Kaksplus.fi

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Vappu2017, nevöfoget: lunta ja kyynärsauvoja

Onpa ollut sangen ikimuistoinen vappu jo tähän mennessä, vaikka vasta tänään on vappuaatto. Meidän vappufiivis kun alkoi jo perjantaina. Olen kuitenkin katsellut lumensekaista räntäsadetta ihaillen. Kiitos, tätä lisää. Tai auringonpaistetta. Kaikki käy! Ei, en ole mennyt sekaisin.


Perjantaina kerroin, miten ihana päivä on. Olin tehnyt vain lyhyen etäpäivän, edessä ehkä kevään ihanin viikonloppu! Lasten isimies oli parinsadan kilometrin päässä viemässä autoaan korjattavaksi tuttavalleen. Pikkuinen poikaseni oli mummolassa hoidossa ja olivat mummin ja ukin kanssa ajaneet mökille, jossa oli meneillään vahdinvaihto: perheenjäsenemme lemmikki oli kipeä ja hänellä oli lauantaina hyvin tärkeä meno puolisonsa kanssa Helsingissä, oli tarkoitus että poikaseni tulee heidän kyydissä mökiltä Helsinkiin ja samantien lähden viemään poitsua ystävänsä luo kaverisynttäreille. Edessä oli ihana perjantai-ilta, vähän herkkuja napaan ja ajoissa nukkumaan ja sitten lauantaina vielä kauppaan hakemaan loput vapputarvikkeet ja kodin koristelua. Kuinka ihanaa!

Kuinka ollakaan, yhdeksänvuotiaalle tapahtui perjantaina tapaturma: hän loukkasi jalkansa. Siitä käynnistyi valtava prosessi, vakuutusyhtiön, Terveystalon, Lastenklinikan ja koko perhelogistiikan kanssa! Isimiehen auto nimittäin ei selvinnytkään korjauksesta "yhdessä yössä" kuten oli aikataulutettu, poitsu oli edelleen kaukana mökillä ja siinä kohtaa kun poika olisi ollut tulossa kotiin, me oltiinkin Lastenklinikalla joten hän ei voinut nousta Helsinkiin tulevaan kyytiin suunnitelmien mukaan. Taivaskin tarjoili täydellisen kattauksen vappusäitä, auringonpaisteesta vesisateen kautta lumimyräkkään. Lääkäri määräsi meidät perjantaina kotiin nukkumaan ennen Lastenklinikalle menoa ja lauantaiaamuna minä heräsin hirveään migreeniin, lapsi oksensi kovissa kinttukivuissa. Ei voi olla totta.


Onneksi selvisimme lauantaina Lastenklinikalle ja sieltä kotiinkin. Seuraavat pari viikkoa on nyt sitten ihan uudenlaista arkea ja opettelua: me omistanne nimittäin nyt erihienot kyynärsauvat aka VAPPUKEPIT ;) Kuinka kauan voikaan normaaliin suihkussa käyntiin mennä aikaa tai kuinka sujuu sukkien jalkaan laittaminen kun ketara on kipeä kuin mikä. Ja sitten ihan se liikkuminen. Missä järjestyksessä jalka, missä kepit.

Mutta illalla olin suupielet korvissa. Somevirta täyttyi vihamielisistä kommenteista lunta kohtaan, monet rallattelivat ivallisesti, että "lunta tulvillaan, raikas vappusää...". Minua hykerrytti. Tää on hei ihanaa

Meillä kävi hirveän hyvä tuuri: koska kovissa päänsäryissä ja täysuupuneena en voinut ajaa, meillä on ihana naapuri: kolmen lapsen supermutsi, joka vielä tarjoutui hoitamaan logistiikan, kun piti siirtyä paikasta toiseen. Vauva (=hänen) vaan kainaloon ja menoksi! Automatkalla istuin itkuisin silmin: olin aivan lopenuupunut, olin saanut hetkeä aikaisemmin tylyä kohtelua eräästä palvelusta ja viisas naapurini lohdutti minua. Hänen ystävänsä lapsi oli menehtynyt jokin aika sitten vaikeaan sairauteen. Että nämä meidän ongelmat on kyllä niin kovin pieniä. Se kolahti ja kovaa. Hän oli ihan oikeassa. Tämä on niin pientä. Kaikki tämä valvominen, koko rumban pyöritys hirveissä päänsäryissä, loukkaantunut polvi, vappuinen lumimyrsky. Olihan se todella raskasta sillä hetkellä, mutta suhteutettuna koko kuvaan: ihan pikku juttu.


Illalla loppujen lopuksi koko perhe oli kotona ja minä olin suupielet korvissa. Kiitollisena, koska pahemminkin meille olisi voinut käydä. Kaikki saatiin kuitenkin hoidettua. Me selvittiin tästäkin. Suurin kiitokseni supernaapurille, joka ei pelästynyt oksentavaa lasta vaan vei meidät Lastenklinikalle.

Ennenkaikkea mä olen ihan hitsin ylpeä tuosta yhdeksänvuotiaasta. Joka rohkeasti kohtasi pelkonsa, koki parissa päivässä vähän kaikenlaista eikä antautunut murehtimaan tapahtunutta vaan pötkii eteenpäin kyynärsauvat viuhuen. Ihan tuli itku, kun tultiin kaiken myllytyksen jälkeen kotiin ja halattiin toisiamme tiukasti. Ihanaa kun me ollaan täällä ja sä oot just nyt siinä

**

Hyvää vappua.
Kaikista pikkuisista vastoinkäynneistä huolimatta.

Sari



Voit seurata blogiani Facebookissa: Saron blogi sekä Instagramissa: SARONBLOGI


6 kommenttia:

  1. Onpas teillä ollut tapahtumia! Ja ihana naapuri! Parempaa vapun jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Valoisaa ja kuplivaa vappua kaikesta tapahtuneesta huolimatta ;) !!

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti lapsesi toipuu hyvin. Minun poikani mursi käsivartensa talvella, toipuminen oli minustakin hyvin nopeaa (: Voi vaan arvailla ,jos itselle kävisi samallalailla. Ei puhettakaan pikaisesta toipumisesta (;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihan hyvin on toipunut :) Ja totta turiset tuosta aikuisten loukkaantumisesta, HUH! Yritetään pysyä ehjänä ;) Hyvää lauantaita!

      Poista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...