Kaksplus.fi

tiistai 21. marraskuuta 2017

Liikaa kummilapsia - saako kummiudesta kieltäytyä?

Itse olen yhden pienen pojan kummitäti ja tuntuu, että olen ihanalla tavalla täystyöllistetty jo yhdenkin kanssa. Mietin, että voiko kummilapsia olla rajattomasti vai mikä on liikaa?


Miten useamman lapsen kummius käytännössä oikein toimii? Ehdittekö viettää aikaa kummilasten kanssa jokseenkin tasapuolisesti? Kuinka usein? Sitten on tietysti jokaisen kummilapsen synttärit, nimpparit ja tietenkin joulu, jolloin kummilasta muistetaan myös yhdessäolon lisäksi paketilla ja kortilla. Kummius on siis ajallisesti ja taloudellisestikin iso investointi, joka toivottavasti antaa puolin ja toisin.

Mitä se kummius on?
Minä en ole kirkon kirjoihin katsellut tätä kummiasiaa miettiessäni, mutta minusta kummin tehtävä on olla lapselle turvallinen ja luotettava aikuinen ystävä. Minun lapsillani on kummallakin kaksi ihanaa kummia, joiden kanssa tapaamme vähintään joka kuukausi, koska välimatka on lyhyt. Kummit tarjoavat lapsille pieniä irtiottoja arjesta, kaikenlaista kivaa puuhaa mikä tekee yhteisistä hetkistä juhlaa arkisen puurtamisen keskellä. Minun ja kummipoikani välissä on satoja kilometrejä ja näemme harvemmin, mutta aina kun vaan mahdollista. Olen siis vähän sellainen etäkummi, mutta onneksi on olemassa sähköiset viestimet joiden avulla yhteydenpito on helppoa.


Saako kummiudesta kieltäytyä?
Minä ajattelen, että saa. Minua on pyydetty useamman kerran kummiksi ja vain yhden kerran olen tosiaan lupautunut kummitädin vastuulliseen tehtävään. Muina kertoina olen sydän mutkalla joutunut vastaamaan, että olen pahoillani, mutta ei minusta ole kuin yhden lapsen kummiksi. (Ainakin toistaiseksi, sitten kun omat ruuhkavuodet helpottavat, sittenhän minulla on taas resursseja vaikka mihin!). Voin kertoa, että kieltäytyminen on tuntunut tosi pahalta, koska olen ollut niin iloinen ja otettu, että minua on harkittu kyseisen lapsen aikuisystäväksi. Nuo lapset ovat kyllä minulle edelleen erityisen tärkeitä, vaikka en heidän kummi olekaan. Ja olen tosi kiitollinen siitä, ettei kyseisten lasten vanhemmat vetäneet hernepeltoa nenään, kun ilmoitin, että olen pahoillani mutta en pysty alkamaan kummiksi.

Kerro ajatuksistasi!
Saako kummiudesta kieltäytyä? Oletko sinä kieltäytynyt tai saanut kieltävän vastauksen? Mitä ajattelet?

**

Kuinka monta kummilasta sinulla on?


17 kommenttia:

  1. Mulla on ihan samanlaisia ajatuksia kummiudesta! Mulla on kummityttö, joka on samalla serkkuni. Koska ikäeroa on paljon (19v), tuntuu tyttö enemmänkin kummilapselta kuin serkulta. Välimatkaa on tunti autoillen, mutta nähdään silti harvoin. On kuitenkin ihana tietää, että tyttö juttelee aina meidän seikkailuista innoissaan vielä kotona :) Kummipoika löytyy myös, mutta olemme mieheni kanssa ennemminkin hämykummeja pojalle, koska emme kuulu enää kirkkoon. Poika on myös läheinen, hän on mieheni veljen esikoinen. He asuvat lähellä ja heitä näemme enemmän. Olen kerran kieltäytynyt kummiudesta, eikä harmita. Kaksi kummilasta riittää mainiosti! Äidilläni on kuusi kummilasta, enkä itse moista jaksaisi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Teidän kaksi kummilasta kuulostaa aika hyvältä: kummityttö ja -poika pitää selvästi hyvän balanssin! Hämykummi oli ihan uusi termi, hih, aika hauska!

      Poista
  2. Minun lapseni kummiudesta on kieltäytynyt eräs nuori nainen. Ja olen iloinen että kieltäytyi koska ei kokenut olevansa siihen valmis. Kyllä kummius pitää olla kiva lisä, jonka jaksaa hoitaa ilomielin, eikä liian kuormittava homma. Joten kieltäytykää jos siltä tuntuu! Ja älkää tuomitko jos teille sanotaan ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Tämä oli kyllä niin hyvin sanottu, alleviivaan tämän:
      "Kyllä kummius pitää olla kiva lisä, jonka jaksaa hoitaa ilomielin, eikä liian kuormittava homma."
      Juuri noin! :)

      Sinulla itselläsi on ihana asenne, että vaikka kummiehdokas sanoi ei, se asia oli sinulle ihan ok! :) Lisää sinunlaisia ihmisiä tähän maailmaan, kiitos!

      Poista
  3. Minulla on 3 omaa kulmikasta, yksi yhteinen miehen kanssa ja miehellä vielä 1 oma. Pakko kyllä sanoa, että se on liikaa. En ole kuitenkaan mitenkään osannut kieltäytyä kummin tehtävästä. Tarkoitan siinä mielessä liikaa, että tuntuu, että aikaa ja resursseja ei oikeasti riitä heille kaikille. Myös rahallisesti se tietenkin tuntuu, ei voi ostaa kuin pienet lahjat jokaiselle, mikä välillä harmittaa.:/ Meidän lähipiirissä on niin isoja lapsiperheitä, että luulen tämän olevan yksi syy siihen, että minua on niin monen lapsen kummiksi pyydetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummilasta, ei kulmikasta.:D

      Poista
    2. Hih, ei haittaa, tätä se on elämä autocorrectin kanssa ;)

      Viidessä kummilapsessa on varmasti huisketta. Kerroit että lähipiirissä on isoja lapsiperheitä, siksi kummilapsiakin on tullut. Jos vielä joskus anonyymi palaat tähän keskusteluun, niin vastaisitkohan vielä jos kysyisin, että jos sinua nyt pyydettäisiin lähipiiristä kummiksi- mitä vastaisit? Olisiko rohkeutta sanoa, että ei enää vai olisitko toisella tapaa rohkea ja sanoisit, että kyllä kiitos? :)

      Poista
  4. Jos haluaa aidon yhteyden ja siteen kummilapseen, niin kyllä saa kieltäytyä siinä kohden, kun tuntuu ettei pysty lapselle antamaan aikaansa. Lahjakummejahan on, mutta se aika olisi arvokkainta. Pikkuserkullani on aivan lukematon määrä kummilapsia, en pysy enää laskuissa mukana, jotkut jo aikuisia, mutta jokaisen kummilapsen hän vie esim. ulkomaanmatkalle. Hänellä ei ole lapsia, ehkä se vaikuttaa siihen, että on enemmän aikaa panostaa, mutta mitä upein kummitäti hän on kaikille kummilapsilleen ja puhuu heistä kaikista niin lämpimästi. Minä täällä olen taasen neljän lapsen kummitäti. :)

    Ihanaa viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tuo pikkuserkkusi! Tunnen itsekin tällaisia kummeja, joilla itsellä ei ole lapsia ja he panostavat aivan mykistävällä tavalla kummilapsiinsa. Jotenkin ihan win-win-tilanne sekä kummille että kummilapselle. Vaikka huokailenkin täällä ihastuneena, toivottavasti kukaan ei tulkitse tätä niin, että en ihailisi myös muunlaista kummiutta!

      Neljä kummilasta kuulostaa inhimilliseltä ja ajattelen samoin: aika on arvokkainta. Neljälle sitä varmaan ehtii antaakin ja etenkin kun teilläkin pienimmät omat lapset ovat jo niin isoja, on sitä aikaa käytettävissä kummilapsiin ihan eri tavalla kuin esim. pikkulapsiaikana. Eikö? :)

      Mukavaa viikkoa sinne siullekin!

      Poista
  5. Mun äiti kieltäytyi aikoinaan kummiudesta ja sai vihat päällensä. Mutta näin jälkikäteen mietittynä teki aivan oikein. Mulla on kaksi kummilasta ja se on juuri sopiva määrä, mulla on aikaa heille ja pidän heihin yhteyttä lähettämällä kortteja/lahjoja, soittamalla ja tapaamalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pahoillani, että äitisi on saanut vihat päälleen. Nopeasti voisin myös kuvitella, että hän todellatekin teki oikein, jos tuollaisen rangaistuksen kieltäytymisestä sai.

      Kaksi kummilasta kuulostaa hyvältä ja sen uskon, että teillä on lämpimät suhteet <3 Sinä olet sellainen hyväntekijä monessa suhteessa.

      Poista
  6. Itsellä on 7 kummilasta joista vanhin on 15-vuotias ja nuorin täyttää 2v. En kuitenkaan koe tätä määrää mitenkään taakaksi vaan minusta on mukavaa olla läheisissä tekemisissä heidän kanssaan..Tai no myönnetään että osan kanssa enemmän ja parin kanssa vähemmän. Mutta kaikkien kuulumisia seuraan ja olen yhteydessä kuukausittain vähintään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi ihana kuulla! Ihana ikäskaala kummilapsissa! Todella mukava kuulla, että koet etteivät he ole taakka vaan ovat mukava asia. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, oletko itse perheellinen ja kuinka monta lasta. Mutta ei sen väliä, pääasia että sinä ja kummilapset nautitte :)

      Poista
  7. Ehdottomasti pitää kieltäytyä, jos ei halua olla kummi. Pyysin (entistä) parasta ystävääni lapseni kummiksi, koska olen nähnyt miten mahtava kummi hän on aikaisemmille kummilapsilleen. Painotin myös, että ymmärrän jos hän ei halua siihen lähteä ja että se on täysin OK. Olimme olleet ystäviä 16 vuotta, eli siinä vaiheessa kyllä luulisi, että toinen voisi kieltäytyä jos ei kiinnosta. No hän kuitenkin halusi olla kummi. Ensimmäisen vuoden aikana hän näki lastani kuukauden kahden välein, kun taas ennen hänen syntymäänsä me näimme viikottain ja hän asuu 15min kävelymatkan päässä. No niin ne yhteydenpidot jäivät, edes puhelimessa puhuttaessa hän ei kertaakaan kysynyt lapseni kuulumisia mutta aikaisempien kummilastensa (veljekset) kanssa hän vietti viikottain aikaa, otti heitä yökylään ja muutenkin hoitoon, kävi uimassa ja leffassa mitä ikinä.

    Minulle kummius ei tarkoita kalliita lahjoja ja ilmaista hoitajaa (toisin kuin hänen toisten kummilasten äidille), vaan minulle kummi on henkilö, joka on aidosti kiinnostunut viettämään aikaa kummilapsensa ja tämän vanhempien kanssa. Tämän myös kerroin hänelle. Me emme ole enää missään tekemisissä, toivon että hän olisi kieltäytynyt niin en olisi menettänyt parasta ystävääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Sydämeni särkyy puolestasi! Mikähän parhaalle ystävällesi tuli? Olisipa hän tosiaan kieltäytynyt tai purkanut sydäntään - tekin aika pitkän taipaleen olette yhdessä kulkeneet ja varmasti kaikenlaisia tilanteita nähnyt. Olen pahoillani, että lapsi menetti kummitädin ja sinä parhaan ystäväsi.

      Sinulla on ihana lähestymistapa kummiuteen. Ja olet ollut harvinaislaatuinen, joka on sanoittanut toiveet myös kummille. Joten ei kyllä luulisi hänellä ainakaan paineita olleen.

      Toivon, että lapsella on muu tai muita kummeja elämässään läsnä. Ja toivon, että sinunkin sydämesi toipuu jossain vaiheessa tuosta isosta menetyksestä. Olen itsekin menettänyt parhaan ystäväni vähän tämäntyyppistä kaavaa myöten, enkä ole siitä toipunut vieläkään. Sydän suree aikansa, ollaan lempeitä itsellemme <3

      Poista
  8. Saa kieltäytyä, ei kai siihen kukaan voi pakottaa eikä tarvi alkaa kummiksi jos se tuntuu väkinäiseltä ajatukselta, siis jos suostuisi vaan koska ei kehtaa kieltäytyä.

    Itsellä on 2 kummilasta ja haluaisin lisää, voi olla vaan ettei lähipiirissä enää tule lapsia lisää ja olisihan noita kummiehdokkaita varmasti muitakin kuin minä. Vaikka onhan näitä lapsia omastakin takaa joiden kanssa touhuta, 5 alle kouluikäistä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Onpa mielenkiintoista, että sinulla itselläsi on jo 5 lasta ja silti sydämessäsi olisi tilaa vielä kolmannelle tai useammallekin kummilapselle! Erinomainen juttu, näkee jo kauas että sinulle kummius ei todellakaan ole rasite! Ja hei, eihän sitä koskaan tiedä, jos niitä kummilapsia vielä tulee lisää :)

      Poista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...