Kaksplus.fi

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Uupunut.


Kolmenviikon kesälomani on jo puolivälissä. Optimisti sanoisi, että lomaa on vielä 1,5 jäljellä ;) Nyt ei kyllä tunnu hirveän optimistiselta, jos totta puhutaan. Enää 1,5 viikkoa aika relata. Voisin helposti olla vielä lomamoodissa vaikka neljäkin viikkoa. Eikä saa ymmärtää väärin: rakastan työtäni ja sinne on aina kiva palata loman jälkeen. Nyt vaan aika tuntuu loppuvan kesken.

Noin ensimmäisen lomaviikon kuluttua diagnosoin itselläni olevan ihan järjettömän kokoisen uupumuksen. Kevät on ollut tosi raskas. Olen kuvitellut olevani töissä korvaamaton. Lapsilla vähän henkisiä kasvukipuja; ollapa nyt 8 ja 5v, kyllähän sen tietää, ettei kasvaminen ole helpointa hommaa, ei ollenkaan. Olen antanut paljon itsestäni vähän joka suuntaan. Minuun on kohdistunut myös paljon negatiivista energiaa. Älä tee sitä, älä tee noin, älä mene, ei käy, ei ei ei. On ihmetelty ja arvosteltu asioita joita olen tehnyt ja mitä olen jättänyt tekemättä. Mielipiteitä saa ja pitää olla, mutta jossain kohtaa en pysty enää pitämään piikittelyitä kaukana iholtani. Yritän pysytellä positiivisena hankalissakin tilanteissa, mutta nyt alkukesästä huomasin, miten hermot olivat aivan riekaileina. Jo keväällä, kun päivät valostuivat, minulta katosi energia täysin. Nukuin mikrounia yöunien lisäksi siellä sun täällä. Yhtenä aamuna pyörrytti niin, etten pystynyt kävelemään enkä täten uskaltanut lähteä autolla töihin. Se pysäytti. Eihän tämä näin voi jatkua! Tarvitsen omaa aikaa. Ihan minua varten. (Aikaa liikkua, hengittää, olla.) Oma aika on aina TO DO-listan kärjessä, mutta minne ihmeen usvaan se aina unohtuu?

Ensimmäinen lomaviikonloppunen meni nukkuessa. Vähän mököttäessä, pikkuisen fiiliksistä puhuen mutta ennenkaikkea nukkuen. Vasta sen jälkeen alkoi tuntua siltä, että ehkä tästä selvitään. Unen parantava voima, priceless.

Keräilen voimia, nautiskelen kesästä (yhdessä perheen kanssa, toki). Ja jos jotain, niin olen taas onnistunut elämään hetkessä. Upottanut sormet syvälle nurmikkoon, silitellyt apiloita. Tarkkaillut mehiläisten puuhia. Ihan parhautta. Ja kiitos kaikille niille, jotka jaksaa mua, vaikka oonkin tämmöinen pöhkö. Ootte

Hyvää viikonloppua!

Sari

4 kommenttia:

  1. Unen voima on tosiaankin ihmeellinen.

    Ja loistavaa, että olette ottaneet rennosti ja eläneet hetkessä. Baby steps eteenpäin.
    Kyllä se siitä!

    Mua välillä ahdistaa kun fb on täynnä perheiden kesälomapäivityksiä/matkoja/retkiä/taidenäyttelyitä/huvipuistoja - tuntuu että koko suomi on vauhdissa ja liikkeessä koko kesän. Itse olen lähinnä mökkeillyt ja tehnyt pieniä (suuria) juttuja itselleni. Ehkä sitä pitäisi muistaa, että jokainen taplaa tyylillään, ei ole oikeaa tapaa lomailla...

    Silläkin uhalla, että ärsyynnyt: jaxuhali :D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thih, jaxuhalit on kyllä parhaimmistoa, hyväntuulista meininkiä, tykkään ♥

      Joo, mä olen ihan suosiolla antanut ihmisten juosta lomakohteista toiseen, hämmästellyt vaan kahvikuppi kourassa että ohhoh, ai Suomessa voi tehdä tommosta ja tommostakin :D Kaikki tyylillään, jes!

      Hyvää lauantaita ♥

      Poista
  2. Voi että tiedän nuo 8v tunteen purkaukset!! Huuuuh! Ne ovat tosi raskaita!

    Oikein paljon tsemppiä sinne! Muista, MUISTA, pitää itsestäsi huolta!! 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana oot ♥ Kiitos, kyllä, nyt täytyy todella MUISTAA ittensä tai ei hyvä heilu. Tai kuten en voinut heilua ollenkaan.

      Aurinkoa iltaasi ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi.