Kaksplus.fi

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Vappu2017, nevöfoget: lunta ja kyynärsauvoja

Onpa ollut sangen ikimuistoinen vappu jo tähän mennessä, vaikka vasta tänään on vappuaatto. Meidän vappufiivis kun alkoi jo perjantaina. Olen kuitenkin katsellut lumensekaista räntäsadetta ihaillen. Kiitos, tätä lisää. Tai auringonpaistetta. Kaikki käy! Ei, en ole mennyt sekaisin.


Perjantaina kerroin, miten ihana päivä on. Olin tehnyt vain lyhyen etäpäivän, edessä ehkä kevään ihanin viikonloppu! Lasten isimies oli parinsadan kilometrin päässä viemässä autoaan korjattavaksi tuttavalleen. Pikkuinen poikaseni oli mummolassa hoidossa ja olivat mummin ja ukin kanssa ajaneet mökille, jossa oli meneillään vahdinvaihto: perheenjäsenemme lemmikki oli kipeä ja hänellä oli lauantaina hyvin tärkeä meno puolisonsa kanssa Helsingissä, oli tarkoitus että poikaseni tulee heidän kyydissä mökiltä Helsinkiin ja samantien lähden viemään poitsua ystävänsä luo kaverisynttäreille. Edessä oli ihana perjantai-ilta, vähän herkkuja napaan ja ajoissa nukkumaan ja sitten lauantaina vielä kauppaan hakemaan loput vapputarvikkeet ja kodin koristelua. Kuinka ihanaa!

Kuinka ollakaan, yhdeksänvuotiaalle tapahtui perjantaina tapaturma: hän loukkasi jalkansa. Siitä käynnistyi valtava prosessi, vakuutusyhtiön, Terveystalon, Lastenklinikan ja koko perhelogistiikan kanssa! Isimiehen auto nimittäin ei selvinnytkään korjauksesta "yhdessä yössä" kuten oli aikataulutettu, poitsu oli edelleen kaukana mökillä ja siinä kohtaa kun poika olisi ollut tulossa kotiin, me oltiinkin Lastenklinikalla joten hän ei voinut nousta Helsinkiin tulevaan kyytiin suunnitelmien mukaan. Taivaskin tarjoili täydellisen kattauksen vappusäitä, auringonpaisteesta vesisateen kautta lumimyräkkään. Lääkäri määräsi meidät perjantaina kotiin nukkumaan ennen Lastenklinikalle menoa ja lauantaiaamuna minä heräsin hirveään migreeniin, lapsi oksensi kovissa kinttukivuissa. Ei voi olla totta.


Onneksi selvisimme lauantaina Lastenklinikalle ja sieltä kotiinkin. Seuraavat pari viikkoa on nyt sitten ihan uudenlaista arkea ja opettelua: me omistanne nimittäin nyt erihienot kyynärsauvat aka VAPPUKEPIT ;) Kuinka kauan voikaan normaaliin suihkussa käyntiin mennä aikaa tai kuinka sujuu sukkien jalkaan laittaminen kun ketara on kipeä kuin mikä. Ja sitten ihan se liikkuminen. Missä järjestyksessä jalka, missä kepit.

Mutta illalla olin suupielet korvissa. Somevirta täyttyi vihamielisistä kommenteista lunta kohtaan, monet rallattelivat ivallisesti, että "lunta tulvillaan, raikas vappusää...". Minua hykerrytti. Tää on hei ihanaa

Meillä kävi hirveän hyvä tuuri: koska kovissa päänsäryissä ja täysuupuneena en voinut ajaa, meillä on ihana naapuri: kolmen lapsen supermutsi, joka vielä tarjoutui hoitamaan logistiikan, kun piti siirtyä paikasta toiseen. Vauva (=hänen) vaan kainaloon ja menoksi! Automatkalla istuin itkuisin silmin: olin aivan lopenuupunut, olin saanut hetkeä aikaisemmin tylyä kohtelua eräästä palvelusta ja viisas naapurini lohdutti minua. Hänen ystävänsä lapsi oli menehtynyt jokin aika sitten vaikeaan sairauteen. Että nämä meidän ongelmat on kyllä niin kovin pieniä. Se kolahti ja kovaa. Hän oli ihan oikeassa. Tämä on niin pientä. Kaikki tämä valvominen, koko rumban pyöritys hirveissä päänsäryissä, loukkaantunut polvi, vappuinen lumimyrsky. Olihan se todella raskasta sillä hetkellä, mutta suhteutettuna koko kuvaan: ihan pikku juttu.


Illalla loppujen lopuksi koko perhe oli kotona ja minä olin suupielet korvissa. Kiitollisena, koska pahemminkin meille olisi voinut käydä. Kaikki saatiin kuitenkin hoidettua. Me selvittiin tästäkin. Suurin kiitokseni supernaapurille, joka ei pelästynyt oksentavaa lasta vaan vei meidät Lastenklinikalle.

Ennenkaikkea mä olen ihan hitsin ylpeä tuosta yhdeksänvuotiaasta. Joka rohkeasti kohtasi pelkonsa, koki parissa päivässä vähän kaikenlaista eikä antautunut murehtimaan tapahtunutta vaan pötkii eteenpäin kyynärsauvat viuhuen. Ihan tuli itku, kun tultiin kaiken myllytyksen jälkeen kotiin ja halattiin toisiamme tiukasti. Ihanaa kun me ollaan täällä ja sä oot just nyt siinä

**

Hyvää vappua.
Kaikista pikkuisista vastoinkäynneistä huolimatta.

Sari



Voit seurata blogiani Facebookissa: Saron blogi sekä Instagramissa: SARONBLOGI


perjantai 28. huhtikuuta 2017

Ihana perjantai!

Siis kylläpä tämä viikko mennä pölähti nopeasti, viikonloppu on jo käsillä, huh!
Tänään on ihana perjantai, koska...


tein tänään etätöitä
(=ei siis tarvinnut herätä viideltä vaan sai nukkua kuuteen, jes!)

pidin ylitunteja pois ja tein vain puolikkaan päivän


en muistanut ollenkaan, että mullahan on jääkaapissa korkkaamaton Froosh!

viikonloppuna on vappu

ulkona paistaa aurinko

lapsen koululta tuli kaksi kivaa Wilma-viestiä


mulle jätettiin aamupalaksi puolikas kolmioleipä

toinen mun pikkukirpuista tulee huomenna kotiin "omalta lomalta"

mulla on ollut viikon tauko päänsäryissä

siivouspäivä oli eilen (aahhhh)


pikkutyypin synttäreiden suunnittelu on edistynyt hienosti

ei ole viikkoon tarvinnut ajaa päiväkodille

tänään oli pyykkitupa

sain pyykit ekaa kertaa tänä vuonna ulos aurinkoon kuivumaan


edessä on pitkä viikonloppu

noi virpomisoksat ilahduttaa mua edelleen enkä raaski luopua niistä

simat on hyvässä vaiheessa

elämä tuntuu tänään olevan kaikin puolin ihan jees
(ja toivottavasti se pysyykin niin ;))



Huomiseksi on luvattu sadetta, mutta ei se haittaa. Sehän on ihan perusvappusää ja sunnuntaihin mennessä sääennusteet voi mennä monta kertaa uusiksi. Mulla on jokatapauksessa jo plan B olemassa vappuaatonaatolle (=huomiselle. Tuliks tohon nyt riittävän monta aattoa?). Jos sataa vettä, niin me mennään pitämään sadetta - no minnekäs muualle kuin Ikeaan :) Siellä on nyt kaikkia ihania kesäjuttuja, kurkkaa vaikka TÄSTÄ. (Kattauskilpailukin on käynnissä, lue lisää vaikka Beauty of life-blogista!)

Hyvää viikonloppua! Nauttikaa elosta ja olosta!

Sari
-joka lähtee pian supermarkettiin testaamaan onko todella löytänyt sisäisen zenin, kuten kirjoituksista voisi ymmärtää


Voit seurata blogiani Facebookissa: Saron blogi sekä Instagramissa: SARONBLOGI

torstai 27. huhtikuuta 2017

6x7 ja oon teidän suurin tuuletin, eli matikkaa ja enkkua esiteinin elämässä.

Mä en muista milloin olisin viimeksi osannut kertotaulut näin liukkaasti.

Varmaan jokaisella ei-niin-matemaattisella ihmisellä luulisi olevan mörkönä jotakin kertotauluja joita ei vaan muista sekunnissa, ei sitten niin millään. Hetken tikistämisellä se kuitenkin tulee mieleen. 6x7, 8x7 tai jotakin muuta. Täytyy myöntää, ettei kertsejä ole tullut hirveästi peruskoulun jälkeen mietittyä, kun matikka on ollut lähinnä sanallista ja käytännönläheistä tehtävää. "Henkilön palkka on 1200€. Vuokra kaikkine sähkö- ym. kuluineen on 700€. Ruokaan menee 200€ ja bussilippu maksaa 50€. Kuinka paljon henkilöllä jää rahaa uuteen takkiin, kun ripsarikin vetelee viimeisiään?" (T: minä joskus 15 vuotta sitten)



Outi's life-blogin sympaattinen Outi kirjoitti yhtenä keväänä, että nyt hänkin pääsee uudestaan ala-asteelta. Enpä tosiaan silloin ymmärtänyt mitä hän mahtoi tarkoittaa, mutta nyt ymmärrän.

Jos joskus ihmettelin, miten pikkulapsiperheen vanhempi joutaa rustaamaan blogia, kaiken sen lapsiperhehärdellin, unettomien öiden ja kakkavaipparallin keskellä, en myöskään enää ihmettele, miksi ne pikkukoululaisten vanhemmatkaan ei ole se kirkkain enemmistö blogiskenessä. Täyden työpäivän jälkeen kun saat perheen ruokittua, tehdään läksyt niin nykyään myös luetaan kokeisiin: Helou. Mai neim iis Loora. Ai laik käts. Duu juu laik mausiis? Tätäkö mun elämäni on tulevat keväät monta vuotta eteenpäin? Kyllä. Kokeisiin lukemista. Ja se on oikeastaan aika kivaa!

Ja voi, kyllä se aika kultaa muistot! Nyt olin aivan järkyttynyt, kun kolmasluokkalaisen ensimmäisten enkun kokeiden koealueena oli 9 kappaletta, mitkä sisältää siis parikymmentä aukeamaa tekstikirjasta ja kymmenisen aukeamaa tehtäväkirjasta. Sisältöhän 'ei ole kuin' tervehdyksiä, värejä ja sensellaista peruskauraa, mutta ottaen huomioon, että kielenopiskelua on takana alle vuosi ja kyseessä ekat kunnon kokeet, niin huh huh. Perinteisesti tähän pitäisi puuskahtaa, kuinka silloin kun minä olin nuori, hiihdettiin kouluun kesät talvet ja pitäisi vähintäänkin kerskua kuinka jo ekalla luokalla koealueena oli koko tietosanakirjasto (muistatteko tietosanakirjasarjat, ne kirjahyllyjen kammottavat täytteet, mitä et koskaan tarvinnut mihinkään, mutta joka kodista ne kyllä löytyivät, tuo muinainen paperiversio Googlesta?) ja se oli vasta sen ensimmäisen kouluviikon hommaa se. EI! Vaan en minä kyllä muista ahmineeni tuollaisia koealueita vielä ala-asteella. Joko olen höperöitynyt tai nykylapset on vaan niin fiksuja, että heille voi syöttää tietoa enemmän kuin minun ikäpolveni pystyi aikoinaan sisäistämään. Enkä minäkään siis mikään fossiili ole, painoin valkolakin päähäni vain muutamia miljardeja vuosia sitten.


Peruskoulun kertaus on siis allekirjoittaneella totisesti alkanut. Tsemppiä vaan esikoiselle, tuntuu välillä että putoan jo nyt kolmosluokan matikan kyydistä - yritetään hänen kanssa nyt vaan palauttaa mieliin kaikki matemaattiset kommervenkit ja kuopuksella on sitten aikanaan kaksi apuopea täällä kotona neuvomassa läksyjen kanssa. Ja kyllä, kun esiteiniä kiukutti koko typerä matikka, jota ei kyllä ikinä tarvitse mihinkään, taisin perustella tarpeen juurikin sillä, että pitäähän sitä osata laskea, kuinka paljon nämä kengät ja tuo laukku maksaa yhteensä ja ootappas vaan kun päästään prosenttilaskuihin! Viikkorahan määrä on X, sitä on säästetty Y viikkoa, kasassa on nyt rahaa XY. Mageet kengät ja laukku maksaa 75€, mutta ne on alennuksessa -25% kumpikin - riittääkö rahat vai täytyykö mennä vielä nojaamaan ruohonleikkurin varteen? Mutta noi kertotaulut. Ai että en muista milloin ne olisi sujunut viimeksi näin liukkaasti! Vielä kun siitä taidosta on hyötyäkin, kun on noita koululaisia.

Ja kyllä se enkkukin vähän tuntui puristavan esiteiniä yhtenä päivänä. Perustelin sen sitten niin, että kun hän fanittaa kovasti erästä norjalaista poikabändiä, niin pitäähän sitä osaa sanoa kundeille, että "I'm your biggest fan", eli että oon teidän suurin tuuletin.

Onneksi esiteinillä on ihan himmee huumorintaju.


Sari
univelka > kahvin määrä, mikä tarvittaisiin ja minkä vatsa voisi vetää, että voisi ajatella jokseenkin järkevästi





Voit seurata blogiani Facebookissa: Saron blogi sekä Instagramissa: SARONBLOGI


maanantai 24. huhtikuuta 2017

Lahjattomat synttärit: uhka vai mahdollisuus?

Taas tuli kutsu lapsen kaverisynttäreille! Hei kivaa!


Yksi netin puhutuimmista aiheista lienee se, että mikä on sopivan hintainen lahja kaverisynttäreille viemisiksi. Nykyään lasten kaverisynttärit voivat olla hyvinkin hulppeat: juhlat järjestetään jossain muualla kuin kotona: sisäleikkipuistossa, muussa teemapaikassa tai esimerkiksi hotellissa. Se puolestaan nostaa kevyesti kertoimia, kun aletaan miettiä sopivaa lahjaa. Kun tiedossa on, että synttäripaikassa kukin vieras kustantaa n.20€, onko hävytöntä viedä päivänsankarille 5€ lahja?

Nykyään kolme (lasta) tuntuu olevan uusi kaksi (lasta). Nopea lyhyt matematiikka: jos on kolme lasta ja kukin käy vaikka viiden kaverin syntymäpäivillä vuodessa, se tarkoittaa jo 15 juhlia! Jos jokaiselle lapselle hankitaan se 20€ hintainen lahja, se kustantaa 300€. Se on aika iso raha se. Suhteuta se tuntipalkkaasi tai tukeen jota saat, huh huh!

Minäkin joskus esikoisen alkaessa käydä kaverisynttäreillä otin aikamoiset kierrokset siitä, että minkähän hintainen lahja nyt pitäisi viedä ja tulin siihen lopputulokseen, ettei lahjan hinnalla yksinkertaisesti kompensoida juhlan kustannuksia. Kukin perhe saa järjestää juhlat haluamassaan paikassa ja vastaavat kustannuksista itse niin kauan kuin synttäreille ei myydä pääsylippuja. (Nyt joku varmaan sai idean ;))

Miksi meillä järjestetään lasten kaverisynttäreitä? No tietenkin siksi, että lapsi haluaa juhlistaa vanhenemistaan omien ystäviensä kanssa. (Minä en halua enää juhlistaa vanhenemistani, se "jee nyt olen vanha ja viisas"-vaihe meni jo vuosia sitten ohi. Nyt tuntuu ettei tätä vuosien vierimistä voi mitenkään jarruttaa :D) 


Minulla on siinä sen verran oma lehmä ojassa synttäripalloineen päivineen, että haluan tarjota vanhemmille hetken hengähdyksen, siksi synttärit kestävät vähintään sen 2h, että vanhemmat ehtivät mennä kotiinsa tai asioilleen kaikessa rauhassa ja tulevat sitten hakemaan tenavansa kun ehtivät. Aika monella helsinkiläisellä perheellä se tukiverkosto on siellä jossain maaseudulla, ehkä jopa toisessa maassa, hyvin kaukana joka tapauksessa, joten oma- tai vapaa-aika voi olla aika kortilla. Ihan niinkuin meilläkin.

Eikä meillä ole nyt eikä ole koskaan ollutkaan merkitystä sillä, minkä hintaisen lahjan lapsen kaverit tuovat mukanaan. Viimeksi kun tyttäreni vietti syntymäpäiviä hyvän ystävänsä kanssa, laitoimme kutsuun vinkin, että lahjaa ei ole pakko tuoda vaan pääasia, että lapsi pääsisi mukaan juhliin! Iloiseksi yllätykseksi kaikki kuitenkin toivat jotakin pientä ja jotkut toivat pienen yllärin kummallekin sankarille. Hieno juttu ja kiitos niistä.

Mutta entäs jos paneudutaan pikkuisen enemmän tähän materian mahtavaan maailmaan:
jos oman lapsen kaverisynttäreille tulee vaikka 10 lasta, se tarkoittaa mahdollisesti jopa 10 pakettia. Moni voi kokea jo nykyisen tavaramäärän ahdistavana. Jos esimerkiksi on kolme lasta. Ja jokainen juhlii kaverisynttäreitä. Se on 30 lahjaa. Joulu- ja synttärilahjojen lisäksi. Älä ymmärrä väärin: moni perhe tuskailee, kun ei ole varaa hankkia edes yhtä joululahjaa lapsilleen ja toinen perhe tuskailee tavararöykkiöiden kanssa. Niin se vaan tuntuu olevan monessa perheessä. Miten saavuttaa kultainen keskitie?


Edelleen meidän perheelle se on tärkeintä, että kunhan vaan lasten kaverit pääsevät juhlimaan - nykyään niin monessa perheessä on se tilanne, ettei ylimääräistä rahaa yksinkertaisesti ole, enkä halua että se: rahattomuus tai lahjan puute olisi juhliin osallistumisen esteenä. Siksi olenkin miettinyt, olenko ihan hullu, jos markkinoisinkin lapsille ajatuksen, että jatkossa synttärikutsussa olisi mainittu, että ei lahjoja? "Kasvaako lapseni kieroon, onko lapsuus pilalla, sittenkö sitä aletaan kiusaamaan?", mitäpä vanhempi ei pohtisi...

Kuvissa heiluva Lego-paketti meni pojan ystävälle, joka täytti 7 ja on kuulemma aivan fiiliksissä tällaisista supersankareista. Paketin hinta oli n.10€, mikä on minusta kaverisynttärilahjaksi jo melko yläkantissa.

Toivoisin, että muutkin vanhemmat löytäisivät sisäisen zenin näiden lasten kaverisynttäreiden kanssa, etenkin niiden lahjojen osalta, mutta muutenkin myös. Kaverisynttäreille vietäviin lahjoihin ei tarvitse upottaa omaisuuksia ja mitä jos miettisit oman perheesi kohdalta: lahjattomat synttärit, uhka vai mahdollisuus? Tai sitten aineettomat lahjat, toimisiko ne lapsilla?

Kun järjestätte lasten kaverisynttäreitä tai lapsesi on osallistumassa kaverin synttäreille. Mieti mikä on loppupeleissä kaikkein tärkeintä. Hauskanpito ja yhdessäolo! (Ja näin aikuisella iällä tietenkin kakku ;))

Sari



perjantai 21. huhtikuuta 2017

Ei haittaa

Lapset elävät niin huoletonta elämää.


Ei haittaa, jos tukka on neljä päivää harjaamatta.
Eriparisukat, ei haittaa nekään. (Kiitos Robin!)
Ei haittaa, jos suklaamunffinssi littaantuu sukanpohjaan.
Eikä sekään haittaa, jos jää puolukkahilloa poskeen
ja menee heti ruuan jälkeen sohvalle lepäämään.
Valkoiselle sohvalle. Poski sohvatyynyä vasten.
Ei haittaa vaikka hampaat olisi viikon harjaamatta.
Ei haittaa jos ruoka on kylmää.
Ei haittaa vaikka aivastaa omalle lautaselle.
Ei haittaa jos kengän pohjasta puuttuu puolet.
Eikä sekään haittaa jos takin vetskari menee rikki.
Pidetään sitten takki auki.
Eikä sekään haittaa, jos unohtaa käydä pissalla
kun äiti sanoo että kohta lähdetään, käy pissalla.
Kun koko perhe on pukenut kerraston, toppakerroksen,
sitonut kengät ja hikikarpalot otsalla painanut pipon niiden päälle,
voi aina sanoa, että nyt mulla olis ehkä vähän hätä.
Mä käyn kokeilemassa.
Ei haittaa jos kukaan ei pese vessaa viikkoon.
Ei haittaa vaikka lakanat olisi kuukauden vaihtamatta.
Eikä varsinkaan haittaa vaikka oma huone olisi imuroimatta kaksi viikkoa.
Petaamaton sänky - ei haittaa!

Ihmetellessäni päivällisen jälkeen ruokapöydällä, tuoleilla ja lattialla parveilevaa ruuantähteiden joukkiota en voinut kuin ihmetellä, miten huolettomasti nuo pienet ihmiset voivatkaan elää. Omat lautaset jää paikoilleen ruokapöytään, vaikka olen pyytänyt, että ne voisi itse kuljettaa keittiöön. Mutta siihen jää, ei heitä haittaa. Mua haittaa :D Mua haittaa ne sukanpohjaan muussantuneet suklaamuffinssit, mua haittaa ne puolukkatahrat sohvassa ja ne repaleiset takinvetoketjut. Mutta tiiättekö, tänään rupesin ajattelemaan, että mitäs jos ei haittaiskaan? Olisko se omasta tahdosta kiinni, että tänään päätän olla nillittämättä mistään turhasta. Keskityn olennaiseen. Kuten viikonloppuun ja auringonpaisteeseen. Ihan vaan silleen, et ei haittaa. Ei oikeesti haittaa yhtään :)

Hyvää viikonloppua

Sari


Voit seurata blogiani Facebookissa: Saron blogi sekä Instagramissa: SARONBLOGI


torstai 20. huhtikuuta 2017

Lapsimessut 2017: messuilla yhdessä lapsen kanssa!

Lapsimessut starttaa sitten HUOMENNA! Tänään on siis se päivä, kun voit vielä ostaa liput hieman edullisemmin ennakkoon. Muista myös ladata Messukeskuksen mobiilisovellus, mikä helpottaa suunnitelmallista messukokemusta ja tuo inspiraatiota spontaaneille pistäytymisille! Lataa appi TÄÄLTÄ löytyvillä ohjeilla.

Nyt on hyvä hetki myös tutustua Lapsimessujen ohjelmaan ja miettiä, mitä kaikkea haluat kokea messuilla lapsen kanssa.





Tässä tulee meidän perheen vinkit, mitä messuilla kannattaa tehdä yhdessä lapsen kanssa!

Innostu lasten liikennekaupungista
Lasten liikennekaupungissa opetellaan liikennesääntöjä ja varovaisuutta iloisesti leikin kautta. Ajoradalla pääsee harjoittelemaan käytännössä, miten otat myös muut huomioon liikenteessä.

Tutustu poliisi- ja paloautoon!
Tässä täyttyy monen lapsen unelma!  Lisäksi paikalla on myös poliisi ja palomies, joilta voitte yhdessä kysellä sekä ammatista että vakavimmistakin asioista. Paikalla on myös skootteri, jonka päälle pääsee istuskelemaan.

Satuhahmokulkue
Satuhahmokulkue päivittäin klo 11. Kulkue alkaa 6-hallin portaiden alta ja päättyy Vekarat-lavalle.

Leipää ja sirkushuveja
Sydänmerkki on messuilla yhdessä Neuvokas perheen kanssa. Tule tekemään osastollemme iloisia välipalavoileipiä yhdessä lasten kanssa. Saat samalla vinkit, kuinka voit luoda oman hauskan olohuonesirkuksen! 21.04.2017, 9:00. Osasto: 6c60

Piirustuskilpailu lapsille - piirrä oma kuva! Voit voittaa sen Smallprint-koruna!
Tuo lapsesi osallistumaan Smallprint-osastolla järjestettävään piirustuskilpailuun, jossa aiheena on: Oma kuva. Lapsi saa piirtää kuvan itsestään. Kaikki taiteelliset näkemykset aiheesta ovat tervetulleita, lapsi saa piirtää itsensä juuri sellaisena kuin haluaa. Voittaja arvotaan kaikkien osallistujien kesken ja voittaja saa palkinnoksi oman kuvan Smallprint-hopeakoruna (arvo 150€) sekä piirustuksen kehystettynä! Osasto: 6m11

Ruffle Armyn taianomaiset jättisaippuakuplat
Tule ihastelemaan maagisia ja näyttäviä jättisaippuakuplia! Vekarat-lava, pe klo. 11.45 ja 16, la ja su klo.16.

EIKÄ PIDÄ MISSÄÄN NIMESSÄ UNOHTAA Model Expoa... koska siellä saatat törmätä Star Wars-hahmoihin! Meillä ainakin yksi elää niin kovaa Star Wars-fanitusta juuri nyt, että takuulla törmäämme heihin ja otetaan parit selehviet. Enkä siis puhu itsestäni. VÄLTTÄMÄTTÄ ;)

Lue lisää Messujen toiminnallisesta tarjonnasta TÄÄLTÄ.


Nähdään messuilla!
Sari

Kuva ja tietojen lähteet: Messukeskus


keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Lapsimessut 2017: 5 mielenkiintoista messuluentotärppiä vähän isompien lasten vanhemmille

Olen koonnut tähän viisi mielenkiintoista messutärppiä, mitkä voisivat kiinnostaa juuri sinua, ei enää vauvan vaan isomman tenavan-vanhempi.




Messuluentotärpit

Maailmanympärimatkalle lasten kanssa!
Paikka: Neuvola
Aika: kaikkina messupäivinä klo. 11:30
"Maailmanympäri miehen ja kolmen lapsen kanssa. Miten unelmista tulee totta? Parhaimmista vinkeistä, hienoimmista elämyksistä ja toteutuneista matkabudjeteista kertoo matkabloggaaja Heini Hirvonen (tarinoidentaival.fi)."

Ruutuaika koukuttaa lapsia!
Paikka: Neuvola
Aika: pe ja la klo. 14:30, su klo. 15:00
"Miten rajata ruutujen käyttöä lasten kanssa?"
Lapsiperheasiantuntija, erityisopettaja Anne Kuusisto (Neuvokas perhe/Yksi elämä).

Lasten ensiapu ja hätätilanteet
Paikka: Neuvola
Aika: kaikkina messupäivinä klo. 15:30
"Miten auttaa hätätilanteissa ja miten ohjata lasta toimimaan niissä oikein?"
Puheenvuoron pitää Uskalla Auttaa Koulutuspalvelut Oy:n toimitusjohtaja Jari Kouvalainen.

Kuinka kasvattaa diginatiivi?
Paikka: Neuvola
Aika: 23.04.2017 klo. 12:00
"Nykylapset elävät aivan erilaisessa mediamaailmassa kuin vanhempansa. Älylaitteet kuuluvat usein jo pienimpienkin päivittäiseen elämään. Miten siihen tulisi suhtautua? Lavalla aiheesta elokuussa ilmestyvän kirjan kirjoittajat."
Puhumassa: Viestintäkonsultti Satu Irisvik ja Viihdevintiöt-blogin perustanut toimittaja Jenni Utriainen.

Älä anna näitä nimiä lapselle - hylätyt nimet puhuttavat!
Paikka: Neuvola
Aika: pe ja la klo.14, su klo.14.30
Kutkuttava puheenvuoro muun muassa lasten hylätyistä nimistä sekä tämän hetken suosituimmista nimistä!
Puhumassa Heidi Ekholm-Talas, päätoimittaja, lapsennimi.com

Varmista vielä aikataulut ja tutustu muuhun ohjelmatarjontaan TÄÄLLÄ.


Mitä tehdä, kun nälkä kurnii ja jalat on ihan väsyneet?

Hakola huonekalu Oy järjestää lapsimessujen kiireisille kävijöillä maksuttoman eväsparkin, jossa voi lepuuttaa väsyneitä messujalkoja! Eväiden syönnin lomassa voit ihastella Hakolan mahtavia huonekaluja ja kysellä niistä lisää.

Lue myös Messukeskuksen sivulta kaikki palvelut lapsiperheille, mistä löytyy mm. tiedot ruuan lämmitysmahdollisuuksista. Tiedot löydät TÄÄLTÄ. Lista Messukeskuksen ravintoloista löytyy TÄÄLTÄ.


Nähdään messuilla!
Sari

Kuva ja tietojen lähteet: Messukeskus



tiistai 18. huhtikuuta 2017

Lapsimessut 2017: vinkit vauvaperheille ja hae ilmainen BabyBag!

Ei enää montaa yötä siihen, kun Messukeskuksessa on taas
KEVÄÄN KIVOIN VIIKONLOPPU

Sehän tarkoittaa viisiä mielenkiintoisia messuja:

Tähän postaukseen olen kerännyt käytännönläheisiä vinkkejä
Lapsimessuille tuleville vauvaperheille!




Saapuminen
Tapahtumassa on käytössä itäinen sisäänkäynti, jota suositellaan erityisesti rattaiden ja vaunujen kanssa kulkeville. Itäiseltä sisäänkäynniltä pääset suoraan messualueelle kulkematta portaiden, hissien tai liukuportaiden kautta. Katso karttaa TÄSTÄ.

Eväsparkki
Hakola huonekalu Oy järjestää lapsimessujen kiireisille kävijöillä maksuttoman eväsparkin, jossa voi lepuuttaa väsyneitä messujalkoja! Eväiden syönnin lomassa voit ihastella Hakolan mahtavia huonekaluja ja kysellä niistä lisää.

Ilmainen BabyBag
Lapsimessujen näytteilleasettaja Nordic Family Group AB:n jakaa odottajille ilmaisia Babybag-tuotepaketteja, jotka sisältävät tuotenäytteitä ja mahtavia tarjouksia!  Voit noutaa omasi  Lapsimessuilta osastolta 6s48 (tuotteita on rajoitetusti).

Käy kuuntelemassa
Vauvakirjan 10 vinkkiä vanhemmuuteen: Tätä neuvola ei kerro!
Paikka: Neuvola
Aika: 21.04.2017 klo.12:00
Kaksplus-lehdessä valtavan suurta suosiota saanut Ami Lindholmin Vauvakirja sisältää uuden sarjan riemastuttavia ja samaistuttavia kuvauksia vastasyntyneiden vanhempien arjesta. Esiin tulevat vauvavuoden ilot ja surut ensimmäisistä maidontuoksuisista hetkistä ensimmäiseen syntymäpäivään saakka. Amin nuorimmainen syntyi lähes päivälleen samaan aikaan, kun Vauvakirja lähti painoon. Ami kuvaa Vauvakirja-sarjakuvan syntyä seuraavasti: "Vauvakirja sai alkunsa viisi vuotta sitten, kun hortoilin univajeessa ja piirsin päivittäisiä tapahtumia, että muistaisin vauva-ajasta edes jotakin. Omat kokemukseni olivatkin aika universaaleja, joten näitä vauva-arjen hetkiä on julkaistu Kaksplus-lehdessä vuodesta 2012."

Kysymyksiä ja keskustelua sormiruokailusta
Paikka: Neuvola
Aika: kaikkina messupäivinä klo.13:00
Simppeli Sormiruokakeittiö -blogin ja facebookryhmän perustaja Marjut Ollila vastaa vanhempien kysymyksiin. Haastattelijana toimii Ipanaisen viestintäkoordinaattori ja Oi mutsi mutsi -bloggaaja Elsa Heiko.

Tarkemmat tiedot vauvaperheille messuista
Tarkemmat tiedot lasten ruokien lämmitysmahdollisuuksista, vaipanvaihtopaikoista ja esimerkiksi vaunuparkista löydät helposti TÄÄLTÄ.

Tällä viikossa tulossa blogiin mm. parhaat messuluentovinkit vähän isompien lasten vanhemmille. Stay tuned!

Nähdään messuilla!
Sari


Kuva ja tietojen lähteet: Messukeskus



sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Mämmi: onko pakko syödä jos ei haluu? KYLLÄ ON!

Mämmi, tuo mahtava ruskea mömmö, mitä kovasti lanseerataan ulkomaalaisille Suomen perinneruokana ja mikä saa osakseen kysyviä katseita sen eriskummallisen ulkonäkönsä vuoksi. Meillä käytiin taas tänä pääsiäisenä tämä keskustelu: onko sitä pakko syödä jos ei haluu? Kyllähän se kuuluu pääsiäisen perinteisiin, mut...


Ei puhettakaan, että oltaisiin voitu poistua kaupasta ilman mämmilootaa. Arvaa kuka vaati siihen kylkiäisiksi jäätelöä?

NO MINÄ! Meillä siis pikkutyyppi päätti vaatia mämmiä pääsiäispöytään ja kun kahdestaan olemme kotona, jäi minun osuudeksi tiedustella onko sitä pakko syödä, jos ei haluu. Ja kyllä on. Uh-huh!


Niinpä jemmasin mämmit trio-jätskipalojen alle ja mansikkafleivöri oli onneksi niin mahtipontinen, että kyllähän se pari lusikallista mämmiä meni eikä itseasiassa tehnyt edes pahaa.


En osaa sanoa, olisiko meidän perheellä yhtään yhteistä ruokasuosikkia tai -inhokkia. Meistä osa rakastaa suklaata, osa ei. Osa rakastaa kahvia, osa teetä. Yksi meistä pitää mämmistä, loput ei. Ehkä parasta tässä on se, kun voi itse luoda omat perinteet. Jos mämmi ei maistu, voi pääsiäisenä herkutella muillakin jutuilla. Ja mämminhän voi aina naamioida: kermavaahdolla, sokerilla, jäätelöllä, millä keksitkin!


Ettei nyt kukaan luule, että meillä asuu kuusivuotias safkahitler, niin ei nyt sentään. Meillä on ollut tosi kivaa laatuaikaa kahdestaan. Ollaan kävelty niin, että jalat on varmaan lyhentyneet. On syöty hyvin, nukuttu paljon ja juteltu elämän ihmeellisyyksistä. Vapaapäivissä parasta on, kun voi olla läsnä ihan kiireettömästi. Ja ai että hän nautti mämmistä, olisi mennyt varmasti ilman jätskivuoraustakin! Ehdottomasti enemmän tämmöstä, vähemmän mämmiä, heh heh ;)

**

Mites mämmi teidän perheessä, hitti vai huti?


Sari



lauantai 15. huhtikuuta 2017

Arkiruokaa pääsiäisenä, unohtuneet suklaamunat ja aikuismaisuuden kauhistelua!

Mukavaa lankalauntaita!
(Kiitos kysymästä, pitkäperjantaimme oli hyvin pitkä. Kyllä, jalat on aivan muussina, väsyttää ja taitaa olla raittiinilmanmyrkytys. Mutta kyllä tästä ihan kelpo lauantai tuli. Tai siis päivähän on vasta puolivälissä.)


Allekirjoittaneen some-virta osoittaa, että teidän muiden kodeissa on pääsiäisen aikaan väkerretty toinen toistaan hienompia pääsiäisherkkuja. On keksitty uusia reseptejä (mitä jaksan aina ihmetellä, miten nyt ei vaan tullut mieleen laittaa Kinderiin sisälle mömmöä tai leipoa siitä kaakkua, daa! Onneksi sitten tuli joku, joka sen keksi ja kiitos vaan te superkokit, jotka olette noita herkkukuvianne jakaneet someen., namnam) ja loihdittu upeita menuja täydellisine kattauksineen. Ihan säikähdin, kun näin kuvan lihapaloista, mitkä oli marinoitu valmiiksi ja ne kypsennettäisiin seuraavana päivänä! Siis wau mitä ennakointia! Jotenkin kauheen aikuismaista, hih. 


Jos muistaisin, potisin varmaan jotain huonommuuskompleksia tästäkin. Siis kaikesta ruuanlaittosetistä ja fiineistä kattauksista kinderkakkuineen. Ja aikuisuudesta tietenkin! (Ihmetteleeköhän kukaan muu 35+ että mitä se aikuisuus oikein on, eipä ole viime aikoina paljon näkynyt?)  Muttakun muisti toimii yhtä hienosti kuin veeärrä (yleensä ihan jees, monilla rataosuuksilla on usein viivästyksiä ja kuudentunnin katkokset ei oikeastaan yllätä), en muista ottaa niitä komplekseja haltuun.

Mitä hienoa pääsiäisruokaa meillä oli? Mitä hienoa... Mitä pääsiäisruok... No siis mitä ruokaa meillä nyt ylipäätään oli pääsäisenä? Couscousia. Sitä oli jopa ennakoitu, kun kanat oli paisteltu jo päivällä ennakkoon. Muuten se ateria menikin sitten niin, että pieni happihyppely ennen ruokaa venyikin parituntisiksi leikkitreffeiksi lapsen kaverin kanssa ja jotka keksivät sitten vielä jatkaa leikkejä ruuan jälkeen, eli äkkiä kotiin, kasvikset ja couscoussit omiin kattiloihinsa valmistumaan, raivokas sekoitus ja vippaus lautaselle ja eikun ääntä kohti, kunnes sitten suu pyyhittiin lähes juosten, toppavaatetta niskaan ja lasta viemään kaverilleen.


Niin ja vasta, kun lapsi oli kaverillaan, tajusin että eihän meillä ole kotona ainuttakaan suklaamunaa, voi ei! Että taisin just saada aika monta Vuoden mutsi-pistettä. Ilmassa on suorastaan voitonjuhlan tuntua, on näitä "onnistumisia" karttunut tämän vuoden puolella jo aika paljon. No ei siinä, lapsi ei ole tajunnut edes kysellä niiden perään (toinen tenava ei siis ole kotona, mummi ja ukki varmaan pitää huolen ettei hän kärsi suklaavajeesta) ja onhan nuo kaupat auki, jos tilanne uhkaa kriisiytyä. Mutta jotain muuta pääsiäisherkkua lapsi pyysi kaupasta. Siitä tuonnempana lisää...


Tsemppiä siis muillekin, jotka potevat pääsiäisruokatuskaa. Kyllä se pääsiäinen tuli arkisemmallakin pöperöllä (kokemusta on) eikä kenenkään pääsiäisfiilikset latistuneet puuttuvaan kinderkakkuun. Annetaan niiden superleipureiden loistaa, nautiskellaan somevirran upeista pääsiäisherkkukuvista ja otetaan me muut ihan rennosti, ilman minkäänlaista stressiä.

Sari


torstai 13. huhtikuuta 2017

RUUHKAVUODET + ISTUMATYÖ = mitä siitä seuraa? (Ja mitä mutsi toi...)

Lyhyttä matematiikkaa:

RUUHKAVUODET + ISTUMATYÖ = mitä siitä seuraa?

Niska-hartiajumeja ja päänsärkyä.

Tällä viikolla paitsi iloitsin nelipäiväisestä työviikosta ja pakkasin puolet perheestä pääsiäismatkoihinsa, olen saanut käyttää iltapäivät iloisesti päänsäryssä kieriskellen. Tuntuu ihan epikseltä, että sitä raataa päivät töissä ja vapaa-ajan koittaessa kotona ei voi kuin irvistellä kun päähän sattuu enemmän kuin se, että astuisi paljaalla jalalla Legon päälle. Keksin sitten hieroa pikkuruisella ja mikrossa kiepautetulla kauratyynyllä särkeviä hartioitani ja enää tiistain jälkeen en ole ottanut iltapalaksi kovaa särkylääkettä! Toki olen yrittänyt venytellä ja reippailla raittiissa ulkoilmassa mutta kun se kipu tulee tiettyyn pisteeseen, ei siinä paljon esimerkiksi päätä käännellä. Oletko kokeillut olla vilkkaan lapsen kanssa ulkona niin ettei pää käänny? Joo, mä olen.

Mut sitten on mutsit. Jotka tietää mitä pitää tehdä. Enkä todellakaan puhu itsestäni. Vaan mun mutsista! Mutsi tuli tänään käymään ja toi minulle pussukan. Joko arvaat?




Sain ikioman kauratyynyn!
Siis ison sellaisen! Ei enää kämmenenkokoista lämmittämistä!
Ihanaa!


Kauratyyny on ostettu Lahdessa sijaitsevasta käsityökaupasta nimeltä Ulpukka. Jännä paikka tuo Ulpukka. Olen kuullut siitä pelkkää hyvää, mutta en ole koskaan ehtinyt itse käydä siellä. Kesällä menen viimeistään. Menkää tekin!


Itse kauratyynyn on tehnyt Lea Lahti. Käyttöohjeessa kerrottiin kauran olevan oman tilan huolella lajiteltua kauraa (Vähälän tila) ja kangas on käsin painettu. Hyvää työtä, ihana tuote!



Eli kiitos mutsi, kiitos Ulpukka ja kiitos Lea.
Teidän ansiosta minulla on tiedossa kivuton, pitkä viikonloppu!

**

Tänään ajattelin pistää pikkutyypin ajoissa nukkumaan. Mulla on illan ohjelmassa iltakahvit ja rentoutumishetki kauratyynyn kanssa. Ja ajoissa nukkumaan! Vähänkö siis villiä tämä mutsilaiffi, thih! Mutta eihän se ole pitkäperjantai laisinkaan, jollei herää ajoissa ja nauti pitkästä vapaapäivästä aikaisesta aamusta lähtien ;)

Iloista pääsiäistä!

Sari



Seuraa blogiani Facebookissa: Saron blogi sekä Instagramissa: SARONBLOGI

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Kaksplus 3/17, mutsin valinnat

Viime viikolla tuli uunista ulos uusi Kaksplus! Viikonloppuna oli aikaa tutustua uuteen lehteen ja poimin tähän taas ne parhaimmat jutut. Kolmas Kaksplus oli kyllä ihanan keväisissä tunnelmissa, kansi oli tällä kertaa ihan erityisen ihana! Keltaista, pinkkiä ja sitten vielä tuollainen ihana pikkutyyppi!


Kaksplus 3/17, mutsin valinnat



Luen ensimmäisenä:
Lisää vuorovaikutustaitoja
Näin kasvatat sosiaalisen lapsen

Vanhempana aina jyskyttää takaraivossa,
kuinkahan sitä kasvattaisi lapsen
mahdollisimman empaattiseksi mutta
samalla vahvaksi, huh...



Koskettaa minua:
Meidän arki
Tv-kokki Alex Nurmi avaa läppärin vasta, kun lapset nukkuvat

Todella elämäniloinen perhe, jonka arki taitaa olla aika ihanaa :)



Tätä me kokeillaan:
Juhlaherkut helposti
ja sieltä poimittu...
Uunissa paistetut sitruunadonitsit

Koska vappu on kohta ovella! Ihana resepti!



Ihana juttu:
Minä Sinua

Yhtä kuin kolme-blogia kirjoittava pari kertoo mm. mikä on parasta yhdessäoloa.
Lue lehdestä tarkemmin ja tutustu myös heidän blogiin.



**

Jos luet tässä kuussa vain yhten lapsiperhelehden,
niin lue tämä :)

Sari



Seuraa blogiani Facebookissa: Saron blogi sekä Instagramissa: SARONBLOGI

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Suunnitelmien muutoksia ja muuta virpomisasiaa

"Mä kyl teen ainaski kakstoista virpomisoksaa",
ilmoitti toinen tenavista reippaana. 


Niinpä eilen ryhdyttiinkin sitten tuumasta toimeen; pöydälle leviteltiin kaikenlaista inspiroivaa matskua höyhenistä kreppipaperiin ja saksista liimaan. Pajunoksat oltiin onneksi älytty jo kerätä hyvissä ajoin valmiiksi (ettei taas päässyt uusiutumaan se tragikomedia kun minä kaatosateessa viime hetkillä kävin nyppimässä lapsille pajunoksia. No silloin ei naurattanut, jälkikäteen kylläkin.)


Ensin vähän podettiin jonkinmoista luovuuden tuskaa, thih, mutta sitten kun nuo pienet luovuuden lähettiläät saivat askartelukoneet käyntiin, tuntui ettei niitä pysäyttäisi mikään!


Minä olen tosi huono sietämään sotkua. Ja vastapainoksi minun lapset ovat älyttömän hyviä luomaan aivan valtavasti sotkua. Niinpä lohduttelin itseäni ajatuksella, että älä nyt hermostu, tämä on varmaankin se viimeinen palmusunnuntaita edeltävä lauantai, kun meillä näitä vitsoja askarrellaan. Lapset on niin isoja jo ensi vuonna, ettei tämä taida olla enää ajankohtaista. Joten nautitaan tästä nyt.


Jossain siinä ensimmäisen vitsan valmistumisen loppupuolella toinen lapsista tunnisti itsessään rajat, todeten, että eipä se keppien kierittäminen höyhenkerroksen alle olekaan ehkä niin kliffaa. Toinen tenava yritti sitkeästi vielä väkerrellä omaa oksaansa. Jossain viidennen vitsan kohdalla hän totesi, ettei sittenkään aio tehdä kahtatoista vitsaa. Kuusi saa riittää, koska ideat on kertakaikkiaan loppu. Toinenhan tietysti lisäsi vettä myllyyn todeten, että hän tekee ainakin kolmekymmentä oksaa. Luulen sen ajatuksen takana olleen lyhyen matematiikan kutakuinkin näin: 30 oksaa = 30 virpomispalkkaa.


Ettei realiteetit pääsisi karkaamaan näiden suklaanhimoisten vitsanvääntelijöiden pääkopasta, keskustelin lasten kanssa siitä, että miksi ylipäätään virvotaan ja että ideana on loppupeleissä ja nykyaikana ilahduttaa vitsan saajaa. Ei siis riitä, että keppiin rykäisee jonkun narun kiinni, vaan jokaisen virpomisoksan eteen täytyy nähdä hieman vaivaa. "Millaisesta virpomisoksasta sinä ilahtuisit?" Ja että ei se palkka tässä kohtaa ole tärkein asia. Tärkein osa on se ilahduttaminen. Yllättävän vähän sain siinä kohtaa paheksuvia katseita. Jotain siis olen tainnut tehdä kasvatuksessa tai pajunvitsabootcampilla perehdytysvaiheessa oikein!


Kuuteen erittäin hienoon vitsaan riitti voimat, sitten loppui. Ja se on ihan hyvä niin. Onhan noita yhteensä kaksitoista, että ihan hyvä saldo! Ja mikä mainio oppimistilanne lapsille: palkan eteen on nähtävä vaivaa ja kyllä se oli ihana katsella pieniä ihmisiä näpertelemässä oksiaan. 

Joten naapurit ohoi, kohta noi mun pikkunoidat lähtee liikkeelle!

Toki tiedossa on, ettei tämä perinne lämmitä kaikkia ihmisiä. Teillä on oikeus omiin mielipiteisiin. Meilläpäin virpominen on kuitenkin kiva tapa ilahduttaa naapurustoa ja pelisäännöt on niin meidän naperoilla, kuin muillakin tenavilla selvät:

*Aina kysytään, saako virpoa?
*Jos ovikellon soittoon ei vastata, odotellaan hetki ja siirrytään seuraavaan paikkaan. Ei jäädä renkuttamaan.
*Jos ovessa lukee, että ei saa virpoa, niin silloin ei saa virpoa.

Ja ylipäätään ennakkoon on mietitty kierros, ketä virpominen voisi ilahduttaa: pääsääntöisesti he ovat lähistön tuttuja lapsiperheitä. Joten kaikki virpomiskammoiset naapurit voivat tässä kohtaa hengähtää; nämä noidat eivät ole tulossa ventovieraiden oven taakse pimpottelemaan.


Ja hei te lähistöllä olevat pikkunoidat (ja kissat, hiiret, Batmanit, Supermanit ja muut),
teitä odotellaan täällä meillä jo!


Yksi juttu täytyy kyllä myöntää. Että kun lapsilla vähän suunnitelmat muuttuivat koristeltavien oksien määrän suhteen, niin kyllä mullakin yksi suunnitelma muuttui. Vaikka miten olin ajatellut, että tämä olisi nyt se viimeinen kerta, kun me askarrellaan näitä virpomisvitsoja, niin kyllä musta tuntuu vahvasti siltä, että kyllä me lähdetään tähän samaan askarteluhässäkkään mukaan vielä ensi vuonnakin. Pienempihän on sitten vasta ekaluokkalainen ja ihan sopivan ikäinen virpomaan ja viemään kevään ilosanomaa naapurustoon - jos hän vaan itse haluaa.

**

Virpooko sinun lapsesi? Onko virpomiselle olemassa ikärajaa?

**

Kivaa palmusunnuntaita!

Sari



Vink vink,
pikkunoitien ja pajunvitsojen lisävarusteet löytyivät
Kannattaa kurkata - vappu lähestyy jo!



Seuraathan blogiani Facebookissa: Saron blogi sekä Instagramissa: SARONBLOGI


lauantai 8. huhtikuuta 2017

Tehdään yhdessä parempi huominen

Aikoinaan, kun Earth Hour rantautui Suomeen, moni taisi luulla, että tunnin valonpimennyksen taustalla olisi säästää sähköä tunnin ajan. Todellisuudessa Earth Hourin aikana sammutetaan valot siksi, että se on yhteinen valomerkki ilmaston puolesta.


Earth Houria vietettiin tänä vuonna 24.3.2017. Ja mekin sammutimme.

Meidän perhe, täällä Itä-Helsingissä.
Helsingissä monet suuret yritykset sammuttivat.
Monet yksityiset pienet ihmiset sammuttivat.
Te siellä Vantaalla, Imatralla, Kajaanissa ja Oulussa sammutitte.
Ja sinäkin taisit sammuttaa.
He siellä Australiassa sammuttivat.
Ranskassa ja Englannissakin.


Se on minusta aikamoinen merkki.
Jos me kaikki annamme panoksemme ja toimimme yhteisen hyvän puolesta,
voimme todella vaikuttaa asioihin.
Niihin isoihin ja abstrakteiltakin vaikuttaviin asioihin,
kuten ilmastonmuutokseen.

Toki minäkin sain paljon epäilyjä osakseni.
Mitä väliä jollain valojen rämpyttämisellä on?
Osa oli suorastaan vihamielisiä.

Hei - teillä on oikeus teidän mielipiteeseen,
enkä minä lähde niitä sen enemmin pureksimaan.

Minä haluan vain näyttää,
mikä meille on tärkeää ja meille oli tärkeää lähteä tähän
pieneen suureen tempaukseen mukaan.
Meidän sammutus näkyi reaaliajassa Instassa.

Ja voi kuinka iloitsin, kun huomasin miten moni oli mukana.
Hyvä me!


Halusin kertoa meidän Earth Hourista vasta nyt,
kun voin yhdistää sen toiseenkin tärkeään asiaan.

Nimittäin kuntavaaleihin.

Huomenna vietämme vaalipäivää.
Olethan sinä muistanut äänestää?

Pahinta mitä voit tehdä,
on jättää äänestämättä.
Mutta sekin on kannanotto, ymmärrän sen.

Minä kävin äänestämässä jo ennakkoon.
Mitä ja ketä, se jääköön vaalisalaisuudeksi.

Mutta sen sanon, että annoin ääneni hänelle,
joka Helsingissä huolehtii pienistäkin ihmisistä.
Joka haluaa meille kaikille paremman huomisen.
Joka ei epäröidä puuttua yhteiskunnallisiin epäkohtiin
pitäen aina heikompien puolta.
Sellainen vaatii hurjasti rohkeutta.


Yhdessä me voidaan tehdä parempi huominen.
Kaikki mitä me teemme tai jätämme tekemättä,
vaikuttaa maapalloomme, kotimaahamme, kotikaupunkiimme.
Paikkaan, missä meidän lapset kasvavat ja tulevat elämään perheidensä kanssa.

Että kyllä sillä on väliä,
mitä me nyt ajattelemme ja mitä me nyt teemme.

Tehdään siis parhaamme.

**

Sari
-jonka lapset ovat vakuuttuneita paremmasta huomisesta vähän eri tavalla.
Koska virpominen ja suklaamunat.




Seuraathan blogiani Facebookissa: Saron blogi sekä Instagramissa: SARONBLOGI

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...