Kaksplus.fi

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Suunnitelmien muutoksia ja muuta virpomisasiaa

"Mä kyl teen ainaski kakstoista virpomisoksaa",
ilmoitti toinen tenavista reippaana. 


Niinpä eilen ryhdyttiinkin sitten tuumasta toimeen; pöydälle leviteltiin kaikenlaista inspiroivaa matskua höyhenistä kreppipaperiin ja saksista liimaan. Pajunoksat oltiin onneksi älytty jo kerätä hyvissä ajoin valmiiksi (ettei taas päässyt uusiutumaan se tragikomedia kun minä kaatosateessa viime hetkillä kävin nyppimässä lapsille pajunoksia. No silloin ei naurattanut, jälkikäteen kylläkin.)


Ensin vähän podettiin jonkinmoista luovuuden tuskaa, thih, mutta sitten kun nuo pienet luovuuden lähettiläät saivat askartelukoneet käyntiin, tuntui ettei niitä pysäyttäisi mikään!


Minä olen tosi huono sietämään sotkua. Ja vastapainoksi minun lapset ovat älyttömän hyviä luomaan aivan valtavasti sotkua. Niinpä lohduttelin itseäni ajatuksella, että älä nyt hermostu, tämä on varmaankin se viimeinen palmusunnuntaita edeltävä lauantai, kun meillä näitä vitsoja askarrellaan. Lapset on niin isoja jo ensi vuonna, ettei tämä taida olla enää ajankohtaista. Joten nautitaan tästä nyt.


Jossain siinä ensimmäisen vitsan valmistumisen loppupuolella toinen lapsista tunnisti itsessään rajat, todeten, että eipä se keppien kierittäminen höyhenkerroksen alle olekaan ehkä niin kliffaa. Toinen tenava yritti sitkeästi vielä väkerrellä omaa oksaansa. Jossain viidennen vitsan kohdalla hän totesi, ettei sittenkään aio tehdä kahtatoista vitsaa. Kuusi saa riittää, koska ideat on kertakaikkiaan loppu. Toinenhan tietysti lisäsi vettä myllyyn todeten, että hän tekee ainakin kolmekymmentä oksaa. Luulen sen ajatuksen takana olleen lyhyen matematiikan kutakuinkin näin: 30 oksaa = 30 virpomispalkkaa.


Ettei realiteetit pääsisi karkaamaan näiden suklaanhimoisten vitsanvääntelijöiden pääkopasta, keskustelin lasten kanssa siitä, että miksi ylipäätään virvotaan ja että ideana on loppupeleissä ja nykyaikana ilahduttaa vitsan saajaa. Ei siis riitä, että keppiin rykäisee jonkun narun kiinni, vaan jokaisen virpomisoksan eteen täytyy nähdä hieman vaivaa. "Millaisesta virpomisoksasta sinä ilahtuisit?" Ja että ei se palkka tässä kohtaa ole tärkein asia. Tärkein osa on se ilahduttaminen. Yllättävän vähän sain siinä kohtaa paheksuvia katseita. Jotain siis olen tainnut tehdä kasvatuksessa tai pajunvitsabootcampilla perehdytysvaiheessa oikein!


Kuuteen erittäin hienoon vitsaan riitti voimat, sitten loppui. Ja se on ihan hyvä niin. Onhan noita yhteensä kaksitoista, että ihan hyvä saldo! Ja mikä mainio oppimistilanne lapsille: palkan eteen on nähtävä vaivaa ja kyllä se oli ihana katsella pieniä ihmisiä näpertelemässä oksiaan. 

Joten naapurit ohoi, kohta noi mun pikkunoidat lähtee liikkeelle!

Toki tiedossa on, ettei tämä perinne lämmitä kaikkia ihmisiä. Teillä on oikeus omiin mielipiteisiin. Meilläpäin virpominen on kuitenkin kiva tapa ilahduttaa naapurustoa ja pelisäännöt on niin meidän naperoilla, kuin muillakin tenavilla selvät:

*Aina kysytään, saako virpoa?
*Jos ovikellon soittoon ei vastata, odotellaan hetki ja siirrytään seuraavaan paikkaan. Ei jäädä renkuttamaan.
*Jos ovessa lukee, että ei saa virpoa, niin silloin ei saa virpoa.

Ja ylipäätään ennakkoon on mietitty kierros, ketä virpominen voisi ilahduttaa: pääsääntöisesti he ovat lähistön tuttuja lapsiperheitä. Joten kaikki virpomiskammoiset naapurit voivat tässä kohtaa hengähtää; nämä noidat eivät ole tulossa ventovieraiden oven taakse pimpottelemaan.


Ja hei te lähistöllä olevat pikkunoidat (ja kissat, hiiret, Batmanit, Supermanit ja muut),
teitä odotellaan täällä meillä jo!


Yksi juttu täytyy kyllä myöntää. Että kun lapsilla vähän suunnitelmat muuttuivat koristeltavien oksien määrän suhteen, niin kyllä mullakin yksi suunnitelma muuttui. Vaikka miten olin ajatellut, että tämä olisi nyt se viimeinen kerta, kun me askarrellaan näitä virpomisvitsoja, niin kyllä musta tuntuu vahvasti siltä, että kyllä me lähdetään tähän samaan askarteluhässäkkään mukaan vielä ensi vuonnakin. Pienempihän on sitten vasta ekaluokkalainen ja ihan sopivan ikäinen virpomaan ja viemään kevään ilosanomaa naapurustoon - jos hän vaan itse haluaa.

**

Virpooko sinun lapsesi? Onko virpomiselle olemassa ikärajaa?

**

Kivaa palmusunnuntaita!

Sari



Vink vink,
pikkunoitien ja pajunvitsojen lisävarusteet löytyivät
Kannattaa kurkata - vappu lähestyy jo!



Seuraathan blogiani Facebookissa: Saron blogi sekä Instagramissa: SARONBLOGI


7 kommenttia:

  1. Ikärajaa ei varsinaisesti ole mun mielestä. Mutta ala-asteen oppilaat on kaikki vielä pieniä ja varmasti tervetulleita virpomaan. Tärkeää on pukeutua ja koristella oksat kunnolla. Huonoilla ei saa palkkaa meiltä. Kerran kävi poikakaksikko niin että olivat maalanneet viikset muttei muuta panostusta ulkonäköön ja joka virpomisvitsassa oli yksi koriste... Just!
    Ja meillä annetaan yksi palkka/yksi vitsa. Jotkut lapset meinaa että kolme virpojaa saa jokainen palkan kun antavat yhden oksan.
    Lasten (2v. 9v. 11v.) kanssa virvotaan lauantaina Pohjanmaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteista, aika samoilla linjoilla mennään tässä asiassa! Ja voi hitsi, tuo Pohjanmaan perinne on kyllä kiva, kun teillä tämä perinne elää samalla tavalla mutta eri aikaan! Mahtavaa! Mukavaa pääsiäistä!

      Poista
  2. Ei minusta ole ikärajaa mutta meillä on jäänyt luonnostaan pois siinä tokan luokan jälkeen.
    Eivät enää oo kehdanneet mennä virpomaan :)Mä tykkään kyllä virpojista ja arvostan jos on nähty yhtään vaivaa, sekä pukeutumisen että vitsan eteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mäkin mietin että iskeekö jossain kohtaa nolostus, mutta virpokoon nyt kun kerran kiinnostaa vielä - nähdä vaivaa, koristella, pukea ja mennä :) Mukavaa pääsiäistä!

      Poista
  3. Meillä kävi parikymmentä virpojaa. Nyt on maljakko täynnä kauniisti koristeltuja vitsoja. Itse olen lapsena käynyt virpomassa. Omat lapset eivät ole eri syistä käyneet koskaan virpomassa. Ehkä ensi vuonna...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne vitsat on kyllä niin kauniit kun ne laittaa tosiaan yhdessä maljakkoon. Värikäs lupaus keväästä! Ihanaa pääsiäistä teille!

      Poista
  4. Meillä kävi parikymmentä virpojaa. Nyt on maljakko täynnä kauniisti koristeltuja vitsoja. Itse olen lapsena käynyt virpomassa. Omat lapset eivät ole eri syistä käyneet koskaan virpomassa. Ehkä ensi vuonna...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...