Kaksplus.fi

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Meidän viikko, huh huh

Hyvää sunnuntai-iltaa. Blogi on ollut viikon hiljaa. Takana ei ole mitään suurempaa draamaa vaan monta pientä sattumaa, huh. Kyllä on taas ollut sellainen viikko, että ei voi kuin kiitollisena ottaa uuden viikon vastaan. Kiitos uusi viikko, kun alat!

Tämä voisi olla tällainen 'meidän viikko'-kooste. Huh, tästä se alkaa, rakas päiväkirjani...


Maanantai
Edellisellä viikolla minun toiseen käteeni tehtiin pieni operaatio ja siksi käsi oli muutaman päivän melko kipeä. Maanantaina heräsin iloisesti kellonsoittoon ja siihen, kun se toisen käden ranne olikin tullut niin kipeäksi, ettei sillä voinut tehdä mitään. (Eli molemmat kädet poissa pelistä, jaahas.) Pyöräytin käteen tukisiteen ja tein töitä. Iltapäivällä piti lähteä koululle kummankin lapsen tavoitekeskusteluun. Käsiin sattui niin, etten saanut takkia päälle enkä voinut operoida sateenvarjoja. Onneksi minulla on avulias esiteini, joka sitten auttoi äitiä takin kanssa ja avasi/sulki sateenvarjoa! Oikein nauratti olla ihan kädettömänä siellä opettajien edessä, kun hädintuskin pystyi heilauttaa omaa kättä kättelyä varten ja sitä salaa toivoi, että kunpa se toinen kättelijä olisi sellainen "kuollut kala" eikä puristaisi napakasti, koska multahan voisi tulla itku ;) Sieltä suoraan painelin ostamaan itselleni rannetuen. Iltapäivällä sitten minun piti loihtia bataattisosekeittoa koko alkuviikon tarpeksi. Tosi viisas idea, kun kummatkin kädet on aivan sökönä. Mutta we have this thing called Suomalainen Sisu ja niinhän aloin kuoria ja pilkkoa. Muuten hyvä mutta suurin bataattimme olikin läpihomeessa, keittoa tuli yhden päivän tarpeiksi. Yhden bataatin loppu on mikroruoka-aikakauden alku!

Tiistai
Yöllä olin pitänyt kädessä rannetukea, eikä ranne enää ollut kipeä, jes! Lähdin normaalisti töihin, kävin työterveyshoitajalla näyttämässä edellisviikkoista haavaani, kun näyttää siltä, että se on vuotanut sidoksiin ja pelkäsin vahingoittavani haavaa, jos repisin sidokset itse pois. Hoitaja nappasi ne ja läiskäsi liimaiset laastarit päälle. Voi hitsi, mitenhän minä saisin NE pois niin ettei haavat taas olisi nurinpäin nurjallaan, aaaargh, eli turha reissu. Ei auta kuin yrittää operoida jatkossa itse. (Joo, ei ollut ihan niin helppoa että laastari päälle, laastari pois, säästän teidät tarkemmalta sairauskertomukselta) Töiden jälkeen ajelin kotiin...ihan vaan todetakseni, että toinen lapsi oli rötvännyt ulkovaatteensa täysin ja ne pitää laittaa pesuun. Laitoin pyykit koneeseen odottelemaan ja odotin, että mies tulee noukkimaan minut kyytiin, kurvasimme yhdessä kauppaan ja haettiin sieltä mikroruokien aatelia: valmishampparit. Lapsia ei jostain syystä ketuttanut yhtään syödä hampparia bataattisosekeiton sijaan, kumma juttu! Illalla kun autoin lapsia hampaiden pesussa, muistin että ne ulkovaatteet on muuten edelleen pesukoneessa! Äkkiä pesukone pikapesulle, grr... Ehtisiköhän ulkovaatteet kuivua narulla aamuksi? Pikku pakkohan se on, kun meillä ei kuivuria ole.

Keskiviikko
Olin päättänyt tehdä toisen etäpäivän, koska päivällä piti saada keskittymistä vaativia juttuja valmiiksi. Samoin olin aikatauluttanut niin, että ehtisin heti töiden jälkeen pestä jättikoneellisen pyykkiä ja hauduttaa uunissa ruuan josta riittäisi torstaille, perjantaille. Tukka pörrössä ja kalsarit vinossa aloin laittaa työvälineitä valmiiksi, kunnes huomasin, ettei yhteydet toimi! Ei toimi! Supervauhdilla hoidin lapsen kouluunlähtökuntoon (kun olin luvannut viedä kouluun), tein itselleni eväät (en muistanut että meillä on ruokala jossa en yleensä käy mutta nyt olisin voinut ehkä investoida sen 8e ateriaan), unohdin keittää kahvit ja äkkiä pukemaan, meikkaamaan ja viemään lasta kouluun. Autossa huomasin, että tankki tyhjä, ensin siis tankille. Bensiksellä löin oven tankkauspömpelin rakenteisiin ja kolautin bensapistoolin ohi bensatankin! Onneksi suuremmilta kolhuilta vältyttiin, muistin viedä lapsen kouluun ja ajelin töihin. Kehätiellä tosin mietin, että puinkohan rintsikat? Onkohan mulla housut? Onkohan mun mekossa joku ruokalista esillä, kun nappasin sen vaan vaaterekistä päälle... Huh! Niin ja sain aamukahvia vasta kymmenen aikoihin aamulla! Hirveää! Mutta se oli sentään lattea! Luksusta! Vasta silloin päivä alkoi aukeamaan. Mummi ja ukki tulivatkin yllätyskyläilemään meille ja kun ajelin töistä kotiin, lapset oli tulleet koulusta, läksyt oli tehty, kalakeitto porisi liedellä ja alettiin syömään. Se kalakeitto maistui jotenkin aivan erityisen hyvälle kaiken häsläämisen jälkeen!

Torstai ja perjantai
Meillä oli ihan perusarkea. Töitä, ei suurempia kommelluksia. Lapset ilmoittivat kärsivänsä kurkkukivusta. Nyt just kun alkaisi syyslomakin. No, eihän se mitenkään yllättänyt. Ja mieluummin kurkkukipu kuin oksennustauti. Ai niin ja perjantaina sain 1,5 varoitusajalla tietää, että meidän vitriinikaapille on löytynyt ottaja ja jouduin tyhjäämään sen pitkin asuntoa. Miten sellaiseen kaappiin mahtuukin niin hitosti tavaraa? Kaapin uumenista löytyi mm. 200 tuikkua ja ilmeisesti puolet Ikean servettivarastosta. Käsittämätöntä! Mutta jokaiselle tilpehöörille pitäisi löytää paikka kodista, sillä uutta kaappia ei ole tulossa. Ja miksi en ollut jemmannut kaappiin vaikka satasen seteleitä, niitä olisi ollut tosi kiva löytää ja ne olisi ollut helppo sijoittaa ;) Olen kyllä niin iloinen, kun me päästiin siitä vitriinistä eroon ja se sai hyvän kodin. Toisen romu on toisen aarre! Nyt päästään järkkäämään olohuonetta ihan uuteen järjestykseen. Ja perjantaina alkoi odotettu syysloma. Yes!

Lauantai
Lauantaina oli oikea tehopäivä: kaupassakäyntiä, tavaroiden järjestelyä, siivousta, pyykinpesua, ruuanlaittoa, you name it! Kyllä kykittiin ja kökittiin oikein olan takaa. Lisäksi piti pakata lasten matkatavarat, koska lapset lähtisi sunnuntaina mummolaan. Lasten keskittymiskyky sokerihumalan ja lauantai-illan huuman vuoksi oli aikalailla 0, joten kyllä se pakkaaminen oli melkoista hässäkkää. Toinen donkkari korismaisesti kaikki vaatteensa matkalaukkuun, kun toinen lankutti huoneen lattialla. Jotain saatiin pakattua, hyvä me. Sain oman siivousurakkani lähes valmiiksi, hyvä minä. Ja sitten kaaduin sänkyyn nukkumaan.

Sunnuntai
Heräsin, nousin sängystä ja venäytin selkäni! Ei voi olla todellista! Kävelin kippurassa kuin vanhat mummelit konsanaan ja kaikki liikkuminen sattui ihan sikapossuna. Minusta ei ollut autolla ajajaksi. No ei siinä mitään, miehen ruosteinen tonnikalapurkki alle ja vikkelästi kohti mummin ja ukin mökkiä. Istuminen autossa teki minun selälle tosi kipeää, mutta kun on tää Suomalainen Sisu, päätin lähteä kyytiin. Aurinkoinen päiväkin ja kaikkee, mitäpä sitä kotona kökkimään. Nurmijärvellä meidän auto sitten hajosi, kesken matkan! Yhtäkkiä nopeus lähti laskemaan ja moottorivalo vilkkumaan! Onneksi saatiin poljettua se läheisen huoltiksen pihaan eikä se sitten enää käynnistynyt. Siinä sitten miettimään miten saadaan lapset mökille ja meidät kotiin. Siinä kohtaa mummi ja ukki astuivat kuvioon: ukki lähti hakemaan meitä huoltikselta ja mummi koordinoi pelastusoperaatiota ja muonitusta. Tunnin odottelun (ja huoltiksella herkuttelun) jälkeen ukki kaarsi noukkimaan meidät ja matka jatkui! Perillä saimme navat täyteen ruokaa ja ihanaa omenapiirakkaa. Lapset jäivät syyslomailemaan pariksi päiväksi ja me pääsimme siskoni ja hänen miehensä kyydissä kotiin. Siis meillä on superihana perhe, kuten näkyy, niin hädässä perheenjäsenet tunnetaan.

Olen siis aivan ryytynyt kuluneesta viikosta. Ilomielin suuntaan kohti uutta viikkoa. Alkuviikosta olen määlomalla, teen omia juttuja, käyn kävelemässä, luen blogeja ja neulon. Eikö kuulostakin hohdokkaalta? No ehkä tällä selällä ei kovin pitkälle pötkitä, kuten Mokoon tai Ikeaan, jonne olin ajatellut mennä fiilistelemään, kaikessa rauhassa, miltä syksy tuntuu... Onhan tässä vielä aikaa. Mulla on asiaakin teille vaikka kuinka paljon, stay tuned!

Niin ja kuten kuvasta näkyy, piti ihan keittää itselle teetä, vaikka yleensä juonkin kahvia. Oli kyllä niin hurja viikko, onneksi ihan joka viikko ei ole tämmöistä hulabaloota, vaan ihan tavallista arkea: pöydälle läikkynyttä maitoa, kotiin unohtunutta jumppakassia ja mutalammikkoon upotettuja lenkkareita! Niin ja ihan hitsisti tsemppiä kaikille muillekin ruuhkavuosissa suhaaville vanhemmille!



4 kommenttia:

  1. Todellakin HUH mikä viikko sulla oli. Toivon lempeämpää ja parempaa uutta viikkoa sinulle <3!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tämä vaikuttaa jo niin pal paremmalta, oijoijoi <3

      Poista
  2. Ei puutu vauhtia sun viikosta, harmi tuo auto mutta pääasia että käsi paranee ♥ Autoja saa sentään uusia. Oikein ansaittua lomaa, nauti♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja autostakin saadaan ehkä vielä kalu (just tuosta ei haluttaisi vielä luopua), kädet toimii ja selkäkivutkin hellittää plus sain hyviä uutisia lääkäristä, joten tässä viikossa on kyllä ripaus jotain tosi ihanaa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...