Kaksplus.fi

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Diagnoosina syöpä. Mitäs nyt sanotaan?

"Se patti olikin etäpesäke. Diagnoosina syöpä."


Sain tuollaisen viestin eräältä ystävältäni jokin aika sitten. Sitä ennen sain viestin toiselta ystävältä leukemiasta. Sitä ennen eräältä toiselta lapsettomuudesta. Noin muutaman esimerkin mainitakseni.

Tuntuu, että mitä enemmän näen elämää, sitä vähemmän osaan sanoa ihmisille yhtään mitään näissä elämän vakavissa kysymyksissä. Olen aina ollut mielestäni hienotunteinen ja yrittänyt asettua toisen saappaisiin, ennen kuin avaan suuni. Kun itse aikoinaan kerroin, että ei se haikara taida lentää meille ollenkaan ja että me lähdemmekin tästä lapsettomuustutkimuksiin, sain kuulla, että "nyt vaan lopetat sen stressaamisen, niin kyllä se tärppää!".

Hei syöpäpotilas, lopeta nyt vaan se stressaaminen, niin kyllä se siitä!

Ei. Mitä voi sanoa, kun toisen elämä on räjähtänyt palasiksi? Käytännössä moni asia on kuten ennenkin: sama koti pystyssä, sama auto pihalla parkkipaikalla, sama puoliso siinä vieressä ja edelleen olet opiskelijana samassa opinahjossa kuin ennen diagnoosiakin. Mutta sairaus, lapsettomuus tai muut elämän isot haasteet voivat olla murskaavia. Kun toivon kipinä sammuu, mitä jäljelle jää?

Haluan tuoda lohtua. Haluan osoittaa, että annan kaiken tukeni. Kaiken rakkauteni. Että yksin sä et jää.

Usein olen sanonut ihan suoraan, että minulla ei ole oikeita sanoja. En tiedä mitä sanoa. Ja olen kertonut, että aion antaa kaiken tukeni ja rakkauteni. Mutta kuinka osoittaa tukea olematta tunkeileva?

**

Haluaisitko sinä jakaa ajatuksiasi, mitä hyvää tai hirveää sinulle on sanottu, kun olet kertonut elämäsi vaikeasta asiasta?

Mitä olisit halunnut, että sinulle olisi sanottu tai miten olisit halunnut, että sinulle olisi osoitettu tukea?

Voit kommentoida myös anonyymisti.

**

Monen ystäväni tarina on kuitenkin jatkunut onnellisesti. Kun lapsettomuudesta kärsiminen onkin muuttunut lapsiperheen elämäksi. Kun syöpäkontrolleista onkin saatu puhtaat tulokset kerta toisensa jälkeen.

Ja monella ystävälläni on taistelu kesken. Muuta en tiedä, kuin että he saavat tälläkin hetkellä hyvää hoitoa, lääkärit tekevät parhaansa ja minä olen hengessä mukana. Periksi ei anneta



5 kommenttia:

  1. Nää on niin vaikeita asioita. Itse en halua tunkeilla liikaa, mutta tene selväksi että en häviä mihinkään ja että mulle voi puhua, ja puhua voi myös muusta kuin sairaudesta jos se ei tunnu siitä ihmisestä tarpeelliselta.
    Itse lähiaikoina näitä miettinyt myös ammatillisesta näkökulmasta. Ei ole olemassa kurssia, jossa opetetaan kohtaamaan asiakas, joka on saanut vakavan sairauden diagnoosin tai saattohoitopäätöksen. Pidän itseäni kyllä aika hyvänä ihmisten lukijana, ja koen sen vahvuutena; tunnistan milloin olla vain hiljaa läsnä ja milloin tarjota muuta tukea. Ja jokainen asiakas on yksilö, jokainen suhtautuu omalla tavallaan, se on tärkeää tiedostaa. Ei ole yhtä kaavaa tai oikeaa tapaa suhtautua tai surra.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää kyllä edellyttää asiakkaaseen tutustumista ja läsnäoloa. Että en nyt ehkä heti eka tapaamisesta näitä tiedä. :D

      Poista
    2. Kiitos. Hyviä ajatuksia ja lempeä lähestymistapa. Se on muuten hieno taito, kuinka jotkut lukee ihmisiä. Sitä taitoa ei kaikilla olekaan, joten olethan ylpeä omasta taidostasi ihanainen :)

      Poista
  2. Äitini kuoli 4 v sitten jouluaattona ja pahinta oli kun osa laajasta kaveri ja ystäväpiiristäni vain hävisi "osaanottojen" jälkeen. Myöhemmin vasta tuli aika, kun todella tarvitsin ystäviä. Ne on mulle kultaakin kalliimpia, jotka eli sen ajan mun kans ja kulki ne elämäni raskaimmat askeleet vierellä. ❤ Vaikeinta on ollu antaa anteeksi niille, jotka on hävinneet elämästä kriisissä ja tulleet takaisin vasta kun taas menee hyvin. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Olen aivan järkyttynyt, miten ihmiset ovat hävinneet. Liekö tullut häveliäisyys, ettei halua tunkeilla vai mikä. Ymmärrän hyvin, ettei anteeksianto ole ollut helppoa niille, jotka ovat rinnalta lähteneet vaikean paikan tullen. Toisaalta kiitos heidän - tosiystävät säihkyvät kirkkaasti lähelläsi!

      Voimia toivon sinulle, joulunaika taitaa olla muisto- ja tunnepitoinen sinulle.

      Poista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...