Kaksplus.fi

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Unisatua lukevan paras ystävä: lukuvalo

Tunnustan, olen aivan surkea nukuttamaan lapsia päiväunille tai yöunille. Eikä se ole vika vaan ominaisuus ;) Lasten ollessa pienempiä en uskonut nukuttamisen voimaan ollenkaan, vaan lapsilla oli omat hykertelyrituaalit, jotka he touhusivat itsekseen vuoteissaan ja nukahtivat sitten päikkäreille tai yöunille. Joskus yritin mennä nukuttamaan lapsia jos he oikein hyöriskelivät eikä unenpäästä tuntunut saavan millään kiinni, mutta nukahdin yleensä itse ;) Silloin väsytti niin paljon, ettei mikään mittari olisi sitä riittänyt mittaamaan. Onneksi lapset siis simahtivat ilman sen suurempaa showta.


Esikoinen lopetti päikkäreiden nukkumisen n.2,5v iässä. Häntä ei yksinkertaisesti nukuttanut ja jos hän kallistui päikkäreille, se tiesi yöunien siirtymistä 1-2 tunnilla eteenpäin. Ja senhän arvaa mitä tapahtuu, jos lapsi nukahtaa vasta klo.23 aikoihin ja aamulla kello soi äidillä kuudelta töihin... 


Pienempi tapaus on taas uneliaampi. Ihana pikkutirriäinen, joka aina ilmoittaa pontevasti, ettei todellakaan aio nukkua päiväunia ja illalla sitten riehuu pitkiinsä, jos ei ole nukkunut. Niinpä hän kyllä suostuu vielä pikkuisille päikkäreille, jos unentuloa houkutellaan lukemalla.


Niinpä me hämärretään huone mahdollisimman huolellisesti (etenkin päikkäreille mentäessä) ja sitten kun huone on lähes pimeä, kaivan pikkuruisen lukuvalon, mistä saan tarpeeksi valoa kirjan lukemiseen mutta huone säilyy ihan hämäränä ja pikkutyyppi voi nukahtaa päikyille kaikessa rauhassa.


Tämä lukuvalo on johdoton ja ostin sen muutamalla eurolla jo aikoja sitten jostakin halpiskaupasta ja hyvin on palvellut kaikki nämä lukemiskerrat. Kovin suurikokoisia kirjoja se ei yletä valaisemaan ihan alinta riviä myöten, mutta kyllä meillä on kaikkien lasten kirjojen alareunat saatu luettua. Ja toisaalta; puolihorroksessa oleva pikkityyppi ei varmaan ole pahoillaan, jos yksittäinen lause jäisi lukemattakin ;)


Ja kyllä, mä niin nautin näistä päikkärilukuhetkistä nyt vielä kun voin. Viimeistään ensi kesänä päikyt siirtyy historiaan, kun eihän koulussakaan ole päiväkotimaista päivälepoa, vaikka ehkä syytä olisi olla. Sitten alkaa se vuosien mittainen kausi, kun päikkärit on pakollinen paha, mille ei voida kellahtaa vaikka miten yöunet olisi jääneet vähiin ja väsyttäisi ihan karmiasti.

Milloinkas ne päikkärit sitten alkoikaan maistua? Teini-iässä vai vasta varhaisaikuisuudessa? ;) Kolmekymppisenä ne maistuu kyllä oikein hyvin, tosin ne sekoittaa yöunet ihan totaalisesti, joten parempi säästellä ne viikonloppuun tai loma-aikoihin.

Suosittelen lämpimästi tällaista pientä lukuvaloa. Nopealla Googlaamisella tällaisia pikkuisia lukuvaloja näyttäisi löytyvän esimerkiksi TÄÄLTÄ.

**

Sari




2 kommenttia:

  1. Siis vitsit, miten hyvä idea toi valo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla. Toki tätä voi laajentaa niinkin että itse lukee jännää kirjaa pimeässä ja ei sitten nuku koko yönä ;) Hih!

      Mukavaa iltapäivää!

      Poista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...