torstai 16. elokuuta 2018

Mikä on hyödyllisin taito, minkä olet vasta vanhempana oppinut?

Jossain vaiheessa nuorena äitinä koin harmistusta siitä, kun en sitten äidiksi tultuani oppinutkaan luomaan satumaisia fantasiakakkuja lasten synttäreille. Paineet oli kovat, kun näki millaisia unelmaluomuksia ystävät väkersivät ja tosiaan itse ei suoriutunut kuin mansikkabanaanikakusta ja siitäkin heikosti. Tästä inspiroituneena lähdinkin ajattelemaan, että

mikä on hyödyllisin taito, minkä sinä olet oppinut vanhemmaksi tultuasi?

Ajatuksena siis se, että olet joutunut äitinä/isänä/huoltajana venymään oman mukavuuslaatikkosi sisäpuolella ja oppimaan jotakin uutta, koska on ollut jokseenkin pakottava tarve. Ja hyvä syy. Kuten omat lapset! 

Onko se järjissä pysyminen vaikka hillitön univelka painaa silmiä?

Onko se jalo taito pysyä rauhallisena, vaikka tenava on juuri lävistänyt uuden designer-valaisimesi Barbien jalat edellä?

Makaronilaatikon ohje muistin varaisesti tehtynä?

Työkoneiden tunnistaminen pärinän perusteella?

Onko se se multitasking-kyky, kun pidät taaperoa sylissä, uhmaikäisen roikkuessa lahkeessa, samalla kun puhut puhelimessa ja hämmennät jauhelihakastiketta?

Taito pitää koko arkipalapelikasassa, vaikka aikaan ennen lapsia et ehkä ollenkaan pysynyt aikatauluissa, koskaan.

Vai onko se kyky löytää kadonneeksi ilmoitetut, pikkuruisen Lego-ukon raajat pitkäkarvaisesta matosta?

Minun täytyy tunnustaa, että ei, minun hyödyllisin taito ei ole kyllä mikään noista yleishyödyllisistä – siis sen voin sanoa, että vanhemmaksi tultua sitä on oppinut niin paljon ”moniajosta”, eli pystyy suoriutumaan vaikka minkälaisista tehtävistä samanaikaisesti (onnea vaan työnantajani, kyllä kannatti "kärsiä" silloin, kun minä ja lapset olimme vuoron perään sairaana, nyt teillä on käsissänne tällainen supermuija) mutta silti yksi taito on ihan yli muiden.

Villasukat!



Ai hitsi että edelleen hihkun onnesta, kun saan villasukkaparin neulottua valmiiksi. Minä tein sen! MINÄ tein NUO! Minä olen se, joka koulun kässätunnilla ei tehnyt mitään muuta oikein kuin hengitti, niin minä selvisin tässä vuosia myöhemmin taas yhdestä sukkaparista ja ennen kaikkea kahdesta-hiivatin-kantapäästä. Edelleen puristan puikkoja ja hiki valuu otsalta, kun on kantapään vuoro: vaikka teen kaikki sukat samalla perusohjeella, ihan joka kerta tulee joku muuttuja. En käsitä. Syynä ilmeisesti hyvin selektiviinen lukutaito: "joka toinen rivi vaan". Ja silti ihan joka kerta se kantapää siitä jotenkin muotoutuu oikeannäköiseksi, eikä kukaan pikkuisia silmukkavirheitä huomaa.

Alunperin opettelin villasukkahommat siksi, että olen huomannut niiden olevan arjen pakollinen varuste. Ilman villasukkia ei voi elää. Villasukkia tarvitaan vilpoisten säiden varalle. Flunssan torjuntaan. Kumisaappaisiin. Ja onhan se nyt ennenkaikkea ihan hillittömän hyggeä, pientenkin lasten kanssa. Ensin meitä villasukitti mummi, sitten en enää kehdannut olla joka käänteessä anomassa uusia villasukkia, joten päätin opetella tekemään itse. Kun kerta toisensa jälkeen olin kantapään jälkimainingeissa neulonut itseni jotenkin sukan sisäpuolelle, eli väärälle puolelle, äitini neuvoi villasukan oikean suunnan syksyllä 2016 ja sen jälkeen on sukkia tullut kuin sieniä sateella. Sukkatehdas on avoinna syksyn ja talven. Keväällä ja kesällä neuloosi lakkaa.

Meidän perheessä on ollut ja tulee olemaankin ihan hillitön villasukkamenekki, koska

-lasten jalat kasvaa ihan tajutonta kyytiä

-lapsetkin kasvaa vartta, jolloin tarvitaan aina vaan pitkävartisempia villasukkia

-villasukille kasvaa nopeasti omat jalat ja ne kävelee Jemmaan, josta ne eivät enää koskaan näytä palaavan. Kumma juttu. Onko teilläkin tällainen jemma?


Vaan ei hätää. Taas on syksyn ensimmäinen neuloosi iskenyt ja suklaanruskeat sukat puikoilla. Ajattelin neuloa nyt muutamat neutraalin väriset sukat, jotta kumpi lapsi tahansa saa siitä nappasta sukat sadepäivänä jalkaansa. Niin taitava puikkohirmu en vielä ole, että selviytyisin kuvioista tai erilaisista tekniikoista. NYT on se hetki, kun ei pidä lähteä asettamaan liian kovia paineita ettei tämä taito jää jumiin jonnekin kettukarkkikuvioinnin väliin ja puikot lentää kaaressa mökkitakan lämmityspuuksi. Hehe. Puikkoni ovat siis koivua. Tykkään kun ne eivät kilkata ollenkaan. Neulominen on lähes äänetöntä. Paitsi silloin, kun se kantapää - menee oikein, väärin tai oikein väärin!

**

No. Kerro nyt sinäkin

mikä on hyödyllisin taito,
minkä sinä olet oppinut vanhemmaksi tultuasi?



ps. Aihetta saa myös vapaasti laajentaa - mikä on ollut hyödyllisin taito, minkä olet vasta aikuisena oppinut?

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Mikä on sinun lempi vuodenaikasi? (...ja kun bloggaaja auringonkukkapelloille lähti)

Täytyy myöntää, että lempi vuodenaikani on
SYKSY


Ihanaa kun ilmat viilenee.

Rakastan kietoutua villatakkeihin.
Kääriä huivin kaulaan.
Ja sukkahousujen paluu!
(Bwah hah, ei kukaan tykkää sukkiksista!)


Syksyllä korjataan satoa.

Marjat poimitaan.
Tai ketkä poimii ketkä ei,
Minä poimin kaupasta ja torilta.

Omenasato.
Onko mitään niin ihanaa
kuin kotimaiset omenat
ja tuore omenamehu?

Kauraomenapaistos.
Siitä se syksy alkaa.
Lue resepti TÄSTÄ.


Illat pimenee.
Voi alkaa fiilistellä kynttilöiden kanssa.
Lapsiperheessä led-kynttilät on aika jees.

Hygge.
Kirja on ostoslistalla.


Enkä minä ole koskaan ollut
sellainen tyttö,
joka lämpenee ruusuilla.

Jos haluat valloittaa sydämeni,
tuo minulle
suklaata.
Eiku.
Timantteja.
Eiku.
Audi.
Eiku.
Auringonkukkia!
Joo, auringonkukkia!
Paljon!
Osta maatila!
Eiku.
Hehe.

Kävimme eilen perheen kanssa Haltialan tilalla ihailemassa upeaa auringonkukkamerta ja poimimme muutaman kotiinkin. Sieltä niitä saa. Ja ihan ilmaiseksi. Lue lisää TÄÄLTÄ. Olipa hauskaa suihkia kukkien keskellä lasten kanssa. Kiireettömästi. Yhdessä. Arki on jo käynnistynyt ja lasten lukkareiden perusteella meillä on tiedossa melko sutinapitoinen syksy. Mutta sehän sopii!

**

Onko sinunkin lempi vuodenaika
syksy?

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Näin valitset parhaan repun koululaiselle

*Kaupallinen yhteistyö: KidSpot, Mielikuvitusmaa


Se on mukana menossa ensimmäisestä koulupäivästä lähtien. Se kulkee kodin ja koulun väliä lähes 10 kuukauden ajan. Sen sisällä asustelee lukemattomia tarinoita. Se lähtee matkaan aina, satoi tai paistoi. Siksi sinun kannattaakin panostaa oikeanlaisen repun valintaan!

Meillä on alkanut kouluvuosi jo viisi kertaa. Olen panostanut siihen, että ostamme lapsille mahdollisimman laadukkaan repun, jolloin reppua ei tarvitse uusia joka vuosi. Nyt kuitenkin tänä syksynä kumpikin lapsi tarvitsee uuden repun ja niillä repuilla olisi tarkoitus mennä seuraavat pari vuotta, vähintään. Aika hitsin hurja ajatus: jos onnistumme siinä, että sama reppu toimii seuraavan parin vuoden ajan, on täksi syksyksi esikoiselle hankittava reppu ala-asteensa viimeinen! Reppuvalintoja miettiessämme tutustuimme Mielikuvitusmaan tarjontaan, joka ulottuu aina lasten tarvikkeista reppuihin saakka.

Mielikuvitusmaa Oy on monipuolinen lastentarvikkeiden, puulelujen, pelien ja kirjojen liike. Mielikuvitusmaalla on verkkokaupan lisäksi kivijalkaliike Huittisissa, Satakunnassa. Mielikuvitusmaan verkkosivuilta löydät monien mielenkiintoisten tuotteiden lisäksi myös paikallisia helmiä, eli muiden huittislaisten taitajien tekemiä kukkaroita, tauluja ja muita ihanuuksia.

Koululaisten mutsin vankalla kokemuksella olen koonnut teille viisi vinkkiä, kuinka valitset parhaan repun koululaiselle. Koululaisella itsellään on luultavasti selkeä käsitys siitä, millaisen repun hän haluaa. Hän voi olla hyvinkin tiukasti oman valintansa kannalla, mutta suosittelen tarkastelemaan reppuvalintaa vielä seuraavien vinkkien perusteella. Koska se harmittaa sitten jälkikäteen, jos onnistutte ostamaan aivan liian suuren repun pienelle koululaiselle mutta olihan se kuosi tosi katu-uskottava. Ja sitä paitsi nämä kaksi adjektiivia: hyvä ja katu-uskottava eivät ole toisensa poissulkevia seikkoja!

Nämä vinkit repun valintaan sopii myös eskarilaiselle ja päiväkotilapsille. Koska he ovat vielä pienempiä kuin koululaiset, löytyy Mielikuvitusmaasta heillekin sopivan kokoisia kerhoreppuja - sekä sisätossuja, älysatukirjoja ja paljon muuta hyödyllistä.

Tämän postauksen lopussa on vielä kirjavinkki, jolla voit tehdä hyvää! Sopii erityisesti eläinrakkaille ihmisille. Luethan lisää tämän tekstin lopusta.



Viisi vinkkiä reppuostoksille


Sopivan kokoinen
Älä osta liian isoa reppua! Liian iso reppu roikkuu alhaalla, eikä sitä saa edes säätämällä oikealle korkeudelle. Sopivan kokoinen reppu ei roiku ja sen lisäksi se säädetään olkahihnoilla sopivalle korkeudelle. Repun pitää olla kuitenkin riittävän tilava, että sinne mahtuu esimerkiksi talvella luistimet. Sen vuoksi repun selkäosan kannattaa olla jämäkästi vuorattu, ettei repun sisältö paina koululaisen selkää.

Aikuinen! Tarkistathan silloin tällöin, että repun istuvuus on ok, koska nuo olkahihnojen säädöt tuppaavat joskus löystymään. Ei sillä, että tuotteessa olisi vikaa vaan noi pienet tyypit voi olla aika kovia "rymyämään"!





Säänkestävä
Hanki vettä hylkivät reppu. Suomessa sataa läpi kouluvuoden: Etelä-Suomessa se tulee enemmän vetenä ja Pohjois-Suomessa se tulee enemmän lumena, mutta sataa kuitenkin. Repun päälle laitettava sadesuoja on aikuisilla kyllä hyvä mutta lapsilla turhake. Pienillä koululaisilla on muutenkin paljon muistettavaa, joten ei he välttämättä muista sitä sadesuojaa laittaa repun päälle, vaikka taivaalta sataisi vanhoja koiria. Joten panosta suoriltaan vettä hylkivään materiaaliin.




Heijastava
Lapsella ei voi koskaan olla liikaa heijastimia. Panosta siis sellaiseen reppuun, jossa on jo valmiiksi heijastimia. Kun heijastimet on repussa ”vakiovarusteena” se tuo välittömästi lisäturvaa pienelle koululaiselle. Meillä etenkin roikkuvat heijastimet tuppaavat katoamaan nanosekunneissa, toki niitä on ja käytämmekin, mutta mitä enemmän heijastimia on valmiiksi integroitu lapsen vaatteisiin tai juurikin reppuun, sitä parempi.





Helppo käyttää
Ei turhia lirpakkeita tai velttoja vuorikankaita jotka jäävät helposti vetoketjun väliin. Hyvässä repussa on selkeät lokerot tai taskut, jonne saa avaimet ja ehkä puhelimen turvallisesti koulupäivän ajaksi talteen. Toisaalta lokeroiden pitää olla sillä tavalla selkeät ja litteät, ettei kansiot ja kirjat tartu kiinni lörppöihin lokeroihin. Koska meillä on suuren osan kouluvuodesta kylmää, hyvän repun kantokahva on niin suuri, että siihen on helppo tarttua myös rukkanen kädessä. Yllättävän hyödyllinen ominaisuus.





Reipasreppu
Kuvissa oleva reppu on Reipasreppu Saurus. Reipasreput valmistaa huittislainen perheyritys Kassimatti Oy. Reipasreppu on osa Reipastuote-perhettä, johon kuuluu reppujen lisäksi mm. erilaisia laukkuja, heijastimia ja jemmoja. Lue lisää Reipastuote-perheestä täällä. Me valitsimme Reipasrepun tokaluokkalaisen käyttöön, koska se täytti täydellisesti kaikki kriteerit, joita repulta toivomme. Nyt kun sitä on muutama päivä ahkerasti testailtu, olen entistä vakuuttuneempi sen helppokäyttöisyydestä ja jämäkkyydessä se on ihan omaa sarjaansa. Nyt meillä jo odotellaankin innokkaasti koulun alkua.

Sinäkin ehdit vielä tilaamaan oman Reipasrepun, suosittelen!




Ja hei, muistathan kirjoittaa reppuun lapsen nimen! Ei uskoisi, mutta nimeäminen on taikaa läpi koko ensimmäisen kouluvuoden. Nimikoi, kaikki! Sitten huomaat sen menneen överiksi, kun tikkaat omiin alkkareihinkin nimesi, mutta siihen saakka kaikki nimikointi on tarpeen.


**

Arvonta

Vielä ehdit myös osallistua Mielikuvitusmaan Facebook-sivulla olevaan Reipasreppu-arvontaan. Osallistuminen päättyy su 5.8.2018 illalla.

**

Tehdään yhdessä hyvää!

Minulle lasten ohella myös eläimet ovat todella tärkeitä. Nyt sinäkin voit tehdä yhdessä Mielikuvitusmaan kanssa hyvää. Tämä on helppoa!

Ostamalla Tammen kultaisen kirjan:

*Mielikuvitusmaa lahjoittaa jokaisesta ostetusta tuotteesta 1€ Kiikoisten löytöeläinpalvelulle. Lue lisää Mielikuvitusmaan sivulta.

*annat mittaamattoman arvokkaan lahjan lapsellesi, kummilapselle tai vaikka naapurin lapselle. Lukeminen yhdessä lapsen kanssa auttaa lasta kehittämään kielellisiä taitoja ja sanavarastoa, samoin se yhdessä vietetty aika on korvaamatonta. Ja kun lapsi itse alkaa saada kirjaimista selvää, hän voi jatkaa lukuharjoituksia tuttujen kirjojen parissa.

Tammen kultaiset kirjat olivat minun omia suosikkeja jo omassa lapsuudessani ja olen iloinen, että samaa kirjasarjaa on voitu lukea omien lastenkin kanssa! Hyvä te, Mielikuvitusmaa ja Kiikoisten löytöeläinpalvelu!

**

Ilmaiset toimituskulut

Muistathan myös, että Mielikuvitusmaalla on ilmaiset toimituskulut yli 30€ ostoksiin vielä 15.8.18 saakka. Astu Mielikuvitusmaa-verkkokauppaan tästä.





torstai 2. elokuuta 2018

Oletko aina synnyttänyt väärin?

Olen kahden lapsen äiti. Olen synnyttänyt kaksi kertaa, molemmat alateitse. Omat synnytyskokemukset jäivät kuitenkin kaivelemaan minua. Olisinko sittenkin voinut synnyttää oikein?

Tulin ensimmäistä kertaa äidiksi 25-vuotiaana ja kuvittelin olevani sikäli "vanha ja viisas äiti", jolla olisi hommat hanskassa. Nyt kun ajattelen asiaa, tuntuu tosi hassulta, että luulin iän tuovan osaamista, vaikka kokemushan se on mikä merkitsee. Vaikka minun lapsilukuni on täynnä, kyllä minun mielessäni on joskus ihan vaan pitsin ohuesti vilahtanut, että nyt olen tämän ikäinen ja melkoisella elämänkokemuksella varustettu, nauttisin äitiydestä aivan eri tavalla, kuin silloin 25-vuotiaana. Moni asia olisi toisin.

Vaikka olen äitiydessäni onnistunut monessa asiassa, on jotain mikä on jäänyt vähän kaivelemaan. Nimittäin synnytys.

Lasteni synnytykset on mietityttäneet vielä vuosien jälkeenkin. Niitä tunteita on ollut vaikea sanoittaa. Synnytyskokemukset ovat yksi syy, miksi en halunnut enempää lapsia. Synnytykset menivät tosi hyvin, mutta silti ne olivat minulle vaikeita kokemuksia. Synnytykset etenivät hyvin, minä ja lapsi voimme koko toimituksen ajan hyvin, kokemus oli hieno ja voimaannuttava. Mutta kipuja ei pystynyt lainkaan hallitsemaan. Se oli todella ahdistavaa ja pelottavaa. Ainakin nuorehkosta ensisynnyttäjästä.

Kaksplus-bloggaajamme, ihana Kotitalouskriisi-blogin Maria synnytti kolmannen lapsensa tällä viikolla (paljon onnea!) ja julkaisi synnytyskertomuksen blogissaan. Maria kertoi, kuinka seesteisesti synnytys eteni ja synnytyssupistukset olivat kuin "aaltoja" ja jotten referoisi tekstiä tähän sanasta sanaan vaan käykää itse lukemassa, sanoisin, että synnytys oli Marialle herkkä, ihana ja voimaannuttava kokemus. Siis kun itse tulkitsen asiaa.

Minun synnytys puolestaan oli hikinen, kivulias ja paniikilla höystetty maraton. Voisiko synnyttäminen olla kivaa? Vai kuuluuko sen tehdäkin kamalan kipeää?



Pixabay


Olenko aina synnyttänyt väärin?

Vaikka olen lukenut erilaisia synnytyskertomuksia, Marian kirjoitus oli minulle silmiä avaava, minunkin omia tunteitani sanoittava. Kirjoituksesta sain sellaisen käsityksen, tämä on siis oma tulkintani, että synnytys eteni luonnollisesti ja kroppa tiesi koko ajan mitä tehdä. Nyt en ota synnytyspaikkaan kantaa, vain itse prosessiin. Kätilöistä tuli lämpöä ja turvaa. Voin kuvitella kuinka synnytys eteni aaltoillen, synnyttäjä luotti itseensä ja elimistö tiesi mitä pitää tehdä. Flow oli pehmeä ja hyvä. Marian synnytyskertomus oli jopa lukijaa voimaannuttava ja toivon, että mahdollisimman moni ensisynnyttäjä tulisi lukeneeksi sen.

Itse makasin selälläni synnytyssairaalan sängyssä. Epiduraali ei auttanut. Tärisin ja itkin kivusta. Ajantaju, ajatukset ja kaikki oli epäselvää. Tuon kokemuksen jälkeen päätin, että toisen lapsen synnytyksessä aion pyytää kaikki mahdolliset lääkkeet heti alusta asti. Kuopuksen synnytys etenikin niin nopeasti, ettei mitään kipulääkkeitä voitu antaa. Voin toki kertoa, että kyllä siinä ajassa ehti kipuja tuntea aika kovastikin. Ja koska kipu oli se, mikä hallitsi synnytystilannetta, en varsinaisesti ehtinyt nauttia synnytyksestä. En edes yhdestä henkäyksestä supistusten välissä.

Sen verran, mitä olen erilaisista synnytyksistä jälkikäteen lukenut, olen havainnut, että synnytyksestä nauttivat (siis sen verran mitä siitä voi nauttia, onhan se nyt ihan erilaista nauttia shampanjasta ja mansikoista kuin synnytyksestä) pystyvät joillain tasoilla rentoutumaan vähintäänkin joissain kohtaa synnytystä ja he edistävät synnytystä luonnollisesti jokaisella solullaan. Minun kroppa meni synnytyksessä kivusta umpisolmuun ja sen sijaan että jokainen solu olisi käsittänyt, että supistus kerrallaan mennään kohti maalia, niin jokainen soluni pisti hanttiin. Kroppa oli aivan lukossa. Paitsi sitten kun vauva lopulta putkahti maailmaan, silloin lukot aukesivat. No onhan se ihan kiva, että edes silloin. Mutta tuntuu, että synnytys meni jotenkin väärin, kun se tuntui niin hirveältä.

Olisiko synnytys voinut olla muutakin, kuin sairaalan sängyssä itkemistä kivuista täristen? Olisiko se voinut olla ihana kokemus? Olihan se hieno kokemus jollain omalla omituisella tavallaan ja olen kiitollinen, että kumpikin synnytys sujui lääketieteellisesti hyvin. Tiedän, että kaikki eivät ole näin onnekkaita kuin minä ja lapseni olimme.

Olenko siis aina synnyttänyt väärin? Olisiko pitänyt hakea sitkeämmin ohjeita lempeämpään synnytykseen ja asettaa vaatimuksia synnytykselle, siis muutakin kuin "sairaalan ovista sisään" ja se on sitten siinä? Olisiko pitänyt harkita lämminhenkistä doulaa, kotisynnytystä tai ylipäätään tutustua itseensä vielä paremmin raskausaikana? Olisinko voinut synnyttää lempeästi, rakkaudella työskennellen, eli voiko tässä nyt käyttää sanamuotoa: oikein?


Oletko sinäkin synnyttänyt väärin?

Olisiko sinunkin synnytyksesi voinut olla ihana, rento ja voimaannuttava kokemus? Vai mikä meni väärin, estäen kokemuksen muodostumisen ihanaksi? Tärisitkö kivuissa, panikoit, olit yksinäinen tai kätilön kanssa meni sukset sauvoineen ja monoineen ristiin?

Vai oletko yksi niistä onnekkaista, joilla synnytys sujui ihanan lempeästi? Mikä oli ihanan synnytyksen avain? Oikeanlainen tukihenkilö, hypnosynnytys, rentoutustekniikat vai joku muu?

**

Lienee iän mukanaan tuomaa viisautta, kun tykkään pohdiskella asioita. Menneisiin ei kannata jäädä roikkumaan. Synnytyshommat on tältä kohdulta takana päin. Mutta on ollut huikeaa tutustua omiin tunteisiin, löytää sanat synnytyskokemuksille, todeta että asiat olisivat voineet mennä toisin, hyväksyä asiat niinkuin ne ovat ja olla siirappisen kiitollinen, siunattu ja onnellinen siitä, että molemmat synnytykset sujuivat loppupeleissä ihan hyvin.  

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Parhaat tuotteet kesäiholle ja kesähiuksille

*Tuotteet saatu: Lush

Ihon ja hiusten puhdistus on erityisen tärkeää kesällä, koska paahtavan kuuma aurinko, pöllyävä hiekka ja viilentävä merivesi laittaa ne aika koville. Kesän alussa sain testattavaksi muutamia ihania Lushin kesätuotteita ja niiden joukossa oli todellisia yllättäjiä, joista tulikin kertaheitolla uusia suosikkejani. Tuotteiden kuvauspaikkamme oli meidän kesämökki ja sen lähiympäristö. Eikö yhtään houkuttelisi pulahtamaan tuonne viilentävään järviveteen? ;) 



I LOVE JUICY
shampoo

Helposti rasvoittuvan hiuslaadun omaavana ilahduin suuresti, kuinka tehokkaasti tämä raikkaalta tuoksuva I love juicy-shampoo pesee hiukset. Tulokset oli nähtävissä heti ensimmäisen pesukerran jälkeen, kun shampoo on vaan niin p-e-s-e-v-ä. Kuitenkin, kun minulla on suht herkkä päänahka, olen ottanut tämän tehokkaasti pesevän I love juicyn käyttöön vain pari kertaa viikossa ja se on riittänyt tänäkin kuuman hikoiluttavana hellekesänä pitämään hiukset hyvännäköisenä. (Välipäivinä olen käyttänyt puolestaan kosteuttavia shampoita, joista päänahkani kehrää tyytyväisenä.) 




9 TO 5
puhdistusmaito

Käsi ylös. Kuka tunnustaa: peset meikit ja ihon vaan saippualla ja vedellä? Aina se ei välttämättä ole huono juttu, mutta onhan se totta, että puhdistusmaito tekee sen ihoa hellien. Lushin 9 to 5-puhdistusmaito on suunniteltu herkälle iholle ja minun ihoni tykkää siitä kovasti jättäen lempeän freesin tunteen päivän - tai yön hikoilun jälkeen. Puhdistusmaito on ollut minusta hyödyllinen, vaikka esimerkiksi lomapäivinä en laittanut meikkiä ollenkaan. Siihen freesiin tunteeseen jää hyvällä tavalla koukkuun. Ja tuoksu oli sopivan mieto.




DAMAGED HOT OIL
hiusnaamio

Kesän paahde ja talven paukkupakkaset. Mikäpä muu siitä kärsisi niin paljon kuin hiukset! Lushin hiusnaamiot tarjoillaan hauskasti tikunnokassa, jossa on mukana helpot käyttöohjeet. Yksi tikku, yksi naamio, eikä tarvitse kovin usein tehdä, kun hoitaa hiusta syvältä. Kesän lopuksi suosittelen Damaged Hot Oil-käsittelyä auringon paahtamille hiuksille eli toisin sanoen "kuiville heinille jotka sijaitsevat päässäsi".  Huom! Ei saa nuolaista, vaikka näyttääkin aika herkulliselta.





THE OLIVE BRANCH
suihkugeeli

*Saron blogi suosittelee

Se tunne kun tulet suihkusta ja puolisosi toteaa, että sinäpä tuoksut tänään hyvältä! Puhdas tuoksu on myös ihana, mutta niin on tämä The Olive Branch-suihkugeeli, josta tuli suosikkini kertaheitolla. Mausteisessa tuoksussa yhdistyy mandariinit ja bergamotit ja tuoksu pysyy iholla lempeän pehmeästi, eikä ole ärsyttänyt ainakaan minun migreeniä. Tuoksu on tyypiltään unisex, joten tuoksunsa puolesta se sopii kaikille. Suosittelen tätä syvistä ja mausteisista tuoksuista pitäville itseään hemmotteleville suihkussa kävijöille.




R&B
hiusten hoitoaine

*Saron blogi suosittelee

Heitä hyvästit hapsulatvoille! Tiedät sen, kun harjaat hiuksia, harja liukuu ihanasti ylhäältä alaspäin ja sitten TÖKS. Latvat kuivuvat nopeammin kuin päänahan hikoilusta "nauttivat" ylemmät hiukset ja latvojen harjaaminen voi olla melkoista hommaa. Mutta siitäkään ei tarvitse kärsiä, kun ennakoit vähän ja hoidat latvoja (ja hiuksia muutenkin) hyvällä hoitoaineella jo ennen kuin ongelmia ilmenee. R&B-hoitoaine sisältää luonnonöljyjä ja -voita, mitkä tietysti hoitaa hiusta, niin myös estää hiuksia kuivumasta. Minä olen ottanut tämän hoitsikan joka viikkoiseen käyttöön, koska kävin kampaajalla heinäkuun alussa ja nyt en halua, että hiusteni latvat muuttuvat heti ihan hampuksi. Niinpä voitelen etenkin latvat tällä säännöllisesti. Tuoksu on intensiivinen ja koostumus riittoisa, joten tätä pitää muistaa annostella ihan vähän vain. Purkki on pieni mutta erittäin pitkäkestoinen.

Pistin muuten merkille, että minähän olen käyttänyt tätä huonokuntoisiin latvoihini jo kesäkuun ajan ja kävin kampaajalla heinäkuun alussa, eikä kampaajani maininnut kertaakaan ylikasvaneista latvoista, että ne olisivat hamppuuntuneet - sitäkin on nimittäin tapahtunut! Eli tämä hoitoaine tosiaan toimii.

Suosittelen tätä tuotetta kaikille, jotka tykkäävät käyttää näitä hiuksiin jätettäviä hoitoaineita ja haluaa pitää hapsulatvat poissa.



Aikaisemmin tänä kesänä esittelin mm. ihania Lush-voiteita. Käythän lukemassa millä pidät rumppisi rasvattuna ;) Blogitekstiini pääset TÄSTÄ.

**

Olet paras versio sinusta.
Muistathan pitää itsestäsi hyvää huolta 


lauantai 28. heinäkuuta 2018

Hei vanhempi, kyllä se ekaluokka starttaa ihan hyvin!

Syksy ja koulujen alku on jo melkein käsillä. Kaikkien lukukauden aloittavien vatsanpohjassa pörrää perhosia, niin oppilaiden kuin opettajienkin. Mutta suurin perhospörinä taitaa käydä tulevien ekaluokkalaisten pötsien sijaan vanhempien mahassa. Siksi onkin hyvä, että tulit tänne. Minä kerron sinulle: kyllä se ekaluokka starttaa ihan hyvin!

Vanhempien päässä pyörii monenlaisia kysymyksiä, joista osaan pureudun nyt. Kahden pikkukoululaisen tuomalla kokemuksella.


Mitä ekalla luokalla tehdään?
Eka luokka on pehmeä lasku eskarista koulumaailmaan. Ekalla luokalla tutustutaan koulumaailmaan ja aletaan harjoitella ensimmäisiä tärkeitä taitoja, kuten lukemista, kirjoittamista ja laskemista. Ekaluokka on hyvin pitkälti eskarista tuttujen perusasioiden kertaamista, kuten oman vuoron odottamista, kaveritaitojen harjoittelua, askartelua, leikin lomassa opiskelua, omista tavaroista huolehtimisen harjoittelua ym. Opettajilla on aika hyvä pelisilmä, millainen on luokan dynamiikka ja miten opiskelussa voi edetä kyseisen luokan kanssa niin, ettei enemmän harjoitusta tarvitsevat oppilaat putoa kelkasta ja ettei edistyneemmät oppilaat tylsisty.

Miten pitkiä ekaluokkalaisten koulupäivät on?
Viikkotuntimäärä on n.19-20h. Koulupäivät voi alkaa klo.8-10 välissä ja päätyy yleensä klo.12-13 aikoihin. Päivän pituus on 3-4h.

Mikä oli suurin muutos minulle ekaluokkalaisen vanhempana?
Minulle suurin muutos ihmetys se, kun olin päiväkodin ja eskarin aikana oppinut siihen, että joka päivä lasta hakiessa vaihdoin kuulumiset hoitajien kanssa, miten lapsen päivä on mennyt. Kun koulu alkaa, vanhempi ei pääse vaihtamaan sanaakaan opettajan kanssa, kunnes ensimmäisessä vanhempainillassa! Pakko myöntää, että se tuntui vaikealta, kun ei saanutkaan enää reaaliaikaista palautetta, että miten koulussa menee ja miten mun lapsi pärjää. Oli pakko luottaa, että hyvin menee ja kyllä se pärjää.

Saako mun lapsi kavereita koulussa?
Monet siirtyvät samalla luokkakokoonpanolla eskarista kouluun ja ehkä samalle luokallekin. Samoin naapuruston lapsia saattaa tulla samalle luokalle. Joten lähtökohdat voi sinänsä olla mukavat jo ennestään. Mutta varmasti sinun lapsesi saa myös uusia kavereita! Koululaisten kaverisuhteisiin vaikuttaa tietysti lapsen oma temperamentti. Jos lapsi on sosiaalinen ja utelias, on uusia kavereita ehkä helpompi saada. Jos lapsi on ujo ja enemmän sellainen tarkkailijaluonne, ei hän suinkaan ole ainoa vaan varmasti hänkin saa mukavia ystäviä, mutta maltillisemmalla aikataululla. Älä siis panikoi, jos lapsella ei ole uusia kavereita vielä ensimmäisen koulupäivän jälkeen. Jos tuntuu, että kavereita ei ala löytyä koulusta, on hyvä ottaa asia puheeksi opettajan kanssa, ettei yksinäisyys lähde leimaamaan ensimmäistä kouluvuotta.

Tarvitseeko lapsi koulupöydän?
Ei! Koulupöytä on turhin hankinta ikinäkoskaan. Meillä ainakaan ei ole tehty yksiäkään läksyjä koulupöydän ääressä. Läksyt tehdään ruokapöydän ääressä, panosta siis hyvään ruokapöytään! 


Miten lapseni jaksaa keskittyä tunneilla?
Ekaluokalla ei varmaan missään koulussa pistetä oppilaita istumaan 45min paikoillaan pehva penkissä. Joten sitä ei tarvitse pelätä. 45 minuuttia on pitkä aika vanhemmallekin istua paikoillaan (huomaat sen vanhempainillassa sitten, hih!), joten opettajilla on pelisilmää tässäkin asiassa. Luonnollista "taukojumppaa" tulee esimerkiksi siitä, kun kukin oppilas saa hakea esimerkiksi luokan edestä/sivusta sakset, paperia, liimaa ja muita askartelutarvikkeita ja tavarat pitää myös palauttaa. Opettaja voi ottaa myös lapset rinkiin lattialle keskustelemaan tai puuhaamaan.

Pysyhän kuulolla, jos teidän koulu on mukana Kodin ja koulunpäivässä, silloin kannattaa mennä tutustumaan, että mitä siellä koulussa oikein tehdään. Lue tästä lisää: Kodin ja koulunpäivä

Miten lapsi suhtautuu muutokseen?
Jokainen lapsi tietysti suhtautuu koulun alkamisen aiheuttamaan muutokseen omalla tavallaan. Meillä on kaksi lasta joista toiselle koulun alku oli ihan hirveää tervanjuontia ja toiselle se oli ihan vaan pala kakkua. Tärkeää onkin, että vanhempi itse pysyy koulupositiivisena! Omia koulutraumoja ei saa siirtää omille lapsilleen: kuinka opettaja löi karttakepeillä näpeille, kuinka joutui seistä aasinhattu päässä nurkassa tai kuinka isommat muiluttivat sun päätä vessanpöntössä päivittäin ja kuinka pehvasta olikaan koululiikunta. On siis tärkeää, että vanhempi tukee lasta muutoksessa ja pysyy positiivisena - myös niinä hetkinä, kun lapsi paiskaa äikän kirjan lattialle, kun R-kirjainta ei meinaa tunnistaa millään. Toiset lapset tarvitsevat enemmän harjoitusta, toiset vähemmän. Kyllä ne opinnot siitä lähtee sujumaan.

Onko se Wilma hyvä vai paha?
Wilmasta löytyy oppilaan perustiedot. Wilman kautta ilmoitetaan poissaoloista, opettajat tiedottaa tapahtumista ym. Wilmaa voi käyttää selaimella, tabletilla tai älypuhelimella.

Wilma, also known as "kaksiteräinen miekka". Se on hyvä kommunikoinnin väline, jos sitä käytetään oikein. Jotkut opettajat käyttävät Wilmaa erinomaisesti, joillekin se on sellainen nillityskanava. Kyllähän sitä itsekin turhautuu, jos opettajalta alkaa tulla viestejä tyyliin "lapsella oli kynä jäänyt kotiin", "lapsi juoksi käytävällä". Minä neuvoisin, että jos opettajalta tulee ihan turhanpäiväisiä nillitysviestejä, älä välitä niistä. Se on sen opettajan tyyli eikä se kerro lapsestasi juuri mitään. Kaikille sattuu joskus kömmähdyksiä: unohtuu läksyt, kirjat tai kynät, tai sitten tulee juostua käytävällä. Niin kauan kun kyse ei ole oikeasti vakavista asioista, niin anna mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. 

Meillä toisen lapsen opettaja on tosi ihana Wilman käyttäjä, tiedottaa hyvin ja selkeästi, yhteydenpito on tosi helppoa ja huoletonta, vaikka välillä olisikin vähän huolia. Kyllä sanoisin, että Wilma on oikein käytettynä näppärä systeemi!


Pitääkö lapselle ostaa kännykkä?
Pakko ei ole kuin maksaa veroja. Ekaluokkalaiset eivät tarvitse puhelinta, mutta kyllä sellainen aika monella on. DNA:n koululaistutkimuksen mukaan (2017) 7-vuotiaista 69% omistaa älypuhelimen ja lähes kaikilla 9-vuotiailla ja siitä vanhemmilla lapsilla on älypuhelin. Mitä olen tätä asiaa "kentällä nähnyt" niin kyllä ne luvut taitaa osapuilleen noin mennä. Me ostimme lapsille kännykät ekaa luokaa silmällä pitäen, koska tiesimme, että lapset joutuisivat olemaan koulupäivinä joko ennen koulua tai koulun jälkeen yksin, joten se lisäsi turvallisuuden tunnetta, kun voi itse soittaa kotiin, että nyt on aika lähteä kouluun. Tai kun koululainen tuli koulusta kotiin, hän kertoi, että kotona ollaan. Tai jos olisi vaikka tullut joku hätä, niin olisi saanut jonkun aikuisen kiinni. Koulussa ekaluokkalaiset ovat jonkun verran käyttäneet puhelimia, heillä oli esimerkiksi kännypäivä, jolloin tarvittaessa koulusta sai lainaan tabletin. Muista kuitenkin: sinä olet se vanhempi ja vastuussa mitä tenavasi puhelimellaan puuhailee. Kannattaa siis seurailla, mitä lapsi puhelimellaan touhuaa. Ja onhan puhelin oiva vekotin vaikka kun läksyt menee ihan solmuun, lapsi voi lähettää kuvan vaikeista tehtävistä ja voit puhelimessa koittaa auttaa.

Vanhempi, kyllä se ekaluokka starttaa ihan hyvin!
Hyppy eskarista koulumaailmaan on tietysti iso, mutta pehmeä. Jokainen lapsi ottaa se omalla tavallaan ja sinä 7-vuoden vanhemmuuskokemuksella jo tiedät kuinka tukea lasta. Luota lapseesi, sinähän hänet olet itse kasvattanut ja juurikin niin, että hän pärjää. Jos tulee vielä kysymyksiä mieleen, mitkä askarruttaa ekan luokan aloituksessa, niin kerro kommenttiboksissa. Vastaan tai vähintäänkin pohdiskelen niitä ääneen oikein mielelläni!

Ja loppuun vielä muistutus. Jos nyt jokin asia alkaa askarruttamaan, niin aina voi ottaa yhteyttä oman lapsen opeen, rehtoriin ta oppilashuoltotiimiin, joka koostuu yleensä terveydenhoitajasta, psykologista, kuraattorista ja ehkä muistakin ihmisistä. Yksin asioita ei tarvitse pähkäillä ja muista, ettei tyhmiä kysymyksiä ole olemassakaan. Jokainen pikkukoululaisen vanhempi on joskus ekaa kertaa samassa tilanteessa kuin sinä - eli ensimmäistä kertaa pikkukoululaisen vanhempi ja samojen kysymysten äärellä kuin sinä olet nyt. 

Vanhemmat hei,
nou panik.
Hyvin se menee.


SARON BLOGI nyt FacebookissaInstagramissa ja Bloglovin'ssa

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Pientä luksusta arkeen: pienpaahtimokahvia kotiisi kuljetettuna (+ kiperä kysymys kahvinjuojille)

*Kaupallinen yhteistyö: Slurp

Olen ollut kahvin ystävä jo vuodesta 1983 (kyllä, "jo"!) ja nautin kaikista erilaisista kahveista. Meidän perheen erikoisuus lienee tämä iltakahvikulttuuri, koska ilman kahvia ei oikein osaa nukkua, vaikka monilla muilla se on nimenomaan juuri toisinpäin.

Peruskahvi on hyvää ja se on se mikä pyörittää arkea. Välillä on kuitenkin kiva buustata arkea makukahveilla, käymällä kahvilassa hakemassa joku megahärpätinlatte tai tilaamalla kahvit suoraan pienpaahtimolta kotiin! Nyt kerron teille Slurp-kahveista ja miten se homma oikein toimii.

Lopussa on kiperä kysymys kahvinjuojille. Kerrothan minulle miten asiat on!


Slurp toimittaa sinulle pienpaahtimokahvia suoraan kotiisi. Sinä päätät, millaista kahvia haluat ja kuinka usein. Minä pidän pääsääntöisesti vaaleapaahtoisista kahveista ja käytän tummia kahveja ns. erikoistilaisuuksissa, niin laitoin tilaukseen vaaleapaahtoisia kahveja ja voin kertoa: ovat olleet hyviä!


Kun olet valinnut Slurp-valikoimista haluamasi kahvin, kotimainen pienpaahtimo, paahtaa sen sinulle. Niin juuri, sinulle. Sen jälkeen kahvit tulevat sinulle suoraan postiluukkuusi, tuoreena!  Kuinka kätevää?! Äiti (tai isä tai kuka tahansa), tämä on sitä pientä luksusta arkeen. Sinä olet sen ansainnut!




 

Nyt on siis se hetki, kun naputtelehan itsesi osoitteeseen Slurp.Coffee ja laita tilaukseen ripaus luksusta, pienpaahtimokahvia suoraan kotiisi kuljetettuna. Hinnat ei päätä huimaa - esimerkiksi yhden 200g kahvipakkauksen kotiinkuljetus maksaa 0,99€. Suosittelen kokeilemaan ja etenkin eri paahtoasteita. Astu tutun mukavuusalueen ulkopuolelle. Kokeile rohkeasti. Et tule pettymään. Minun ensimmäinen suosikkini oli Holmen Hanami, sittemmin Vaajakoski, mikähän ihanuus seuraavaksi.

Eli tee tilaus, joko yksittäinen tai säännöllinen sellainen (säännöllinenkään tilaus ei muuten sido sinua mihinkään, aina voi perua jos siltä tuntuu) ja odota kunnes saat kahvin kotiisi. Meille kahvit tulee tuohon postilaatikkoon ja voi sitä ihanaa hetkeä, kun avaa postilaatikon ja sieltä pelmahtaa herkullinen kahvin tuoksu! (Ne on ne kaksi ihaninta: vastaleikattu nurmikko ja tuore kahvi, ah!) Sitten vaan kahvinkeittohommiin ja nautiskelemaan tuoreesta kahvista. Ja kyllä, pakko myöntää, nykyään nautin tästä kahvitaukokulttuurista ihan uudella tavalla, kun kahvitkin ehtii juoda lämpimänä - niin halutessani! Aikaisemmin, kun lapset olivat pieniä, tuli juotua enemmän sitä viisi kertaa mikrossa lämmitettyä ja silti jäähtynyttä kahvia. Kylmän kahvin sanotaan kaunistavan, mutta hmm...en suosittele kokeilemaan, hih!

**

Lopuksi vielä esitän kiperän kysymyksen teille kahvinjuojille.
Kuuluuko kahvi säilyttää jääkaapissa vai huoneenlämmössä?
Miten on?



Aina on aikaa yhdelle kahvitauolle.


torstai 19. heinäkuuta 2018

Muista nämä 5 asiaa helteellä!

Suomea on viime päivinä joidenkin mielipiteiden mukaan hellinyt helle, kun taas joidenkin mielipiteiden mukaan kuumuus on lähinnä piinannut. Aina, kun Suomessa on ns. "ääriolosuhteita", alkaa taistelu siitä, kuka on kovin jäbä tai gimuli, koska eihän tämä kuumuus nyt ole mitään! Tai kun talvella on -30, mitä siitä itkemään. Siinä kohtaa suomalaisen kuuluu vasta vaihtaa shortsit pitkälahkeisiin housuihin ja ei muuta kun ulos vaan!


Haluaisinkin muistuttaa, että meillä kaikilla on erilainen lämmön- tai kylmyyden sietokyky ja on ihan ookoo olla nauttimatta erityisen kuumasta tai erityisen kylmästä säästä. Hassua, kun helteestä valittaville sanotaan, että he eivät sitten saisi valittaa tosi kylmistä pakkasista talvella. Eihän se sitä tarkoita, että jos ei nauti +30 helteestä, niin automaattisesti rakastaisi -30 pakkasta!

Helle aiheuttaa monille ihmisille paljon haittaa. Tulee päänsärkyä, perussairaudet voi pahentua, iho voi palaa niin auringossa kuin varjossakin, monet kokee valtavaa uupumusta eikä jaksa puuhailla kuten normaalisti on tottunut puuhailemaan. Monille helteiset päivät olisi ok, jos pystyisi nukkua yöt kunnolla, mutta jos kodin sisälämpö ei laske alle +25, voi nukkuminen olla mahdotonta. Univelka syö hermoja. Nimimerkillä "kokemusta on" ;)

Muistuttelisin myös, että kaikilla ei ole mahdollisuutta paeta hellettä. On helpompi sietää hellettä, jos sen armoilla ei tarvitse koko ajan kärsiä. Mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta vetäytyä huilaamaan ilmastoinnilla viilennettyyn kotiin, ajella ilmastoidulla autolla paikasta toiseen tai viettää päivää ilmastoiduissa olosuhteissa.

Meillä ei ole ilmastointilaitetta eikä uima-allasta, joten viilennys vaatii luovuutta! Miten me ollaan selvitty hellepäivistä kotona?

Suljen kaikki verhot ja kaihtimet niistä huoneista, jonne paistaa aurinko. Avaan verhot ja kaihtimet vasta, kun aurinko on siirtynyt mollottamaan toiselle puolelle taloa. Pidämme asunnosta sen puolen ikkunat auki, minne aurinko ei paista. Koitamme saada jossain vaiheessa päivällä kuitenkin ristivedon aikaiseksi. Yöt ovat tyyniä, ei auta illalla enää saada ristivetoa, kun ei tuulekaan. Illalla ennen nukkumaanmenoa käyn kylmässä suihkussa. Ulkona ollessa suihkuttelen itseäni ja lapsia suihkepullolla, jossa on kylmää vettä. Pienikin tuulenvire yhdistettynä veteen viilentää ihanasti. Oikein kuumina hetkinä kastelen hiukseni ja annan niiden kuivua tuulessa, aika ihanaa. Kuvittelen ainakin kaiken tämän viilentävän sisäilmaa vähintään asteen pari ;) Monet kuulemma pakastavat lakanat ja nukkuvat kylmäkallet kainalossa, niihin minä en ole vielä joutunut tukeutumaan, mutta epäilemättä ovat kokeilemisen arvoisia juttuja! 

Meidän kani on aivan reporanka näistä säistä. Sitä en ole keksinyt, miten häntä voisi viilentää. Vinkkejä?

Nautitko helteestä? Hieno juttu! Nauti vaan! Aika harvinaisia nämä pitkät hellejaksot täällä pohjolassa joten siitä on otettava kaikki ilo irti!

Kunhan vaan muistaisimme, ettei kukaan saa urhoollisuusmitalia siitä, että kestää säätä kuin säätä. Toiset kestää paremmin, toiset huonommin. Kunhan voisimme olla myötätuntoisia niitä kohtaan, joiden olo on hankalampi. Tsemppiä kaikki te, jotka kärsitte helteestä. Koittakaa viilentää oloanne ja kotianne parhaanne mukaan. Kyllä nämä kuumat päivät pian menevät ohi. Toisten ilo, toisten suru!



Muistathan nämä 5 asiaa helteellä

1) Juo! Muista juoda itse ja juottaa lapsillesi nestettä nyt helteellä, ettei ehdi tulla nestehukkaa. 

2) Suojaa! Suojaa ihoa aurinkovoiteella tai vaatteilla. UV-säteitä sinkoilee pilviselläkin säällä.

3) Älä jätä lapsia, koiria äläkä ketään muutakaan autoon, edes lyhyeksi aikaa, vaikka ikkunat jäisikin "vähän raolleen"! Lämpötilat autossa nousee tukalan kuumaksi ja sitten voi käydä huonosti!

4) Suojaa pää! Vaikka läträisitte vedessä koko päivän ajan, pää (ja silmät) altistuu koko ajan auringolle. Huivia, lippistä, hattua ja aurinkolasit pään ja silmien suojaksi.

5) Vahdi lapsen vesileikkejä! Helteellä monet suuntavat rannalle tai antavat lasten polskia lasten uima-altaissa, mutta muistathan että lasta ei saa jättää vahtimatta hetkeksikään! Siinä ajassa, kun katsot kännykällä Facebookista yhden hassun kissavideon, lapsi ehtii pahimmassa tapauksessa hukkua. Jos lapsi ei ole uimataitoinen, älä päästä lasta yksin vesilelujen kanssa veteen. Uimarengas ei kannattele lasta loputtomiin ja uimapatjan päällä köllöttelevä lapsi voi nopeasti joutua kauas rannasta, jos virtaukset ottavat patjaan kiinni. Pidetään lapsista huolta!

**

Rakastitpa tai vihasitpa hellettä, toivon, että pystyt nauttimaan kesäpäivistä ja auringosta! Säästä valittaminen kuuluu toki kuvioon, vaikka ei se sää siitä muutu. Tiedän kokemuksesta ;) Eikö olekin hurja ajatus, että viiden kuukauden kuluttua tähän aikaan valmistaudumme jo joulun viettoon?

Vielä hurjempi ajatus, että huomenna on minun viimeinen kesälomapäivä! Siitä se minun syksy alkaa.

ps. Nyt varmaan maistuisi aamupalaksi viileä tuorepuuro. Lue helppo ohje blogistani: Kesäaamujen viileä tuorepuuro!

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Saron blogi - myötätuntoa vanhemmuuden kiemuroihin

Bloggaajana joutuu usein vastaamaan kysymykseen, että "mistä Saron blogi kertoo? Tiivistä!"

Ensimmäisen kerran jouduin pohtimaan tätä asiaa ensimmäiseen blogiportaaliin liittyessäni. Kun blogini siirtyi Kaksplus-verkostoon, piti tietysti fokusta terävöittää entisestään.

Minusta ei ole helppoa kertoa, kuka olen. Tai määritellä sitä mitä teen. Kun olen niin laaja-alaisesti duunaileva, tulevaisuuden mielipidevaikuttaja. Mutta fakta on se, että sekametelisopalla ei pitkälle pötkitä. Ugh.

Se että Saron blogi on perhepainotteinen blogi, on ollut itsestään selvä asia. Minä kirjoitan terveisiä perheestä ja ajatuksistani äidin näkökulmasta. Mutta nyt saan vihdoinkin kakistettua sen ulos, mitä olen koittanut kaikki nämä vuodet teille sanoa.

Moi, minä olen Sari.
Kaksinkertainen mutsi.


Saron blogi
on blogi, jossa suhtaudutaan vanhemmuuteen myötätuntoisesti.

Vanhemmuus on ihmeellinen asia. Kun vauva tulee kuvioihin, siitä lähtien neuvoja satelee vähän joka suunnasta. Yleensä aina on joku, joka kertoo kyllä, mitä olet taas tehnyt väärin! Jos et ole synnyttänyt alakautta, et voi tietää todellisesta synnyttämisestä mitään. Jos et ole imettänyt lastasi vähintään vuoden ikäiseksi, olet huono äiti. Tai jos imetät taaperoasi, olet kyllä tosi huono. Olet luultavasti aloittanut soseet väärään aikaan, ollut liian löyhä kiintymysvanhempi, antanut lasten sotkea sormiruualla koko keittiön, pitänyt yllä väärää vuorokausirytmiä, olet pilannut parisuhteesi perhepedillä ja sen lisäksi olet laiminlyönyt rakkausparisuhteesi unohtamalla miehesi hyvinvoinnin ja oletpa itsekin rupsahtanut siinä sivussa. Katso nyt mikä pömppömaha! Minä en ajattele noin, enkä ikinä sanoisi noin. Mutta kaikkea olen omin silmin nähnyt ja omin korvin kuullut.

Minä en voi maailmalle ja sen mielipiteille mitään. Mutta mitä minä voin, on se, että voin kertoa, että on ihan ookoo olla juuri tuollainen äiti tai vanhempi kuin olet. Minä olen aina ihmisen puolella.

On ookoo olla muuta kuin valtavirran jonkunlainen käsitys vanhemmasta. Yksinhuoltaja. Vaikean eron kokenut. Ydinperheen äiti. Uusperheen iskä. Erityislapsen äiti. Viikonloppuäiti. Etäisä. Uraäiti. Koti-isä. (Voit halutessasi vaihtaa äiti ja isä-sanan päikseen tai korvata sen muulla relevantilla henkilöllä. Ja jos juuri nyt hekottelet sanan "urapäikseen" kanssa, olet luultavasti oikeilla jäljillä. Tykkään susta silti.). Ja ettei enää vaiettaisi niistä vaikeistakaan asioista. Kun synnytyksen jälkeinen masennus kaivaa sisintä. Kun vanhemmuus aiheuttaakin vaikeita tunteita. Kun ei ole varma, pitäisi tehdä abortti vai ei. Kun elämä onkin järjestynyt hyvin. Kun kaikki on onnea ja hattaraa. Tai kun sadepilvet valtaa taivaan.

Minä en ole mikään täydellinen mutsi tai kasvattaja, joka voisi neuvoa muita. Pah, pois se minusta! Mutta aina voi osoittaa myötätuntoa. Koittaa ymmärtää ja ennen kaikkea osoittaa tukensa.

Olen kasvanut näinkin vahvaksi ja ymmärtäväiseksi monien vaikeiden tilanteiden kautta. Erojen, menetysten, ilojen ja pakahduttavan onnellisten asioiden kautta. Onpa klisee, mutta omat lapseni ovat kasvattaneet minut niin hyvin. Ei tällaista pinnaa mistään rautakaupasta saa. Sen saavuttaa elämää eläen. Tai kuka saa, kuka ei. 

Tulen jatkossa(kin) tuomaan myötätuntoa vanhemmuuteen. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ollaan samaa mieltä ja ollaan eri mieltä. Tuetaan toisiamme. Annetaan vinkkejä. Ja ennen kaikkea koitetaan asettua sen toisen saappaisiin tai rintsikoihin, että miltähän hänestä mahtaa tuntua. Muuten jätetään muiden rintsikat rauhaan, hehe.

Hienoa, jaksoit lukea tämän pitkän tekstin loppuun asti. Kiitos ajastasi! Tulethan käymään uudestaankin!

Ja jos haluat pysyä kartalla, mistä blogissa milloinkin puhutaan, voit seurata minua esimerkiksi Facebookissa, Instagramissa, Bloglovinissa tai Kaksplus-blogiverkostossa.

**

Aurinkoa päivääsi!
Oot ihana



SARON BLOGI nyt FacebookissaInstagramissa ja Bloglovin'ssa


perjantai 13. heinäkuuta 2018

Tuleeko kasvissyöjän lapsista kasvis- vai sekasyöjiä?

"Miks sä äiti sanoit että tää haisee pahalle?"
"Nokun se nyt vaan...haisee!"
"Ota äiti haarukka ja tuu maistaa, tää on hyvää!"
"Ei kiitti, äiti ei syö punaista lihaa eikä maksaa"
"Ai et vai?"


Kaksikymmentä vuotta ilman punaista lihaa

Noin kymmenen vuotta ennen esikoiseni syntymää luovuin punaisesta lihasta. Siitä seurasi vanhempien kauhistelu: "mitä sinä nyt sitten syöt?" Eikä siitä ole kovinkaan montaa vuotta, kun kaveri kysyi joulun alla, että mitä mä oikein jouluna syön jos en possua? Ei hätää kamut, elintasokumpua on sen verran, että ei ole tähän ikään mennessä hirveästi nälkää tarvinnut nähdä. Minä vaan en vastaa tätä yleistä käsitystä, jonka mukaan kasvissyöjät eivät voi olla viittä minuuttia pidempään kertomatta, että he ovat kasvissyöjiä. Voi siis johtua siitäkin, etten ole täysin kasvissyöjä ;) Syön välillä lohta ja kanaa. Kana syö jyviä=olet mitä syöt=kana on viljatuote? Tosin mitenkäs sitten lehmän kanssa? No niin, eipäs innostuta liikaa, eteenpäin.

Mutta joka tapauksessa, palataan tähän minun kasvissyöntiin. Näköjään en sitä hirveästi ole mainostanut, kun omillekin lapsille tulee usein yllätyksenä, että äiti ei syö sitä samaa grillimakkaraa. Ei halua maistaa lautasella köllöttävää pihviä. Eikä varsinkaan maksalaatikkoa.


Kasvissyönnistä luonnollinen osa elämää

Minä en ole sellainen huutelijatyyppi muutenkaan. Että kattokaa nyt, ostin tänään uutta vessapaperia! Tai että hei mullahan on housun takamuksessa reikä! Tai "kattokaa, mulla on peffassa reikä", kuten naapurin lapsi tuossa taannoin huuteli, tarkoittaen tietysti housujaan. Voisiko olla, että omille lapsille tämä lähestulkoon kasvissyönti onkin luonnollinen osa elämää? Että ehkä heitä ei tulevaisuudessakaan ihmetytä, jos kaveripiiriin ilmestyy vegaani tai multiallergikko. Monia kun kaikenmaailman ruokarajoitteet ja -edellytykset tuntuu hirveästi hiertävänä, ihan kuin olisi hiekkaa puurossa.


Tuleeko kasvissyöjän lapsista kasvis- vai sekasyöjiä?

Sitä olen usein miettinyt, että mitähän noista omista lapsista tulee? Siis ei ammatillisesti vaan ravinnollisesti. Inspiroituuko jompi kumpi kasvissyönnin pariin tai vegaanille tielle? Vai onko he yksinkertaisesti syntyneet piffin pureskelijaksi? Koska minä en paljon huutele, en ajatellut myöskään käännyttää. Maksalaatikko nyt vaan lemuaa koko mikron täydeltä niin paljon, että joskus voi olla että suustani lipsahtaa sammakko, tässä tapauksessa tosiasia, että se nyt vaan haisee jäätävän pahalta. Ei voi mitään ja anteeksi maksalaatikkovalmistajat! Tämä ei ole henkilökohtaista!

Olen varmaan tosi tylsä porkkanasämpyläntuoksuinen mutsi, kun haluan vaan tukea lapsia itse valitsemallaan tiellä. Minä uskon lasten kohdalla ruokaympyrässä kohtuullisuuteen, jos ei ole allergisia rajoitteita. Keskiteini-ikäisenä sitten he saavat tehdä ratkaisunsa, mitä syövät tai jättävät syömättä, siihen saakka menköön sekaruokailijana.


Sokkokokki

Minä kuitenkin koitan olla hyvä äiti ja tarjota lapsilleni kaikkea mitä minä en kuitenkaan syö. Maksaa enkä riistaa osaa valmistaa, mutta muuta koitan kyllä. Lapset alkaa olla kuitenkin jo siinä iässä, että kotona onnistuu nauravat nakit ihan itkemättä itse ja master chef junioria katsellessa olen todennut, että täytyy kai rimaa nostaa kotona, senkun fileroivat piffinsä jatkossa itse tai mitä ikinä niille pitääkään tehdä. Lihan kokkailussa jännittävää vaan on se maustamispuoli, koska en halua maistaa omia tuotoksiani. Mutulla sitten mausteita sekaan ja toivotaan että maistuu. Ja maistuuhan se, näköjään. Ja ainahan lihan voi hukuttaa valkosipuliin ja chiliin, ihan niinkuin ruokailun extremeohjelmissa tekevät ennen kuin alkavat jonkun nelijalkaisen nahkapusseja vetämään äänen suuntaan. Niin extremeä meillä ei kyllä keittiössä ole, mutta minulle jo jauheliha vastaa extremeä, hehe.


Onko sinun lapsesi kasvis- vai sekasyöjä tai jotakin muuta? Onko se koko perheen linjaus vai onko teilläkin näitä eri ruokavalioita saman perheen sisällä?



SARON BLOGI nyt FacebookissaInstagramissa ja Bloglovin'ssa


keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Tulevan ekaluokkalaisen tärkeät taidot

Koulujen alkuun on vielä hieman alle kuukausi aikaa. ÄLÄ siis panikoi. Vielä ehdit oikein hyvin harjoitella tulevan ekaluokkalaisesi kanssa viittä tärkeää taitoa.

Monia pieniä, tulevia ekaluokkalaisia jännittää koulun alku todella paljon. Onhan hyppäys päiväkoti/eskarimaailmasta kouluun aika iso loikka "suureen maailmaan". Lapset ovat aika mestareita kasaamaan itse itselleen paineita, esimerkiksi juuri koulun aloituksen suhteen. Ei varmasti ole yksi tai kaksi lasta jotka ovat esimerkiksi itkeneet koulun alkua edeltävänä kesänä, että kun ei osaa lukea tai laskea. Voit kertoa lapsellesi, että ei kouluun mennessä tarvitse osata lukea tai laskea, vaan ne taidot opitaan koulussa. Jos lapsesi osaa jo nuo taidot kouluun mennessä, ei siitä tietenkään ole mitään haittaa, vaan opet kyllä keksivät haasteita niillekin oppilaille.

Joten ihan oikeasti, muista hengittää. Asiat järjestyy kyllä. Listasimme yhdessä asiantuntijan, eli tulevan tokaluokkalaiseni kanssa kuusi tärkeää taitoa, mitä kannattaa tässä kesäloman aikana harjoitella sen tulevan koululaisen kanssa.



1) Oman nimen kirjoittaminen
Tämä on helppo nakki. Lapsilla on ihan mieletön nimmarin kirjoitustarve pienestä pitäen. Meilläkin tuohon naapuritalon seinään naapuritaloyhtiön kersa piirsi mustalla liidulla, kissan kokoisilla kirjaimilla, AARON, heti kun vaan oppi oman nimensä kirjoittamaan. No, vastapalloksi meidän taloyhtiön plikka kirjoitti heti katuliidut saatuaan sellaisen eskarilaisen kokoisin kirjaimin postilaatikoiden eteen KAKKA. Poikkeus siis vahvistaa säännön ;)

Eli kannattaa viimeistään nyt treenata oman nimen kirjoittamista sellaisilla kirjaimilla joista vähintään itse saa tolkkua. Ensimmäisinä päivinä kuitenkin signeerataan lukkari ja ensimmäinen oma vihko tai kirja ja niillä on tapana hypätä herkästi kaverin pulpettiin, joten nimeäminen helpottaa oman omaisuuden tunnistamista.

2) Omista tavaroista huolehtiminen
Vaikka eskarissa lapsi olisi pitänyt omista tavaroista hyvin huolen, voin kertoa, että koulumaailman suoma "akateeminen vapaus" voi aikaansaada huolehtivaisestakin tenavasta melkoisen unohtelijan. Ja onko tuo nyt mikään ihme, kun yhtäkkiä onkin kauheasti muistettavaa! Oma pulpetti, oma kaappi tai lokero, oma nimi, open nimi, vieressä istuvan kivan kaverin nimi, lukujärjestys ja missä se ruokala sijaitsikaan. Eli ei mikään ihme, jos unohtaa laittaa takin päälle, kun lähtee koulusta kotiin, koska muisti kuitenkin laittaa kynät penaaliin. Tähän sopii mielestäni sellanen vanha hajatelma, että lapsilla on tässä kohtaa usein homma hanskassa, mutta hanskat hukassa. Mutta ei se mitään, tämä taito harjaantuu ajan kanssa! Kannattaa siis ohuesti treenailla, että kynät penaaliin ja penaali kuuluu reppuun. Ja että kun lähtee koulusta kotiin, olis mielellään omat vaatteet ja kengät päällä.

Tähän samaan kategoriaan menee myös kännykän käyttö. Nykytenavat osaa lähes poikkeuksetta evolvata ja vahvistaa Pokemonissa tyyppejä (en ole oikein perillä ammattiterminologiasta enää), mutta osaako ne lapset avata näppäinlukon tai näytön salasanan - jos se sormenjälkitunnistin ei toimikaan? Osaako lapset kaivaa yhteystiedot ja soittaa äidille, isälle tai muulle tärkeälle aikuiselle?  Samoin on hyvä opetella laittamaan oma puhelin lataukseen. Ja että kuinka puhelin laitetaan äänettömälle koulupäivän ajaksi. Ja samoin sopia suunnitelma B, jos puhelin ei käynnistykään enää. Sellaisia ne nykypuhelimet on. Ja tuntuu ihan "taskussa hajoavan". Sopikaa siis suunnitelma tuollaisten hätätilanteiden varalle, niin lapsi todennäköisesti ei hätäänny niin paljon (kuin mitä vanhempansa).

3) Pukeminen, riisuminen
Ekaluokan opettajalla on parhaimmillaan parikymmentä pikkutenavaa paimennettavanaan. Ope ei siis oikein ehdi auttamaan vetskareiden, nappien tai kengännauhojen kanssa. Joten harjoitelkaa vetskarin laittamista kiinni/auki, samoin nappien. Jos kengännauhat ei mene millään pupun korville, luota tarralenkkareiden taikaan. Sateenvarjon käyttöä kannattaa myös harjoitella. On muuten sellaisiakin sontsia, jotka menee napista auki ja kiinni. Sangen ällistyttävää ja helpottaa pienen koululaisen elämää kovasti. Sateenvarjo kiepsahtaa luultavasti jokaisessa tuulenpuuskassa "ympäri" joten investoi mielellään sellaiseen sateenvarjoon, jossa on joustavat nivelet. Et kadu!

4) Ruokailutilanteet
Ekaluokkaisen tulisi osata käyttää ruokailuvälineitä, ottaa ruokaa sen mitä jaksaa syödä ja pitäisi osata voidella oma leipä. Monissa kouluissa ekaluokkalaiset kantavat oman ruuan tarjottimella pöytään, eli jos tiedossa on tällaista, sitäkin kannattaa vähän ennakkoon harjoitella. Lapsesi osaa luultavasti avata puhelimen silmät suljettuna ja säätää sen yhdellä sormen liikkeellä värinälle, joten kyllä nämäkin luulisi hoituvan hyvin!

5) Koulumatka
Kesällä on hyvä hetki harjoitella koulumatkaa. Olipa se sitten kävellen taitettava koulumatka tai kävelymatka koulukyydille. Lapset on aika kekseliäitä kehittämään uusia reittejä kotiin ellei koulu ole kotia vastapäätä. Sopikaa yhdessä reitti, mitä lapsi saa kulkea. Myös vaihtoehtoiset reitit olisi hyvä käydä läpi ja sopia se, että saako niitä käyttää. Koska lapsihan käyttää niitäkin, ellei muuta ole sovittu. Terveisin, "kokemuksen syvä rintaääni"

Koulumatkaan liittyy myös kotiavaimen käyttö. Että osaa sitten avata oven avaimella, kun tulee koulusta kotiin. Ja että muistais ottaa avaimen mukaan sisälle, eikä jätä sitä törrölleen ulko-oveen odottamaan seuraavaa kulkijaa.

6) Yksin oleminen
Jos koululainen joutuu olemaan ennen tai jälkeen koulun yksin kotona, sitäkin olisi hyvä vähän kesällä harjoitella. Ihan lyhyitä pätkiä kerrallaan. Monia lapsia tuntuu rauhoittavan se tosiasia, että kotona on kännykkä, jolla osaa itse soittaa vanhemmalle, jos ikävä tulee. Kännykässä on toki sekin puoli, että jos siinä on yksikin peli ladattuna, aika tuntuu vierähtävän tosi nopeasti kun uppoaa pelin ihmeelliseen maailmaan ;)

**

HUH - siinä olikin jo pitkä lista. No eihän noita kaikkia asioita tarvitse kerralla opetella, mutta jos noita on vähän käyty kesällä läpi, koulun aloitus sujuu vähän iisimmin. Näin sanoisin kahden pikkukoululaisen mukanaan tuomalla kokemuksella. Ekaluokka on kaiken harjoittelua. Oman vuoron odottamista, kaverisuhteiden harjoittelua ja sen sellaista, sen lukemisen ja laskemisen ohella. Jokainen lapsi tuo mukanaan oman dynamiikan koko luokan ryhmädynamiikkaan, sen perusteella opekin sitten päättää, millaisia taitoja ensimmäisen vuoden aikana painotetaan enemmän.

Rennosti vaan kohti ensimmäistä kouluvuotta!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...