Kaksplus.fi

maanantai 2. toukokuuta 2016

#yksiviidestä

Joka viides suomalainen pari kohtaa jossain elämän vaiheessa tahatonta lapsettomuutta. Tahaton lapsettomuus voi johtua esimerkiksi siitä, ettei ole sopivaa puolisoa. Syitä on monia, eikä ne oikeastaan kuulu muille, toki niistä saa halutessaan kertoa.

#yksiviidestä -kampanjan avulla on tarkoitus kertoa, kuinka yleistä tahattoman lapsettomuuden kohtaaminen on. Ja kertoa tahatonta lapsettomuutta kohdanneille, etteivät he ole yksin.

Maaret Kallio kirjoittaa blogissaan tahattoman lapsettomuuden kivusta ja ymmärtämisen yrittämisestä. Lue koko kirjoitus TÄÄLTÄ. Blogitekstini otsikko, "Miten työstää menetystä asiasta, jota ei koskaan edes saanut?", on lainattu tekstistä. Kysymys on puhutteleva.


Minä olen #yksiviidestä.

Minäkin olin yli vuoden toivonut ja odottanut. Turhaan. Täyttänyt papereita, istunut lapsettomuusklinikan aulassa. Ollut ultrattavana, tutkittavana. Samaan aikaan, kun minä varasin tutkimusaikoja ja varmistin lähetteitä, ystäväni tikuttivat raskaustestiplussia. Voin kertoa, että kyllä oli vaikeaa pysyä itse positiivisena ja samaan aikaan iloita ystävien raskauksista, vaikka eihän muiden lapset olleet minulta pois.

Kiitos kaikista hyvää tarkoittavista mutta kivuliaista lapsettomuuden poistoneuvoista, kuinka pitää lopettaa stressaaminen, kuinka olen nuori, sitä ehtii vielä, kuinka kuukautiskiertoa täytyy tulkita oikein ja ainahan voi adoptoida vaikka kaverilta yhden ylimääräisen lapsen, vitsi vitsi. Kuukaudet matelivat hitaasti, kuukautiset tulivat sataprosenttisella varmuudella, tahattomat vitsiksi naamioidut tölväykset eivät naurattaneet ja ajatus tulevaisuudesta tuntui vaikealta. Minun tarinani muuttui kuitenkin vuonna 2007, kun synnytin esikoiseni. Ensimmäisen ja toisen lapsen ikäeroksi tuli tahattomasti kolme vuotta.


Toukokuista äitienpäivää edeltää toinen hyvin tärkeä päivä.

Lapsettomien lauantai

Tänään käynnistyi Simpukka-viikko. Simpukka-viikon tarkoituksena on muistaa monenlaisissa elämäntilanteissa olevia tahattomasti lapsettomia, niin pariskuntia kuin yksineläviäkin ja lisätä tietoa tahattomasta lapsettomuudesta. Lähde ja lue lisää TÄÄLTÄ. Lapsettomien lauantaita vietetään 7.5.2016.

Kaikki ihmiset eivät halua olla vanhempia. Jotkut taas haluavat. Urakeskeiseltä vaikuttavasta kolmekymppisestä pariskunnasta tai nelikymppisestä kissanaisesta ei voida päätellä mitään. Ja tiedättekö, paitsi ei voida, ei meidän tarvitse. Kukin meistä kulkee ihan omaa polkuaan, tehden omia valintojaan. On varmasti yhtä ärsyttävää tulla kysellyksi lapsista silloin, jos kokee ettei lapset ole se oma juttu tai jos sellaista kipeästi kaipaisi omaan syliin. Kaikkien tarina ei vaan mene niin, että seurustellaan, mennään naimisiin, hankitaan talo, puolitoista koiraa ja farmariauto. Mitäs jos kohdattaisiin ihminen ihan ihmisenä? Annettaisiin toiselle tilaa kertoa tahattomasta lapsettomuudesta niin halutessaan ja ollaan tukena tarpeen vaatiessa?

Vertaistuki on monelle tahatonta lapsettomuutta kohdanneelle ihmiselle tärkeä asia. Joillekin tahaton lapsettomuus on taas hyvinkin henkilökohtainen ja kipeä asia, eikä sitä haluta avata muille. Omat tunteet saa ja pitää käsitellä omalla tavalla. Lapsettomien yhdistys Simpukka tekee arvokasta työtä ja tuo vertaistukea, apua ja neuvoja ihmisen lähelle. Käy tutustumassa heidän sivuihin ja heidän toimintaan. Vaikka tahaton lapsettomuus ei koskisi juuri sinua, äiti tai isä, voi asia olla kipeästi tapetilla ystäväsi elämässä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Simpukan sivuihin, koska etukäteen et voi tietää, jos tilanne osuu kohdallesi, tavalla tai toisella. Lue lisää: Simpukka.

Sari


2 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus, hyvin hyvin vaikeasta ja kivuliaasta asiasta. Miltei puolet ystävistäni on lapsettomia, joten kovin yleinen asia on ja erittäin kivulias. Tungetellut en ole, mutta kuunnellut olen, silloin kun toinen on halunnut puhua. Omista lapsista ei voi syyllisyyttä kantaa tai heitä jotenkin siistiä ja se tekee joskus asiat vielä hankalammiksi, kun itsellä on lapsia ja lapsettomalla ei. Mutta hyvin ovat ystäväni ottaneet lapsenikin, ehkä tässäkin asiassa itsekin miettii liikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe on kipeä ja vaativakin, mutta riittää, kun juurikin tuollaisella oikealla asenteella kohtaa ihmiset ja asiat <3

      Poista

Kiitos kommentistasi.