Kaksplus.fi

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Reasons to love being alive

Elämä

...ei ole aina niin vakavaa
...voi loppua yllättäen
...ei aina ole helppoa
...on aika ihanaa
...on ainutlaatuinen
...on tässä ja nyt.

Tein taas aikamatkan ja löysin netistä ihanan sivuston nimeltä Reasons to LOVE being alive. Sivustoa ei enää päivitetä, mutta onneksi ihmisten ajatukset siitä, mikä elämisestä tekee rakastettavaa, on tallessa.

Halusin jakaa muutaman ajatuksen teidän kanssa 










  




Rakastan elämää
ja olen niin kiitollinen,
että lähelläni on ihan uskomattomia ihmisiä,
jotka ovat selättäneet vaikeita sairauksia
ja ovat yhä täällä 





maanantai 28. syyskuuta 2015

Ei mikä tahansa pyykkimuija vaan Vanish-muija

Pyykkimuija täällä moi. Kauheen ihana sana, toi pyykkimuija. Vai onks se vaan kauhee?

Just vähän aikaa sitten kävin avautumassa Mamma rimpuilee-(ihanuus)blogissa blogiyhteistöistä. Lyhyestä virsi kaunis: mä en vaan kestä sitä ilmiselvyyttä joissain blogiyhteistöissä, kun ensin blogissa on juttua verhoista, sitten lasten vaatteista, sitte tarhapulmista, tyyliä äippämammalle ja sitten se tulee kuin märkä rätti naamalle: Mäsäx-puukko! OO-ÄM-GEE. Joskus yhteistyökuviot vaan on kamalan tökeröitä eikä sovi blogin linjaan ja piste. Mut miten se menikään, nou mani nou fani?

Minä lähden mukaan riemusta kiljuen sellaisiin yhteistöihin, mistä luulen olevan oikeasti iloa blogini lukijoille eli yhteistyön on istuttava blogini linjaan kuin variksen räystäälle. Niinpä nyt kerron teille pyykkimuijailuistani.

Pitkään seuloin mihin lähtisin mukaan ja Buzzadorittaretkin miettivät mihin soppaan minut kannattaisi kiinnittää. Tarjolla on ollut kaikenlaista säärikarvavahoista kuumahöyryputsareihin, mutta päätin säästää teidät säärikarvakuvilta ja sen sellaiselta :D

Sitten se ensimmäinen Buzzador-kamppis tulla tupsahti ja sehän oli
Vanish Gold


Pyykkimuijailen pari kertaa viikossa ja pyykinpesun haasteet meidän perheessä on:

- aina kun viikon pyykit on taloyhtiön pesukoneissa, löytyy vielä kolme sukkaa, jotka eivät ehtineet mukaan, vaikka heitä on viikko odotettu saapuvaksi kokoontumispaikalle pyykkikoriin (samassa paikassa since 2013)

- tahrasirkus, mikä aiheutuu näemmä elävänruuan syömisestä, kun lihapullat sätkii haarukasta rinnuksen kautta lattialle. Öbaut aina.

- toki helpottaa elämää kun ei tarvitse kysyä lapselta mitä päiväkodissa oli ruokana, kun menyy on nähtävillä paidan etupuolelta

- eri värisiä vaatteita enemmän kuin tikkurilan värikartassa sävyjä - KOMBOINEEN!!!


Joten ei muuta kun pyykit koneseen ja kauhallinen Vanishia kyytiin, tuleeko siitä mitään?

Vanish itsessään ei ollut täysin uusi juttu: valkoisen pyykin Vanishilla ollaan tehty taikoja meidän valkoisen sohvan irtopäällisiin, mutta värikkääseen pyykkiin en ole sitä tohtinut käyttää, eli värillinen Vanish oli meillekin uusi juttu.




Vanishilla voit taistella tahroja vastaan kolmella tavalla:

ONE: liota. Vanishia + vettä vatiin ja anna liota. Valkoiset kestää pidemmän liotuksen kuin värilliset. Pese ihan tavallisesti. 

TWO: esikäsittele. Tee Vanishista ja vedestä mömmöä, jota hinkkaat pyykkiin ja sen päälle normaali pesu pyykinpesuaineella.

THREE: pese. Kaada kauhallinen Vanishia tavallisen pyykin pesun yhteydessä pesuainelokeroon ja pese ihan tavallisesti.

Kurkkaa myös Vanishin tahranpoisto-opasta, missä on kerrottu tarkemmin, että mikä tahra lähtee milläkin tempulla parhaiten. Tahran poisto-opas on TÄÄLLÄ.





Miten meni noin niiku omasta mielestä?

Oikein hiekkamutauineista vaaleista sukista lähti kyllä suurin osa fläkeistä, mutta peruspinttymät jäi. Olisi ehkä kannattanut liottaa ensin. Sukan pohjassa oli niin jäätävän kokoinen reikä, mitä Vanish ei ollut syönyt vaan reikähavainnosta ilmoitettiin vasta pesun jälkeen, joten tahrainen sukka lähti sukkien taivaaseen käsinukketehtaan sijaan eikä uusintakäsittelyä tehty.

Valkoinen pilkkupaita sai kyllä ihan uutta happea Vanishin vaikutuksesta. Rinnuksilla oli punajuurta, hiekkaa ja tussia vähän siellä täällä. Liottamatta lähti kaikki. Valkoinen kirkastui ja mikä parasta, värit eivät lähteneet!




Vanishista en tykkää pelkästään siksi, että se on pinkissä purkissa (hehe, voitteko väittää että joskus ette ostaisi jotain ihan vaan houkuttelevan värisen purkin perusteella? ;)) vaan siksi, kun se on äärettömän helppo käyttää. Olen ehtinyt tässä 8 vuoden mutseilun aikana taistella aika monenlaisten tahrojen kanssa. On ollut jos jonkinnäköistä tahrasaippuaa ja litkua, mutta ne vaarat. Olen onnistunut suihkauttamaan litkumaista tahranpoistoainetta silläviisiin, että suutin oli pyykkiin päin, josta sitten jokin pisara onnistuneesti singahti paitsi takaisinpäin (ihan tarpeeksi pelottavaa sinänsä), niin silmälasin linssin ALI ja suoraan, oi kyllä, silmään! Ärr. Joten jauhopurkkien kanssa on turvallisepaa, jos vaan muistaa kiertää purkin kiinni ja kädet tulee pestyä muutenkin likaisen pyykin kanssa hilluttua, eli heti ei tule tungettua sormia silmiin, ainakaan tässä iässä. 


Loppuun vielä pari vinkkiä:

*mattosuihkeella lähtee sekä kissan oksennukset matosta että ketsupit sohvasta
*porkkanatahrat vauvan paidoista lähtee pesun jälkeen kesäauringossa kuivattamalla
*älä putsaa valkoisia kankaita vhreällä Fairyllä ;)

Muita Vanish-buzzareita lanjoilla? Linjoilla? Miksikä tätä sanotaan? Kuulolla? Blogistaniassa? OT: Vähän sama, kun mä edelleen digiaikana laitan kaikki ohjelmat "nauhalle". Lapset ei varmaan käsitä mistä ihmeen kengännauhoista se mutsi höpöttää. Vaikea sanoa, että mä laitan ohjelman "tallennukseen" tai katsotaan se "tallenteelta". Meillä katsotaan ohjelmia yhä nauhalta ;)


T: Vanish-muija



ps. vielä tulee yksi Vanish-poustaus joko tämän kamppiksen tiimoilta tai sen jälkeen: valkoinen sohvamme on rötjätty oikein huolella, se pääsee taas Vanish-käsittelyyn ja toivottavasti päästään kaikista tahroista lopullisesti eroon. Ihan vaan noin varoituksena jos on mainosallergiaa. 

pps. kiitos, sä jaksoit lukea tänne asti! My hero :D



keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Hemtex Dinner with Dark Rose

Kuten jo Habitare-meiningeissä fiilistelin luonnonmatskuja, arvatkaapa ihastuinko Hemtexin syksyssä näihin valtavan kokoisiin ja upeisiin kukkiin?

Elän vahvasti sitku-maailmassa. Sitku lapset on isompia, voin laittaa kukkia pöytään. Sitku on aikaa sisustaa, saatan vaikka laittaa maalia seinään. Sitku lapset on isompia ja pärjää vaikka tunnin ilman mutsia. Sitku.

Siihen saakka täytyy nauttia nytku-elämästä. Nautitaan ainakin inspiksestä, nytku se on mahdollista. Puhutteleeko nämä tummanpuhuvat kuvat teitä yhtä paljon kuin minuakin? White is right sisustamisessa, mutta syksyllä on ihan kivaa mörököllittää vähän tummemmissa sävyissä.









All pictures by Hemtex

Inspiration by Dinner with Dark Rose




tiistai 22. syyskuuta 2015

Blogin nimikriisi.

Minä olen harvoin valmis. Aina jotain pitää kehittää. Varmaan aika normaalia. Etenkin näin naisena.




Minulla on ollut kaksi blogia ennen tätä nykyistä The L for LOVE-blogiani. Tämä blogin nimi on suomennettuna R niinkuin RAKKAUS (L niinkuin LAKKAUS) ja kun nimi "L for LOVE" oli blogia perustettaessa jo varattu, tein "Rasmukset": kuka vanhoista musiikinystävistä muistaa, kun Rasmus-yhtye joutui menestyksen tuulissa lisäämään nimensa eteen The-etuliitteen? Niinpä blogistani tuli oikein lontooksi The L for LOVE.

Hetkittäin hirvittää esitellä ittensä, että moi vaan, olen The L for LOVE-blogin kirjoittaja. Ihan vaan koska blogin nimi on tosi helppo lausua väärin ja hyvin vaikea kuulla oikein :D

Niinpä aika-ajoin minut valtaa blogin nimikriisi ja olen keksinyt blogille monta vaihtoehtoista nimeä.

SÄTKIMISIÄ
...kertoo perheen äidin arjesta, kun toisessa kädessä on työpuhelin ja toisessa kädessä vatkain. Kotona syntyy välillä sellaista soppaa, että sitä on vaikea purematta niellä.

VINOJA PINOJA
...kertoo kodista, missä kaikki pinot on vähän vinossa. Mutkun ei se oo niin justiinsa. Koitappa laittaa pinot suoraan, kun on monta sisustajaa jotka aina pitää omaa suoraa oikeana.

MELUKYLÄN MELODIAT
...kertoo perheestä, missä lapset laulaa niin että kylän raitilta oravatkin putoaa puusta.

RAKKAUS
...kertoo elämästä minkä täyttää (arkisen höpölöpön lisäksi) rakkaus. Rakkaus perhettä kohtaan, rakkaus ystäviä kohtaan, rakkaus kahviin ja suklaaseen. Samoilla linjoilla kuin nykyinenkin, nimi vaan olisi helpompi. Rakkaus on niin ällösöpökiva, ettei siitä voi luopua.

PUUROA HIUKSISSA
...no ihan sitä itteään.

YKSI SUKKA VÄHEMMÄN
...ja muita tarinoita pyykinpesun ohesta: tahranpoistoa sukista, huuhteluainetta sielulle ja aivot kuivuu pyykkinarulla.

KEIKAUSKAKKU
...terveisiä lattialta!

JA MONTA MUUTA KÄYTÄNNÖLLISEMPÄÄ, ARK(T)ISEMPAA, KUVAAVAAMPAA NIMEÄ. Niin ja katu-uskottavampaa myös. Olisinpa aikoinaan keksinyt vaikka olla ihan vaan Sarin blogi (aikalailla suoraan lainattu Riikan blogista :D). Less is definitely more, mitä nimiasioihin tulee.

Silti aina päädyn siihen, että rakas vaikeaniminen The L for LOVE on just sitä, mitä tämä blogi on. Sen piti olla (vain) plussatyylistä kertova aikuisennaisen blogi, mutta sitten tulikin arki ja blogi alkoi kertoa elämästä sellaisenaan. Keittiössä paistuvat piirakat, lapset söpöilee, on neuloosisolmuja, puutarhailmiöitä ja kaikki muut villasukkailut mahtuu hienosti näiden kansien väliin. Tässä blogissa olen kuitenkin kotona, toisin kuin edellisissä, joista oli pakko avata kokonaan uudet ovet maailmalle. En ehkä ole valmis, mutta olen löytänyt sen mitä olen etsinyt.

Rakkaudella siis jatketaan!


ps. ällös kuitenkaan ole ihmeissäsi, jos tämä jonain päivä on vaikka vaihtanut nimensä PULLASUTILAAKSI. Eihän sitä koskaan tiedä ;)

pps. aloittaville bloggaajille tiedoksi. Jos ette oo "kielimiehii" niin kannattaa valita ihan suomenkielinen nimi. Yksi, kaksi sanaa korkeintaan. Pyörittele nimeä paperilla - ja suussa! Lapiolaatikko voi olla paljon parempi kuin monta lontoolaista nimeä pötkössä.

ppps. I love me -messuilla sitten halataan kun tavataan. Tavaan sitten tätä bloginimeä taas. Thöelföölööv. Jes ai kam from thö länd of hobits ;)

pppps. kuvassa on Anna-Mari West Photographyn kortti. Teksti sopii minulle/meille, kuin nenä päähän, meillä ei nimittäin paljon harmaita päiviä nähdä ;)

maanantai 21. syyskuuta 2015

Sumuiset syysillat


Mä oon niin just se joka voi vielä yömyöhään ottaa kameran ja lähteä ulos kuvaamaan

sumua.


Syysillat on niin ihmisen parasta aikaa.




Toinen annos Habitarea!

Hyvää uutta viikkoa! Ajattelin startata tämän viikon hemmottelemalla itseäni ja teitä toisella osalla Habitare-kuvia. Tässä setissä on aika monta lempparikuvaa, ei sen syväluotaavampia ajatuksia, mutta kevyttä sipaisua.

**


Ihanuuksia: pussit kierrätyskäyttöön, viherkasvit pussiin. Oiva idea! Pöydästä kuultaa ihanasti puun omat kuviot.



Uusiokäyttöä kauneimmillaan. Naulakkoa ja talouspaperirullatelinettä. Kenelleköhän nuo aterimet ovat aikoinaan kuuluneet? Ne ovat tainneet nähdä ruokapöytien huonoja ja hyviä aikoja ja voi ne ovat varmasti kuulleet niin monta mehukasta juttua ;)



Meillä on naputeltu kotona näitä peltipurkkilyhtyjä, mutta että purkista voi tulla myös valaisin! Upea!




Lapset eivät uskoneet, kun kerroin sen olevan kahvinkeitin. Onpa muuten niin paljon hienompi kuin kauppojen perinteiset aparaatit.



Sammalmatto. Miettikää nyt, olisipa kotona ihana sammalmatto. Ja näin hienosti se oli yhdessä Habitaren tiloista sujautettu istuimen eteen kaveriksi. Aivan täydellinen! Ja tuo vihreä. Ihana!




Muurlan mukien silikonikansia me ei muuten oltu aiemmin nähtykään. Mikä loistokas idea - paitsi pillille, myös marjametsään - kausi tosin meni jo, mutta uutta kautta pukkaa jo ihan alle vuoden kuluttua :) Eipähän pienen kerääjän marjat ole heti pitkin mättäitä jos maajuuret yllättää "asfaltin tallaajan" (sitähän meillä Stadissa riittää...).



Ihana tilanjakaja by Monika Järg.
Keksin sille heti (vähintään) kymmenen eri tapaa käyttää kotona.



Ja tietenkin viiniloverin unelmaistuin ja -pöytä! Jatkan siis haaveilua omasta kaupunkipuutarhamökistä, kun nyt tiedän millainen hengailusetti sinne kuistille voisi tulla ;)


Josta tulikin mieleen, että kylläpä nyt kävi hullunkurisesti. Löysin jääkaapin perukoilta sunnuntaina avaamattoman pikkukuohun! Kuinka monta hyvin raskasta iltaa viime viikollakin oli, jolloin olisin kaivannut lasillista viiniä tai edes palaa suklaata, niin kun en jaksanut lähteä kaupoille, lymysi kuohu ihan hiljaa jääkaapissa siellä jossain jugurttien ja kahvien takana alahyllyn pimeimmässä kolkassa! Taidan korkata sen tällä viikolla. Sitten kun tulee se speciaalimomentti: me, myself & I!



perjantai 18. syyskuuta 2015

Ei elämä aina ole kivaa, maailmantuskaa ja muita huonoja uutisia.

Minulta kysyttiin, että miksi minä kirjoitan blogissani niin, että kaikki on aina kivaa? Miksi minä en kerro niistä erimielisyyksistä vahvatahtoisen kahdeksanvuotiaan kanssa? Tai kun viisivuotias paiskaa suutuspäisään kumisaappaan ovesta ulos? Eikö aika koskaan lopu kesken ja epätoivo valtaa mieltä? Eiks elämä koskaan ota päähän?

Neulon, leivon, käyn töissä, kirjoitan blogia, valokuvaan, nautin, fiilistelen, läski palaa hävyttömän helposti, hiki lentää, tapaan ystäviäni ja kaikki on niin ihanaa. Jeejee.



Suomi on vakavassa tilassa. Lama on syvä, uusia työpaikkoja ei synny, pakolaisia virtaa, maailmalla on paha olla.

Minua alkoi ahdistaa yhtenä päivänä niin paljon, että poistin uutislehtien appsit puhelimesta, otin etäisyyttä Facebookiin. Joka tuutin täydeltä tuli vain huonoja uutisia. Minun oli mietittävä oma suhtautumiseni asioihin.

Enkä edes ole ainoa, ketä ahdistaa. Moni kokee henkilökohtaisen tuskan lisäksi maailmantuskaa. Murhetta kaikesta tapahtuvasta, lähellä ja kaukana.

Kaikki ei aina ole kivaa. Elämä ei aina ole kivaa.



Tänä harmaana perjantaipäivänä iso osa Suomesta on lakossa. Koska hallitus uhkaa isoilla leikkauksilla. Säidenjumalakin on langettanut päivän teemaväriksi harmaan. Luvassa on tuulta, sadetta, salamoita ja myrskyä. Aikamoinen yhteensattuma.



Kyllä, vaikka blogissa ei yleensä näykään, niin kyllä kotona meillä on välillä sotkuista (kuvissa), lapset lojuvat pitkin sohvia (kuvassa), joskus ollaan samaa mieltä, joskus ollaan eri mieltä. Mutta sitä se elämä on! Ja arki! Lapseni muuten ovat siinä iässä, että enpä enää voi kirjoittaa miten vain ja mitä vain heistä noin niinkuin julkisesti. Niinku vaikka riidoista tai haasteista. Heillä on ikioma yksityisyydensuoja.



Minä haluan tallentaa tänne niitä minua itseäni innoittavia kuvia, ajatuksia, juttuja. Tämä blogi on minun (hyvänmielen)päiväkirjani ja teen tätä omalla tyylilläni. Ja kun sanon, että vastuu on lukijalla, tarkoitan sitä, että vastuu medianlukutaidosta on lukijalla. Ei kenenkään lapsiperheen kodissa ole aina matonhapsut suorassa, vaikka kuvista voi sellaista päätelläkin. Ei se silti tee bloggaajasta kieroa totuudenvääristelijää, hehe. Blogi on vain pintaraapaisu kirjoittajan elämään.

Hyväntuulinen kiitos kuuluu teille, kaikille ihanille lukijoilleni! Kiitos kaikista kommenteista, mitä olette minulle kirjoittaneet. Ammennan niistä todella paljon voimaa ja hyvää fiilistä! Saan niistä uutta ajateltavaa ja inspiraatiota. Te olette iso osa tätä hyvänmielenblogia.



Minusta Anssi Kela oli täysin oikeassa kirjoittaessaan: "Suomessa puhutaan siitä, että pitääkö meidän auttaa. Sen tulisi kuulua: miten voimme auttaa?" Olen niin samaa mieltä, hyvä Anssi!

Minä olen ihan tavallinen, pieni ihminen (koko maailman mittakaavassa) Helsingin itäisimmästä kolkasta. Meilläkin tiedetään miltä työttömyys tuntuu, meillä ei ole koskaan nähty tilillä tilastojen mukaista keskipalkkaa. Entä jos kohdalle osuu vakava sairaus? Kokemusta sellaisestakin on. Mutta teen sen mitä voin, lahjoitan mitä voin. Ja minä koen tämänkin tärkeäksi, kaiken maailmantuskan keskellä: minä pyrin tuomaan hyvää mieltä muille ihmisille. Että ihminen voisi löytää vielä enemmän ilon ja onnistumisen tunteita omassa elämässään. Saada vinkkejä ja inspistä. Ilman, että se vaatisi enemmän, kuin mitä ihmisellä on jo. Blogini The L for LOVE on hyvällä asialla 

Vaikeina hetkinä täytyy sutkuttaa eteenpäin. Ei tosiaan surra sitä mitä ei ole vaan iloita siitä mitä on. Ja jos maailmantuska käy sietämättömäksi, täytyy miettiä, voisinko minäkin tehdä jotain konkreettista, sen murehtimisen sijaan?

Lähetän kaiken sympatiani kaikille niille, jotka kokevat hätää. Suomalaisille, pakolaisille, ihmisille. Yritän ymmärtää Sipilää, joka hallituksineen on mitä kauheimman paikan edessä. Jossei nyt tehdä leikkauksia, ne tehdään myöhemmin suurempina. Keneltä leikataan, ettei toinen tunne sitä epäoikeudenmukaiseksi? Yritän myös ymmärtää heitä, jotka ovat lakossa leikkauksien takia. En usko, että kivuliailta leikkauksilta säästyttäisiin missään tapauksessa, minkään hallituksen johtamana. Ja kyllä, leikkaukset koskevat myös minua ja perhettämme. Mutta yritän sulatella muutokset, miettiä seuraako niistä jotain hyvää, edes pitkällä tähtäimellä? Nykymaailma muuttuu niin hurjaa vauhtia, ei ihme jos ihmisten on vaikea sopeutua muutoksiin. Olkaa itsellenne armollisia, älkää pakottako kiirehtimään. Asioiden sulattelu vie aikansa. Hyvin ratkaisujen tekeminen vie aikansa. Muutos vie aikansa.

Muista hengittää.


Kun hurja leikkauslista, juhlapäivänäni julkistettiin, huomasin seuraavana aamuna, että aamu valkeni. Ja aurinko nousi. Ihan kuten kaikkina päivinä sitä ennen ja kaikkina päivinä sen jälkeenkin. 

Yritetään pitää pää pystyssä, missä se suomalainen sisu on, kun sitä nyt kaikista kovimmin kaivattaisiin? Kyllä, sitä varmasti löytyy ja Suomi saadaan vielä jaloilleen. Muita vaihtoehtoja ei ole.

Olin tätä tekstiä kirjoitellut jo aikaisemmin, mutta tänään näin monday TO sunday-blogin Päivin kirjoituksen ja päätin avata oman sanaisen arkkuni omassa blogissani, Päivin blogin kommenttiboksin sijaan. Voit käydä lukemassa Päivin tekstin TÄÄLTÄ.

Ja kaikessa omituisuudessaan halusin niputtaa kaikki "huonot uutiset" samaan tekstiin. Siinä ne nyt tuli, kaikki sotkuisesta blogikodista aina maailmantuskaan saakka.

Toivottavasti kukaan ei loukkaantunut kirjoituksestani ja toivottavasti edes joku koki saavansa tästä jotain (hyvää) ajateltavaa vaikeiden aikojen keskelle. Kysymyshän ei taaskaan ole, että selviydymmekö me tästä vaan ainoa vaihtoehto on, että me selviydymme tästä.

**


Viikonloppuja 




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...