Kaksplus.fi

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Lumikaaos, avautuminen, mummo, kalakeitto ja ikimuistoinen päivä

Voihan #LUMIKAAOS2016

Luonnolla on ihmeellinen tapa toimia. Kun tulee pakkasta, sitä sitten tulee (-28). Ja kun tulee lunta, sitä sitten tosissaan tulee hangen verran. Kaikki yli nilkan menevät valkoiset kerrokset on nimeltään hanki.

Tiedättekö, miksi eilistä lumentuloa kutsuttiin Helsingissä lumikaaokseksi? Pelkääkö helsinkiläiset lunta?

Ei. Ei me pelätä lunta eikä talvea. Eikä se tullut yllärinä, että tammikuussa voi sataa lunta. Paljon.

Ongelmana lähinnä oli, että sitä lunta tuli niin hirvittävästi. Ja niin lyhyessä ajassa. Sitä oli ihan joka paikka täynnä. Se tukki raitiotiet. Sen vuoksi VR varautui talveen perumalla junavuoroja tuhansilta työläisiltä ja opiskelijoidelta ja muilta käyttäjiltä. Ja kun bussilinjoja ei ajettu enempää ja nekin välillä puuroutuivat lumen määrästä ajotiellä, voitte vaan kuvitella, miten täynnä ne olivat. Sen vuoksi monet autot jäivät lumipenkkoihin kiinni. Ei täällä voi soittaa naapurin Penalle, että tules vetää traktorilla tää mun Ooppeli ojasta. Sitä lunta tuli todella, todella paljon.

Itse koin auton ratissa ensimmäisen lumimyräkän. Parhaimmillaan ajoin 80km/h alueella 40km/h ja silti auto vingersi ihan minne sitä huvitti. Ohjasin kyllä, mutta jäinen tienpinta yhdessä lumimassojen kanssa aikaan sai sen, että hetkittäin auto meni autopilotilla ja minä olin matkustajana siinä ratin ja penkin välissä. Noudatin omia avainsanoja: tilannenopeus ja turvaväli, samoin teki kanssa-autoilijat ja vältyimme kolareilta. Oli yllättävän raskasta ajaa. Liikenne mateli, kun ohitimme kolaripaikan. Poliiseista ja ambulansseista päätellen joku ei ollut yhtä onnekas.

Eli ei me olla mitään hienohelmoja. En edes minä, joka ajelin töistä lumikaaoksessa kotiin. Mutkat meinasi mennä suoraksi ja rampissa vähän jännitti. Kotiin päästyä huomaan, että kadunvarret ja vieraspaikat on täynnä aurattua lunta. Kunnes ajan parkkiin ja huomaan, että siinä missä aamulla oli parkkiruutu, siinä on nyt hanget korkeat nietokset. Ei muuta kun auto poikittain oman ruudun eteen. Juoksujalkaa kotiin. Parkkialueen ja reittini varrelle oli kasattu parin metrin pinkka lunta. Ei muuta kun yli. Kas sepä oli kevyttä pakkaslunta ja upotti - sinne upposi tämä daami hameineen päivineen pehvaan saakka! Ja tietenkin vielä kaaduin. No eipähän ainakaan sattunut ;) Lumisena kipitin kotiin hakemaan lumilapion, koska eihän minulla ole omaa lumikolaa.  Mummi oli tullut hoitamaan lapsia jo hyvissä ajoin ennen lumikaaosta ja huikkasi minun olevan ihan luminen. No älä! Pian olin toppahousut suhisten lapioimassa ruutuani puhtaaksi lumesta, mikä oli onneksi kevyttä pakkaslunta eikä miljoonakiloa painavaa loskalunta! Vaan minnepä laitat kaiken lumen, kun parkkipaikkamme on niin ahtaasti rakennettu? No, sulloin sitä jokaiseen vapaaseen koloon.

Kotiin päästyä olin lievästi kettuuntunut enkä ajatellut lainkaan riemulla niitä, jotka pk-seudun ulkopuolella somessa hehkuttivat, että kivaa kun on lunta ja mitä ne hesalaiset taas siellä oikein itkee. Rötkähdin nojatuoliini. Lumikolan sijaan päätin ostaa seuraavaksi rommikolaa. Mutkun tiistai, ei voi.

Mummi keitti kahvia ja toi minulle. Ihan parasta. Olo alkoi helpottaa ja mieli kirkastua. Kupillinen nojatuoliin tarjoiltua kahvia voi pelastaa koko päivän.




Paitsi, että myös lapset oli hoidettu, mummi oli keitellyt kalakeittoa. Minun tehtävä oli vaan möllöttää, siirtyä pöytään ja syödä.





Kaikesta kaaoksesta huolimatta nautin tästä valoisuudesta. Vaaleanpunaiseen taittavasta taivaasta ja valkoisesta värityksestä ympärillämme.



Kaikki on ihan hyvin.



Pikkutyypilta irtosi lumikaaospäivänä myös ensimmäinen hammas.
Päivästä tuli siis kaikin puolin ikimuistoinen.

8 kommenttia:

  1. Otsikkokin oli niin mahtava, että ponkaisin facesta viivana tänne. Juu Helsingissä 33vee asuneena ja nyt täällä pöndellä, niin onhan se nyt maar ihan eri ajaa täällä, kuin Helsingin keskustassa! Autoja ja liikennettä on niin paljon enemmän ja stadissa on sellaisia mäkiäkin mm.Kalvenkadulla, että auto jää töks siihen liukkaalla. Että turhaan maaseudulla nyt vähätellään, menköön Helsingin keskustaan ajamaan, asia jota minä nykyinen bönde vältän kuin ruttoa ja juu ihan jo hyvälläkin säällä. Zemppiä sinne, molemmissa asuneena ymmärrän. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, en minäkään tykkää ajaa keskustassa, kun ei siellä ole parkkitilaa ja jos onkin, siitä saa maksaa itsensä kipeäksi... Nyt näyttää kyllä lumitilanne ihan siedettävältä, vielä kun saan auton lämmitystolpan toimimaan normaalisti, niin kaikki on toooosi hyvin. Ja onneksi on mummi, joka pitää huolta -- myös minusta ;)

      Poista
  2. Voi kun toi keitto näyttää taivaallisen hyvältä :)

    VastaaPoista
  3. Hih, en tykkää talvesta, en sitten millään lailla. Siksi onnea on, että pääsee kotona hissillä suoraan lämpimään parkkihalliin, josta voi ajaa autolla työpaikan lämpimään parkkihalliin ja nousta suoraan hissillä oikeaan kerrokseen ja aloittaa työt. Lisäksi työpaikan parkkihallin kautta pääsee sisäkautta S-Markettiin, eli ruokaostoksetkin voi tehdä kätevästi samalla ;)

    Meillä kävi vielä niin hyvä tuuri, että kaikki kadut joita eilen ajoimme oli aurattu hyvin eikä mitään kaaosta lumen suhteen ollut siis sinänsä nähtävissä.

    Ja tosiaan, nuo lämpimät parkkihallit on näillä keleillä kyllä todellista arjen luksusta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Mulla valuu kyyneleet! :D Siis hissillä suoraan parkkihalliin? Nyt voisin kyllä olla kateellinen - täytyy sanoa, että sinulla on täydellinen ajatustapa logistisesti, olet kyllä hyvin valinnut kotisi ja työpaikkasi! Kymmenen pistettä ja bonukset päälle :) T: tänäkin aamuna autoa lumesta kaivellut ja lämpötolpan kanssa toheloinut ihmisparka :D

      Poista
  4. Täytyy tunnustaa että itsekin saatoin muutaman kerran miettiä, ettei tämä nyt niin kaaoksen tunnusmerkkejä täytä. Muutamia vuosia sitten kahtena talvena Stadiin tuli lunta muistaakseni yli metrin, se oli minusta kaaos koska sitä lunta ei oikeasti saanut enää mihinkään ja kävellen liikkuminenkin oli mahdotonta, viikkoja.

    No joka tapauksessa, enemmän se on minusta asennekysymys, välillä tulee tilanteitä mille ei mitään voi, marisi tai ei -enkä nyt tarkoita että sinä mariset! ♥ Ja mielestäni kaikki se "ette te vain siellä etelässä osaa kun tulee vähän lunta" tai "tulkaapa tänne etelän ahtauteen kokeilemaan samaa lumimäärää" -soopa lehdissä ja sosiaalisessa mediassa on vaan niin turhaa, ei niitä kannata edes lukea.

    Itse olen asunut Helsingin keskustasssa runsaslumisina talvina, käyn nyt töissä Vantaalla ja asun väljässä Sipoossa. Samat lumet, ja niiden ongelmat ja ilot ne on joka paikassa mutta hieman eri muodoissa.

    Siinä missä Stadissa tuli kirottua auraamattomia kapeita teitä ja auton kylkeen aurattuja lumia, niin nyt kotiin ajessa kiroaa että aura on ajanut lumet pihatien eteen ja ettei kukaan ole aurannut pihaa, että sinne edes autoa saisi pitkän työpäivän jälkeen. (...paitsi meidän maailman paras naapuripa oli nyt sen tehnyt ;))

    Loppupeleissä minusta on ihanaa että talvella on lunta, neljä vuodenaikaa on sellainen rikkaus mitä ei voi rahassa mitata. Lähes ilomielin kolaan pihaa kaksi tuntia illassa, kun kolikon toisella puolella on se kauneus ja lasten (miksei omakin) riemu mikä lumesta seuraa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! "Samat lumet, ja niiden ongelmat ja ilot ne on joka paikassa mutta hieman eri muodoissa." "Loppupeleissä minusta on ihanaa että talvella on lunta, neljä vuodenaikaa on sellainen rikkaus mitä ei voi rahassa mitata." Well said <3

      Poista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...