Kaksplus.fi

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukuun ensimmäisen päivän joulupukkiasiaa


Viime aikoina on oikein uutisoitu, että lapsia ei saisi huijata tarinoilla joulupukista. Jossain lontoota puhuvassa maassa oli näin tutkittu ja todettu, että saavat traumoja vielä ne lapsipoloiset. Koska vanhemmuus on aina sitä oikean tien tavoittelua ja pikkusen (paljon) stressaamista siitä, tekee nyt oikein vai meneekö herkkyyskausi harakoille ja kasvaako tuo lapsi kiekuralle kuin korkkiruuvi, voin kertoa, että joulupukki on pelkästään iloinen asia, josta ei kannata ottaa stressiä. Jokainen perhe päättäköön itse, mitä kertoo joulupukista - tai kertooko mitään. Meillä isompi tenava tietää jo totuuden, pienempi saa vielä uskoa tuohon punanuttuiseen valkopartaan. Joulupukilla oli tapana käydä meillä silloin kun minä olin pieni ja joulupukki on käynyt meillä nyt minun lasten ollessa pieniä. Eikä meistä tämän pöhkömpiä ole tullut. Tai siis kyllähän me ollaan aivan umpipöhköjä, mutta se ei selity pelkällä joulupukkiteorialla, thih hih!

Kynsinhampain en ole koskaan ajatellut pitää joulupukkiteoriasta kiinni, vaan alusta asti ajattelin, että sitten kun lapsi kysyy suoraan joulupukkihommeleista, aion vastata rehellisesti. Yhden kerran oltiin toisen naperon kanssa aivan siinä hilkulla: lapsi katseli jouluna napattuja valokuvia: "tuolla on kummisetä, tässä ukki, tuolla mummi ja..." -- luetellen koko katraan läpi: "...mutta äiti, missäs sinä oikein olit???" Eah hah hah! Kyllä mä aika supersankarin viittaa pidän harteillani tässä arkipäiväshöyssä mutta joulupukiksi musta ei ole. Pötsi on valmiina mut parta puuttuu (onneksi!!!!) :D

**

Tämän muutaman vuoden takaisen kuvan myötä
toivotan teille ihanaa joulukuuta

Sari




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...