Kaksplus.fi

torstai 27. heinäkuuta 2017

Synnytystapa-arvio unikeonpäivänä, kello 10

Palataan ajassa vuoteen 2007.

En ollut tuntenut mitään muljahdusta, mutta niin vaan viimeisellä neuvolakäynnillä kesäterkkari ei enää pystynyt paikallistamaan, miten päin se vauveli oikein loikoili kohdussa. Koko raskauden ajan hän oli ollut tukevasti tulossa pää edellä ja olin aivan varma, että niin päin vauva edelleen oli, koska kyllähän sen nyt luulisi huomaavan, jos kolmekiloa vauvaa kääntyy pienehkössä tilassa ympäri, whumps. Aika synnytystapa-arvioon tuli perjantaiksi, unikeonpäiväksi, klo.10.


Perjantaina kello 10 synnytystapa-arvion aikaan oli kyllä synnytystapaa arvioitu ihan riittävästi: tyttö tuli muutamaa tuntia aikaisemmin, pääedellä, alateitse.

**

Tyttö syntyi tosiaan unikeonpäivänä. Oliko päivä merkityksellinen? No, kun tämä pieni tyttö oli massussa, aina kun häntä tutkittiin ultralla, hän veteli sikeitä. Olihan se joka kerta aika säikähdyttävää, kun ultrassa kölli liikkumaton vauva, joka sitten pienen tuuppimisen jälkeen suostui ojentelemaan raajojaan ja näyttämään elomerkkejä. Hän vaan tykkäsi nukkua. Välillä hän sai villimpiä spurtteja masussa ollessaan, mutta muutoin oli kyllä rauhallinen typykkä. Ei siis bileitä aamuöisin ja tuleva mutsi sai nukkua sen minkä jättimäiseltä pötsiltään pystyi.

Mutta kuinka se unikekomaisuus näkyi sitten syntymän jälkeen? No ei sitten niin mitenkään. Tämä elämänjanoinen pikkuneiti on aina priorisoinut nukkumisen ihan viimeiseksi tehtäväksi, koska elämässä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että nukkuminen on silkkaa ajanhukkaa. Jo synnytyssairaalassa hiihtelin silmäpussit imetysliiveihin tungettuna, kun tämä vauva ei halunnut nukkua, etenkään öisin. Päiväunista luovuttiin varmaan puolen vuoden vänkäämisen jälkeen 2,5 vuotiaana. Hän siis luopui, minä olen päinvastoin pyrkinyt lisäämään - ja ihan ilman minkäänlaista vänkäämistä. Ja jos kotona oltiin vängätty jo pitkä tovi, että kyllä nyt pitäisi nukkua päiväunet kun olet noin pieni ja kun kerta toisensa jälkeen totesi, että niistä päiväunista ei tule yhtään mitään muuta kuin paha mieli meille molemmille, niin sitten alkoikin se vänkäys päiväkodin kanssa, jossa ei voitu lainkaan ymmärtää, että tämä lapsi nyt vaan pärjää ilman päiväunia ja oikeastaan päiväunista alkoi olla valtavasti haittaa yöunille. Lapsi nimittäin pomppi menemään vielä klo.22 aikoihin, jos se oli saatu nujerrettua päiväunille siellä päiväsäilössä. Siitä oli pikkusen vaikea repiä huumoria, kun työaamuina mun kello alkoi karjua 06 merkkinä siitä, että kahvia kitaan, päivä käyntiin ja töihin. Olisihan se ollut kivempi nousta, jos takana olisi ollut useampi tunti unta.

Nyt tämä kymmenvuotias alkaa olemaan esiteini-ikäinen ja unirytmi alkaa kellottua teini-ikäisyyden mukaisesti: myöhempään valvominen ja myöhään herääminen on jees, mutta vain hänestä. Minulla taas unirytmi alkaa kellottua keski-ikäisyyden mukaan, että pitää mennä nukkumaan niin että voi herätä pirtsakkana ajoissa. Koska jos herää klo.8 jälkeen, "koko päivä on jo ohi" ;)

**

Mukavaa unikeonpäivää! Unikeonpäivänä on sitten lupa maleksia yöpaidassa koko päivän. Kokeile vaikka! Mun on pakko kammata tukka ja pistää vaatteet päälle, koska hetken päästä meillä alkaa juhlavastaanotto. Ja synttärionnittelut anopillekin, mikä tuuri että mun esikoinen ja anoppi juhlii vuosia samana päivänä!

**

Kuvassa on minun esikoiseni
vuosia sitten.

Tänään hän täyttää 10v


Sari


2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...