Kaksplus.fi

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Onko tyttöjen ja poikien napanuorissa eroa?

Minulla on kaksi ihanaa lasta, joista esikoista rakastan NÄIN paljon ja kuopusta NÄIN paljon. Eli tasan yhtä paljon. Esikoinen on tyttö ja kuopus on poika.

Väittäisin, että napanuorissa on eroja.


Kun esikoiseni lähti aikoinaan mummolaan yökylään, ensimmäisinä kertoina se oli tietenkin riipaisevaa, vaikka olikin sanoinkuvailemattoman ihanaa päästä nukkumaan univelkoja pois. Sitten siihen tietyllä tapaa tottui. Oli ihan kiva saada vähän hengähtää, vauva-arki kun ei ollut sieltä helpoimmasta päästä. Tyttö on aina ollut niin "mummin tyttö" ja oman tahtonsa voimakkaasti ilmaiseva, joten tiesin, että kyllä hän pärjää ja hänen kanssa siellä yökylässä pärjätään.

Mutta kun tämä kuopus syntyi. En tiedä mitä tapahtui. Isimies pätkäisi saksilla napanuoran synnärillä poikki pojan putkahdettua maailmaan, mutta jäiköhän joku osa vielä kiinni, kun vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin tekee kipeää, kun pikkutyyppi lähtee mummolaan. Tälle ei ole mitään järkisyytä. Mummi ja ukki osaa edelleen hoitaa lapsia, pikkutyyppi ei ole enää mikään vauva vaan iso (pieni) eskari ja usein ihan itse vaatii päästä mummolaan. Rakastan molempia lapsia yhtä paljon, mutta miksi on helpompi päästää esikoistyttö mummolaan kuin tämä kuopuspoika?

Onko tyttöjen ja poikien napanuorissa eroja? Vai riippuuko ero siitä, onko kyseessä esikoisen napanuora vai kuopuksen napanuora? Vai ihan yhtä iloisestiko hypitte tasajalkaa, lähtipä kuka tahansa lapsista mummolaan/kummilaan/jonnekin pidemmäksi kuin hoitopäivän ajaksi?

Täytyy alkaa karaistamaan itseäni. Etten sitten kymmenen vuoden päästä roiku naperoiden kintussa kiinni, kun yrittävät lentää pesästä, thih hih. Tää äitiys on taas niin tätä: mä tahdon omaa aikaa mut älkää lähtekö ;) 

**

Sari
- ohuesti eroahdistusmutsi

ps. älkää ottako niin vakavasti. Tuulettakaa ajatuksia kommenttikentässä.

11 kommenttia:

  1. Taitaa niissä vähän olla ;)
    http://westendmum.fi

    VastaaPoista
  2. Minulla on esikoinen poika ja toka on tyttö, ja tunnen kyllä enemmän suojelunhalua poikaa kohtaan (toki ikään suhteutettuna, poika on paljon vanhempi), mutta uskon sen johtuvan lasten luonteesta, ei sukupuolesta. Poika on herkkä ja on aina tarvinnut paljon apua rauhoittuakseen ja uskaltaakseen, tyttö taas on tomera ja rohkea eikä tunnu tarvitsevan niin paljon aikuista (tässä tosin täytyy olla varovainen ettei tulkitse näennäistä itsenäisyyttä ei-tarvitsevuudeksi...tulipas hankala lause).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja pohdiskelusta! Mä luulen, että sä olet jutun ytimessä; luonne-erot - kuinka sitten tosiaan tukea sopivasti sitä itsenäisempää ja pärjäävämpää... Tässä tuli ihan pohdiskeltavaa itsellekin :)

      Poista
  3. Minä neljän pojan äitinä uskon, että kyseessä on syntymäjärjestys. Meidänkin pienin poika on niin äidin vauva" varmasti ikuisesti. Isommat ovat olleen reippaita ja itsenäisiä pienestä pitäen. Jotenkin siinä vaiheessa kun tietää, että kyseessä on perheen viimeinen lapsi, niin napanuoraa jää vähän jäljelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja erittäin hyvin perusteltu! Syntymäjärjestyksellä voi hyvinkin olla väliä ja loistava oivallus se, että kun tietää että tämä on nyt se perheen viimeinen lapsi, niin napanuoraa jää vähän jäljelle! :D

      Poista
  4. Ihan yhtä kovasti sydämessä raastaa ja sydän ikävöi, oli kumpi tahansa yökylässä eli tässä en ole huomnnut eroja. Vaikka toinen on niin vahva ja toinen niin herkkis, niin siltikin. Mutta perheen pienimmäistä pidän hieman vielä vauvana, eli siinä mielessä taitaa hänen kohdalla napanuoran katkeaminen olla hänen kohdalla aika venyvää materiaa ja kun se katkeaa, samalla katkeaa kaikkien <3 Kauhiaa sitten kun se napanuora oikein kunnolla katkeaa.

    Ihanaa päivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi näitä meidän venyviä napanuoria <3 Ja kiitos samoin, ihanaa päivää!

      Poista
  5. Minulla on kaksi poikaa ja kyllä se on myönnettävä, että kuopuksen kohdalla napanuora on paljon lyhyempi. OSansa tekee toki kuopuksen asema perheen "vauvana", mutta myös hänen luonteensa, joka on herkempi kuin esikoisella.
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, eli tilannetta hyvinkin selittää tämä kuopuksena oleminen <3 Voi näitä meidän pieniä ja voi meitä höpsöjä! <3

      Poista
  6. Mulla on esikoinen poika ja kuopus on tyttö. Ja kuopuksen napanuora on on lyhyempin ja myös hänen omasta mielestään. Tyttö on ollut koko elämänsä huomattavasti enemmän muhun kiintyneempi kuin veljensä. Viisi vee kysyi pari päivää sitten nukkumaan mennessä multa, että olenko hänen äitinsä vielä silloin kun hän on aikuinen? Vastasin että olen. Kerroin et isomummo 96 v on edelleen vaarin 71 v äiti, sekä vaari myös sanoo edelleen isomummolle äiti. :) Tyttö tuli tästä hyvälle mielelle.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...