Kaksplus.fi

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Well hello, talviaika!


Alkaa olla viimeiset hetket käsillä, kun ruikutan talviaikaan siirtymisestä.
Henkilökohtaisesti on ihan se ja sama missä ajassa ollaan.
Kunhan saa olla ja elää.
[ Ihanan siirappista, eikö? Hih! ]

Mutta lapset.
ÄRRRRR.


Eihän lapset sille mitään voi, että sisäinen kello ei siirry automaattisesti. Mutta etenkin omassa elämässä ja lasten ollessa pieniä, se pikkuriikkisen viiksetti, kun olisi herätys tarhaan vasta klo.6.30 mutta niin vaan tenava kieppuu ylhäällä jo 5.30. Ja se taas aiheuttaa sen, että iltaisin oli pakko luopua vähästäkin omasta ajasta, koska on pakko mennä nukkumaan klo.21.30, että jaksaa nousta - no meidän tapauksessa 5.30. Huh huh.

Ne hyvät uutiset: mulla alkaa olla niin isot lapset, että ne arvostaa nukkumista pitkään. Kun arki alkaa siinä kuuden molemmin puolin, tarkoittaa kahdeksaan nukkuminen vaikka viikonloppuna luksusta. Jos nukkuu yli puol ysin, tuntuu että koko päivä on mennyt jo ohi ;) Kiitos lapset, ootte


Mitä itse kellojen veivaamiseen tulee, niin onhan tää paljon jännempää laittaa suurinpiirtein osa kelloista talviaikaan illalla ennen nukkumaanmenoa, mahdollisimman väsyneenä, eli kelloja on siirretty: jopa paikasta toiseen. Ja sitten jatkaa sitä urakkaa aamulla, kun ei ollenkaan muista mitä kelloja on jo säädetty ajallisesti - ja mihinköhän suuntaan mahdollisesti. Nykyaika on taantuma kesään päin, mut ei se ole niin helppoa ;) 


TSEMPPIÄ
ihan hirveesti kaikille niille
[ jotka sekoilee noiden kellojen kanssa kuten allekirjoittanut ]
jotka ei saa säädettyä itseään oikeaan aikaan ja/tai
joiden naperot ei saa pitkään aikaan säädyllisistä nukkumisrytmeistä kiinni.
Kyllä se rytmi sieltä vielä löytyy, promise.

Ja nyt nautitaan pimeistä illoista. Kohta on taas kesä ;)

Sari


torstai 27. lokakuuta 2016

All good everything

Torstai on tosi paljon toivoa täynnä,
vaikka oliskin vähän tämmönen synkkä ja kummallinen tyyppi.
Hehe.


Olen viikon verran pelännyt pahinta, jännittänyt ja itkenyt salaa - 
odottanut omaan terveyteeni liittyviä tuloksia.

Ja nyt kun ne tulokset tulivat,
ne olivat hyviä.
Se ei ollut kasvain!
Satamiljoonakiloinen kivi
on pudonnut sydämeltä.

All good everything.
Kuva: Pinterest

Ei paljon haittaa rankkasade, kiukuttelevat lapset tai bad hair day.
Mä oon vaan nyt niin happy 

Sari


keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Eilen mua nauratti

Kerronpa nyt mikä oikein erityisesti eilen nauratti.


Kuva: on hieno ja sen omistaa Finnkino

Lapset on kyllä helppoja nakkeja mitä mainontaan tulee. Ei niille kyllä mitkään hammastahnamainokset jää mieleen, eikä ne kyllä mitään pitsamainoksiakaan rallata. Mutta ans kun yhden (1!!!!) kerran tuli telkkarista mainos, jossa kerrottiin, että Kanelia kainaloon Tatu & Patu-leffa on PEFFATEATTEREISSA, sehän räjäytti potin!

Eilen mua siis nauratti niin paljon, kun rakas lapsi iloisella kuusivuotiaan vimmalla toisteli tätä "slougania" keskellä kauppakeskusta, useaan otteeseen! Että ei kyllä jäänyt kenellekään epäselväksi missä se leffa pyörii ja varmaan tämä termike levisi kulovalkeanlailla muidenkin pikkuihmisten korviin, jos on sattunut menemään ohi. Tatu ja Patu, PEFFATEATTEREISSA. Tatu ja Patu---lopun arvaattekin ;)

Mitä olen blogisfäärejä ja omaa Facebookiani seurannut, alkoi tuntua siltä, että meidän jengi on ainoa, joka ei ole vielä tätä mahtipläjäystä käynyt katsomassa. Uskallanko riskeerata sisäelimeni ja varata liput...peffateatteriin?

Sari

ps. kommenttiboksissa saa vapaasti hehkuttaa, kuinka tekin olette jo nähneet tämän ja miten loistava se oli. Senkin kanelikainalot, hih!

pps. ja jos vielä joku miettii, että MIKÄ?! No tämä:



lauantai 22. lokakuuta 2016

Lauantaina

Hyvää iltaa.


En tiedä onko se tämä ikä vai mikä, mutta aika tuntuu pötkivän hirveän nopeasti eteenpäin. Kulunut viikko oli kyllä aikamoista hurlumheitä, jos totta puhutaan.

VIIME VIIKOLLA
- vastasin ensimmäistä kertaa työhaastatteluun videohaastatteluna! (Ah mä loistin!)
- naputtelin pari työhakemusta
- kävin Meilahden sairaalassa tutkittavana (tuloksien odottaminen on todella pelottavaa)
- auto meni katsastuksesta läpi (mutta...)
- maksoin yhtä hiivatin paljon omia sairaalamaksuja kuin auton korjaamismaksuja
- lähetin lapset mummolaan syyslomailemaan
- vietin itse kaksi kesälomapäivää, joista toinen meni sairaalahommissa ja toinen autohuoltorumbassa
- lähetin pullollisen Blossaa mökille (ja siis siellä oleville ihmisille)
- Marja Hintikka Live palasi ruutuun! (Tulevana maanantaina aiheena Ero pelastaa perheen. Täytyy katsoa.)
- mietin blogipohjan päivittämistä (näitä elämää suurempia kysymyksiä...kääk)
- vietin yhden päivän murjottaen ja myöhemmin todeten miten ajanhukkaa murjotus on!
- kävin ensimmäistä kertaa Hanko Sushissa ja taidan olla rakastunut avocado susheihin!

VIIKONLOPPUNA
- näin pikaisesti anoppia (mulla on kiva anoppi :))
- nautiskelin oikein pitkän chai latten (se on jotenkin jouluinen, eikö olekin?)
- käytiin Ikean 20v synttäreillä
- lapset tulee takaisin kotiin
- saan neljännen villasukkaparin neulottua loppuun (koko perheellä on sitten mun tekemät sukat!)
- en muistanut ostaa lauantaikarkkeja (hyvä niin)
- keksin mitä ostan itselleni joululahjaksi (hah, tää on niin pöljää mutta parhautta)
- aion kuluttaa kaksi iltaa kainalossa kökkien
- juon Muumimukillisen Blossaa
- olen ihaillut lasteni koulu- ja päiväkotikuvia (pitäisi laittaa tilaukseen...)
- elämä on just nyt vaan aika jees


Hei ihanat tyypit, voikaa hyvin!

Sari





tiistai 18. lokakuuta 2016

Blossa16

On taas se aika vuodesta. Blossa-aika 

Blossa 16 julkistettiin syyskuun alussa ja sen ilmestymistä kauppoihin piti odotella kuukauden verran, kunnes se tuli vihdoin ja viimein viime viikolla myyntiin. Pääsetteköhän katsomaan Blossan julkistusvideon TÄÄLTÄ?

Tänä vuonna Blossan vuosikertamakuna on variksenmarja.
Rehellisesti sanottuna, en tiennyt yhtään mitä odottaa ;)
  

Ja sitten analyysiin: pullo on väriltään houkutteleva, metsänvihreä. Kultaiset numerot viimeistelevät pullon fiinin ulkonäön. Korkki on taas tänäkin vuonna mietitty oikein viimeisen päälle. Pullo on helposti käteen menevä. Kortti on helppo avata. Ja sulkea! 

Blossa16 tuoksuu ihanasti savulle. Maku on marjaisa ja jouluisa! Tämä toimii sekä kylmänä, että lämpimänä. Kaipaa kylkeensä kyllä juustoja ja keksejä ;) On oikein hyvä. Verrattuna viime vuoden Blossaan, tämä on kyllä parempi. Paljon parempi.

(Kyllä, mä hämmästyn itsekin näistä syväluotaavista analyyseistä, wautsi)

Nyt siis tarvitaan enää hyvät pikkujoulut! ;)


Ja hei, vaikka tykkäänkin lipitellä viinejä ja Blossia, toivon, että muistakaahan tekin juoda Kohtuullisesti. Lapset ansaitsee selväpäistä seuraa. Eikä muutenkaan saa litkiä niin, että se vahingoittaa sinua itseäsi tai muita. Jos otat, niin sopivasti ja silleen, että kaikilla on aidosti kivaa.


Hei, onko siellä ruudun takana ketään pitkän linjan Blossalaista,
jolla olisi kokemusta Blossan makuhistoriasta jo aikojen alusta asti?

Sari


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

IKEA Joulu 2016

Jouluun ei ole enää kuin runsaat pari kuukautta aikaa. Melkein voi jo maistaa glögin ja joulutortun... Tai no, glögikausi on jo aloitettu ja ensimmäiset joulutortut teimme kesällä pakastimen sulattamisen yhteydessä löytyneestä torttutaikinasta.

Joulu tulee IKEA-tavarataloihin marraskuussa ja olen koonnut tähän minun suosikkini. Kuvissa on aina joku "punainen lanka", olipa se sitten värit, valot tai vaikka kuosit. Kaikkiin kuviin en merkinnyt sitä mikä minua inspiroi, koska halusin jättää sinunkin ajatuksille ja unelmille tilaa...

Midnatt råder, det är tyst i husen, tyst i husen,
alla sova, släckta äro ljusen, äro ljusen.
Tipp tapp, tippe-tippe-tipp-tapp, tipp, tipp, tapp...

"joulu alkaa keittiöstä"




"parhaat joululahjat ovat syötäviä -- anna herkkujen loistaa laatikosta"


"moni paketti sisältä kaunis, päältä myös"


"valoa synkkään vuodenaikaan, vaikka metrinmittainen led-kynttilä kerrallaan"
 



"sijoita ihan minne haluat"
(koska tämä valosarja toimii paristoilla!)




Ja aivan lopuksi,
se kaunein ja inspiroivin kuva.

Glögiä,
piparkakkuja,
kynttilöitä.
Mitä muuta sitä ihminen jouluna tarvitseekaan?
(No ehkä villasukat, suklaata ja ulos vähän lunta!)

 All pictures by IKEA

Mukavaa sunnuntaita 

Sari

perjantai 14. lokakuuta 2016

Välikausi ja syysloma

Välikausi on se omituinen vuodenaika talven ja kesän lisäksi. Se on se kausi, jolloin hypätään aurinkoisista kesäpäivistä kohti kylmää talvea ja toisinpäin.

Se on minusta ehkä piinaavin kausi ;)


Pitäisikö päiväkotityypille laittaa toppaa vai välikautta? Pitkät kalsarit vai ei? Entäpäs koululaiselle neuletta vai ei? Vieläkö tänä aamuna tarkenen ballerinat jalassa?

Olenkohan ainoa äiti, joka saa pähkäillä ihan päänsä puhki JOKA AAMU, mitä sille pikkuiselle tyypille pukisi päälle päiväkotiin, ettei se jäätyisi mutta kuitenkin niin, ettei se olisi likomärkä? Pojilla kun tuppaa vauhtia piisaamaan ja hiki lentää... Koululainen osaa jo huolehtia omasta pukeutumisesta, vaikka kesän jälkeen tuntuikin haikealta sanoa heippa hameille. Pelkille hameille ;) Itse taas sitkeästi haluaisin pitää baltsuja mutta näyttää vakavasti siltä, ettei niillä tarkene enää ellei käytä villasukkia. Eli öö, ei jatkoon ;)

Onneksi välikausi on myös kirpeitä ja aurinkoisia syyspäiviä, eikä vain pelkkää harmaata tihkusadetta. Eihän tätä muuten kestäisi, hih!

Helsingissä lapsilla alkaa tänään SYYSLOMA! Siispä hyvää lomaa kaikille esikoululaisille ja koululaisille. Toivottavasti monet vanhemmatkin lomailevat, niin on sitten kehätiet ruuhkattomia kaikille lomattomille työmyyrille ensi viikolla ;) Ja tsemppiä kaikille niille vanhemmille joilla on lapsia lyhyemmät lomat ja ovat ihan tukka pystyssä lasten lomahoitojärjestelyiden kanssa. Nämä jokavuotiset haasteet - mutta hyviä uutisia tälläkin saralla, lapset kasvaa vuosi vuodelta ja aina vaan loma-aikojen järkkääminen käy helpommaksi!


Viikonlopputerveisin,
Sari



keskiviikko 12. lokakuuta 2016

9

Hän täytti kesällä YHDEKSÄN.
Joka vuosi pakko ihmetellä,
että miten ne lapset vanhenee,
mutta me äidit ei ;)


Koska olen ihan hömppäpää
ja aika kuluu niin kamalan nopeasti,
jäi kaverisynttäreiden järjestäminen
vähän vaiheeseen...


Näiden "heinähattujen" haasteena kun on se,
että syntymäpäivien aikaan
kaikki kaverit on lomailemassa.

Me tosin ei olla otettu mitään stressiä.
Kaverisynttärit voi juhlia myöhemminkin.
Miksei ennakkoonkin!


Niinpä meillä juhlitaan
kesän lasta
marraskuussa!

Ja arvatkaa mitä?
Ne on vielä kaverin kanssa jaetut kaverisynttärit!

Kaksi sankaria,
tuplasti vieraita.

Kaikki mahdollinen
tehdään itse
ja yhdessä toisen perheen kanssa.


Meidän marrasbileistä tulee takuulla kivat!
Olen niin innoissani, kun voidaan yhdessä tehdä ja puuhata.
Ja ihanaa, kun sankarit itse ovat niin isoja,
että tietävät mitä haluavat.
Kakkua eivät tosin halua.
Pyh! Saaks tehdä jos mutsit haluaa? ;)


**
Voi olla että eräältä pöhköpäiseltä äidiltä jäi viralliset 9v kuvat kesällä ottamatta
joten käytiin napsimassa niitä aurinkoisena syyskuun päivänä.
Olihan se mimmi edelleen niin söpö ja yhdeksänvuotias!

Sari


perjantai 7. lokakuuta 2016

Iseiltä on uupuminen kielletty?



Eilen Facebook-feediini tuli otsikko, jossa kerrottiin yksinhuoltajaisä Jani Toivolan joutuneen sairauslomalle uupumuksen takia. Puolihuolimattomasti klikkasin ensin linkin auki, sitten kommentit ja sitten minulta loksahti leuka lattiaan.

Jania moitittiin synkkään sävyyn. Hän on kuulemma "päässyt vähällä", ei yhden lapsen vanhempi voi uupua, missä sen lapsen äiti on, miestä ei ole luotu hoitamaan perhettä yksin ja lista oli paitsi loputon, niin myös lohduton. Näinkö meillä Suomessa ajatellaan perheasioista vielä vuonna 2016?

Millaisen signaalin tuo pitkin sosiaalista mediaa päristellyt keskustelu antaa muille vanhemmille? "Hei, jos olet uupunut, pidä mölyt mahassas - mitäs halusit lapsia!" Niinkö?

Miksei uupumuksesta saa puhua ääneen? Eikö yksinhuoltaja saa olla uupunut työhön/arkeen/noin ylipäätään? Onko uupumukselle joku lapsiraja? Onko iseiltä uupuminen kielletty?

Kyllä asia on niin, että pikkulapsiarki voi olla todella uuvuttavaa. Olipa niitä lapsia yksi tai vaikka viisi. Kuka tahansa perhettä pyörittävä ihminen voi uupua, koska jokainen perhe on yksilö. Meillä kaikilla on omat heikkoutemme ja vahvuutemme. Pikkulapsiarkeen yhdistettynä vaikkapa työt tai työttömyys, sairaudet tai kiireet - jokaisella perheellä on omat kuvionsa, mistä me emme tiedä mitään.

Keskusteluissa nousi monta sankaritarinaa esille, kuinka on menty vaikeuksista voittoon yh:na, ydinperheenä tms. eikä uupumuksesta ole valitettu. Todella hieno juttu - teille! Mutta ehdottomasti kannustan puhumaan ääneen mahdollisesta uupumuksesta. Jos tästäkin asiasta vaietaan, ei siihen tulla koskaan saamaan mitään parannusta!

Jani itsehän kertoi olleensa uupunut vaativasta työstä ja pienen lapsen yksinhuoltajuudesta. Ja olen aivan samaa mieltä: työntekijöiltä odotetaan nykyään entistä suurempaa panosta, työmatkat voi olla hurjat ja siihen päälle vauhdikas päiväkotirumba, niin ei niitä vuosia turhaan kutsuta ruuhkavuosiksi! Ja kyllä, se voi uuvuttaa. Ihan kenet tahansa.

Mutta nyt hei hyvät äidit, isät ja vanhemmat! Mitäs jos me tuettaisiin toisiamme vaikeina hetkinä, olipa meidän perhetilanne minkälainen tahansa? Kannustettaisiin toisiamme puhumaan niistä hyvistä ja vaikeista asioista? Mitä meillä on hävittävää? :)

MeNaisten juttu aiheesta löytyy TÄÄLTÄ.

**

Hyvää viikonloppua!
Pidetään huolta toisistamme 

T: kahden lapsen äiti
aikamoinen arkitaituri
joskus itsekin uupunut
ruuhkavuosiexpertti
Sari

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...