Kaksplus.fi

perjantai 8. joulukuuta 2017

Kohti joulua: Viisi erilaista joululahjojen paketointi-ideaa + bonus: paras pakettikortti-idea!

Tervetuloa seuraamaan Kaksplus-blogiverkoston tyttöjen omaa joulukalenteria. Päivittäin eri bloggaajat julkaisevat jouluaiheisia postauksia, joiden matkassa pääset fiilistelemään joulun tunnelmaa jokaisena päivänä aina jouluaattoon asti. Laita tonttulakki päähän, ota kuppi kuumaa glögiä ja inspiroidu siitä miten valmistella joulua yhdessä lapsen kanssa tai löydä ideoita omaperäisiin itsetehtyihin lahjoihin. Testaa jouluherkkuja maistuvilla resepteillä tai pongaa vinkit onnistuneisiin joulukorttikuviin.

Tervetuloa kurkistamaan joulukalenterimme kahdeksanteen luukkuun!



Viisi erilaista

joululahjojen paketointi-ideaa


1. Puolivalmis paperipussi

Koska aina ei vaan jaksa värkätä kaikkea alusta asti itse, tee se minkä voit. Pikkulahjat esimerkiksi päiväkodin tädeille tai kouluun opelle voit sujauttaa paperipussiin. Taittele paperipussin suun ympärille esimerkiksi sävyyn sopivaa paperinarua ja taittele sen jälkeen paperipussin pää kiinni ja voit teipata sen esimerkiksi kaksipuoleisella teipillä pussin takaa, niin että aarteet pysyy sisällä. Jos laitat paperipussin sisälle elintarvikkeita, kuten piparkakkuja tai suklaanamuja ilman kääreitä (tai vaikkapa itsetehtyä saippuaa) ne kannattaa sujauttaa vaikka pieneen muovipussiin ja vasta sitten tähän paperipussiin.




Musta paperipussi ja mv-paperinaru Sinelli,
Home made with ♥-tarra Flying Tiger Copenhagen


2. Maanläheisten sävyjen paketti hankalanmuotoisellekin lahjalle

Jos riemunkirjavat joululahjapaperit ei innosta, on kauppojen valikoimissa ihastuttava määrä erilaisia ruskeapohjaisia lahjapaperita. Niissä on jotain ekohenkistä ja ripaus vanhaa aikaa. Ja tiedättehän sen, kun lapsi on pyytänyt lahjaksi vaikka pienen nallen tai viisi pikkuautoa, joita ei saa mitenkään paketoitua sievästi. Vinkki: säästä esimerkiksi keksipaketin pahvikotelo, pakkaa lelut sisälle, teippaa huolellisesti kiinni ja paketoi! Teippaa kaksipuoleisella teipillä kakkupaperi paketin päälle joko piristeeksi tai kirjoita siihen vastaanottajan nimi. Halutessasi voit koristella paketin vihreillä yksityiskohdilla: kestävillä ja allergisoimattomilla muovisilla kasveilla tai tunnelmallisilla aidoilla kasveilla.




Ruskea lahjapaperi ja vihreät oksat Ikea,
kakkupaperi Sinelli, juuttinaru löytyi kotoa.
Inspiraatio: Sinelli


3. Taiteltava joulutupa

Tämä taiteltava joulutupa on kuin luotu pienten lahjojen paketoimiseen. Mene Pop-up-kemujen sivulle ja tulosta talon kaavat. Sen jälkeen voit pistää naperot hommiin ja värittää talon tai antaa sen olla mustavalkoisena. Sen jälkeen taittele tupa ohjeiden mukaan ja sulje sen katto haluamallasi tavalla. Minä teippasin sen kiinni ja kieputtelin paperinarua ympärille. Sujauta sisälle pieniä aarteita, kuten vaikka huulirasvaa tai avaimenperä!




Joulutalon tulostusohje Pop-up kemut:


4. DIY-joululahjapaperi

Anna lasten koristella lahjapaperi tai koristele se itse! Tämä meidän joululahjapaperi tehtiin niin, että etsimme ensin meidän sormivärejä, joilla ajattelin että lapset voisivat itse painaa sormen kuvia eri väreillä, mutta sitten kadonneet sormivärit korvattiin tusseilla. Lapset piirtelivät värikkäitä palleroita ja minä sitten yhdistelin pallerot mustalla kynällä "jouluvaloiksi".




Ruskea lahjapaperi Ikea, tussit lasten huoneista ja
musta ohut tussi omasta kynälaatikosta.
Inspiraatio: The Frugal Homemaker


5. Joulupaketti eko-hengessä

Jouluna on hyvä huomoida myös ympäristöä. Jos mahdollista, kannattaa hyödyntää vanhoja lahjapapereita ja myös sanoma- ja aikakauslehdet käy! Me paketointiin tämä paketti niin, että sujautettiin lahjat vanhan sanomalehden sisälle ja väritettiin paketti värikkäällä washi-teipillä. Taiteilimme pakettiin rusetinkin teipistä ja rusetti on kiinnitetty pakettiin kaksipuoleisella teipillä.




Sanomalehti Kirkko & kaupunki, teippi Teippitarha.
Inspiraatio: Teippitarha



+ bonus: paras pakettikortti-idea

Raaputettava tervehdys!

Tee pakettikortti (tai joulukortti) haluamallasi tavalla, mutta tervehdyksen päälle tuleekin raaputettava tarra! Ostin sydämenmuotoisia tarroja, mutta voithan leikellä siitä vaikka pienen Eiffel-tornin jos haluat. Tämä toimii niin, että kirjoita lyhyt tervehdys korttiin ja voit tehdä sen millaisella kynällä vaan, koska raaputettavassa tarrassa on alimpana kirkas muovi, niin raaputtelu ei vahingoita tekstiä. Sitten vaan liimaat raaputettavan tarran päälle ja valmista! Koska minussa asuu pieni romantikko, mieti jos raaputustekstin alta paljastuisikin vaikka maagiset sanat "tulisitko puolisokseni?"


Tee näin: 





Saaja raaputtaa tervehdyksen esiin!



Korttikartonki Sinelli, geelikynä Flying Tiger Copenhagen,
raaputettava tarra Teippitarha.


**

Luithan myös eilisen joulukalenteriluukun, jossa Lasten tapaan-blogissa vinkattiin hakemaan joulukukat luonnosta? Huomenna vuorossa on Laurajohanna-blogi ja Tallin joulujuhla. Kuulostaa tosi ihanalta, pysykäähän siis kuulolla!

**

Tunnelmallista viikonloppua!


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomineito paljastaa aarteensa

Vuonna 2016 Suomessa oli noin 5,5 miljoonaa ihmistä, joista naisia oli hieman yli puolet: n. 2,8 miljoonaa. Kyllä meillä Suomen neidoilla on täällä ihan hyvä olla. Saamme kulkea kaduilla vapaasti. Saamme ajaa autoa. Saamme äänestää. Ei ole mitään ammattia, missä nainen ei voisi työskennellä. Suomessa nainen voi olla presidentti, käydä armeijan tai olla haluamansa ajan kotiäitinä. Me saamme valita vaatteemme vapaasti, uskoa mihin haluamme ja meikata niin paljon kuin naamaan saa pakkelia mahtumaan.

Yksi sanapari minulle tulee mieleen myös. Kun puhutaan sisusta, minulle tulee heti mieleen nainen. Se oli suomalainen sisu, mikä mahdollisti aikoinaan sen että Suomesta tuli itsenäinen. Ja se suomalainen sisu elää yhä vahvana. Etenkin meissä naisissa. Olen onnellinen, että saan olla ja elää Suomessa. Ja olen kiitollinen kaikille niille miehille ja naisille, joiden ansiosta Suomi juhlii tänään 100 vuotispäivää. Ei sanat riitä. Kiitos.

Lasteni koululla vietettiin jo aiemmin itsenäisyysjuhlaa. Pukukoodina oli juhlava ja kouluympäristössä se on tietenkin 'smart casual and comfty-juhlava'. Valitsin vaatekaappini lukuisista mustista mekoista (koska en omista muunvärisiä) yhden ja päätin valita asuun sopivan korun. Mikä olisikaan sen suomalaisempi kuin Kalevala Koru ja suosikkini: Kuutar. Aarteeni. Tämä vuosi on myös Kalevala Korulle juhlavuosi, sillä se täyttää 80 vuotta. Kalevala Koru suunnittelee ja valmistaa yhä kaikki korunsa Suomessa. Siitä saa olla ylpeä!



Onnea Suomi 100v!

Täyttyköön seuraavatkin 100 vuotta hyvistä muistoista, onnellisista suomalaisista, kotimaisuudesta, turvallisesta elämästä ja ihan pimeästä suomalaisesta huumorista mikä on minusta maailman parasta.




maanantai 4. joulukuuta 2017

Valehtelinko lapsille joulupukista?

Mä niin tiedän, että sinäkin olet miettinyt,
pitäisikö lapsille kertoa joulupukista vai ei. 


Vaihtoehdot kertomiselle ovat:
Voit kertoa Korvatunturilla asuvasta valkoparrasta, joka tuo lahjoja vain ja ainoastaan kilteille lapsille. Eli valehtelet silmät ja suut täyteen - myöskin ikkunoiden takana kurkkivista tontuista, joilla on lahkeessa teleskooppikoivet jolla kurkitaan myös yhdeksännessä kerroksessa olevan kerrostaloasunnon ikkunoista sisään. Aika karmiva ajatus, noin niin kuin aikuisellekin, kauhuelokuvia harottavien sormien takaa pälyilleille ihmisille (viittaan tässä nyt itseeni).

Tai.

Voit kertoa, että joulupukkia ei ole olemassa vaan äiti ja isä (+vaihteleva kööri) ostaa lahjat euroilla lähimmästä lelukaupasta.

No sitten on vielä se, että jos olet lähtenyt siihen valehtelukierteeseen, että olet kertonut pukista, tontuista, lentävistä poroista ja olet uponnut valheiden suohon korviasi myöten, niin mitenkä pyristelet sieltä pois? Milloin kerrot totuuden joulupukista ja rusennat lapselta pohjan pois jouluista? Lapsillekin opetetaan, että valehdella ei saa ja tässä sitä ollaan. Lirissä.

Mutta minusta hätä ei ole tämännäköinen. Minä pidän tätä joulupukkitarinointia harmittomana suomalaiseen kulttuuriin kuuluvana perinteenä. Maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa, että ei se nyt yksistään lapsia kieroon saa kasvamaan, jos heidän annetaan uskoa tähän maagiseen punapukuiseen joulugubbeen.


Minä en ole valehdellut joulupukista lapsilleni. Kyllä, meillä on puhuttu joulupukista. Mutta lahjoja on tullut aina muualtakin kuin joulupukin lahjasäkistä. En silti koe valehdelleeni. Minun ollessa lapsi meillä kävi joulupukki enkä traumatisoitunut siitä vaikka totuus joulupukista jonain vuonna kävikin ilmi.

Olen antanut lasten uskoa joulupukkiin ihan niin kauan kuin ovat halunneet uskoa ja joulupukki onkin vieraillut meidän luonamme muutaman kerran. Se on ollut jouluaaton ehdoton kohokohta, kun pukin tulemista on seurattu nenät ikkunassa kiinni ja sitten on sydän pamppaillen haettu pukin lahjasäkistä ojentamia lahjoja.

Minä olen pitänyt kuitenkin rajana sitä, että ennen ensimmäisen luokan alkamista kesällä aletaan virittää keskustelua siitä, mikä se tarina joulupukin taustalla oikein on. Toinen lapsistani on jo hoksannut joulupukkihommien todellisen laidan, toinen ei ihan ole vielä kartalla, miten tämä homma menee. Hän miettii ja prosessoi ja sitten aikanaan tekee omat johtopäätökset ja sillä hyvä. Kumminkin tämä paremmin asiasta perillä oleva napero hihkuu edelleen joulupukin nähdessään, joten kenttätutkimukseeni nojaten voin todeta, että ei tässä joulupukkiperinteillä ole saatu aikaan muuta kuin tosi ihania joulumuistoja. Ja hei - kukapa nyt ei hihkuisi joulupukin tavatessaan? ;)

Ettei nyt kukaan pahoittaisi mieltään, niin todettakoon, että kyllähän se niin on, että kukin lapsi reagoi tarinaan joulupukista tai sen olemattomuudesta omalla tavallaan ja jokainen perhe tekee oman valintansa, kertooko joulupukista vai ei ja jos kertookin, niin mitä kertoo. Tärkeintä on, että jokainen perhe tekee ihan omanlaisen joulun 

**

Uskoitko sinä lapsena joulupukkiin?



perjantai 1. joulukuuta 2017

Etkai ollut huono äiti ja pilannut lapsesi joulua ostamalla kympin halpis-joulukalenterin?

Pilasitko lapsen joulun? Ostitko halpis-joulukalenterin?


Kun minä olin lapsi, minun joulukalenterisuosikkini oli tarrakalenteri. Myös ne, joissa oli pikkutavaroita, joissa tosin piileksi tukehtumisvaara, oli aika jees. En silloin osannut arvostaa kuva- tai suklaakalentereita. En muista noiden kalentereiden hintoja, mutta en muista vanhempieni pyöritelleen silmiään kuin lottopalloja joulukalenteriasioita pohtiessa. Siis sillä tavalla, kuin minä pyörittelen nyt.

Ai että miten haltioissaan omat lapset aikoinaan olivat, kun saivat ensimmäiset mikäliemuumi-joulukalenterinsa. Ovh taisi olla parin euron luokkaa ja sisällä sertifioimatonta miltään maistumatonta halpissuklaata. Mutta se idea. Kun nukutun yön jälkeen sai avata joulukalenteriluukun. Lapset tuntuu nukkuvan joulukuussa keskimääräistä paremmin, kun yö menee nukkuessa nopeammin kuin valveilla kekkuloidessa ja aamulla saa aamupalan ohessa suklaata. Luksusta.

Nyt kun olin tänä vuonna varautunut kympin suklaakalenteritoiveisiin, lapset päräyttikin ilmoille kalenteritoiveet joiden yhteenlaskettu hinta hipoi 80 euroa! Jösses, se on liki 500 mummoa! (Kuinka moni edelleen muuttaa eurot mummoiksi. Eihän tässä euron piirissä ollakaan oltu kuin vasta viitisentoista vuotta?) Perustelut överihintaisille kalentereille olivat seuraavanlaiset:
-koska kaikki muutkin saa
-koska meidän joulu on ihan pilalla jos me ei saadasemmosiakalentereitaöäöäöäöäblööääähnyyh

Enhän mä sitten mitenkään voinut olla se huono äiti, joka pilaa lastensa joulun noin tökeröllä tavalla.

No, koska hyvän ja huonon äidin välinen raja on tässä asiassa hetkittäin häilyvää sorttia, unohdin puolivahingossa koko kalenterihaloon, kunnes viime viikonloppuna lapset iski faktat pöytään. "Hei joulukuu alkaa ens viikol eikä meilloo kalentereit!" Niinpä toinen kertoi päätyneensä koru/kosmetiikkakalenteriin 30€ ja toinen futiskalenteriin 35€. 65€! Joulukalentereista! HALOO! Nielin tappioni. Näillä mennään.

Ilokseni viikonlopun päätteeksi huomattiin, että kummankin kalenterin hinta olikin yllättäen pudonnut puoleen: ne maksoivat 15€ eli saatiinkin kaksi yhden hinnalla! Voitko muka vielä väittää, ettei 'joulun taikaa' ole olemassa? Niih!

Tämmöiset kalenterit on siis tänä vuonna:

 





Kaiken kaupallisen hölinän ohella täytyy puhua vakaviakin. Minä en ajattele, että joku olisi huonompi vanhempi kuin joku toinen, jos tyytyy ostamaan lapselleen halvan kalenterin. Edes se ei tee vanhemmasta huonoa, jos ei talous kestä edes sen halvimman kalenterin ostamista. Nyky-Suomessa ei ole helppoa: vakaita ja hautaan saakka kestäviä työpaikkoja on entistä harvemmalla ja yt:t on nykypäivää. Monissa perheissä kamppaillaan toimeentulon kanssa eikä joulu todellakaan ole iloinen pilkahdus arkeen, päinvastoin. Jos vielä veronpalautukset menee sukkana ulosottoon, voin uskoa että joulumieli ei oikein löydä perille saakka. Onnea on hyväntekeväisyystahot, jotka mahdollistavat ripauksen joulumieltä moniin perheisiin, jotka ovat tuen tarpeessa. Minulla ei ole riihikuivaa kasoiksi asti, mutta silti annan vähistäni joka joulu sellaisille jotka sitä tarvitsevat. Vielä en ole lukinnut sitä kohdetta, johon osoitan tämän vuoden perinteiset jouluhyväntekeväisyyteni, mutta se tarkentuu tässä aika pian.

**

Onko muita, joiden päätä ja kukkaroa huimaa nykyiset joulukalentereiden hinnat?
129€ taisi olla kovin joulukalenterihinta mihin lähiökaupoilla törmäsin. Kääk.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...