Kaksplus.fi

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Saikkumorkkis.

Kommentoin tuossa taannoin eräässä blogissa, missä yksi äiti poti huonoa omaatuntoa siitä, kun hänen lapsensa oli sairastunut ja tämän äidin oli pakko jäädä kotiin hoitamaan kuumeista pikkupilttiä. Lohdutin kertomalla, että sellaisia ne pikkulapset ovat, että vähänväliä ovat kuumeessa ja että äitien ei pidä missään nimessä tuntea siitä huonoa omaatuntoa, että hoitavat pientä potilasta kotona. Ne lapsethan ovat meidän tulevia veronmaksajia! Niihin täytyy panostaa! Samoin jos työnantaja on oikein fiksu, hän varmasti ymmärtää senkin pointin, että jos vanhempi saa jäädä hoitamaan sairasta lasta kotiin ilman omantunnontuskia, työntekijä kokee varmasti voivansa paremmin ja hyvinvoiva työntekijä on lojaali, mikä puolestaan näkyy työn laadussa ja tuottavuudessa. Työnantajat, panostakaa siis työntekijöihinne ja antakaa vanhempien jäädä kotiin hoitamaan sairaita lapsia, ilman omantunnontuskia.

Saikkupuuhaa: Melodifestivalen uusinnat

Minä olen nyt sairaana. No niin on tuo pikkutyyppikin, taas, mutta nyt olen sairauslomalla ihan oman itseni takia. Ei ole miesflunssa vaan niceflunssa. Nice siksi, että onneksi ei ole influenssa eikä noro. Kopkop. Eihän tälle mitään voi, mutta voi luoja mikä morkkis on päällä.

Koko edellisillan podin ennakoivaa ahdistusta siitä, että täytyy aamulla soittaa töihin ja kertoa olevansa pois. Kaikki minun työt kasaantuu kollegoille ja pomolla punakynä viuhuu. Vaikka järjellä ajateltuna tiedän, että ei heistä kukaan ajattele pahalla. Mulla on maailman paras tiimi jossa saan työskennellä ja sympatiaa heruu aina sairaustapauksissa, puolin ja toisin. Mietinkin, että mistä tämä morkkis sitten oikein kumpuaa?

Pötköttelyä ja lukemista.

No tietenkin siitä pikkulapsiajasta! Siivoilin työkalenteriani viime viikolla ja kun on ollut yhden pienen lapsen äiti, sitten yhden pienen lapsen raskaanaoleva äiti ja lopulta kahden pienen lapsen äiti, niin kyllähän niitä tauteja tuli imuroitua kaikkea mahdollista enterorokosta vesirokkoon, korvatulehduksesta silmätulehdukseen ja norosta influenssaan. Ja voi luoja, miten joskus podin siitä järjettömän huonoa omaatuntoa, että meillä sairastettiin taas ja usein myös minäkin imuroin kaikki taudit - ja pahimman kautta! Toki olin paljon pois ja varmasti iso kuluerä työnantajalle, mutta olen todella kiitollinen, ettei siitä seurannut mitään ikävää. Tein töitä terveenä ollessani turbovauhdilla, en siksi, että olisin paikannut morkkistani vaan kun tykkäsin työstäni. Nyt sairauspoissaolot ovat harvenneet mukavasti, mutta silti sen kerran, kun kaktus on kurkussa, kuumemittarin asteikko ei tahdo riittää ja pää painaa niin ettei niska jaksa kannatella sitä, tuntuu pahalta jäädä pois töistä. Se on asia, minkä kanssa minun täytyy opetella elämään: sairaana ei mennä töihin ja piste. Kukaan niistä puolikuntoisena töihin raahustavista marttyyreistä ei tee muuta kuin karhunpalveluksen muille ja sellainen minä en halua olla.

Teetä ja sympatiaa.

Vaakakapinaa seurattuani olen miettinyt monta kertaa, miten ihmisen tulisi puhua itselleen. Vaakakapinassa otettiin konkrettinen esimerkki, voit katsoa sen TÄÄLTÄ, teemalla: kuinka puhut itsellesi, ethän puhuisi noin ystävällesikään. Minä olen ulottanut asian mietintää pidemmälle muihinkin asioihin. Ja ehkä se pitäisi venyttää tähän saikkumorkkisasiaankin: enhän piiskaisi ystäväänikään saikusta vaan kannustan ajattelemaan, että jos joku ajattelee jotakin pahaa vanhemmasta, joka jää sairaan lapsen kanssa kotiin tai jos on itse niin sairas ettei kykene työhön, niin niille ilkeille kielille voi toivotella piut paut ja ei muuta kuin eteenpäin!

Ehkä pitäisi opetella kuuntelemaan itseä paremmin.

Toivottavasti te olette pysyneet terveenä.
Ja puhukaa itsellenne nätisti.

Sari



2 kommenttia:

  1. Niin ihanaa kuin olisikin jäädä hoitamaan sairaita lapsia kotiin ilman huolta ja murhetta, mutta helpoksi sitä ei tee se kun mulle nää lasten sairaspoissaolot on palkatonta. Kovin montaa kuumetta ei meidän talous anna mun olla pois... ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin on kyllä järkyttävä epäkohta, että lapsia täytyy jäädä kotiin hoitamaan palkattomasti! En toki minäkään voi montaa päivää jäädä kotiin nauttimaan sairaan hoitamisesta ja palkasta, mutta olen toki kiitollinen siitä mitä on mahdollista hyödyntää. Ja tuntuuhan se kamalalta, että nyt kun napero täyttää 10, ei sairasta lasta saa enää jäädä kotiin hoitamaan palkallisesti. On se 10v kuitenkin aika pieni, joten tulee tietämään palkatonta oloa myös minulle.

      Toivotaan nyt, ettei nämä naperot sairastelisi - teillä eikä meillä!

      Poista

Tuuleta ajatuksiasi kommenttilootassa. Muista myös kertoa mistä sinun blogisi löytyy niin tulen vastavierailulle. Tai jos sinulla on joku muu somekanava, tunnusta sekin samalla, jos haluat. Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...