Kaksplus.fi

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Neljä hyvää neuvoa esikoisen vanhemmille ja muuta höpinää

Suomalaiseen tapaan kuuluu, että jokaisesta asiasta kaivetaan ne huonot ja pahat puolet. Se lienee varmistus jollekin... Ettei tämä synkkä kansa liikaa pääse ilostumaan, ehkä?

Olen tehnyt monta hyvää moraalipäätöstä ja pystynyt pitämään jopa jostain niistä kiinnikin. Kuten esimerkiksi, että muista aina: ensivaikutelma on se mikä syöpyy ihmiselle mieleen pitkäksi aikaa joten muista itsekin tarkastella asioita joko objektiivisesti tai löydä huonostakin jotain hyvää tai pidä sitten suu kiinni. Kuinka tämä mentaliteetti jalkautetaan? Esimerkiksi näin: kun ystäväni alkavat odottamaan ensimmäistä vauvaa, en lataa heti ensimmäisenä "märkää vaippaa päin naamaa". You know what I mean.

Nyt tilanne on (taas, ihanan) todellinen. Ystäväni on aivan loppumetreillä raskaana ensimmäisen lapsensa kanssa. Olen siis yrittänyt osaltani varjella häntä vauvavuosivuodatuksilta. Itse olen kuitenkin niin plusmiinusnolla-linjalla: esikoisen kanssa sain kokea kaikki kauheudet koliikista kuukausien valvomiseen. Elin pari vuotta ihan minimaalisilla unilla jossain järjen rajamailla. Sitten taas toinen lapsi oli aivan toista maata: hän nukkua tuhnutti ja sen ajan mitä hän ei nukkunut, hän naureskeli. Sittemmin tilanteet ovat tasaant...no, muuttuneet ainakin ;) Tuntuu vaan, että juuri nyt media mellastaa otsikoilla, miten kamalaa synnyttäminen on, mitkä kaikki paikat repeää alatiesynnytyksessä, kuinka vauvavuosi uuvuttaa jokaisen perheenjäsenen (myös vauvan joka ei itsekään kestä sitä vaan muuttuu taaperoksi) eikä parisuhteesta vauvavuoden aikana voi käsitellä muuta kuin sitä ajatusta, että säännöt sanoo ettei vauvavuonna saa erota. Kuinka hienoa, tervetuloa synnyttämisen ja vauvaperhe-elämään! Vähemmästäkin esikoisen odottaja varmaan toivoisi olevansa eräs harmaa eläin, josta kerron teille myöhemmin, jotta saisi lisöö aikaa tuon maanpäällisen helekutin kohtaamiseen. Olen jo ohjeistanut ystävää, että ole hyvä ja pysy kaukana kaikista keskustelupalstoilta. Luota vain vaistoosi, tulevien isovanhempien ja neuvolantädin neuvoihin (jos sattuu olemaan hyvä tyyppi neuvolassa). Olisi ehkä pitänyt komentaa pitämään myös kaikki mediat tässä loppumetreillä kiinni.

Olen harkiten kertonut ja mielestäni mahdollisimman neutraalisti, mitä se vauvan saaminen käytännössä tarkoittaa ja mitä sitten tapahtuu. Että voi olla, että vauva on itkuinen tai sitten ei ole. Ja että ehkä vauva pulauttelee runsaasti tai sitten ei. Kun jokainen baby on yksilö, se vähän riippuu mistä roikkuu. Yksi asia on varmaa, apua pitää (tuoreiden vanhempien) pyytää ja kertoa, jos jokin painaa mieltä. Sillä pääsee pitkälle, kun voi yhdessä pähkiä asioita ja saada vertaistukea.

Koska ystäväni raskaus on nyt muuttunut iloisesta odotuskutinasta sangen piinalliseksi odottamiseksi - laskettuaika oli ja meni jo aikoja sitten, ajattelin sanoa hänelle jotain viisasta raskausloppumetrien kestämiseksi. Kekkasin sitten kertoa, kuinka elefantin raskaus kestää 2 vuotta ja pikkufantti painaa syntyessään n.120kg. Että jotain vertailupohjaa jos oikein alkaa kenkuttaa ;) (Kiitos meemit, muuten en olisi tätäkään tiennyt.) Ah hah hah, jälkeenpäin nauratti, että ystävä varmaan hiffasi, että mahdollisesta univajeesta kärsivän vanhemman vitsit alkaa olemaan sieltä valikoimaan omituisesta päästä :D Että TÄTÄ on oikeasti odotettavissa ;) Itseasiassa - mitäpä sitä ystävääni enempää neuvomaan: ystäväni on jo tässä äitiyshommassa voiton puolella, ihan vaan koska se huumorintajun määrä, mikä hänellä on: hän ymmärtää noita mun omituisia sutkautuksia ja vastasi takaisin "samalla mitalla" heittäen itsensä täysin likoon. (Oot kyllä niin ihana ja tiiät sen :))

Tässä siis vielä NELJÄ HYVÄÄ NEUVOA esikoisen tuleville vanhemmille:
1. Luota vaistoosi!
2. Muista huumorintaju!
3. Ystävät
4. Jos järki ja huumorintaju uhkaa loppua, luota kahviin ja suklaaseen!

Hyvää viikonloppua!

Sari


2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...