Kaksplus.fi

tiistai 31. toukokuuta 2016

Lasten kaupunki

Kun mainitsen sanat Lasten kaupunki, monella ihmisellä soi kello ja he vastaavat, että "niin mekin ollaan käyty siellä...". Erinomaista! Mutta Sederholmin talossa oleva Lasten kaupunki oli remontissa pitkän tovin. Ovet avattiin yleisölle jälleen 13.5.2016.

Lasten kaupunki ei ole mikä tahansa perusmuseo, vaan se on museokokemus, missä lapset (ja lapsenmieliset) saavat ihan oikeasti kokeilla, tehdä ja puuhailla. Ei tarvitse yhtään jännittää, josko alkaa tehdä mieli juosta tai jos volyymitasot eivät pysy kuiskaustasolla. Se on koko perheen museo, missä saa ottaa rennosti! Lue lisää mm. aukioloajoista, sijainnista tai esteettömuudestä TÄÄLTÄ.



Ensimmäisenä jätimme villatakit kaappiin. Seinillä oli naulakoita ja lisäksi tarjolla oli maksuttomia, lukollisia kaappeja. Lootaan mahtuu hyvin myös reppu tai hoitolaukku.



Vaunuille ja rattaille oli oma katettu parkkipaikka sisäänkäynnin läheisyyteen.



Ennen museoon astumista täytyi kuitenkin käydä vessassa. Museon vessassa olikin nähtävää ihan lattiasta kattoon asti. Upouudet tilat olivat hyvät ja toimivat. Katossa oli kuvia, käy itse katsomassa millaisia ja ovissa oli kuvia vanhasta Helsingistä ja nimikyltissä oli kerrottu mistä kaupunginosasta kyseinen kuva on. Että terveisiä vaan Maunulasta! Miltähän Kalliossa tai Vuosaaressa mahtoi näyttää?



Ja sitten
LASTEN KAUPUNKIIN




Tarjolla oli mm. rooliasuja, joita sai sovitella.
Rohkeimmat saivat mennä oikein näyttämölle asti.




Museossa pääsi tekemään oikean "aikamatkan".
Leikkimään kauppalaivaan tai myymään herkkuja.
Siellä täällä oli myös lapsille pieniä tehtäviä.



Kenenhän talossa oli paljon kenkiä?



Myös niille aivan pienille museovieraille oli oma laiva, ettei tarvinnut jäädä isompien lasten vilskeeseen. Lattialla oli tyynyjä, jonne aikuinenkin voi hetkeksi istahtaa.




Kaltereiden takana rappusissa oli nainen.
Kummitus?



Museossa suuntaopasteet olivat selkeät ja lapsille sopivalla korkeudella.



Oma suosikkini oli vanhan ajan koulu. Lapset pääsivät taas tekemään pieniä tehtäviä, mm. luomaan lukujärjestyksen. Vähän ehkä itsekin taisin innostua lapsille suunnatuista tehtävistä ;)



Vanhat kouluessut olivat todella sympaattiset! Eivät tosin houkutelleet tokaluokkalaista. Aikoinaan ei kyllä taidettu paljon kysellä, mitä halutaan pukea vaan puettiin, mitä piti pukea ;) Ajatella! Tämä oli juuri sitä aikaa, kun kouluun hiihdettiin 30 kilsaa suuntaansa, kesät, talvet!



Vanhassa luokkahuoneessa me ihan villiinnyttiin. Tokaluokkalaisesta kuoriutui suhteellisen tiukka opettaja, joka tarttui empimättä karttakeppiin, osoitti istumapaikat ja alkoi piirtää liidulla taululle numeroita. On vähän luokat ja työvälineet muuttuneet ajansaatossa. Olin aikoinaan ekaluokan vanhempainillassa ihan äimistynyt, kun opettaja heijasti kuvaa luokan seinälle ja kädenheilautuksilla teki merkintöjä. Vaikka olenkin älynpuhelinsukupolvea, silti taisin huokaista, että wau...




En voinut olla miettimättä onkohan Kirsi ollut luova vai tylsistynyt pulpetissaan? ;) Käy sinäkin kokeilemassa, miltä se vanhassa pulpetissa istuminen tuntuu (olitpa sen ajan lapsonen tai et) ja anna pienen museoseuralaisen asettua opettajaksi! 



Näytillä oli myös moderneja sekä vähän vanhempia leluja. Ne koskettivat meitä, eri-ikäisiä, hieman eri tavalla ;) Näytillä oli paljon vanhoja esineitä, mistä kumpuaa muistoja omaan mieleen ja niistä riittää pienille museoseuralaisille vaikka mitä kerrottavaa. 




Tässäpä teille(kin) pohdittavaa:


Nimettömät. Hih!


Ja tekemistä tosiaan oli monenmoista. Lapset saivat järjestellä hahmoista mm. perheitä.



Tässä on toisen lapsemme näkemys pariskunnasta. Mutta vastakohdathan täydentävät toisiaan?



Tietysti se museon odotetuin paikka oli The Mummola!



Aikahyppy 70-luvulle. Itseä vähän puistatti, lapsia huvitti.



Viikonloppuisin mummolassa on sitten paikalla ihka oikea museomummo tai -vaari. Me tapasimme ihanan Pirjo-mummon ja hän kertoilikin meille 70-luvusta. Kiitos Pirjo!



Mummolan telkkaristakin tuli ohjelmaa. Se oli sitä aikaa, kun ruutu oli pieni, töllö painoi tonnin, ohjelmia katsottiin jos sai antennin sojottamaan suotuisaan suuntaan ja kanavat vaihtui tasan niin nopeasti, kuin itse jaksoi mennä painamaan nappeja. Juuri kun siinä juttelimme Pirjon kanssa, telkkarista tuli ohjelmaa, mikä oli aiheeltaan ajankohtainen yhä näin vuonna 2016 ;)



Onko ikävä lankapuhelimia?



Mummolassa oli myös vanhoja kunnon reseptikortteja. Tarjolla oli kyllä tosi retroa menyytä. Niitä lukiessa en voinut välttyä pohdinnalta, muodostuiko ruokaympyrä jotakuinkin makkaran ympärille?



Ja ihan tahalteen
jätin vielä paljon asioita näyttämättä ja kertomatta, hih ;)
Ne pitää käydä itse kokemassa. Suosittelen!

**

Museon alakerrassa oli tila, jossa pystyi pysähtyä ottamaan rennosti. Oli myös tilaa evästää.


**

Me käytiin tutustumassa myös Helsingin valitut palat-näyttelyyn, missä oli tosiaan paloja vanhasta, ihanasta, Helsingistä. Näkymiä Brahen kentälle, vanhoja lehtiä ja tässä kuunneltiin luurit päässä kaupungin meteliä ääniä. Kiehtovaa!


**

Museossa on näytillä myös Museum of Broken Relationships-näyttely, mikä koostuu esineistä ja tarinoista, jotka liittyvät katkenneisiin suhteisiin. Sinne olen menossa myös, ehkä vähän aikuisemassa seurassa ja tilanteen vaativalla mentaliteetilla ;) Voithan toki yrittää mennä sinne lasten kanssa, mutta kun Lasten kaupungissa on saanut juosta, kiljahdella ja hypistellä ihan kaikkea, ei sellainen välttämättä ihan sovi katkenneiden suhteiden muisteloon ;)

**
Inspiksen Lasten kaupunki-vierailuun poimin hurmaavasta Puutalobaby-blogista. Kiitos vinkistä, että nyt Lasten kaupunki on taas auki!

[ Jos sinäkin olet käynyt, vinkkaa minulle, linkitän blogipostauksesi tähän ]


Kivoja museokokemuksia teille toivotellen,

Sari

maanantai 30. toukokuuta 2016

#TB

Maanantai on hyvä aloittaa throwbackilla ;) Eli viikko sitten meillä näytti tältä:


Oltiin juuri palattu ns. virkistäytymisreissulta Ruotsin risteilyltä ja oltiin ihan puhkipoikki. Siis mikä ihmeen virkistäytymisreissu, häh?! ;) Koko perhe vietti maanantana ylimääräistä vapaapäivää ja näin meillä oli vain nelipäiväinen työ/koulu/tarhaviikko. Palautumiseen vaadittiin kevyet kolmentunnin päiväunoset, silti unta riitti yöksi asti. Vielä tiistaikin meni aika koomassa ja vasta keskiviikkona tuntui, että arki tuntuu hyvältä :) Elämästä on tulossa kuvia myöhemmin. Bloggaillaan kunhan kesältä ehditään!

Aurinkoista, kesäistä, ihanaa viikkoa!
Viimeistä kouluviikkoa viedään, jaiks!

Sari

torstai 26. toukokuuta 2016

Ulkona on harmaata ja sateista mutta ei haittaa, koska on kevätjuhlapäivä!

Tänään on viikon viilein ja harmain päivä.
Mutta ei haittaa, koska meillä on kevätjuhlapäivä! 




Viskarivuosi on mennyt tosi nopeasti! Vuosi on ollut vauhdikas, hyvässä ja pahassa. En muista milloin pikkutyyppi olisi ollut näin paljon sairaana. Huono vastustuskyky? Sisäilmaongelmat? Huono tuuri? Mene ja tiedä. Onneksi se ei ole ihan päällimmäinen muisto ;)



Kulunut vuosi ei ole sujunut kivuitta. Olen kaivannut lapsen vanhaa (ihanaa) päiväkotiryhmää ja sen hoitajia. On ollut pakko ymmärtää, että täytyy mennä eteepäin, lapsi kasvaa, eikä paluuta pienten ryhmään enää ole. Lapsi on kipuillut sairasteluiden kanssa. Mutta onneksi hän on saanut viettää paljon vapaata lomaillen päiväkodista mummin kanssa. Tavallaan viimeinen vuosi, kun on mahdollista tehdä tällaisia irtiottoja. Eskarivuonna on taas tiukemmat säännöt ja koulu se vasta tahdin saneleekin. Ollaan siis nautittu tästä vuodesta ihan täysillä.



Päällimmäisenä jää mieleen se, että lapsi on mennyt hoitopäivinä mielellään tarhaan. Siellä on kuitenkin paras ystävä, kivoja aikuisia ja paljon kivaa tekemistä. Voi hurja miten paljon viisivuotiaassa on puhtia! Tarhassa on pelattu säbää, piirretty ja askarreltu. Nukuttu päiväunia, keinuttu ja harjoiteltu tärkeitä taitoja. 





Tänään mennään kuuntelemaan, mitä lauluja keväällä on (salaa) harjoiteltu. Tiedossa on mehua ja pullaa. Ehkä myös kahvia. Kuulostaa hyvältä.



  


Juhlien jälkeen
meillä on (salaiset) jatkot.
Iltapalaksi on nimittäin tiedossa vohveleita...

Kivaa iltaa meille sekä teille!

Sari



perjantai 20. toukokuuta 2016

Ja niin me katsottiin, kun norppa pötköttää

WWF on pistänyt meidän kaikkien iloksi kameran yhdelle Saimaan rantakalliolle, josta voimme tirkistellä norppaelämää:



Kivellä paistattelee päivää pääsääntöisesti kaksi kaveria: Siiri sekä yleisökilpailulla nimen saanut Pullervo. Vaan tässä se hienous piileekin, kun eipä paistattelekaan päivää säännöllisesti. Norppaliven seuraaminen on hyvinkin koukuttavaa, kun täytyy päivän mittaan tsekkailla, josko jompi kumpi pötikkä on saapunut kivelle hengailemaan. Ja voitteko kuvitella, kun kumpaakaan ei näkynyt muutamaan päivään! Ensin oli turhautuminen, että nääh, ei taaskaan mitään - kun on tottunut siihen, että kun katselin näpsäytetään päälle, ohjelma on taattu, mutta eipä ollutkaan. Sitten iski vähän huoli: onkohan ne norpat kondiksessa? Minne ne on mennyt? Somekansa pohdiskeli otsa huolesta rypistyneenä.


Mutta sitten jalat taas maankamaralle: norpilla on oma elämänsä, tämä ei ole mikään bigbrother-takuusetti, että aina tapahtuu kun ruudun napsauttaa päälle. Niinpä sitä sitten odoteltiin. Kurkittiin, mutta odoteltiin. Kunnes odotus taas palkittiin! Lapset! Tulkaa katsomaan! Se norppa pötköttää! Ja niin me katseltiin, kun se norppa pötkötti. Minuuttien katsomisen jälkeen lapsi teki havainnon: se hengittää.


Nyt ei taas norppaa ole hetkeen näkynyt, lupaan olla huolestumatta. Mutta aion silti klikkailla kurkistelemaan, milloin Siiri tai Pullervo taas ilmestyy kivelleen. Oletko sinäkin koukussa, ihan vähän vaan? Kumpihan muuten noissa kuvissa on? Siiri vai Pullervo, mitä luulet?

Ja voih, norppaelämä kyllä näyttää niin huolettomalta, eikö näytäkin?


Hyvää viikonloppua!

Sari


tiistai 17. toukokuuta 2016

Roihuvuoren Kirsikkapuisto, Helsinki

Käytiin viime viikolla kurkistamassa Roihuvuoren Kirsikkapuistoa, ensimmäistä kertaa. Sää oli upea, ihmiset olivat onnellisia ja kirsikkapuiden kukkaset olivat, parhaat päivänsä nähneet, mutta silti upean vaaleanpunaisia. Puistossa oli ihmisiä ystävineen, perheineen ja ihan itsekseenkin. Kirsikkapuiden alla kuvattiin kihlapareja, ikuistettiin ylioppilaita sekä perheenjäseniä. Lähestulkoon jokaisella oli joku tallennusväline mukana noiden upeiden kukkien tallentamiseksi ja se näky oli jokseenkin hauska, kun kaikki olivat niskat kenossa kameroidensa kanssa!

Mutta ihanaa, kun ihmiset ovat kömpineet talvipesistään ulos! I like people














Sunnuntaina tuolla ihanassa Kirsikkapuistossa vietettiin Hanamia. Olitko mukana?

Jos kirsikkapuiden vaaleanpunaiset kukat ehtivät mennä ohi, eikä kalenterisi piipannut muistutusta hanamistakaan, käy ihmeessä Roihuvuoren japanilaistyylisessä puutarhassa. Aivan ihana paikka sekin! Ja hei, lapset mukaan, tietty!

Kuten laulussakin sanotaan: coming Tuesday, I feel better
(Laulusta: Friday on my mind, tietenkin, hih!)

Sari