Kaksplus.fi

perjantai 10. marraskuuta 2017

Ei enää päiväkodin isänpäiväkahveja


Haikea fiilis. Meidän perheessä ei enää päästä nauttimaan päiväkodin isänpäiväkahveista, kun kuopuskin on ekaluokkalaistunut.

Viime aikoina somessa on kuohunut. Jotkut helsinkiläispäiväkodit ovat päättäneet jättää isänpäivän vieton pois ja muuttaa sen läheisenpäiväksi. Suomalaiset ovat perinteikästä kansaa ja iso osa älähti, että päiväkodin isänpäiväkuvioihin ei saa mennä räpeltämään eikä sitä saa muuttaa. Osa taas oli asiasta hyvillään. Kuulin mm. sellaisen perustelun, että kun kaikilla lapsilla ei ole isää mukana arkisissa kuvioissa, syystä tai toisesta, niin siitä tulee lapselle paha mieli, kun ei olekaan ketään kenelle tehdä kortti, askartelu tai kutsua mukaan päiväkodin isänpäiväkahveille. En kyllä tiedä mikä on se virallinen perustelu tälle isänpäivän neutralisoinnille. Samaan hengenvetoon äitejä "lohdutettiin" kertomalla, että myös äitienpäivä tullaan neutralisoimaan läheisenpäiväksi. En tiedä, että itkisinkö vai nauraisinko.


Minulla on ollut lapsesta saakka läheiset ja rakkaat isä ja äiti. Samoin minun lapsillani. En siis osaa kuvitella, miltä sellaisesta pienestä tuntuu, kun oma isä tai äiti ei olekaan kuvioissa. Miltä tuntuu isänpäiväkaffet, kun oma isä ei olekaan istumassa siinä päiväkodin miniatyyripenkillä vieressä ja hörppimässä kahvia? Lapset kokee sen varmasti kukin omalla tavallaan. Mutta ei minusta ainakaan olisi sanomaan, että "elämä on ja eteenpäin", kuten eräässä keskustelussa omin silmin näin tämänyyppiseen asiaan kommentoitavan. Toki meilläkin joskus mummi on tuurannut minua päiväkodilla, kun minulla on ollut ylitsepääsemätön työeste. Eikä meidän lapset olleet siitä moksiskaan. Enkä yleistä, jokainen lapsi on yksilö ja joku olisi voinut olla siitä hyvinkin surullinen tai tuntea jotakin muuta.

Minä en puolusta isän- tai äitienpäivän viettoa päiväkodeissa. Ne on kyllä mukava asia hyvin isolle osalle lapsista. Mutta en myöskään puolusta läheisenpäivää. Minusta isän- ja äitienpäivän neutralisointi on kuitenkin väärin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nykyään tulisi huomioida perheet paremmin ja perhemalleissa onkin tapahtunut valtavasti muutoksia. On ydinperheitä, on uusperheitä, kahden äidin perheitä, kahden isän perheitä, yhden vanhemman perheitä, kahden vanhemman perheitä ja - ihan vaan perheitä. Voisiko ajatusta läheisenpäivästä vielä jatkojalostaa niin, että sitä voisi viettää kukin päiväkoti omassa tahdissaan? Onhan se mukava ajatus, että lapsi voisi tuoda mukanaan päiväkodille kaffittelemaan vanhempien sijaan jonkun muun tärkeän aikuisen: vaikka kummitädin tai vaarin. Niin ja kaikki päiväkodithan eivät lähteneet tähän neutralisointiprojektiin mukaan. Ihan pikku vinkkinä vaan, ei ne sieltä kahveilta ketään käännytä pois, jos isä tai äiti ei pääse mukaan kahvihetkeen, niin muu tärkeä aikuinen sinne mukaan vaan!


Aikoinaan kun omat lapset olivat päiväkodissa, meillä oli tosi kivoja isänpäivän viettoja - siinä mitä näin kuvista ja kuulin lasten kertomia juttuja. Lapset kihisivät aamulla innostuksesta, oli tosi jännää, kun sai viedä iskän päiväkotiin aamupalalle tai kahville. Lapset opastivat topakasti kuinka päiväkodilla toimitaan ja mistä se sämpylä haetaan ja missä pitää istua. Meidän päiväkodissa oli monenlaisia perheitä ja eräskin perhe ilmoitti suoraan, etteivät he vietä isänpäivää ja muistaakseni koko pariskunta tulla tupsahti isänpäiväkahveille, eikä heitä, tietenkään, ajettu pois. Ja kyllä isänpäiväaamiaisella oli äitejä joukossa ja äitienpäiväaamiaisella taas isejä. Ja ne lapset joilta ei ketään päässyt paikalle, nauttivat muuten vaan normaalista poikkeavan ja herkullisen aamiaisen ja sitten he pääsivät leikkimään kavereiden kanssa. Ja toki minä itse kävin äitienpäiväaamiaisilla, mutta niitä fiilistelen sitten mahdollisesti toisella kertaa.


Nyt meillä jatkossa hoidetaan isänpäiväkahvittelut ihan vaan kotosalla. Ja mahdollisuuksien mukaan mummolassa yhdessä papan kanssa myös. Tänä vuonna me taidetaankin hörppästä isänpäiväkahvit Messukeskuksessa, jonne suuntaamme Elma-messuille :)

**
Vietetäänkö sinun lapsesi päivähoitopaikassa isänpäivää (tai äitienpäivää)?
Onko sinun lapsesi jossain niistä päiväkodeista, missä isänpäivä neutralisoitiin?
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?


ps. Oletko jo käynyt tykkäämässä blogini Facebook-sivusta? Se kannattaisi. Jaan siellä paljon muutakin kuin blogipostauksiani! Jaan siellä myös muita tärkeitä lapsiperheiden elämään liittyviä juttuja sekä jaan myös linkkejä muiden ruuhkavuosivertaistukibloggareiden julkaisuihin! Tule kurkkaamaan: Saron blogi

2 kommenttia:

  1. Vaikka oma isäni kuoli vajaa kuusi vuotta sitten niin silti toivon, että muut viettävät Isänpäivää eikä mitään Läheisen päivää. Joistain perinteistä tulee vaan pitää kiinni!

    VastaaPoista
  2. Mun äiti tai iskä ei koskaan osallistunut äitien- tai isänpäiväkahvituksille eikä mulle jäänyt siitä mitään traumoja. Isääni näin joka toinen viikonloppu sen jälkeen kun vanhemmat eros ja aina on ollut joku kenelle kortti askarrella. Jos en mennyt isänpäivän aikaan isälleni, tein kortin papalle tai päivähoitotätien ehdotuksesta äidilleni. Ei siinä ollut mitään kummallista.
    Oma lapseni ei ole vielä päiväkodissa ole, mutta edustan perinteistä ajatusmallia ja toivoisin että isän- ja äitienpäivää tulevissa hoitopaikoissa huomioitaisiin. Itse osallistuin aamupalalle/kahville omien töiden salliessa, toivoisin että lapsen isääkin kiinnostaisi.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...