Kaksplus.fi

torstai 27. huhtikuuta 2017

6x7 ja oon teidän suurin tuuletin, eli matikkaa ja enkkua esiteinin elämässä.

Mä en muista milloin olisin viimeksi osannut kertotaulut näin liukkaasti.

Varmaan jokaisella ei-niin-matemaattisella ihmisellä luulisi olevan mörkönä jotakin kertotauluja joita ei vaan muista sekunnissa, ei sitten niin millään. Hetken tikistämisellä se kuitenkin tulee mieleen. 6x7, 8x7 tai jotakin muuta. Täytyy myöntää, ettei kertsejä ole tullut hirveästi peruskoulun jälkeen mietittyä, kun matikka on ollut lähinnä sanallista ja käytännönläheistä tehtävää. "Henkilön palkka on 1200€. Vuokra kaikkine sähkö- ym. kuluineen on 700€. Ruokaan menee 200€ ja bussilippu maksaa 50€. Kuinka paljon henkilöllä jää rahaa uuteen takkiin, kun ripsarikin vetelee viimeisiään?" (T: minä joskus 15 vuotta sitten)



Outi's life-blogin sympaattinen Outi kirjoitti yhtenä keväänä, että nyt hänkin pääsee uudestaan ala-asteelta. Enpä tosiaan silloin ymmärtänyt mitä hän mahtoi tarkoittaa, mutta nyt ymmärrän.

Jos joskus ihmettelin, miten pikkulapsiperheen vanhempi joutaa rustaamaan blogia, kaiken sen lapsiperhehärdellin, unettomien öiden ja kakkavaipparallin keskellä, en myöskään enää ihmettele, miksi ne pikkukoululaisten vanhemmatkaan ei ole se kirkkain enemmistö blogiskenessä. Täyden työpäivän jälkeen kun saat perheen ruokittua, tehdään läksyt niin nykyään myös luetaan kokeisiin: Helou. Mai neim iis Loora. Ai laik käts. Duu juu laik mausiis? Tätäkö mun elämäni on tulevat keväät monta vuotta eteenpäin? Kyllä. Kokeisiin lukemista. Ja se on oikeastaan aika kivaa!

Ja voi, kyllä se aika kultaa muistot! Nyt olin aivan järkyttynyt, kun kolmasluokkalaisen ensimmäisten enkun kokeiden koealueena oli 9 kappaletta, mitkä sisältää siis parikymmentä aukeamaa tekstikirjasta ja kymmenisen aukeamaa tehtäväkirjasta. Sisältöhän 'ei ole kuin' tervehdyksiä, värejä ja sensellaista peruskauraa, mutta ottaen huomioon, että kielenopiskelua on takana alle vuosi ja kyseessä ekat kunnon kokeet, niin huh huh. Perinteisesti tähän pitäisi puuskahtaa, kuinka silloin kun minä olin nuori, hiihdettiin kouluun kesät talvet ja pitäisi vähintäänkin kerskua kuinka jo ekalla luokalla koealueena oli koko tietosanakirjasto (muistatteko tietosanakirjasarjat, ne kirjahyllyjen kammottavat täytteet, mitä et koskaan tarvinnut mihinkään, mutta joka kodista ne kyllä löytyivät, tuo muinainen paperiversio Googlesta?) ja se oli vasta sen ensimmäisen kouluviikon hommaa se. EI! Vaan en minä kyllä muista ahmineeni tuollaisia koealueita vielä ala-asteella. Joko olen höperöitynyt tai nykylapset on vaan niin fiksuja, että heille voi syöttää tietoa enemmän kuin minun ikäpolveni pystyi aikoinaan sisäistämään. Enkä minäkään siis mikään fossiili ole, painoin valkolakin päähäni vain muutamia miljardeja vuosia sitten.


Peruskoulun kertaus on siis allekirjoittaneella totisesti alkanut. Tsemppiä vaan esikoiselle, tuntuu välillä että putoan jo nyt kolmosluokan matikan kyydistä - yritetään hänen kanssa nyt vaan palauttaa mieliin kaikki matemaattiset kommervenkit ja kuopuksella on sitten aikanaan kaksi apuopea täällä kotona neuvomassa läksyjen kanssa. Ja kyllä, kun esiteiniä kiukutti koko typerä matikka, jota ei kyllä ikinä tarvitse mihinkään, taisin perustella tarpeen juurikin sillä, että pitäähän sitä osata laskea, kuinka paljon nämä kengät ja tuo laukku maksaa yhteensä ja ootappas vaan kun päästään prosenttilaskuihin! Viikkorahan määrä on X, sitä on säästetty Y viikkoa, kasassa on nyt rahaa XY. Mageet kengät ja laukku maksaa 75€, mutta ne on alennuksessa -25% kumpikin - riittääkö rahat vai täytyykö mennä vielä nojaamaan ruohonleikkurin varteen? Mutta noi kertotaulut. Ai että en muista milloin ne olisi sujunut viimeksi näin liukkaasti! Vielä kun siitä taidosta on hyötyäkin, kun on noita koululaisia.

Ja kyllä se enkkukin vähän tuntui puristavan esiteiniä yhtenä päivänä. Perustelin sen sitten niin, että kun hän fanittaa kovasti erästä norjalaista poikabändiä, niin pitäähän sitä osaa sanoa kundeille, että "I'm your biggest fan", eli että oon teidän suurin tuuletin.

Onneksi esiteinillä on ihan himmee huumorintaju.


Sari
univelka > kahvin määrä, mikä tarvittaisiin ja minkä vatsa voisi vetää, että voisi ajatella jokseenkin järkevästi





Voit seurata blogiani Facebookissa: Saron blogi sekä Instagramissa: SARONBLOGI


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...