Kaksplus.fi

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Viikon fiilikset

Tämä hiiri tässä on yhden tyypin unikaveri. Se on vähän nuhjaantunut. Sen etukäpälässä on reikä. Massa on valunut peräpäähän, hännästä on purtu pala irti ja muutenkin sen "parasta ennen" oli jo monta päivää vuotta sitten.

On sunnuntai ja mulla on ihan samat fiilikset. Hiiri on tosin käynyt pesulla, kylvetin sen marseillen saippualla, ntr se tuoksuu laventelille ja kuivuu kesäauringossa. (Kunpa minäkin voisin.)


Tänään minun piti työntää blogista ulos ihana rakkauspostaus, mutta nyt tuntuu siltä, että joskus pitää vähän päästellä näitä kurjiakin tunteita ulos. Koko viime viikko oli yksi suuri kikkare ja sitkeästi meinasi jatkua sellaisena tähän hetkeen saakka. Onneksi lauantaina oli suuri rakkauspyrähdys, eikä epätoivoon ole syytä vaipua.

Viime viikolla...

Olin liian kiltti vähän joka suuntaan.

En ottanut itselleni lainkaan omaa aikaa.

Ryttäsin päivärutiinit roskiin ja sen sai tuntea nahoissaan: iltaisin, kun käsissä oli kaksi yliväsynyttä kirppanaa ja aamuisin, kun silmäluomet eivät halunneet aueta kellon soidessa aivan liian aikaisin.

Jouduin murehtimaan.

Oli vain yksi kesäinen päivä.

Koti oli yhtä sotkua.

Pyykkivuori valtasi pinta-alaa pyykkikaapin ulkopuolelta.

Mietin miltä tuntuisi yksi kivuton päivä.

Mietin miltä tuntuisi päästä lenkille.

Kun jouduin tekemisiin sellaisten energiasyöppöjen ihmisten kanssa, jotka ovat niin kiintyneitä omaan napaansa, että se syö energian kaikilta muilta.

Olin läsnä lasten elämässä aivan liian vähän.

Harmitti sekin, että annoin ihan pöhköjen asioiden harmittaa niin paljon. Koitin pyykätä puhtaaksi kurjia ajatuksia siten, että jos niitä kannattaa harmitella vielä viiden vuoden päästäkin, niin sitten niitä kannattaa murehtia nytkin, mutta jos niitä ei ole syytä murehtia viiden vuoden päästä, ei niitä kannata murehtia nyttenkään.

Ehkä eniten harmittaa se, etten saanut kurjia tuntemuksia nollattua viikonloppuun mennessä, eikä ne ole kokonaan ohi vieläkään. Tuntuu, että akut on ihan loppu ja uusi viikko ovella.

Tänään olen koko aamupäivän lorvaillut ostoksilla. Eikä mitään rahankulutusta vaan pakollisten asioiden hoitamista, koska töiden päätteeksi viime viikolla ei ehtinyt eikä jaksanut. Olin varmasti näky, vetelehtimässä pitkin kauppakeskusta naama nutturalla. Ja se väsyttämisen määrä, ei sanat meinaa riittää.

Tänään aion ottaa hetken itselleni. Kuppi kahvia, selailen sisutuslehtiä ja blogeja. Käyn kävelyllä, venyttelen, otan illan vastaan lempeästi ja yritän ehtiä ajoissa nukkumaan, että aamu ei tulisi ihan liian nopeasti. Myös työviikkoa varten on suunnitelma: täytyy olla armollisempi itselle. Pikkuiseen lomaani on vielä pitkä aika, olisikohan ihan mahdottomuus jos onnistuisi hölläämään jo vähän ennen sitä?

Aurinkoa, rakkautta ja voimaannuttavia asioita toivon teidän sunnuntaille. Huomenna blogista tulee ulos tiukkaa asiaa ja myöhemmin ensi viikolla asiaa rakkaudesta, ihmisyydestä.

Varmasti ihana, uusi viikko edessä

Sari



2 kommenttia:

  1. Ihanan rehellistä avautumista ja hyvä että otit omaa aikaa ♥ Joskus kaikki tuntuu kaatuvan päälle ja takkuilee. Tiedän tunteen että olis edes yksi kivuton päivä tai kun kokoajan jotain murehdittavaa...koita jaksaa, huominen on aina parempi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja kyllä, huominen oli tässä tapauksessa parempi ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi.