmin sitten.

#toimistopirkko


Ja edessä on kaikenlaista hassua, kivaa ja jännää. Autokuume on nostanut päätään, nyt ollaan kyllä ankaralla säästökuurilla, fillarin kaivan talviteloilta heti kun teiltä on kaikki jäät sulaneet ja sitä pitää vähän säätää ja tytön pyörään pitäisi vaihtaa ketjut eli google huutaa taas hoosiannaa, enhän ole koskaan edes nostanut ketjuja paikoilleen, saati niitä joutunut vaihtamaan. Keväästä tulee monin tavoin hauska! Maaliskuu alkaa ihan just, ihanaa!

Kivaa perjantaita ja relatkaa viikonloppuna, mäkin yritän. Heti lasten harkkojen, lastenvahtikeikkaleffaillan, pyykinpesun ym. lomassa :) Ja hei - UMK finaali lauantaina. Muistakaa katsoa, miten Satin Cirkus voittaa!



sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kevättä









[ muista lopuksi sulkea tuoksukynttilän kansi, tuoksu säilyy pidempään ]

Mukavaa sunnuntaita





lauantai 21. helmikuuta 2015

Hyviä aikeita ja lomakuulumisia

Minulla oli hyvänä aikeena postailla lomakuulumisia lomaviikon jokainen päivä. Ihan vaan siksi, että voidaan sitten tenavan kanssa myöhemmin kurkistella, mitä sitä tulikaan tehtyä. Mutta niin vaan reaaliaikainen postaaminen jäi jonnekin takavasemmalle, kun elämä tuli eteen ;) Mutta ei se haittaa! Pari juttua sain touhuttua omassa aikataulussani ja nyt sitten nopea yhteenveto kaikesta muusta.

Odotin lomalta kaikkea sitä, että voisi tehdä sellaisia asioita, mihin me ei arkena taivuta. Rakastan mun duunia, mutta joskus kyllä on tuntunut ihan tyhmältä, kun elämä on vaan sitä heräämistä, töihinmenoa, kotiintulemista, kotihommia, äkkiä näkee vähän lapsia, sitten nukkumaan että jaksaa nousta töihin. Sitten odottaa perjantaita ja viikonloppu menee ihan siivillä ja sitten alkaa taas uusi kierto ja kello huutaa armotta maanantiana klo.5.45. 

Siksi lomat saakin mun sydämen ihan sykkyrään, kun on aikaa tehdä mitä vaan! Kun voi pestä pyykkiä klo.10 keskellä viikkoa (wohoo, olenhan äiti!), nukkua pitkään (tai ainakin herätä ilman kellonsoittoa), syödä rennosti, lähteä aamupalan jälkeen leffaan jne. Ja sanoisin, että kaikki tavoitteet tuli saavutettua! 10+ mun lomaseuralle. Toinen tenava palailee kotiin vasta huomenna. On luultavasti akut ladattu ja valmiina arkeen hänelläkin ;)


Miten me saatiin aika kulumaan? 

Peruslauantai: tenavan treenit ja iltapäivällä tenavan kaverisynttärit koko perheen voimin
Varaslähtö lomalle, sunnuntai: Luomus
Ensimmäinen lomapäivä: kirjasto + lomaruokaa
Toinen lomapäivä: ihana Tampere!

Kolmas lomapäivä:
Ikeaa. Tenava on jo pitkään haaveillut pääsevänsä Smålandiin hulisemaan ja sehän sopi. 45min aikuisesti maleksimista pitkin huonekalunäyttelyä sillä aikaa, kun tenava viipotti tukka tanassa leikkipaikassa. Sitten siihen päälle tietysti ne legendaariset lihapullat. Minulle lohta. Ja maisteltiin myös banaanisuklaakakkua. Meillehän tunnetusti maistuu kaikki missä on suklaata ;) Ihan loistava päivä - ei kokkausta, ei tiskiä, pelkkää huvia!





Neljäs lomapäivä:
Rauhallisten aamutoimien jälkeen suunnattiin elokuviin. Eiks leffat ole juurikin niitä lomatärppejä? Me mentiin katsomaan Late Lammas. Varmaan aika monessa perheessä käytiin fiilistelemässä uusi Risto Räppääjä, oliko se hyvä? Suunnittelen nimittäin leffaan lähtöä kahden ekaluokkalaisen mimmin kanssa, juurikin Ristoa katsomaan... Neljävee ja kolkytkolmevee jaksoi istua koko Late Lampaan ajan ihan hiiskumatta. Sopivan pitkä pläjäys siis niillekin joiden keskittymiskyky on juurikin sitä hamsterin tasoa. Eikä tarvittu tiiliskiviä nelivuotiaalle housuihin paikoillaan pysymiseksi, vaan puolikiloa karkkia syliin riitti pitämään jantterin takapuolen penkissä. Huomasin muuten siinä kohtaa kun omat leffaeväät oli syöty, että neljävuotias ei muistanut edes syödä karkkejaan, kun leffa oli aika ajoin melkoisen jännittävä.





Sit alkoi torstai-iltana hyydyttää, hehe.


Viimeinen lomapäivä, perjantai:
Puolipaluu arkeen. Ei kuvia. Pyykinpesua. Kevyttä shoppailua. Ja vielä kerran valmiiden patojen äärelle herkuttelemaan. Yhden ipanan ikävöimistä. Blogien selailua. Pölyjen pyyhkiminen kalenterista ja varovainen kurkkaus tulevaan viikkoon, joka alkaa täydellä tykityksellä jo heti maanantaina, jee! On tavallaan jo vähän ikävä töihin. Ei tämä vapaa haahuilu ehkä olekaan mun juttuni. Se tuttu rutiininomainen herää-töihin-kotiin-syö-nukkumaan-herää-töihin -härdelli voi sittenkin olla se mun juttuni ;)

Perjantaina alkoi tulla semmonen perusahtistus, kun katseli kotia, että tjaa, olis varmaan lomalla pitänyt jynssätä vessan lattiat, hinkata vanupuikolla pesukoneen fläkit irti ja vaikka sisäpestä uuni. Tai vaikka nostella pitkin taloa jolkottelevat villasukat koriin. Mutta eiks nyt ees lomalla saa vähän repsottaa, itse kukin, vähän sieltä ja täältä? Valitsin siis kuitenkin olla ahtistumatta.


**

Hyvää viikonloppua kaikille tasapuolisesti. Toivottavasti lomailijat ehti ladata akut täyteen ja hauskaa lomaa sen vasta aloittaville!



perjantai 20. helmikuuta 2015

Kyllä se on totta, hyväsydämisiä ihmisiä löytyy vielä!

Tuossa taannoin suorastaan järkytyin, kun luin eräältä keskustelupalstalta keskustelua, missä ihmiset kirosivat, koska tekevät työkseen asiaa "abcd" ja sitten ystävät ja sukulaiset haluaisivat, että heitä autettaisiin niissä samoissa jutuissa työajan ulkopuolella - jopa ilman palkkaa! Siis voitteko kuvitella? Eli jos on esim. putkimies, ystävällä on piinaava putkiongelma mihin ei ole löytynyt googlella tms apua, hän pirauttaa putkimiesystävälleen ja putkimiesystävä ei todellakaan halua olla ilmaista työvoimaa, ei osaa sanoa ei ja nurisee sitten netissä kuinka vihaa tällaista hyväksikäyttöä. Olin lentää pyrstölleni! Toki jokainen oman osaamisensa ja jaksamisensa mukaan, mutta kyllä itse IT-alan ihmisenä olen aina auttanut läheisiäni ja ystäviäni ja joskus aivan ulkopuolisiakin, jos vaan olen osannut. Tietokoneasioissa, asennusasioissa, Blogger-asioissa, kännykkäasioissa, missä vain. Ja kyllä, voitteko kuvitella, ihan ilman palkkaa. Mulle tulee niin hyvä mieli siitä, kun voi tehdä toisia ihmisiä onnelliseksi.

Hetken epäilin, että missä on yleisesti ottaen ihmisten ihmisyys? Missä hyväsydämisyys? Onko niitä enää olemassakaan?



Sitten se osui kohdalle Mitäs me Marttuset -blogissa:

Limppu kirjoittaa näin:

"Eli ajatuksena on järjestää illallinen, johon voi joko ilmoittaa itsensä tai jonkun tuntemansa äitihenkilön, jonka kokee tarvitsevan hetken hengähdystauon arjen keskelle. Illallinen järjestetään meillä, pro bono, eli se on osallistujille maksuton. Asumme Espoossa ja osallistujien pitää päästä luonnollisesti paikan päälle, joten se on ainoa rajoittava tekijä. Ellei sitten pysty näppärästi yhdistämään illallista vaikka sukulointireissuun. Näitä illallisia järjestän siis minä ystäväni kanssa ja ajatuksena on, että vuoden 2015 aikana saisimme pidettyä neljät illalliset.

Ensimmäinen illallinen järjestetään toukokuussa, 23.5.2015. Jokaiselle illalliselle kutsutaan kahdeksan osallistujaa. -- Menu on luonnollisesti ylläri!"

Ilmoittautumisaikaa on huhtikuun loppuun asti.



Mutsi-illallisia on tulossa mahdollisesti tämän vuoden aikana vielä tämän ekan erän jälkeen siis KOLMET, joten aika moni hengähdystaukoa kaipaava äiti pääsee ihanien patojen äärelle. JEE! HYVÄ LIMPPU! KAI TÄSSÄ KOHTAA SAA KÄYTTÄÄ CAPSLOCKIA JA NOUSTA TUOLILLE SEISOMAAN JA TUULETTAMAAN!

Lue lisää Limpun blogista, Mutsi-illallinen


Limpun blogi löytyy täältä, Mitäs me Marttuset

Lue myös Hesarin juttu Limpusta TÄÄLTÄ


Levittäkää sanaa ja rakkautta 




keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Ihana Tampere

Minä en ole koskaan käynyt Tampereella.

Tai no ollaan me luokan kanssa nopeasti vilahdettu Särkänniemessä joskus vuonna kivi ja keppi. Ja ehkä ollaan käyty meidän kissan kanssa näyttelyissä. Mutta miltä se kaupunki näyttää ja tuoksuu - ei harmainta aavistusta. Siitä halusin ottaa selvää!

Tiistaina me lähdettiin Tampereelle. Ostamaan pikkuautoa. Ihan vaan koska me olemme lomalla ja me voimme!



Koska loman teemana on "halvat huvit", rekkaroiduin VR:n Veturi (klubiin). Ensin pitää kirjautua sivustolle, sitten näkee tarjoukset. Lisää Veturista voit lukea TÄÄLTÄ. VR on kovin parjattu hinnoistaan ja kehnosti toimivista aikatauluistaan, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että ei moittimista. Junalippu Helsinki-Tampere maksoi 10€/suunta. Ostin myös 4-vuotiaalle oman paikkalipun ja täten matkan hinnaksi tuli vain 40€! Lähtö Helsingistä oli klo.9 ja paluu klo.19. Matkustimme meno- ja paluumatkan Intercity-junan toisessa kerroksessa, leikkivaunussa. Kummallakaan kerralla se ei ollut täyteen ahdettu, vaikka matkustimme hiihtoloma-aikaan.

Päätin huijata karmaa, taas jälleen kerran, ja koko homma pidettiin visusti salassa lähtöön saakka. Lapselle kerroin aamulla, että lähdetään ostamaan pikkuauto. Tampereelta ;) Ja kuin ihmeenkaupalla, me olimme aamulla matkustuskuntoisia.


Ennen lähtöä piti kuitenkin tehdä matkavalmisteluja:
- rekisteröityminen Veturiin
- lippujen hankkiminen
- ystävälle ilmoittaminen, että täältä tullaan, tulettehan vastaan :)
- eväiden hankkiminen (vettä, banaania, välipalakeksejä)
- ja tietysti se tärkein: mitä tehdä Tampereella lapsen kanssa?

Muistelin lukeneeni Tampere-juttuja Belloista. Kävin lukemassa, mitä Riikan blogin Riikka on kirjoitellut Tampereesta ja luin mm. hänen 5 vinkkiä lasten kanssa lomaileville.

Sitten kävin lukemassa mitä Elsa kirjoitti Oi mutsi mutsi-blogissaan Pikku Kakkosen puistosta.

Jossain vaiheessa alkoi itseäkin huvittaa: mitä tietoa et Belloista löydä, sitä et tarvitse ;) Pätee niin rasvoihin, vaatteisiin kuin, näköjään, Tampereeseenkin.

Sitten vaan google huutamaan: Koskikeskus, Pikku Kakkosen puisto, vohvelikahvila jne. Mitä tehdä?


Mutta kuten aina, meidän suunnitelmat muuttuivat tuulessa! Sovittiin treffit ystävän kanssa Koskikeskukseen, josta kävimme ostamassa lapsille piirustelutarvikkeet ja sitten suunnattiin pitkälle lounaalle vaihtamaan kuulumisia. Koskikeskuksen ravintolakerroksen Angry Birds-leikkipaikka oli ihan hitti, siellä oli hyvä hikoilla pois kaikki juuri popsitut nakit. Ja me äidit saatiin jatkaa kuulumisten vaihtamista.



Tampere itsessään on aivan ihana paikka. Mietin vain, että jos se pilvisenä päivänä oli noin upea, mahtaa se aurinkoisena kesäpäivänä olla aikalailla täydellinen. Arkkitehtuuri, kotoisuus, maisemat. Ihastuin!







Kotimatkalla junassa mietin, että nyt kyllä jäi kokematta se Pikku Kakkosen puisto. Ja Laivapuiston perhetalo. Ja monta muuta mielenkiintoista paikkaa. Mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että me tullaan Tampereelle uudestaan! Meillä oli ystävän ja hänen lasten kanssa niin ihanat tunnit, edellisestä näkemisestä oli ihan hulluna aikaa - kumpikaan ei ollut tavannut toistemme mukana olleita lapsia kertaakaan joten puhuttavaa riitti. Ja mikä parasta: kaikki höpinät ja löpinät jatkuivat just siitä, mihin ne oli vuosia sitten jääneet. Oli kyllä mitä ihanin päivä ja kiitos sinulle P & pojat! Nähdään pian, eikä todellakaan enää pidetä mitään 5v taukoa tässä välissä, hih!



No mikä auto sieltä sitten kotiutui?
No Lego-auto tietenkin...



Suosittelen Veturia, suosittelen Belloja, suosittelen Tamperetta ja pikkutyyppi suosittelee Lego-autoja.

Tampere on kerrassaan ihana. Kyllä te tamperelaiset olette onnekkaita



tiistai 17. helmikuuta 2015

Toisena lomapäivänä


Voitte vaan arvata miten innoissaan eräs on tästä hiihtolomasta, mistä on kehkeytymässä ehkä paras ikinä. Ainakin kahden ensimmäisen päivän perusteella. Me lähdettiin tänään hakemaan pikkuautoa, mistä ja miksi - sen kerron myöhemmin! :)

maanantai 16. helmikuuta 2015

Lomaruokaa.

Lomalla, kun asiat ei ole niin justiinsa, ei myöskään ruoka, ole niin justiinsa. Ei mitään tuntikausia keittössä huhkittua gourmetia, vaan helppoa ja hyvää. Voitteko kuvitella, että vaikka olen paheellisesti antanut lasteni syödä kiinteisiin ruokiin siirryttyään ranskalaisia, hamppareita, pitsaa ja juoda pillimehua, limua ym, niin silti meidän perheessä kasvikset vie kyllä voiton kaikesta? "Ihania pookkanoita", kuului heti kun tyypin lautanen pilkisti pöydästä näkökenttään.

Tänään siis yritettiin täydellistä lomapäivää: nukutaan pitkään (noustiin 6.20), lorvaillaan aamupäivä (käytiin pyykkituvassa pesemässä pari koneellista pyykkejä), maleksitaan kirjastoon hengailemaan (missä pikkutyyppi villiintyi täysin eikä me voitu olla siellä kuin kolmen kirjan verran. Eikä me sitä toista naperoa olla mihinkään kadotettu, vaan ekaluokkalainen lähti nollaamaan koulun tuomaa rasitusta mökille isovanhempien ja kummin kanssa) ja sitten tehdään ruokaa mikä valmistuu lähes itsestään (tehtiin ruokaa mikä lähinnä pilkottiin, maustettiin ja sujautettiin uuniin). Joten loistava lomapäivä 1.



Perheemme "lihansyöjät" saivat kasvisten lisäksi piffiä, minä kun en syö punaista lihaa, herkuttelin vain kasviksilla, kermaviilikastikkeella ja tuoreilla vihanneksilla. (Tätä mä olen usein miettinytkin, että onkohan siellä ruudun takana lajitovereita, jotka sanovat punaiselle lihalle "ei kiitos"?)




Ja tänään iltapalaksi:
pitkästä aikaa rauhallinen kierros blogistaniassa.
Kuppi kahvia ja ajoissa nukkumaan.

Kyl mää oon hurja. Ootteks teki? ;)





Mukavaa iltaa,

Lempparipaikka Stadissa: Luomus

LOMA alkaa virallisesti vasta nyt, mutta me oikeastaan aloitettiin lomapuuhat jo eilen matkaamalla yhteen lempipaikoistani Stadissa: Luonnontieteelliseen museoon. Jos luurangot, täytetyt eläimet ja historian havina kiinnostaa, niin mene ihmeessä käymään: Luomus

Me käytiin kokemassa tämä elämys toista kertaa, nyt nelivuotiaan kanssa. Hän veti näyttelyn täydellisellä pikakelauksella juosten kilometrin verran edelläpäin ja hihkuen riemuissaan mitä eläimiä seuraavaksi on! Kallot kyllä pisti koviksen hiljaiseksi. Museossa ei saisi juosta, mutta se on ihana paikka, kun ei tarvitse hissutella ja katselemisen lisäksi on myös kosketeltavia juttuja.

Sen pidemmittä höpinöittä, muutama kuva makupalaksi, tuolla kannattaa oikeasti käydä!







Saa paijata. Okei, vähän brr, mutta kerrankos sitä...







Kosketeltavia kalloja oli kahdessa vitriinissä. Toisessa oli ihmiskallo, toisessa apina.
Ne on muovia, just for the record ;)



+ hyvä sijainti (kävelymatka rautatieasemalta ja Kampista)
+ edulliset hinnat (aikuiset 10€, alle 7v 0€, erikoisryhmät 5€ esim. lapset 7-17v, työttömät, eläkeläiset)
+ esteetön liikkuminen
+ lukolliset kaapit vaatesäilytykseen
+ siistit vessat
+ omien eväiden popsimispaikka
+ museon oma kahvio
+ tasokas näyttely
+ kaupunkilaisen ainoa paikka nähdä ja kokea turvallisesti täysikokoinen karhu, hirvi, susi, ilves...
+ ystävällinen henkilökunta

- kaksipäinen täytetty vasikka (creepy!) kahviossa ;)



Puuhakkain lomafiiliksin,


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...