Kaksplus.fi

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Toukokuun viimeinen viikko kuvina



MAANANTAI
Aamulla töihin lähtiessä vähän itketti ja nauratti, koska lokit olivat pommittaneet mun autoa molemmilta puolilta! Yltä päältä läjissä ja ei muuta kun töihin! No, pesemällähän se lähtee ja ajoin töiden jälkeen ensimmäistä kertaa autopesuun ja kuinka ollakaan, se ulosajo-ovi ei sitten auennutkaan, eli jäin sinne pesukoneeseen jumiin autoineen päivineen :D Huoh, se on sitten ihan toinen tarina...



TIISTAI
Yksi varmoista kesänmerkeistä on se, että meidän imuri alkaa kasvamaan naavaa. Koska heti töiden jälkeen me mennään ulos nauttimaan auringosta, lämmöstä ja kaikesta ihanasta! Pelataan, leikitään tai ollaan vaan. Kuten tiistaina tehtiin. 




KESKIVIIKKO
Keskiviikkona meillä oli päiväkodin kevätjuhlat, mitkä pidettiin tosiaan ulkona ja pääsimme puuhailemaan yhdessä erilaisten liikunnallisten rastien parissa. Kyllä oli hyvät juhlat, totesi neljävuotias moneen kertaan. Ja olen aivan samaa mieltä! Nyt tuo pikkutyyppi siirtyy toiseen ryhmään ja toiselle pihalle, meillä on siis edessä mielenkiintoinen syksy!



TORSTAI
Me otimme varaslähdön kesälomalle ekaluokkalaisen kanssa ja lähdettiin vähän täydentämään kesävaatevarastoja ja kävimme kahdestaan syömässä ravintolassa. Tuleva kesälomalainen sai valita ravintolan ja tietysti me mentiin sinne mistä saa parhaat nakit ja ranskalaiset.

Huomasin vaan ruokaa odotellessani ja Instaa selatessani, että muutamia bloggaajia oli kutsuttu testaamaan Itiksen uutta Leikkiasemaa. Olen ihan vakuuttunut, että meidän kutsu oli taas jotenkin mystisesti kadonnut postissa ;) Ja alan kuulostaa bloggaajastalkkerilta kun olen aina siellä missä tapahtuu, kutsumattakin :D Sori, ei me oikeesti. :D



PERJANTAI
Perjantaina oli todella leppoisa päivä. Oli ihana ajella aamulla töihin, kun Kehällä ei ollut ruuhkaa, ehti asettua töiden makuun rauhassa ja juoda kupin kahviakin. Toista se oli iltapäivällä, kun kehällä oli tapahtunut kolari ja koko tie oli tukossa ;) Kollegat ihmettelivät, miten jaksan joka päivä ajaa Kehällä superruuhkissa. No, ei ole vaihtoehtoja ja SILTI työmatka on lyhentynyt tunnilla, yht. kahdella tunnilla joka päivä :)



LAUANTAI
Kevätjuhlat, hyvää seuraa, hymytyttöilyä, Pommac Roseeta, pitsaa, jäätelöä, aurinkoa, yhdessä olemista, kaikkea ihanaa! Oikein täydellinen päivä! Niin ja vielä kansallinen katuliitupäiväkin ja me käytiin piirtämässä ruksit asfaltille. Mitähän se ko. aiheesta valittanut kukkahattutäti tuumasi kansallisesta tempauksesta? ;)



SUNNUNTAI
Käytiin korkkaamassa kesä Lintsillä. Aurinko paistoi, tuuli oli kylmä, hattari oli makeaa ja kyydit olivat kiljahduttavan riemastuttavat! Lopuksi vielä piipahdettiin Sealifessa moikkaamassa kaloja ja mm. merisiiliä, mitä sai myös "silittää". Aika mahtavaa!

Sellainen oli meidän toukokuun viimeinen viikko. Ja mikä parasta, olen saanut vihdoin maku- ja hajuaistin takaisin! Johan se ehti olla aikalailla 2,5 viikkoa poissa. Mieti nyt, kun kaikki maistuu ei millekään. Tuoreen kahvin tuoksu, vastaleikattu nurmikko, lemppari hajuvesi! Mahtavaa!



lauantai 30. toukokuuta 2015

Kevätjuhlapäivä


Naapurimme sanoi tyttöseni näyttävän kesäiseltä perhoselta. Ja sitä hän oli. Luonnonlapsi, suloinen, suuri, pieni ja ihana. [ Minusta ei ole muuten kuvaa. Olin kuin vastakohta: täysimustissa, mutta viihdyn niin hyvin siinä värissä ja mekossa. ]


Ensimmäisestä luokasta muistoksi jäi hyvä todistus johon me kaikki olimme tyytyväisiä. [ Mehän juhlittiin tätä isommalla tiimillä, mukana kevätjuhlissa oli myös mummi & ukki. ] Ja kuinka ollakaan, pieni tyttäreni sai myös hymytyttöpatsaan! Se tuli sikäli yllätyksenä, koska olin unohtanut tyystin hymypaitsaiden olemassaolon. Ja sikäli se ei tullut lainkaan yllätyksenä, koska kulunut vuosi on ollut koulumaailmassa hyvin tapahtumarikas monessakin mielessä ja en voi kuin olla hurjan ylpeä pienestä tyttärestäni, joka on jaksanut kaikissa tilanteissa olla kaikkien kaveri ja niiden luokkatovereiden tukihenkilö, jotka ovat tukea eniten tarvinneet. Jotenkin siinä hetkessä tulvahti muistot mieleen kaukaa haastavasta vauva-ajasta, jolloin mietin, että kasvaakohan tämä ihmistaimi aivan kiekuralle vai ei. Silloin tuli itkettyä milloin ilosta ja milloin väsymyksestä. Mutta tänään olen itkenyt silkasta onnesta - tuo pieni ihmistaimi on aivan täydellinen!



Nyt meillä on talossa ensimmäinen hymypatsas. Tämä kuvio on hypännyt sukupolven yli, koska lapsuuden kodissani kirjahyllyssä komeili hymypatsaat mutta ei todellakaan minun toimestani. Nyt tuo aarre on siirappisesti paraatipaikalla, että voin ihailla sitä ihan joka päivä. 


Ei, en kirjoita tätä mitenkään "pröystäillen" vaan siksi, että olen kirjaimellisesti pakahtua onnesta. Me elämme kaikin puolin kiitollisesti ja nöyrästi. Tilillä ei todellakaan ole miljoonia, mutta tätä henkistä pääomaa olen yrittänyt vaalia [ jotkuthan on niin köyhiä, ettei heillä ole muuta kuin rahaa ], opettaa lapset arvostamaan sitä ja näyttää siltä, että opit alkavat iskostumaan pieniin ihmisiin. Eikä siihen tarvittaisi edes mitään hymypatsasta. Teot kertovat puolestaan. Joka päivä.

[ Luokalla olisi ollut monta muutakin hymypatsaan ansainnutta lasta ja monta lasta palkittiinkin stipendillä. Olen todella onnellinen jokaisen tuon luokan tenavan puolesta, selvisivät hienosti ensimmäisestä vuodesta ja heistä jokaisesta voi olla hurjan ylpeä! Ja myös opettajasta, joka ihan viimeisillä raskauspäivillään tuli vielä tervehtimään lapsia ja meitä vanhempia! ]

Riemukasta kesälomaa kaikille lomailijoille! Itse pääsen lomatunnelmiin vasta heinäkuussa. Jaksaa, jaksaa!



torstai 28. toukokuuta 2015

Kyllä he ovat ansainneet lasillisen jos toisenkin!



Eilen oli mahtava päivä. Juhlittiin päiväkodin kevätjuhlia oman ryhmän kesken. Viimeistä kertaa sillä kokoonpanolla. Olin jo ennakkoon itkeä tirauttanut, kun joudumme luopumaan niin mahtavista hoitajista tenavan siirtyessä toiseen ryhmään. Ole siinä nyt sitten kannustava ja reipas äiti, joka johdattelee lapsensa uusiin haasteisiin, kun vanhasta luopuminen tekee niin kipeää. Mutta tiedätkö sen tunteen, kun olet löytänyt jotain timanttista, eihän siitä halua kukaan täysijärkinen luopua.


Mutta kuinka ollakaan! Sain kuulla, että ryhmän kaksi superihanaa hoitajaa siirtyykin juuri samaan ryhmään meikäläisen tenavan kanssa! Siis mikä tuuri! Aivan mahtavaa! Sydämiä, hymiöitä ja kaikkea ihanaa vaaleanpunaista suitsutusta tähän Yritä siinä nyt taas pidätellä itkua, kun kuulet uutisen kesken kevätjuhlien ja saat käteesi saman asian paperilla kirjallisena. We are some lucky bastards! Kiitos päiväkoti, kiitos johtaja, kiitos näille ihanuuksille, että olivat halukkaita siirtymään ja kiitos ryhmille henkilökunnan veivaamisesta meille parhain päin! Oh yesssss!


Joka kevät alkaa se sama veivaaminen pitkin somea: miksi päiväkodin henkilökuntaa (tai opea) pitää muistaa kevätjuhlissa, koska työtäänhän he tekevät, kun pitävät lapsemme hengissä päivästä toiseen. Oman luokkansa muodostaa etenkin ne opettajat, jotka kehtaavat julkisesti parjata saamiaan lahjoja. Anna mun tää kaikki kestää... ;)

Minä haluan muistaa päiväkodin väkeä kevätjuhlan aikaan ja joulujuhlan aikaan paristakin syystä. Kiitoksena siitä, että ovat pitäneet pirpanastani niin älyttömän hyvää huolta. Ja siksi, että he vaan sattuu olemaan ihan huipputyyppejä. Omanlaisia, persoonallisia, sydämellisiä. En voisi parempia hoitajia lapselleni kuvitellakaan. 



Tänä keväänä poikkesin normaalista linjastamme enkä tehnyt lahjomuksia itse vaan ryhmän pirstoutuessa halusimme muistaa hoitajia pienillä kuohuvilla. Codorniu on oikein kelpoa kurkun kostuttajaa eikä todellakaan toimi vihjeenä, että joisivatpa hoitajatkin itsensä joskus mukaviksi ;) Päinvastoin. Kuplivaa iloa tulvillaan olevat päiväkodin tädit ovat lasillisensa ansainneet. Lasillisen jos toisenkin.

Ja kortit valitsin Anna-Mari West Photographyn valikoimasta. Ihanat kuohuviinikortit mansikoineen!


Kevätjuhlat olivat muutenkin ainutlaatuiset.
Ulkojuhlat erilaisine toiminallisine pisteineen
EIKÄ
losottanut taivaan täydeltä vettä, kuten yleensä.
Meillä oli tosi hauskaa, jälleen kerran
Pikkutyyppi hermoili etukäteen ja ohjeisti meitä:
siellä saa sitten ottaa yhden pullan ja
mehua saa sitten niin paljon, kuin haluaa. Selvä ;)

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin...
Pari päivää taukoa ja sitten on ekaluokkalaisen vuoro.



keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Robin Ruth makes me happy!

Tukholman risteilyltä tarttui (kuumetaudin, valokuvien ja pullean navan lisäksi) mukaan pari Robin Ruthin juttua. Eipä ole RR aikaisemmin pistänyt silmään, niinpä nyt oli pakko saada omat matkamuistot.



Olenkin kaivannut olalta kainaloon menevää pientä laukkua, minkä voisi napata esim. ruokakauppaan mukaan ja tässähän se nyt on! Sinne mahtuu kaikki tärkeimmät ja vähän extraakin.



Laukun mukana oli kirje. Ollaan ystäviä :D



Mukaan tarttui myös täydellinen pieni kolikkopussukka kärrykolikoita varten, mitkä tällä hetkellä risteilevät pitkin auton hanskalokeroa. Vaan eipä enää! (Semisti kyllä tuntuu siltä, että milloin kärryt tulee höylättäväksi käyttöön vaikka kaupan kantiskortilla, ei tarttisi joka kerta juosta auton ja kärryjonon väliä, kun kolikoita ei koskaan ole ja ne vähät mitä on, on siellä autossa. Sattuuks muille näitä laatujuttuja olleskaan? :D)



JOS alkoi tuntumaan siltä, että haluat omat Robin Ruthit, niin mene toki Siljalle risteilemään ja hakemaan omasi. Varaa matkasi TÄÄLTÄ.

Huomasin myös, että Bellapuoti kauppaa myös Robin Ruthia. Tsekkaa TÄÄLTÄ.



En osaa hamstrata tuoksuja tai juomia taxfreestä, koska haluan ostaa asioita joita oikeasti tarvitsen. Joo, tylsää, tiedän ;) Mutta nämä ostokset olivat tuiki-tarpeelliset ja piristävät arkea kivasti. Tai avaudunpa sittenkin... Tax freessä voisi kyllä minusta olla lapsenvahtipalvelu, että voisi mukelot heivata vaikka puoleksi tunniksi sinne touhuamaan, että voisi itse hiplata kaikki tuoksut ja viinit läpi ilman, että joku pieni ulvoo kurkku suorana, että miksei jo mennä katsomaan karkkeja, kun ollaan jo oltu puoli MINUUTTIA siinä hajuvesien kimpussa. Katsomaan karkkeja! :D Kuka jaksaa tapittaa niitä karkkeja? (No lapset :)) Joita suurimmaksi osaksi saa lähikaupastakin, paitsi että annoskoot on valtavan suuret ;) Ja kuka jaksaa sitä hirmuista vinkunaa, kun on pakko saada joku lelupörpötin, missä on viisi namia ja sitten se lelu mikä menee särki tai katoaa alle päivässä? Se vuodatettujen kyynelten määrä, don't get me started... :D Aikuisuuden merkki on niellä tappio ja tehdä toisinaan mieliksi muille. T: kärryihin karkkihyllyllä nojaiileva haukottelija ;) Muuten tax freen lähes totaaliskippaaminen ei tuntunut juuri missään, mutta ne VS:n body mistit olisivat kiinnostaneet minua yhtäpaljon kuin hyllyllä parveilevia 10-vuotiaita. Täytynee osoittaa että minussakin asuu nuori nainen (jossain tuolla vuosirenkaiden sisällä) ja se nainen tykkää tuoksua muullekin kuin hikiselle työnteolle. Jos sattuu olemaan kokemuksia noista VS:n body misteistä, suosituksia otetaan vastaan. Täytyy buukata risteily (yes) tai tilata netistä.

Nyt taidan valita ja tuoksua kahville, ennenkuin vedän jumppatrikoot jalkaan. Se olis tänään päiväkodin kevätjuhlapäivä. Tiedossa urheilua. Ihan parasta! Kohta mennään Robinruthit kesätuulessa lepattaen ;)








Ainiinjoo, ostettiinhan me myös äärettömän tuikitarpeellinen valomiekka ;) Nokun lapselle... ;)


maanantai 25. toukokuuta 2015

Say chili!

Ei pidä keksiä liikaa työllistäviä toimenpiteitä kesäksi.
Siksipä työllistän puutarhuriminääni ihan minimaalisesti.

Kukkapenkin (lue: pöheköin) lisäksi hoidettavana on nämä:


Taimet Muhevaiselta.



Jalapenoa, Indian blackia ja Thai yellowta.



Keittiössä on myös kahden suosikkiyrtin tarha. Toinen yrtti on pikkufarmarin ja toinen isomman pienen farmarin. Mikään muu tässä ei olekaan vaikeaa kuin se, että saisi pikku farmarit pidettyä erossa laaduntarkkailusta, mikä on edennyt lähes liiallisiin mittasuhteisiin, koska pienet sormet ovat jatkuvalla syötöllä nipertelemässä pikkumaistiaisia. Laadunvalvontayksikkömme kaksikko on osoittanut suorastaan upeaa säntillisyyttä... Tästä on ehdottomasti hyötyä tulevaisuuden työelämässä. Periksiantamattomuus, sitkeys ja omapäisyys... ;)



Nyt vaan odotellaan chilikuvioita kukkivaksi. Maltilla. Paras puolemme, hehe.


Muita keittiöpuutarhureita linjoilla? :)



sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Ensimmäinen reissumme uudistuneella Silja Symphonylla

Viikko sitten lähdimme risteilemään uudistuneella Silja Symphonyllä Helsingistä Tukholmaan.

Ensinnäkin: posti lienee hukannut kutsuni Silja blogtourille mutta ei hätää! Olin satamassa samaan aikaan muiden bloggaajien kanssa, HAH :D Terminaalissa odottelimme laivaan pääsyä malttamattomina, kun huomasin yhden tutun bloggaajan purjehtivan Sympasta ulos. Hetken päästä alkoi tulla lisää...Tiia, Katri, you name it! Sitten vasta tajusin avata Instagramin tajutakseni, että Silja oli järjestänyt pinolle kiinnostavia bloggaajia Silja blogtourin. Aivan mahtava idea ja ilmeisesti kaikki vierailijat saivat kierroksesta paljon irti! Sen jälkeen oli meidän matkustajien vuoro.


Täytyy suitsuttaa Siljaa, koska me muutimme varaustamme monta kertaa ennen matkaa ja joka kerta muutokset sujuivat hienosti ja aina sain uuden vahvistuksen sähköpostilla. Palvelu oli todella ystävällistä ja nopeaa, kiitos. Olin toivonut jälkikäteen mm. että varaamani hytit olisivat lähekkäin ja niinhän ne olivatkin, ovet vastakkain.

Matka itsessään oli meidän lasten ensimmäinen Ruotsin matka. Ja se sujui yllättävän hyvin. Toki meitä riivasi vähän flunssa, mutta se ei meitä estänyt hillumasta ;)

Olin varannut meille Promenade-hytin ja lapsilla riittikin ikkunasta katseltavaa. Ikkunalla oli myös kiva värittää lasten risteilyohjelman takakannessa olevaa värityskuvaa. Tosin yksi ikkuna meinasi hetkittäin käydä liian ahtaaksi kahdelle tenavalle ;)




Lakisääteinen "hei olen laivalla"-kuva. Moikka vaan ;)
No eikö ketään muuta ärsytä se, kun perheen lomakuvissa ei näy itseä juuri ollenkaan...Kyl määki olin mukana :D



Risteilyn kohokohta nummer två oli tietysti disko! Menomatkalla Muumi-disko ja paluumatkalla Harri Hylkeen disko. Oi että pikkutyypit sai jorata sydämensä kyllyydestä! 



Risteilyn kohokohta nummer ett oli tietenkin paljon suitsutusta saanut Silja Land. Ympyrät seinässä, pallomeret (pienille ja isoille), kiipeilyseinä, pelialue, kiipeilypuu, Lego-alue, jätskimesta, kaikki toimi! Olipa mukavaa, kun siellä toimi wifi, viihtyi itsekin ihan mukisematta :)






Tukholmapläänejä veivattiin ja vatkattiin, päätös ei ollut minun käsissäni, joten lähdettiin käymään vähän kaupoissa ja kahvittelemassa. Tukholma oli lapsille elämys, vaikkakin vettä tulla losotti taivaan täydeltä. Koska olin Tukholmassa tennareilla ja ne kastuivat aivan litimäriksi, kävin ostamassa itselleni toiset kengät (baltsut) loppuristeilyn ajaksi. Harmi. Ja hah hah, Dinskolta tietenkin ;)



Paluumatkalla kävin pönöttämässä kannella yksikseni. Harmitti, ettei ollut kumppareita eikä sadetakkia mukana, koska sää oli aivan täydellinen syyssää (vaikka olikin kevät). Tuuli, satoi vettä ja oikein vihmoi. Mutta tiedättekö mitä? Mä niin nautin! Ilma oli raikas eikä ollut kylmä. Vaikka olen henkeen ja vereen kaupunkilainen, jokin minussa rakastaa saaristoa ja merta. Siksi risteilytkään eivät ole minulle pelkästään risteilyitä. Tukholman saaristo on ainutlaatuinen ja ne talot ovat niin sanoinkuvailemattoman kauniita. Pääsisinpä sinne joskus mökkeilemään ja huiskuttamaan ohi lipuville laivoille. (Tiedättehän mitä sanotaan, kun uskoo oikein kovasti johonkin... ;))



Kohokohdista puheenollen... Minulle jos maisemat olivat kohokohta nummer ett, niin ruoka oli kyllä nummer två! Varasimme jo ennakkoon paikat Grande Buffet'ista. Me saimme molemmilla buffa-aterioilla ihan oman pöydän meidän viisihenkiselle seurueellemme ja se oli aivan mahtava juttu. Ruoka oli hyvää ja sitä oli valtavasti. Mahtavaa, kun tällainen ruokavammainen ronkeli, kuten minä, sain napsia kaikkia herkkuja sieltä täältä eikä tarvinnut syödä yhtään suupalallista mitään pahaa. Lasten buffassa oli tarjolla ranskalaisia, nakkeja ja lihapullia. Toimii!

Ja voi, kyllä me syötiinkin. Leggingsin kuminauhat vaan paukkuivat! Minusta on ihan OK saapua buffaan pieruverkkareissa, ei todellakaan kannata sulloutua kokoa liian pieniin farkkuihin tai mihinkään kiristävään :D



Lopuksi vielä ehkä yksi tärähtäneimmistä kuvista, mikä on suosikkini. Minun rakkaat lapseni elementissään


Kiitos ihanasta risteilystä Siljalle. Kiitos lapsille, etteivät aiheuttaneet kovinkaan paljon yleistä pahennusta. Kiitos matkaseurasta S & K, otetaan tämä vielä joskus uusiksi! Tosin ilman, että kukaan meistä makaa risteilyn jälkeen superkuumeessa tai könkkää laivasta ulos keppien kanssa. Kiitos ilmojen herralle, ettei matkalla ollut kovin hirveää merenkäyntiä! Ja kiitos kaikille Tukholman metrosysteemin lipunmyyjille ystävällisestä opastuksesta, kun häröilin kuittien ja korttien kanssa ;)

Suosittelen lämpimästi Silja Symphonya lapsiperheille, ihan vaan koska Silja Land oli aivan upea. Matkapäivä kannattaa tosin varata niin, että bileporukoita ei olisi kyydissä, koska hyvät yöunet olisi ihan kivat kaiken hulinan jälkeen :)

Kesällä me mennään taas katsomaan miltä se Itämeri silloin näyttää :)



lauantai 23. toukokuuta 2015

#ESC2015 Tonight Again!


Good day Europe!


Tänään Euroviisuhypetys huipentuu voittajan valintaan! Loistavaa! Nuorempana en voinut vähempää välittää jostain Euroveisuista, missä kikkurapäiset mammat joikhasi kielellä mitä ei ymmärtänyt. Sitten minusta tuli vanha ja viisut alkoikin kiinnostaa ;)

Euroviisuilta menee meillä perinteisesti niin, että lasten mentyä nukkumaan me nautimme aikuisesti hyvästä syötävästä ja juotavasta. Katsotaan viisut ja arvostellaan niin maan ankarasti. Twiittaillaan tietenkin myös (olethan muistanut kokeilla twiitata Euroviisuista. Kun laitat esim. hashtagin #aus, se muuttuukin kuvakkeeksi. Kokeile!). Tänä vuonna viisut kestävät tosin yli mummoutuneiden nukkumaanmenoajan, ajattelin katsoa lähetystä niin kauan kuin se syötävän loppumisten jälkeen on mahdollista. 

Tänä vuonna Suomen kansalla taas vinksahti nupissa äänestyspäivänä, eikä kansa todellakaan valinnut parasta bändiä kilpailemaan Euroviisuihin (Hans On The Bass, jos joku ei tiennyt). Tiesin kuitenkin ehdokkaiden joukossa olevan monta loistavaa ja niinhän siellä yksi kiilteli ihanana, Australia!

Well hello mr. Guy Sebastian



Ihanan biisin pääset kuuntelemaan tästä...



Good luck Guy!

Onko muita Euroviisutyyppejä siellä ruudun takana? Joko on kisastudiot valmiina?
Kuka on suosikkisi?


Vai oletko vielä nuori ja sitä mieltä, että v**sut, EVVK! ;)






perjantai 22. toukokuuta 2015

Katse kohti kesää

Kaiken sairastamisen lomassa me ollaan käännetty katse kesään. Se hetki oli lähes taianomainen, kun monen kuumepäivän jälkeen pystyi kammeta itsensä ulos ja näki miten luonto on puhjennut vihreään. Siinä missä vielä hetki sitten bongailtiin leskenlehtiä, olikin tienpielet keltaisena voikukista.


Tuntuu ihan hullulta, että toukokuu on pian ohi. Vastahan se alkoi. Ja silloin alkoi meillä sairastaminenkin. Minusta tuntuu, että minulla näkyy jo valoa putken päässä, pienimmäisestä en ole vielä niinkään varma. Pian juhlitaan päiväkodin kevätkauden päättymistä ja pienellä on tiedossa isoja muutoksia. Ja samoin ekaluokkalainen saa ihkaensimmäisen todistuksensa yhteenvetona kuluneesta vuodesta. Kesä on lähes täällä. Mutta tuo kylmä viima saa minut vielä vetämään kaulaliinan syvälle kaulani ympärille enkä ole malttanut antaa omaa toppatakkiani pesuun. En ihan vielä.



Pihalla on aloitettu kukkien laittaminen. Kipeä mamma on saanut apukäsiä ja niiden voimin uutta multaa ja uutta suuntaa kukkapenkille. Halusin kukkapenkkiin paljon helppoja kasveja ja näiden ympärille lähdetään laittamaan kesäkukkia siemenestä. Jos hyvin käy, on kesän kukintakausi maksimoitu.


Tässä kotona sairastaessa on ollut paljon aikaa mietiskellä ja kun pää toimii rivakammin kuin kroppa, olen sallinut itselleni ihan vain pieniä puuhia. Olen virkannut sydämiä. Tehnyt creme fraichea itse (jota muuten suosittelen, oli helppoa ja niin hyvän makuista! Ohje TÄÄLLÄ). Ja pistinpä uuden erän simaakin porisemaan. Jep, luit oikein! Vappusima oli hyvää mutta täydellistä makuelämystä etsiessä täytyy vielä muutama erä keitellä, eiköhän sitten ole saavutettu se mitä sillä simalla haetaankin. En vaan malttanut jättää treenailua ensi keväälle vaan pistin ne nyt jo porisemaan. Viikon päästä nähdään, tuliko sokerivettä vai sitä simaa. Vähän naurattaa. Tätä tämä meidän arki on. Ei niin määrätietoista vouhkaamista vähän joka suuntaan, pala sieltä ja toinen täältä, valmista tulee, meidän tyyliin ja onpahan ainakin saanut toteuttaa itseään.

Hitsi että on hyvä mieli. Hyvää viikonloppua tyypit



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...