torstai 11. lokakuuta 2018

Mikset vaihtaisi luonnonkosmetiikkaan? Testissä Benecos ja Cattier Paris-savinaamio

*Tuotteet saatu: Nordic Health Systems Oy

Ruuhkavuosiarki on sitä, kun laatii kauppalistan ennakkoon, kiertää tutun marketin hyllyvälit rutiininomaisesti niin, että vaikka silmät sidottaisiin, sitä osaisi latoa tutut tuotteet ostoskärryyn: tästä tämä hammastahna, tuosta pyykinpesuaine, tästä vanulaput, leivinpaperi ja sitten ruokapuolelle. Eikö ole vähän harmi, että kaupassa tulee asioitua ikään kuin sokkona? Syy ainakin minun sokko-ostelulle löytyy siitä, että kun ruuhkavuosiarjessa ei paljon ole aikaa lorvailla pitkin kauppoja. Kun töiden jälkeen singahtaa kauppaan, sitä latoo äkkiä tutut tuotteet kärryyn ja kassan kautta kotiin laittamaan lapsille iltapalaa ja lapset nukkumaan.

Ruuhkisvanhemman paras ystävä tässä tapauksessa onkin blogit. Kun sitten joskus kun lapset saa vihdoin viimein nukkumaan, voi sukeltaa blogien maailmaan suoraan sohvannurkasta käsin vaikka tabletilla surffaillen. Ilman blogeja en olisi kuullutkaan esimerkiksi konjakkisinistä tai teepuuöljystä. Nyt on minun vuoroni tehdä Teille hyvää ja kertoa hieman luonnonkosmetiikasta ja testaamistani luonnonkosmetiikkatuotteista.


Mitä luonnonkosmetiikka on?


Luonnonkosmetiikka on just sitä miltä se kuulostaa: luonnollista kosmetiikkaa. Eläinkoevapaata. Luonnollisuudesta huolimatta, kaikki tuotteet eivät kuitenkaan ole vegaanisia. Vegaaniset tuotteet on valmistettu vielä tarkemmin valikoiduista raaka-aineista, eikä ne sisällä lainkaan eläinperäisiä ainesosia, kuten esimerkiksi hunajaa tai maitoa, mitä taas luonnonkosmetiikka voi sisältää. Erotat kyllä vegaaniset tuotteet tavallisesta luonnonkosmetiikasta erillisellä merkinnällä. Luonnonkosmetiikka pyritään valmistamaan siten, ettei sillä vahingoiteta esimerkiksi uhanalaista luontoa ja toisaalta toimintaperiaatteiden siellä taustalla täytyy olla eettisesti hyvät. Luonnonkosmetiikka on siis hyvä ja luonnollinen valinta sekä ympäristölle, että sinulle itsellesi.

Eikö kuulostakin hyvältä? Mikset vaihtaisi luonnonkosmetiikkaan?
(Ja kyllä, kuulen jo sen soraäänen. Koska se on niin kallista, niin siksi et vaihda. Jatkathan lukemista...)



Perheyritys Nordic Health Systems


Sain blogiin testattavaksi muutamia ihania luonnonkosmetiikkatuotteita Nordic Health Systemsiltä.

Nordic Health Systems on luontaistuotteiden, luonnonkosmetiikan ja ekotuotteiden maahantuonti- ja tukkukauppaan erikoistunut perheyritys, joka on toiminut jo yli 30 vuoden ajan. NHS:n tuotevalikoimaan kuuluu mm. luonnonkosmetiikkasarjat Lavera, Benecos, Cattier Paris, Born to Bio ja Nurme. Kuulostaako tutuilta? Sain testattavaksi minulle uuden merkin nimeltä Benecos sekä tunnetun ranskalaisbrändin pinkkiä savinaamiota.

Siitä tulee jotenkin ihanan lämmin läikähdys sieluun, kun kuulee jonkun merkin tai nimen takana olevan perheyrityksen. Se kertoo laadusta ja sitoutumisesta. "Rakkaudesta lajiin". Tietää, että sitä tehdään intohimolla ja tahdolla ja kun uraa takana on vuosikymmenten ajan, tietää senkin, että valikoimat eivät enää kärsi lastentaudeista vaan tarjolla on pelkkää timanttia. Pääsee itse helpommalla, kun tietää, että harha-askeleita ei tule, kuin korkeintaan mieltymysten suhteen. Vertaan tätä esimerkiksi siihen, kun somessa vasta oli juttua nuoresta naisesta joka tilasi ulkomailta halpiskosmetiikkaa ja sai siitä järkyttävän allergisen reaktion huuliinsa. Uutuuksia tosin pitää rohkeasti kokeilla, kunhan sen tekee luotettavalta pohjalta!



Benecos


Benecos on minulle uusi mutta muuten jo paikkansa kosmetiikkamarkkinoilla vakioinut saksalainen luonnonkosmetiikkamerkki, joka on haluttu tuoda lähelle kuluttajaa. Benecosin tuotteissa on ripaus sitä ihanaa kesää, jota meistä monet jo tässä syksyn korvalla kaipailevat. Pakkaukset ovat kiinnostavan värikkäitä ja tuoksut ovat hedelmäisen hurmaavia. Benecos on tuotu lähelle kuluttajaa siten, että se on hinnaltaan edullinen ja sitä on nyt saatavilla mm. Tokmanni-tavarataloista. Voiteiden hinnat ovat n.4-6e. Eli sinun tarvitse maksaa itseäsi kipeäksi sen takia, että teet ekologisesti hyvän valinnan.


Benecos voiteet

Sain testiin kolme ihanaa Benecos-voidetta:

Benecos käsivoide Aprikoosi ja Seljankukka

Benecos Body Lotion Aprikoosi ja Seljankukka

Benecos Body Lotion Sitruunamelissa


Benecos Body Lotion ja hand cream


Sen huomaa, kun syksy tulee ja patterit napsahtaa päälle, iho alkaa väistämättä kuivua. Siksi onkin hyvä alkaa rasvaamaan iho ennen, kuin ongelmia ilmenee. Minulla ainakin kylmillä ilmoilla etenkin kämmenselän iho kärsii ensimmäisenä, joten käsivoiteita meillä kuluukin talven mittaan. Benecos Hand Cream tuoksuu keskivahvasti hedelmäiseltä, kosteuttaa kevyesti ja imeytyy hyvin. Käsivoide on juuri sopiva käsilaukkuun sujautettavaksi ja voit piristää vaikka työ- tai koulupäivääsi hedelmäisen tuoksuisella käsivoiteella.

Benecos Body Lotion Aprikoosi Seljankukka

Benecos Body Lotion Sitruunamelissa

Benecos vartalovoiteet tulivat isoissa tuubeissa ja niiden pakkauskoko on suorastaan riittoisa. Kumpikin vartalovoide tuoksuu keskivahvasti, on koostumukseltaan kosteuttava ja imeytyy nopeasti. Näistä omaksi suosikikseni valikoitui sitruunamelissan tuoksuinen vartalovoide. Kaikki sitruunainen piristää kummasti, kun oma olo on tässä puolivälissä syksyä hetkittäin nuhjaantunut.

Hedelmäiset tuoksut houkuttelivat lapsia paikalle kuin hunaja Nalle Puhia. Lapset nuuskuttelivat purnukoita innoissaan ja uskoisin, että näiden kanssa ei tarvitse talvella vääntää ihon rasvauksesta. Katsotaan jos ihon voitelusta saataisiin säännöllinen rutiini, tarvitseeko tymäkämpiin voiteisiin paukkupakkasilla turvautuakaan. Tai tuleeko sellaisia paukkupakkasia ylipäätään enää, ainakaan tänne Etelä-Suomeen?

Nämä Benecos voiteet ovat vegaanisia.


Benecos meikit


Benecosilla on myös hyvin kattava valikoima erilaisia meikkejä. Testasimme kahta tuotetta:

Benecos Natural huultenrajauskynä, sävy: Brown

Benecos Natural huulikiilto, sävy: Flamingo


Benecos lipliner ja huulikiilto


Benecos lipgloss huulikiilto

Huomaan, että tässä iän myötä huulten ympärille on alkanut tulemaan pienen pieniä juovia, jotka imaisevat itseensä kaikki rasvaisemmat huulipunat. Voitte uskoa - huomasin sen tietysti vasta sitten, kun oli jo liian myöhäistä, eli kyllä, olin vedellyt tosi tummat punat huuliin ja jossain asioinnin lomassa kävin naisten huoneessa ja korjasin meikkiä, ihan vaan huomatakseni että huulipunasta oli lähtenyt leviämään pieniä säikeitä, ympäriinsä. No, ei se mitään, hapsut kuuluvat elämään ;) Silloin päätin, että täytyy alkaa rajaamaan huulipunat sille kuuluvalle paikalle huulten rajauskynällä.

Ja koska minulla on nyt menossa vahvojen värien kausi, punaisesta huulipunasta kirjoittelinkin jo aiemmin, testasin Benecos-huulikiiltoa oman punan päälle! Huulet on rajattu Benecos-huultenrajauskynällä (sävy Brown) ja huulipunan päälle töpsötelty huulikiiltoa, minusta oikein kiva yhdistelmä!

Benecos lipgloss ja lipliner

Huulikiilto oli etenkin tyttären mieleen. Ja minusta se sopii meille molemmille. Josta tulikin mieleeni, että Benecos on brändätty tosi kivasti - sävyt on minusta raikkaita ja monikäyttöisiä, eikä niitä ole rajattu, minkä ikäisille ne olisi suunnattu. Minunkin sisälläni kuohui, kun luin juttua esimerkiksi Minäkö keski-ikäinen-blogista, että "Meikit kuuluu kaikille", vai kuuluuko. Kiitos Tiialle ja muille asiaan kantaa ottaneille vaikuttajille, minusta on tärkeää, että asioista puhutaan ja on törkeää, jos ajatellaan, että meikit eivät kuuluisi kaikille. Toki ihan pienet lapset rajaisin meikkimaailman ulkopuolelle, mutta siinä kohtaa kun ihmisellä on ikää päättää omista asioistaan itse, on ikävää jos ajatellaan meikkaamisen tai ylipäätään kauneudenhoidon sisältyvän vain jonkun tietyn ikäisille.

Benecosille iso peukku, voin suositella: kaikille!

Benecos huulikiilto Flamingo



Hemmottele itseäsi savinaamiolla - Cattier Paris


Minä olen nyt testannut savinaamiota elämässäni ensimmäistä kertaa. Tai siis kolmatta kertaa jo - siis tällä samalla tuotteella! Olen aiemmin suhtautunut savinaamioon vähän varauksella, että mitenhän paljon se kuivattaa ihoa ja voiko se oikeasti toimia. Minulla on pintakuiva mutta herkkä rasvoittuva sekaiho. Eli varmaan aika tutut haasteet mitä muillakin.

Olen tosi iloinen, että ensimmäinen savinaamiokokeiluni tuli tehtyä Cattier Paris Pink Clay Mask  -savinaamiolla, joka on tarkoitettu herkälle iholle. Cattier Paris-brändin takaa löytyy Pierre Cattier, joka jo vuonna 1968 perusti yrityksen ja alkoi tehdä savipohjaisia kauneudenhoitotuotteita huomattuaan saven hyvää tekevät vaikutukset. Sittemmin Cattier Paris on kasvanut valtavasti ja onkin nyt yksi keskeisimmistä brändeistä luonnonkosmetiikka-alalla.


Cattier Paris savikasvonaamio

Cattier Paris savikasvonaamio käytössä

Cattier Paris savikasvonaamio

Pink clay-savinaamio ei kuitenkaan ollut vaaleanpunainen vaan vaaleanruskea, yllätyitkö? Naamio on tuoksultaan ihanan mieto, ihan lievästi voi erottaa saventuoksun. Ja wau mikä lopputulos! Tämä savi puhdistaa ihoa niin, että olin aivan ällistynyt lopputuloksesta, miten paljon epäpuhtautta minunkin ihostani löytyi ja kuinka paljon ihoni on kirkastunut näiden käsittelyjen jälkeen! Savi on kuitenkin kuivattava, eli kun ihoni alun perinkin oli vähän kuivahtanut, huomasin heti että lisärasvaukselle on tarvetta. Mutta se oli ymmärrettävä ja hyvä havainto: huoneilma on kuivunut niin paljon tässä syksyn aikana, enkä taaskaan ole muistanut alkaa rasvaamaan riittävästi, joten nyt on hyvä aloittaa sekin. Savinaamion hyöty oli ihan mieletön, vaikutus oli todella puhdistava. Tämä savinaamio jää ehdottomasti käyttöön. Savinaamion hinta vaihtelee, keskihinta on alle 10e ja riittää useampaan käsittelykertaan (nyt olen käyttänyt kolmesti ja pursottanut runsaaan kerroksen joka kerta ja vielä on savea jäljellä!).


*Kokeile näitä:

Cattier Paris Pink Clay Mask
Benecos Body Lotion Sitruunamelissa
Benecos Natural huultenrajauskynä, sävy: Brown


Ja jätän sinulle pohdiskeltavaksi sen, että mikset tosiaan vaihtaisi luonnonkosmetiikkaan, ellet ole vaihtanut jo? Rahasta tai saatavuudesta ei ainakaan pitäisi enää olla kiinni. Suosittelen rohkeasti tutustumaan ja kokeilemaan!

Sari



tiistai 9. lokakuuta 2018

Epäuskoinen lapsi ja lautasellinen omena-kaurapaistosta

Kuka tuntisi vanhempansa paremmin kuin omat lapset? Ja tiedätkö mitä? On onni, kun on saanut huumorintajuiset lapset, sillä tiedättehän, naurun sanotaan pidentävän ikää.

No, tapahtuipa kerran sunnuntaina niin, että päätin oikein leipoa. Koska minun leipomistaidot on hyvin tunnettu, niin päätin tehdä jotakin missä ei vaan voi epäonnistua. Niinpä tekaisin omena-kaurapaistoksen. Koska se valmistuu lähes niin, että pilko, sekoita, laita uuniin, ota pois, anna jäähtyä hetken, ettei kieli pala.

Omena-kaurapaistoksen huumaava tuoksu leijaili pitkin kotia ja lapsi tepasteli keittiöön ilmaa nuuhkien. Ihana tuoksu. Hän kurkisti uuniin uuniluukun läpi. Koska se saadaan tota? Oli ensimmäinen kysymys. Ja ennen kuin edes ehdin vastaamaan, lapsi vakavoitui, katsoi minua syvälle silmiin ja kysyi: siis tuleeks toi ees tänään uunista pois?

Syysherkku: kaura-omenapaistos

Ih-hih-hih, ihana lapsi! Kiitos luotosta, ei meillä kyllä hirveästi paistella leivonnaisia läpi yön ;)  Mutta minut tuntien, ei ole mikään tae, että vaikka leivonnaiset olisi uunissa, että ne päätyisivät ihan syötäväksi saakka. Olen melkoinen keittiövelho, huhheijakkaa ;)

Omena-kaurapaistos onnistui tietenkin hyvin ja maistui kaikille. Suosittelen tekemään sitä läpi syksyn ja me on tehty sitä tällä Hellapoliisin herkullisella ohjeella: Omena-kaurapaistos.

Sari



maanantai 8. lokakuuta 2018

I love me -tapahtuma: parhaat tärpit ja voita liput messuille!

*Kaupallinen yhteistyö: Messukeskus

I love me -messut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 19.10. - 21.10.2018. Oletko sinä tulossa? Jos olet tai et vielä tiedä tulevasi (thih hih), niin lue ihmeessä mielenkiintoiset valitsemani messutärpit etenkin äideille ja postauksen lopussa on osallistumisohjeet kuinka voit osallistua arvontaan, jossa voit voittaa 2 lippua messuille!



Kuva: Petri Mast

I love me-messut taisivat aikoinaan olla nimeltään Kauneus- ja terveysmessut, mutta olen iloinen tästä nimenmuutoksesta. I love me kuulostaa niin lempeältä ja todella tärkeältä. Meistä kaikkien pitäisi muistaa rakastaa itseämme ja vieläpä juuri sellaisena kuin olemme. Ja hei, se koskee meitä kaikkia, sen enempää ketään lokeroimatta.

Kokosin tähän meille äideille VIISI mielenkiintoista tärppiä I love me -messuille. Olisin voinut koota vaikka viisikymmentä hyvää tärppiä, mutta kun sehän on tiedossa, että äitien aika on kovin rajallista, niin jos mietit mitä kävisit messuilla kuuntelemassa tai tekemässä, niin valitse vaikka näistä tärpeistä. Koko ohjelma löytyy tietysti messujen sivuilta: I love me 2018


Kuva: Petri Mast

I love me 2018 -messujen parhaat tärpit kaikille äideille


1. Miten tunnistaa oma ihotyyppi ja mitä merkitystä sillä on?
19.10.2018 klo.12:30, paikka: Forum
Suurimmalla osalla äideistä on ihotyyppinä ihan vaan "hankala". Ennen lapsia iho on ollut ehkä kuulas ja ihana, kunnes raskausaikana naamaan onkin räjähtänyt kuvio, jollaista ei ole ennen nähty. Toisaalta iho voi olla paikoin ohutta, toisaalta kovinkin rasvoittuvaa ja mikä parasta: juuri kun osaat hoitaa ihoasi oikein, tuleekin joku hormonihyppy eikä vanhat tutut tuotteet enää käykään iholle. Siispä voi olla hyvinkin ajankohtaista käydä kuuntelemassa miten sen oman ihotyypin tunnistaa.

2. Herkän ihon hoito luonnonkosmetiikalla
21.10.2017 klo.12:30, paikka: Forum
Luonnollisuus on päivän sana. Kukapa meistä ei potisi silloin tällöin maailmantuskaa aiheuttamastaan kuormituksesta ympäristölle, mutta yksi tapa lieventää maailmantuskaa on siirtyä käyttämään luonnonkosmetiikkaa. Hyvinvointia puolin ja toisin - I love me and I love you.

3. Luomet, ihosyövät ja aurinko
21.10.2018 klo.11:30, paikka: Klinikka-lava
Meille on aina tuputettu sitä ajatusta, että kun luomi saa aurinkoa, siitä tulee ihosyöpä. Asiat ei ole ihan niin suoraviivaisia ja yksinkertaisia. Varmaan jokainen meistä on kesän jälkimainingeissa kurkkinut peilin kautta selkää hirveällä mutkalla, onko sinne tullut uusia luomia tai onko entiset muuttuneet. Sama juttu käsivarsien ja jalkojen kanssa, mutta niitä katsoakseen ei onneksi tarvitse olla hirveän mutkalla. Luomia on syytä tarkkailla jos kesätittelisi on auringon palvoja mutta käyhän kuuntelemassa mitä ihotautien erikoislääkärillä olisi tästä asiasta sanottavana.

4. Skumppajooga
19.10.2018 klo.15:30, paikka: I love jooga, sali 2
Skumppaa ja joogaa. Kiitos, nyt joku on asian ytimessä ja keksinyt sen, mikä joogaskenestä on jo pitkään puuttunut! Mutta älä nuolaise vielä - tarkoituksena on siis joogat skumppalasi kädessä tunnin verran. Onkohan siellä santsipullot vai lasin kokona tuoppi?

5. Parran muotoilu Nõbery of Sweden -tyyliin.
20.10.2018 klo.16:30, paikka: Forum
Jos et saanut suostuteltua miestä mukaan messuille, niin käyhän katsomassa, kuinka tässä demossa muotoillaan kuriton parta tyylikkääksi. Voit sitten kotiinviemisiksi yllättää miehen parranmuotoiluvinkeillä!

Kuva: Petri Mast



Voita liput I love me -messuille!

Saron blogin Instagram-tilillä on käynnissä arvonta, jossa arvotaan lippupaketti I love me-messuille. Lippupaketti sisältää 2 pääsylippua messuille. Etsi alla oleva kuva Saron blogin Instagram-sivulta ja osallistu arvontaan. Löydät minut Instagramista nimellä SARONBLOGI.

Voit myös mennä suoraan tästä linkistä: Saron blogi - Voita liput I love me-messuille!



Aikaa osallistua arvontaan on ke 17.10.2018 klo.23.59 saakka. Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti ja liput toimitetaan sähköisesti. Onnea arvontaan!

Sari





sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Pelaatteko Pokemon Go:ta?

Kun Pokemon Go rantautui Suomeen muutama vuosi sitten, siitä nousi melkoinen somekohu. Joidenkin mielestä lasten tulisi tehdä jotakin järkevää, kuten vaikka poimia marjoja metsästä sen sijaan, että kävelevät puhelimet kourassa ja nakkelevat virtuaalipalloilla jonkunlaisia virtuaaliörkkejä. Toinen riski liittyi siihen, että lapset juoksentelevat naama kiinni puhelimessa autojen eteen. Hirveää ja vaarallistakin. Mutta edelleen Pokemon Go:ta pelataan. Voiko se olla pelkkää hömppää?


Pokemon Go:ta pelaamassa


Pokemon Go:n peruslogiikka 10:llä lauseella


Pokemon Go on peli, jota pelataan maailman laajuisesti. Pokemon Go pelin voi ladata ilmaiseksi omaan älypuhelimeen. Siihen voi ostaa lisäkilkkeitä mielin määrin ja ne maksaa sitten oikeaa rahaa. Mutta mikään pakko ei ole ostaa yhtään mitään. Ja ellet tällää omia pankkikorttitietojasi lapsesi (tai omaasi) puhelimeen, niin ei tarvitse pelätä pitkää puhelinlaskuakaan. Sitten kun ohjelma on puhelimessa, ei muuta kun lenkkarit jalkaan ja ulos! Pokemonia ei voi pelata sohvalla makoillen vaan täytyy liikkua, että saisi Pokemoneja kiinni. Pokemonin tullessa kohdalle sitä heitetään pallolla päähän ja toivotaan, että saa Pokemonin kiinni. Sen lisäksi täytyy köpötellä pitkin lääniä, että pääsee pyöräytyspaikoille, josta saa esimerkiksi palloja ja muita hyödyllisiä kilkkeitä ihan vaan pyöräyttämällä. Ja niiden lisäksi välillä täytyy käydä ottelupaikoilla (gymillä) katsomassa kenen (sinisten/punaisten/keltaisten) sali siellä on, käydä ottelemassa tai laittaa oma Pokemon vahvistamaan nykyistä vallitsevaa salia. Ja tämä on siis ihan vaan alkua: Pokemonissa on munia joita täytyy hautoa ja ne kuoriutuu vasta kun tietty kilometrimäärä on kävelty (esim. 7km) ja Pokemoneja täytyy evolvata ja raidissa täytyy ehkä olla isompi porukka pelaamassa, jotta voi voittaa vahvan Pokemonin... Koukuttavaa, kyllä ;)

Pokemonia ei voi huijata esimerkiksi ajamalla autolla ympäriinsä, vaan se tunnistaa sinun liikkuvan liian lujaa eikä täten tarjolle tule ainuttakaan Pokemonia eikä kilometrejä kerry. Jep, sangen houkuttelevaa pakkoliikuntaa.

Metrolla Stadiin


Koko perhe pelaa!


Kuulostaako tylsältä? Voin vannoa, että ei ole. Meidän perheestä puolet pelaa Pokemon Go:ta innokkaammin, kaksi satunnaisemmin. Minä pidin Pokemonista liki vuoden tauon laiteteknisistä syistä johtuen (olin Pokemon Go-koukussa jo vuonna 2016) ja kuopus puolen vuoden tauon. Tänä kesänä olemme pelailleet taas paljon ja on kivaa käydä eri paikoissa pelailemassa. Helsingin keskusta on pelaajan paratiisi, kuten Suomenlinna. Itse olen kyllä tiukkana siitä, että pelipaikoille siirryttäessä ei olla nenät kiinni puhelimessa vaan katsellaan maisemiakin ja keskitytään ihan vaan yhdessä olemiseen.

Pokemon Go:ta pelaamassa


500 kilsaa Pokemonia...


Suomessa on jo pitkään vallinnut se ongelma, että lapsia ja nuoria ei saada liikkumaan. Vanhemmat kuskaa urheilijanuoret autolla treeneihin ja loput sitten keskittyy pitämään sohvaa paikoillaan. Ainakin mitä olen kuullut tapahtuvan. Ja sitten kun tuli Pokemon Go, se leimattiin turhana ja vaarallisena pelinä. Menkää vaikka poimimaan marjoja, ne sano...

Turvallisuus tietenkin ennen kaikkea. Lapselle on tehtävä selväksi, ettei Pokemonia pelailla miten ja missä sattuu. Ja mikä parasta: sinun täytyy itse lähteä Pokemon Go-kävelylle lastesi kanssa jolloin itse näet mahdolliset vaaranpaikat omin silmin. Ja voi miten monta kärpästä samalla iskulla: hyötyliikuntaa, raitista ilmaa ja yhteistä kivaa lasten kanssa. (Ja miksei siinä samalla itsekin niitä Pokemoneja katselisi, kun kerran tulee pelipaikoilla hengailtua... Arvaatko jo, miten allekirjoittanut jäi aikoinaan tähän Pokemon Go-koukkuun, hih...)

Meillä on tosi liikkuvaiset lapset. Meillä pyöräillään, skeittaillaan, luistellaan, pulkkaillaan, pelataan fudista, heitellään frisbietä ja skabaillaan mökki-mölkyssä. Sen lisäksi lasten koulumatkat on pitkät eli hyötyliikuntaa tulee ihan joka päivä. Jokin aika sitten tulin kurkanneeksi, että meidän innokkaampi Pokemon Go-pelaaja on liikkunut yli 500 kilometriä Pokemonia pelaten. Jos tässä välissä ei olisi ollut harmillista pitkää taukoa johtuen laiteperäisistä toimitushankaluuksista, olisi hän liikkunut takuulla tuplaten tuon, ellei enemmänkin. Eikä 500 kilsaa ole Pokemon Go:n näkövinkkelistä matka eikä mikään, monet ystäväni ovat köpötelleet yli 2000 kilometriä Pokemonia pelaten. Joten ei kyllä ole mikään turha peli vaan oikein mielenkiintoinen ja ennen kaikkea: ihmiset liikkeelle saava ihmetys!


Annostus: silleen sopivasti


Eilen kävimme pelailemassa Ruttopuistossa, meille sattui tosi ihana ilma ja liikkeellä oli mukavia kanssapelaajia. Että kun sanotaan suomalaisten olevan juroja tuppisuita, jotka eivät puhu eikä pukahda, niin höpö höpö! Oli oikein kiva kuulla millaisia pro-pelaajia oli liikkeellä! Näiltä pitkään pelanneilta oppii aina jotakin uusia kikkakolmosia, joita ei muuten tulisi ajatelleeksikaan, joten jutustelu samanhenkisten kanssa on tärkeää. Ja kyllä ne samanhenkiset aina tunnistaa ;)

Mutta tiedättekö, ei mekään pelata joka päivä. Välillä voi olla viikonkin pelitauko, kun taas jollain viikolla käydään Pokemon Go-kävelyllä perheen kanssa monena päivänä. En näe kännykkäkulttuuria uhkana millekään, niin kauan kun peruselämä sujuu normaalisti. Mutta silti koen että on tärkeää osata tehdä asioita myös ilman teknisiä vekottimia. Haluan, että lapsilla pysyy kynät, kirjat ja hyppynarut kädessä. Ja että voidaan lenkkeillä yhdessä ilman kapuloitakin!

Syksy Helsingissä

Helsinki


Joskus jaksan ihmetellä sitä muutosvastarintaa, mikä kaikkeen uuteen aina sisältyy. Tietyllä tapaa muutosvastarinta on hyväksikin, muutenhan ei saisi kritiikkiä, mutta Pokemon Go:n saama vastatuuli oli kyllä lähes kohtuutonta, nyt kun tätä on pidemmän aikaa nakutellut, niin kivaa hommaahan tämä on. Ehkä ilman lapseni innostusta en olisi näin kiinnostunut tästä pelaamisesta, joten kiitos inspiksestä ja hyötyliikuttamisesta tenavalleni ja kiitos naapurin rouvalle asiantuntija-avusta aina tarpeen tullen!

Onko siellä minun lukijoissani yhtään Pokemon Go-pelaajaa? Halutessasi voit kommentoida, millä levelillä olet, mikä on vahvin tai suosikki Pokemonisi. Ja jos se pelaaja on perheessäsi se pieni, nyt on hyvä hetki alkaa osoittaa kiinnostusta pelaamista kohtaan ja käypä kysymässä nuo tiedot ;)



Terveisin, Sari
joka on vasta tasolla 25 ja jonka lemppari Pokemon on Hoot Hoot.




keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Mikä lapselle sukunimeksi?

Kun lapsi syntyy, täytyy lapselle antaa nimi.  Sukunimen valinta voi olla hauskaa ja haastavaakin, jos vanhemmilla on eri sukunimet. Mikä siis lapselle sukunimeksi?


Pieni vauva nukkuu


Lapselle vain yksi sukunimi


Tähän saakka on toimittu ja tullaan vielä tovin aikaa toimimaan niin, että lapselle sallitaan Suomessa vain yksi sukunimi. Eli jos vanhemmilla on yhteinen sukunimi, myös se sukunimi tulee lapselle. Mikäli vanhemmilla on eri sukunimet, vanhemmat saavat päättää, kumman sukunimi lapselle annetaan. Avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten kohdalla tämä edellyttää tosin sitä, että isyys pitää olla vahvistettu, ennen nimen antamista. Mikäli isyyttä ei ole vahvistettu silloin, kun lapsi ilmoitetaan väestörekisteriin, lapsi saa äidin sukunimen.


Nimilaki 2019


Uudet tuulet kuitenkin puhaltavat. Uusi etu- ja sukunimilaki astuu nimittäin voimaan vuonna 2019. Se tuo mukanaan uudistuksia, jonka johdosta lapselle voidaan antaa esimerkiksi kaksiosainen sukunimi, joka voi olla yhdistelmä vanhempien sukunimistä. Tämä uudistus kuulostaa oikein lupaavalta ja on varmasti miellyttävä asia monessa perheessä!


Lähes puolet lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella


Nykyään sillä ei ole enää niin suurta merkitystä, syntyykö lapsi avioliittoon vai avioliiton ulkopuolella. Ennen vanhaan oli tietysti tavanomaisempaa, että lapset syntyivät avioliittoon ja kun silloin suurin osa naisista otti avioliitossa puolisonsa sukunimen, oli sukunimiasia varsin yksinkertainen. Ettei väitteeni avioliittoon syntymisestä tai avioliiton ulkopuolelle syntymisestä jäisi pelkäksi aavistukseksi, kurkistin Tilastokeskuksen sivuille ja vertailin kahta vuotta: 2017 ja 1970 (josta ei muuten tule kuluneeksi 30 vuotta, heh heh). Tarkastelin kahta lukua: äiti avioliitossa ja äiti ei avioliitossa, kun lapsi syntyy.

Vuonna 2017 syntyneet lapset
äiti avioliitossa 27 766
äiti ei avioliitossa 22 555

Vuonna 1970 syntyneet lapset
äiti avioliitossa 60 793
äiti ei avioliitossa 3766

Luvuissa on aivan huikea ero vuosi tasolla tarkasteltuna! Eli nykyään lähes puolet lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella ja reilu puolet syntyy avioliittoon. Toisaalta monet parit haluavat pitää omista sukunimistään kiinni, joten sukunimipähkäilyt on vauvaperheissä aina vaan yleisempiä.


Lapselle se miellyttävämpi sukunimi?


Mikäli perheessä on käytössä kaksi sukunimeä, siinä ollaankin isojen ja ehkä vaikeidenkin päätösten edessä, kun lapselle täytyy valita sukunimi.

Sukunimen valintaan vaikuttaa monet asiat. Yksi on varmasti sukunimen miellyttävyys: nimet aikaansaavat mielikuvia ja luonnollisesti jokainen haluaa lapselleen parhaan mahdollisen nimen, eli annetaan se miellyttävämpi sukunimi. Joka on tietysti se oma sukunimi, mikä itsellä on. Joissain perheissä valitaan sukunimeksi se harvinaisempi sukunimi.  Kun taas joissain perheissä sukupaine voi olla ratkaiseva tekijä, että tämä nimikäytäntö on ollut tähän saakka ja on ollut tästä eteenpäinkin. Lisäksi etunimen täytyy sointua hyvin yhteen sukunimen kanssa. Huh, ei ole mikään helppo nakki tämä sukunimiasia!

Jatkossa sukunimiasia helpottuu tai mutkistuu entisestään, kun lapsi voi saada yhdistelmänimen, jonka järjestyksestä vanhemmat voivat itse päättää. Onko lapsi siis Mäkinen vai Virtanen vai Mäkinen-Virtanen vai Virtanen-Mäkinen. Mielenkiintoista päästä näkemään, tuleeko yhdistelmänimet yleistymään vai pysytelläänkö enemmän yhdessä nimessä.


Yhden sukunimen taktiikalla


Meillä oli lasten syntymähetkellä sellainen tilanne, että lasten isällä ja minulla oli eri sukunimet. Meillä oli kuitenkin yhteinen näkemys siitä, että lapset saisivat minun sukunimen. Lasten etunimien päättäminen oli yhtä helppoa, toinen päätti esikoisen nimestä ja toinen kuopuksen nimestä, niin ei tarvinnut niistäkään vääntää.

Nyt tätä juttua kirjoittaessa mietin, että olisiko lapset saaneet yhdistelmänimen, jos se olisi ollut silloin aikoinaan mahdollista antaa? Mutta päädyin vastaukseen, että ei. Kyllä me oltaisiin silloinkin menty ihan yhden sukunimen taktiikalla.

Ja onneksi nimen voi myöhemmin vaihtaa jos siltä tuntuu. Me vanhemmat ei oikein voida tehdä muuta kuin koittaa valita paras mahdollinen nimi joka miellyttäisi lasta myös aikuisena.

Kumman vanhemman sukunimen teidän lapsi sai?


Sari



sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Kun ujo introvertti (äiti) punaista huulipunaa laittoi

Ujona introverttina valitsin pitkään mieluummin sen, etten juuri tapetista erottuisi. Mutta sitten kohtasin blogimaailmassa ihan mielettömiä voimanaisia, joiden rohkaisemana uskalsin tarttua meikkimaailmassa vahvimpaan väriin. Ja se on...


Nuorempana olin aivan varma kahdesta asiasta: koskaan en alkaisi lakkaamaan kynsiäni ja jos alkaisinkin, en ainakaan punaisella. Ja punaista huulipunaa en käyttäisi koskaan. Hyi, kamala!

Koulukiusaaminen ja vähättely sen ulkopuolella voi litistää ihmisen itsetunnon niin pieneksi, että se mahtuu kiven rakoon. Niin pieneen koloon minunkin itsetuntoni oli poljettu. Oli helpompaa vaan olla erottumatta tapetista, ettei vaan kukaan saa mitään aihetta sanoa yhtikäs mistään. Oli kyllä kamalan rasittavaakin elää muiden pillin mukaan. Mutta mieluummin se, kuin alituista lyttäämistä.

Nainen punaisissa huulissaan


Nahkatakki + aski tupakkaa = vapaus


Sitten kului aikaa. Onneksi oli ystävät lähellä. Ja ilokseni huomasin, että heidän lisäksi löytyi poikiakin, jotka tykkäsivät minusta. Minä en kyllä vielä silloinkaan oikein tykännyt itsestäni. Eikä tietysti parisuhteet voi kestää, jos ei ensin tykkää itsestä, ei oikein voi tykätä muistakaan. Sitten kului erilaista aikaa, koska aloinkin elää itselleni ja ihan itseäni varten. Ostin oranssin villapaidan, mustan nahkatakin ja marssin ostamaan askin tupakkaa läheiseltä kiskalta. En kylläkään polttanut, mutta se oli vain merkki siitä, että enää ei kiinnosta tippaakaan se, mitä muut ajattelee. En kyllä polttanut sitä askia, en muista mitä sille tapahtui, mutta se tunne oli niin vapauttava. Muistan, kun seisoin pimeänä syysiltana keskellä Helsinkiä. Koko kaupunki vilisi ohi. Kukaan ei tullut nillittämään mistään eikä katsonut minua kummeksuen. Minä olin juuri muuttanut unelmieni kaupunkiin, elin yksiössäni, tein kaiken ihan minua itseäni varten. Mahtavaa!


Epävarmasta äidistä vakaaksi kallioksi


Sen jälkeen löysin ihmisen, joka tykkäsi minusta juuri sellaisena pöhkönä kuin minä olin ja saimme myöhemmin kaksi mahtavaa pikkutyyppiä elämäämme. Esikoislapsen kanssa nuorena äitinä olin jälleen haavoittuva, altis muiden mielipiteille, itkua nieleskelin junassa, kun en saanut lastani rauhoittumaan ja osa muista ihmisistä poistui kesken matkan siitä junavaunusta. Onneksi se itsetunto kärsi vielä raskauskiloista, koska ei se mahtunut sinne kivien rakoon enää, hih, vaikka se vähän tuollaisissa tapahtumissa tallautuikin. Onneksi ehdin kasvaa pari vuotta, ennen kuin kuopus tupsahti elämäämme. Siinä ajassa olin kasvanut itsevarmaksi äidiksi, joita ei muiden pahat silmäilyt hetkauttaneet. Jos heidän elämään ei ääntä mahdu, on ehkä parempi asioida muualla kuin supermarketissa, jossa on muitakin ihmisiä. Noin yhden esimerkin mainitakseni.

Jos olin jo aiemmin kokenut olevani tosi vahva, nyt olin kuin peruskallio. Kaikenmoisia myrskyjä sitä tielle tulikin, eikä ne minua rikkoneet. Myrskyaallot korkeintaan hioivat pintaani. En silti halunnut erottua tapetista. Ihan vaan, just in case.


Vahvat, esimerkilliset naiset


Joskus toisen lapsen syntymän jälkeen ja blogiskenen ilmestyttyä Suomeen, alkoi minustakin tuntua siltä, että hei ehkä onkin ihan ok olla näkyvä. More To Love-blogin Mimmi ja Peppi raivasivat tietä osoittamalla, että on ihan sama minkä kokoinen olet, sinä näytät silti upealta! Sen jälkeen olen törmännyt sosiaalisessa mediassa useisiin ihaniin bloggaajiin, joiden koen olevan tyyliguruja monellakin tapaa: Riikan blogi, Hunajaista, Pinkit Korkokengät, Mamma rimpuilee, Lähiömutsi, Nakit ja Mutsi... - noin ihan vaan muutaman mainitakseni. Kaikilla heillä on yhdistävä tekijä. He ovat osoittaneet sosiaalisessa mediassa olevansa juuri niitä, jotka eivät jää koskaan tapetin varjoon. He ovat niitä, jotka pukevat ja meikkaavat ihan just niin kuin haluavat ja on aivan sama mitä joku nimetön nillittäjä heistä ajattelee. Siis miten mullistava ajatus tällaiselle ujolle introvertille!

Ostin punaista kynsilakkaa. Jäin aivan koukkuun.

Myöhemmin ostin punaista huulipunaa. Tekosyynä, että voisin tehdä sillä punaposket lapsille, jotka olivat lähdössä virpomiskierrokselle. Minua varten, no ei... tuskinpa... ehkä. No kai sitä vois kokeilla?


Jännittävä ensiesiintyminen punaisissa


Äläkä naura, ainakaan katketaksesi, jos kerron, että ensimmäisen kerran jopa jännitti tehdä julkinen esiintyminen punaisessa huulipunassa. Minä ujo, jännittävä, sanoissa sekoileva introverttihäslääjä olin nyt tuonut itseni irti tapetista! Täs mie oon. Eikä kukaan nauranut. Eikä kukaan tullut avautumaan. Eikä kukaan traumatisoitunut tapahtuneesta. Vaan hitsi että tuntui vapauttavalta!

Ostin toisenkin punaisen huulipunan! Ja kolmannen! Kun ne kaikki on aika ihania.

Ja tiedätkö sen fiiliksen, kun ei oikein enää kiinnosta, mitä muut ajattelee? Mielipiteen vapaus ihmisille suotakoon ja minä teen ihan just niitä juttuja, mitkä minusta tuntuu hyvältä.

Omenaa syövä punahuulinen nainen



Voimaväri


En käytä punaista huulipunaa joka päivä. Jos luottovärini on musta, niin punainen on se voimavärini. Kun on oikein hyvä fiilis tai päin vastoin: kun fiilikset on ihan maassa tai jos haluan tehdä vaikutuksen (esimerkiksi itseeni), punaan huulet. Vaikka en niitä punaisia huulia näe itse, se fiilis on ihan huippu, kun tietää huulien loistavan punaisenaan. Vähän luksusta arkeen-tyyppinen fiilis.

Jos sinäkään et ole koskaan uskaltanut tarttua tumman punaiseen huulipunaan, niin suosittelen kokeilemaan. Ihan mielettömän voimauttava väri ja piristää paitsi omaasi, myös muiden päivää. Ja jos punainen ei ole sun juttu, niin hei, se on fine. Joka tapauksessa viestini teistä ihan jokaiselle on:

ole rohkeasti sinä!


Sari






tiistai 25. syyskuuta 2018

Paras kasvatusneuvo

Kahden lapsen kasvattaminen ei ole mikään helpoin urakka. On silti olemassa yksi kasvatusneuvo, joka on auttanut minua monta kertaa eteenpäin. Tänään kerron sen myös sinulle. Vaatimattomasti kutsun sitä parhaaksi kasvatusneuvoksi ja toivon, että siitä on myös sinulle hyötyä. 


Tiedätkö sen vitsin, missä kerrotaan, että jos olet eksynyt autiomaassa, miten saat neuvoja kuinka päästä pois? No ala pelaamaan pasianssia, niin heti joku ilmestyy selän taakse neuvomaan. No tämä ei ole vitsi, mutta sama ilmiö tapahtuu, kun perheeseen syntyy, etenkin se ensimmäinen, vauva. Yhtäkkiä lauma ohjeistajia ilmestyy elämääsi. Älä vaan anna vauvalle tuttia tai se syö sitä vielä koulussakin! Äläkä pidä vauvaa sylissä, ettei vauva totu siihen! Muista pukea vauvalle vaan sitä ja tätä, ettei taipeet hikoa ja hampaat kasvaa vinoon. Kyllä te vanhemmat tiedätte mitä tarkoitan, olette varmaan kuulleet kaikenlaista. Niitä ihan oikeasti hyviä, käyttökelpoisia neuvoja kuuleekin sitten paljon vähemmän.

Onnellinen isä ja lapsi



Kahvinporoja vaipparoskikseen


Otetaan nyt ensin lämmittelykierros, ennen kuin siirrytään itse asiaan. Yksi parhaista vinkeistä vauvaperheaikana oli se, että perinteinen kertsivaipparoskis pitää tyhjentää ehdottomasti kerran päivässä, mutta silti se ödöör voi olla melkoinen. Niinpä: kun juot aamulla sumpit, kippaa käytetty suodatinpussi kahvinporoineen vaipparoskikseen. Kahvinporot imee hajut ja siispä vaipparoskis ei haise pahalle vaan tuoksuu kahville. Suosittelen! Ja sitten asiaan...


Paras kasvatusneuvo on...

Ja nyt hyvät vanhemmat, on aika paljastaa, maailman paras kasvatusneuvo. Oletko valmis? Tässä se nyt ihan vaan tälleen vaatimattomasti tulee, valmistaudu:

VALITSE RIITASI

Siinä se on. Kaunistelematta ja kauhistelematta. Koko totuus silmästä silmään. Valitse riitasi.

Lapset ovat yllättävän itsepäistä porukkaa. Pienikin lapsi osaa näyttää toimillaan, että hän tekee itse ja monien lasten ensimmäinen lause taitaa olla "minä itte". Sen lisäksi perhe-elämää usein leimaa väsymys. Kun jengiä väsyttää, voi pienet yksityiskohdat ja suuret linjat mennä pahasti sekaisin ja tulee riitaa "tyhjästä". Silloin minä vinkkaan, että valitse riitasi.


Kaksi esimerkkiä kuinka valitset riitasi


Esimerkki 1: kaukaa viisaasti illalla on jo valittu päiväkotiaamuksi sininen paita ja vihreät housut. Aamulla lapsi huutaa, ettei halua pukea niitä vaan haluaa olla lepakkomies! Sinä vaadit, että paita päälle ja housut jalkaan NYT ja lapsi heittäytyy mahalleen lattialle ja huutaa haluavansa olla lepakkomies. Sinulle jää kaksi vaihtoehtoa: joko paukutat alkuperäisen asukokonaisuuden läpi ja seuraavaksi kuuntelet, kun lapsi ei halua sukkia, kenkiä, haluaa ponkkarin ja ja ja. Tai sitten valitset riitasi: tavoitteena on, että lapsella on jotain päällä, että hänet voi viedä päiväkotiin ja sinä pääset töihin/yliopistolle/tms. Joten anna lapsen pukeutua lepakkomieheksi. Riidanhaluinen lapsi todennäköisesti yllättyy itsekin, vetää lepakkokamat niskaan eikä ällistykseltään tajua pistää hanttiin kenkien pukemista.

Esimerkki 2: lapsi ulvoo kauhusta, kun lautasella on parsakaalia. Vaikka kuinka mentaliteettisi olisi, että "kaikkea pitää maistaa", niin alla olla. Onko mikään ruoka-aine niin kriittinen, että jos se tökkii lapsella joko kerran tai aina, niin sen poisjättäminen aiheuttaisi jotain haittaa lapselle? Tärkeintähän on se, että lapsi kasvaa ja kehittyy ok. Voit joko koittaa painostaa lasta syömään sitä parsakaalia, jolloin lapsi ei takuulla ikinä sen jälkeen enää halua syödä sitä - ei siksi että se maistuisi pahalta vaan koska se tilanne on ollut niin kammottava. Yksi tapa hoitaa nämä ihan vihkoon on se, että pilkot sen epämiellyttävän ruoka-aineen ja syötät sen lapselle salaa. Sangen mielenkiintoinen lähestymistapa, jota esimeriksi itse en osaisi omalla kohdalla arvostaa lainkaan. Tässä kohtaa valitse riitasi tarkoittaa sitä, että okei, lapsi ei halua syödä tätä parsakaalia mutta syö bataattia. Hieno juttu, tällä mennään!


Eli pitää vaan antaa periksi lapselle?


Kyse ei ole siitä, että tässä jotenkin antaisi lapselle periksi. Periksi antaminen on ihan eri asia ja pahimmillaan se on esimerkiksi sitä, että lapsi ei halua harjata hampaita ja vanhempi antaisi lapsen jättää todella hampaat harjaamatta. On asioita joita lapset saa päättää ja on asioita joita vanhemmat päättävät. Lapsi saa itse päättää, harjaako sinisellä vai punaisella hammasharjalla mutta vanhempi on se, joka päättää, että hampaat harjataan. "Valitse riitasi"-ohjeessa on minusta lempeä ääni. Vanhemmuus ei tarkoita hitlerisöitymistä ja diktatuuriaa. Lapsi on kaikesta huolimatta melko älykäs olento, jonka kanssa on hyvät neuvottelumahdollisuudet ja pienet joustot oikeissa tilanteissa osoittaa vaan sen, että lapsenkin tahto on arvokas asia, jota ei tulisi aina mielivaltaisesti jyrätä.

Kultaisen keskitien etsiminen tai löytäminen ei ole mikään helppo nakki, kun puhutaan kasvattamisesta. Siksi toivonkin, että tästä vinkistä olisi apua edes yhden kerran, kun alkaa tuntua siltä, että nyt ei millään jaksaisi riidellä ja vääntää: valitse silloin riitasi.

-Sari



torstai 20. syyskuuta 2018

Hauskat kuvatarrat lastesi kuvista

*Kaupallinen yhteistyö: Ifolor

Suurimmalla osalla suomalaisista on älypuhelin ja sen kameraa käytetään ahkerasti kaikenlaisten tilanteiden ikuistamiseen. Ja niitä tilanteitahan lapsiperheissä riittää! Perinteisimmistä kuvista, kuten tärkeistä juhlista, tulee yleensä tilattua paperikuvat tai kuvakirja, mutta eikö ole harmillista, että ne kaikista hauskimmat tai ikimuistoisimmat tilannekuvat jäävät kännykän syövereihin piiloon?


Tilannekuvat on parhaita


Älypuhelimien kamerat ovat nykyään laadultaan niin hyviä, että jotkut kännykkäkamerat voittavat laadussa esimerkiksi halvimmat digikamerat. Nykyaikaa on dokumentoitu ennätyksellisen paljon, koska lähes jokaisella on käytössään kännykkäkamera. Kuinka helppoa on napata kuvia muistoksi lapsen ensimmäisistä askeleista tai siitä kun tenava nukahti yllättäen kainaloon? Ne on niitä hetkiä, kun et raaski nousta hakeaksesi "paremman kameran". Tai olet itse hassussa kyykyssä saadaksesi kuvan lapsen kädessä huilaavasta leppäkertusta ja pyllähdät kuvan ottamishetkellä niin, että kuva hieman heilahtaa, eikä ole ihan niin tarkka, vaikkakin hauska se on silti. Tai mieti syksyistä naisten iltaa terassivalon hämyssä, viinilasit yhteen kilahtaen. Kukaan ei jaksa kaivaa sitä "parempaa kameraa", vaan näppäät mieluummin syysillan tummentaman kuvan viltin sisällä fiilistellen. Ja niin se pitääkin olla – nauti hetkestä!

Ne "parhaat" otokset ovat usein vähän epätarkkoja, kun tulee heilahduksia, valo ei riitä tai kamera toimii tilanteita hitaammin. Mutta ne on juuri niitä kuvia, joita katsellaan monta kertaa jälkeenpäin ja hymyillään ihanille muistoille.

Onnelliset muistot ovat todella tärkeitä. Ne antaa meille energiaa ja voimaa mennä läpi niiden harmaidenkin päivien. Siksi niihin ihaniin tilannekuviin palataan aina uudestaan.


Kuvatarrojen tilaaminen omista kuvista nopeasti ja helposti


Niitä tärähtäneitä tilannekuvia ei oikein viitsisi tilata kuvakirjan verran. Mutta onhan se harmi, jos ne eivät koskaan pääsisi näkemään päivänvaloa, koska niissä on niin koskettava tunnelataus. Tiesitkö, että Ifolorilla voit tilata tarroja omista kuvistasi? Tarrat ovat juuri niin kivan pieniä, ettei pienet epätarkkuudetkaan haittaa mitään, kun kuva pienenee ja pikselit tiivistyy!

Tee näin:
  • Tallenna ensin kaikki haluamasi kuvat (esim. 12 kuvaa) esimerkiksi omalle tietokoneellesi, että ne on siinä helposti ladattavissa.
  • Mene sitten Ifolorin Kuvatarrat-sivulle
  • Paina Aloita tilaus-painiketta ja valitse haluatko pyöreät vai suorakulmion muotoiset tarrat.
  • Paina vielä Tilaa tästä ja pääset syöttämään kuvia "tarra-arkille".
  • Lataa kuvat haluamallasi tavalla, tee muokkaukset ja tilaa!



Ifolor kuvatarrat omista kuvista



Tee itse inspiroivat tekstitarrat


Tekstitarrojen tekeminen vaati hieman enemmän panostamista, mutta tämäkin kävi todella sukkelasti. Tein nämä tarrat niin, että tein ensin tekstit ilmaisella kuvankäsittelyohjelmalla (jos joku kaipaa apuja tai ohjeita, niin vinkatkaa, neuvon mielelläni), tallensin ne omalle tietokoneelleni ja sen jälkeen latasin ne Ifolor Kuvatarrat-ohjelmaan.


Tekstitarrat





Sinäkin tarvitset kuvatarroja!


Aikuiset usein ajattelevat, että höpsis, minä en tarvitse tarroja, ne on lasten juttuja. Ehei kuomaseni, kyllä sinäkin tarvitset kuvatarroja. Kun puhutaan kuvatarrojen mahdollisuuksista, en voi sanoa muuta kuin että taivas on rajana!

  • Isänpäivä: ihan kohta on esimerkiksi isänpäivä, koristele isänpäiväkortti lasten (ja lastenlasten) kuvilla!
  • Joulu: tee jouluiset tekstitarrat joilla voit esimerkiksi sinetöidä joulukorttien kuoret tai pikkuiset paketit? God Jul! Tai nappaa pikkutontustasi kuva ja teetä tontusta söpöt tarrakuvat joulukortteihin tai paketteihin!
  • Purkit, purnukat: merkitse hillot, mehut, (viinit), pullat, keksit, valko- ja kirjopesuaineet, pyykkietikat
  • Nimeä: enää ei ole Veetin kirjat sekaisin Alman kirjojen kanssa, kun kirjassa on oma nimi - tarra!
  • Inspiroi(du): Love, Yes, Wow, Coffee, Vacay, home made, mitä näitä nyt on? Sujauta tarra vaikka kalenteriisi piristämään viikkoasi tai kokoa vaikka sisustustaulu!
  • Tarrataulukot: monissa perheissä kamppaillaan esimerkiksi lasten hampaiden pesun kanssa, kun ei millään huvittaisi pestä. Siispä apuun on kehitetty tarrataulukko! Kun hampaan pesu sujuu hyvin, saa palkkioksi tarran. Kun tarroja on kertynyt esimerkiksi 6, saa jonkun ennalta sovitun palkkion, hyvinvoivat hampaat ja rutiinin! Win-win-tilanne kaikille!
  • Keksi itse lisää! Mahdollisuudet ovat rajattomat!

Innostunein terveisin, Sari




tiistai 18. syyskuuta 2018

Parasta kaverisynttäreissä

Meillä juhlittiin viime viikonloppuna lapsen kaverisynttäreitä. Sitä edelsi tietysti villikoiramainen stressaaminen, jossa olen aivan erityisen hyvä. Mitä stressasin? Mistä olin lopulta erityisen ylpeä?


Juhlaherkkuja


Stressaava valepukki 


Vietin koko viime viikon stressaten kahta asiaa:

no ensinnäkin sitä, että olen oikea valepukki, kun olen vuosi sitten kirjoittanut postauksen otsikolla Ihan tavalliset kaverisynttärit ja vaikka olin vakuutellut, että mitä sitä lasten kemuja turhaan stressaamaan, niin silti minä stressasin.

Toisekseen stressasin sitä, että mitenköhän lapsen kaverisynttärit oikein mahtaa sujua? Tämä oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun pikkuneiti party planner suunnitteli kaiken alusta loppuun ihan itse. Hän teki aikataulun, lähetti kutsut Whatsappilla, mietti tarjoilut ja koristelut, valitsi Lagerhausista mieleisensä lautaset ja servetit, keksi puuhat ja hoiti homman maaliin. Ensimmäistä kertaa minun tehtäväksi jäi vaan vinguttaa kaupan etupisteet kotiin ja hääräillä keittiössä. Superihana pikkutyyppi päätti jopa olla haluamatta kakkua, mitä kukaan ei syö ja siksi meillä olikin kakun sijaan jätskibaari, joka toimi ihan älyttömän hyvin. Kuudelle vieraalle meillä oli varattu 3 litraa jätskiä ja sitä riitti vielä isot kauhalliset meille vanhemmillekin.

Eli toisin sanoen, stressasin taas jälleen kerran aivan turhaan, mutta kun sen "villikoira" pääsee sisällä irti, sitä on mahdotonta pysäyttää! Tunnistatko itsessäsi saman?


Jätskibaari

(Huom! Kynttilä on led-kynttilä, emme käytä lasten kanssa aitoja tuikkuja ollenkaan)

Ihan tavalliset kaverisynttärit


Juhlat oli ihan älyttömän kivat, jätimme lauman 11-vuotiaita hetkeksi juhlimaan keskenäänkin, itse ollen pihalla lähistöllä jos jotain tulee. Lapsilla tai pikemminkin nuorilla oli homma hyvin hallussa ja naurun remakka kuului avoimesta ikkunasta ulos asti, kun lopulta läpsyttelimme takaisin kotiin. Kaikilla oli hauskaa, vaikka meillä olikin jälleen kerran ihan tavalliset kaverisynttärit.


Koristeet Lagerhausista


Parasta kaverisynttäreissä?


Kun juhlat oli juhlittu, kaverit halattu ja heipattu kotimatkalle, päivänsankari laukkasi takaisin lahjojensa kimppuun, ihaili saamiaan aarteita ja huokasi onnesta.

Äiti arvaa mikä näissä kaverisynttäreissä oli ihan parasta?

Kelasin nopeasti päässäni: jätskibaari? Lahjat? Ruotsista haetut kattaustarvikkeet? Lempi limu? Kuinka "kujalla" sitä voikaan mutsi-ihminen olla, thih... Lapsi vastasi:

kaverit


Pakahdun ylpeydestä


Olen niin ylpeä tuosta pienestä ihmisestä. Synttärit, lahjat eikä todellakaan kaverit ole mikään itsestäänselvyys. Kiitollisena toivotin tervetulleeksi jokaisen juhlavieraan. Ihanaa, kun he olivat raivanneet kalentereistaan aikaa näille juhlille. Ja kunpa tuo asenne jatkuisi läpi elämän, että ihmiset tekee juhlan ja että kaverit on parasta. Oikea elämänasenne. Pakahdun ylpeydestä.


Happy Birthday lasten synttärit


-Sari


torstai 13. syyskuuta 2018

Helpot ja nopeat couscousmuffinssit

*Kaupallinen yhteistyö Blå Band

Helpot couscousmuffinssit BlåBand

Te tiedätte, että minä en ole kovinkaan ketterä kehäkettu mitä kokkailuun tulee. Siitä huolimatta en voi muuta kuin todeta, että "tuulta päin", kun avautuu mahdollisuus haastaa itseä keittiön puolella! Niinpä lähdin innolla mukaan ideoimaan, mitä herkullista voisi kehittää Blå Bandin uudesta Couscous-Kasvis pata-aineksesta.

Minä rakastan couscousia ja meidän perusruokalistaan kuuluu skandinaavishenkinen kasvis-kana-couscous. Nyt halusin jotakin ihan erilaista ja sitten se vaan putkahti päähän: sujautetaan mausteinen couscous muffinssitaikinan sisälle! Koska en ole koskaan törmännyt sellaiseen reseptiin, piti kehittää ihan oma resepti. Nyt jos koska oli siis pakko poistua omalta mukavuusalueelta ;) Pähkäilin kovasti reseptiä, mitä tarvitaan lisää, mitä vähemmän ja onko nyt kaikkea sopivasti? Muutaman koe-erän jälkeen löytyi sopivat suhteet ja olen itse lopputulokseen tosi tyytyväinen. Saimme aikaan hyvänmakuiset couscousmuffinssit!


Couscousmuffinssit



COUSCOUSMUFFINSSIT 8 kpl


Tarvitset:
120g valmista Blå Band Couscous pata-ainesta
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 kananmunaa
2 dl maitoa
50g margariinia sulatettuna

Valmistusohje:
Valmista Couscous pata-aines ohjeen mukaan. Tarvitset muffinssitaikinaan n.120g valmista couscous-pataa. Loput voit käyttää vaikka evässalaatin sekaan tai jos edelliseltä aterialta on jäänyt couscous-pataa yli, voit käyttää ne tähän taikinaan. Näin helposti sinäkin voit pienentää ruokahävikkiä!

Sen jälkeen sekoita kaikki taikinan aineet keskenään: vehnäjauhot, leivinjauhe, kananmunat, maito ja sulatettu margariini. Kun taikina on valmis, sekoita joukkoon couscous pata-aines.

Jaa taikina n.8 muffinssivuokaan tai suoraan muffinssipellille. Muffinssit kohoavat hieman. Paista muffinsseja uunin keskitasolla, 200 asteessa 15-20 minuuttia.

IDEA! Voit tuunata couscousmuffinsseja esimerkiksi aurinkokuivatuilla tomaateilla, yrteillä tai vaikka lohella! Me herkuttelimme muffinssit tuoreiden pensasmustikoiden kera. Muffinssit sopivat brunssipöytään tai vaikka retkelle evääksi. Kriittiseen testiryhmääni kuului myös tietenkin lapset, jotka ideoivat, että muffinssit sopivat hyvin välipalaksi! 



Helpot couscousmuffinssit BlåBand

Blå Band Couscous-Kasvispata


Blå Bandin pata-ainekset ovat minulle jo ennestään tuttuja. Niitä on hyvä pitää hätävarana kaapissa, koska ne säilyy hyvin ja ne on nopeat valmistaa. Couscous-Kasvispata oli ihana lisä jo olemassa olevaan tuoteperheeseen. Se on tosi helppo ja nopea valmistaa ja sitä voi tuunata niin paljon kuin mielikuvitus riittää! Couscous-Kasvispata itsessään sopii kasvissyöjälle. Voit tuunata sitä esimerkiksi tofulla tai soijalla. Jos taas haluat siitä lihaisamman, sujauta sekaan lohta tai kanaa. Jugurttipohjaiset kastikkeet tai ihan vaan reilusti maustamaton turkkilainen jugurtti sopii hyvin couscousin kastikkeeksi. Itse couscouspata oli sopivan mausteinen, jota voi halutessaan loiventaa jugurtilla.

Herkulliset kotimaiset pensasmustikat


Helppo suolainen muffinssi

Äänestä herkullisinta reseptiä!

Mitä jos viikonloppuna teillä olisikin herkullista Blå Band Couscous-Kasvispataa omalla tyylillä tuunattuna? Tule katsomaan millaisia herkkuja muut bloggaajat ovat kehitelleet!



Keittiöterveisin, Sari


perjantai 7. syyskuuta 2018

Mitkä oli lapsesi ensimmäiset sanat?

Lasten kasvu ja kehittyminen on ensimmäisten vuosien ajan ainutlaatuista ja huikeaa. Se, että sitä saa seurata läheltä, on mittaamattoman arvokasta. Ensimmäisten vuosien aikana opitaan pötköttelyn sijaan liikkumaan ja ilmaisemaan itseään muillakin tavoin kuin itkemällä. Suurin piirtein taaperoiässä monet lapset sanovat ensimmäiset sanansa. Ensimmäinen sana, sehän on tietenkin äiti, eikö?



Puheenkehitys on yksilöllistä


Se nyt vaan on kutkuttavan jännittävä hetki, kun pieni taapero alkaa näyttää siltä, että kohta se tapahtuu! Kohta hän sanoo jotain! Toiset sanovat jopa alle vuoden ikäisenä, jotkut sitten panttaavat vähän pidempään. He kyllä kertovat sitten, kun on jotain asiaa. Toiset tarvitsevat vähän puheterapeutin apua ja sekin on ihan ok.


Mutta mikä sitten on lapsen ensimmäinen sana?


Lienee elokuvien syytä, että monien vanhempien päässä pyörii se oletus, että lapsen ensimmäinen sana olisi äiti. Tai mahdollisesti isi. Tai joku muunnelma niistä. Niin kai minäkin odotin. Koska en ollut aikaisemmin kuullut kenenkään muun ensimmäisiä sanojani, kuin omiani, eikä ne ole jäänyt mieleen sen kummemmin, en voinut muuta kuin odottaa maltillisesti.


Minun lapsen ensimmäinen sana...


Sitten se hetki koitti. Minun ihana lapseni sanoi ensimmäisen sanansa. Ja se oli äit...


MOPO!

Kyllä. Se oli mopo! (Jo pelkkä tämä kirjoittaminen naurattaa, ihan paras pikkutyyppi!) Siitä se sitten lähti ja melkoinen puhuja tuosta tenavasta onkin tullut. Kyllä se äiti ja isikin sieltä sitten lopulta tuli, mutta oltiinhan me niin paljon kaikkia kuormureita ja muita moottoriajoneuvoja ihailtu, niin mopo oli ihan looginen valinta ensimmäiseksi sanaksi. Kerrassaan mainiota!


Puheen kultainen keskitie


Näin koululaisten äitinä naurattaa ne pöhköt pikkulapsivuodet. Tiedättekö, tai muistatteko, kun ensin sitä odotti, että kunpa se alkais puhua ja sitten sitä toivoo, että kunpa se olis joskus hiljaa? ;) No nyt näin teini-iän kynnyksellä sitä vaan toivoo, että kunpa noi lapset puhuisi jatkossakin eikä vetäytyisi teinikuoreensa ja patoaisi tunteitaan. Siksi sitä saakin olla melkoinen agentti, että osaa lähestyä esiteiniä juuri oikealla tavalla, ettei kysele liikaa mutta kyselee kuitenkin sen verran, että lapsi tietää että hänen asioista ollaan aidosti kiinnostuneita. Puheen kultaista keskitietä etsiessä ;)


Kerro!


Mikä tai mitkä oli sinun lapsen ensimmäiset sanat?



perjantai 31. elokuuta 2018

Kuka hoitaa sairasta äitiä?

Minä olen kahden lapsen äiti. Ei siis ole ollut vain yksi tai kaksi yötä, kun olen istunut aamuyön pikkutunneilla ylhäällä, hytkyttänyt tai silitellyt pientä ihmistä sylissäni, koska hänen nenänsä on tukossa eikä pötköllään voi olla yhtään tai kun oksennustauti kourii pienen vatsaa, joskus ihokosketus tuntui rauhoittavan tilannetta huikeasti. Tai kun kuumeinen kekäle ihan vaan kaipasi syliin. Olen tehnyt järjestelyjä työpaikalla jotta voin jäädä kotiin hoitamaan kaaressa yrjöävää pikkupotilasta tai että voin autella kepein liikkuvaa koululaistani kerroksesta toiseen, vessaan ja noin. Olen keksinyt mitä kummallisimpia virityksiä sängyn jalkojen alle, päädyn nostamiseksi. Olen kipittänyt kauppaan hakemaan mehukeittoa, lempi jugurttia ja kivennäisvettä pikkuisen potilaan olon parantamiseksi. Olen valvonut tuntikausia yhtä kyytiä, kun ei ole uskaltanut jättää vartin välein ykäävää lasta hetkeksikään yksin. Olen pohtinut sydän sykkyrällä sopivaa lääkitystä, kun perus-Buranat ei auta ja olen keitellyt yrttiteetä tuoreista yrteistä, kun yskänlääkkeiden teho ei riitä. En ole mikään superäiti, enkä marttyyri. Olen ihan tavallinen äiti. Tehnyt niitä asioita mitä kuka tahansa äiti tekee. Joku vielä enemmän, joku eri tavalla. On kuitenkin ihan sanomattakin selvää, että kun lapsi sairastaa, minä hoidan.

Mutta.

Kuka hoitaa äitiä,

kun äiti itse sairastuu?



Nenäliinoja kuumemittari tumma suklaa


Aikuisen on vaan selvittävä?


Äitihän on nyt aikuinen, jonka nyt vaan on selvittävä. Mitäs pikku nuhasta! Silloin ennen vanhaan peltotöihinkin mentiin vaikka kuumemittari olisi räjähtänyt, eikä silloin ollut kuumemittaria kuin kyläpahasen rikkaimmassa perheessä ja sekin rikki. Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä huolehtimaan itsestään! Näinkö?

Entäs ne äidit, jotka ovat pienten lasten kanssa kotona ja yrjötauti pitää äidin veskin lattialla vaakatasossa tai influenssa kovine kipuineen sängyn pohjalla? Kuka hoitaa lapset? Entä jos isovanhemmat asuu kaukana? Tai puoliso on töissä? Ei töistä saa jäädä hoitamaan sairasta puolisoa. Tai entä jos ei ole puolisoa? Ja edelleen se äiti voi olla hyvinkin huonossa hapessa, esimerkiksi influenssa ei ole leikin asia. Eikä se vaan nykyään mene niin, että huonossa hapessa mennään lääkäriin. Tai mennään, mutta lääkäri taputtaa selkään ja lähettää kotiin pärjäilemisineen.


Kaikki äidit kaipaa hemmottelua, paitsi marttyyrit?


Eräässä kotimaisessa naisten komediasarjassa on kuvattu äitihahmo niin makoisana marttyyrinä, joka vähättelee itseään aina vaan kun mahdollista eikä osaa ottaa minkäänlaista positiivista huomiota vastaan. Enhän minä nyt, pyh! Tuo rooli tuntuu istuvan meissä suomalaisissa aika napakasti.

Mutta voiko joku väittää vastaan, etteikö muka olisi ihanaa saada hemmottelua sairaana ollessa? Vähän suklaata, lämmintä teetä, KAHVIA, uusin naisten lehti tai vaikka sen, että puoliso ottaa lapset ja koirat ja lähtee vaikka pariksi tunniksi ulos, että potilas saa ihan vaan olla ja tehdä mitä tykkää?  Tai että voisi mennä lääkäriin. Ihan rauhassa. Yksin. Olen kokeillut mennä hirveässä flentsussa lekuriin ja verikokeeseen niin, että tenava piti ensin kieputtaa rattaisiin paikoilleen kirkumaan, kun hoitaja koitti saada verikoetta allekirjoittaneen käsivarresta. Siinä sitä olikin tekemisen meininkiä ihan tosissaan ;)

Mutta onko meidän puoliso ja lapsetkin jämähtäneet siihen muottiin, ettei sairasta äitiä tarvitse hoitaa, koska äiti on...äiti?? Enkä edes viitsi aloittaa miesflunssasta tähän... Hihi!


Äitihän voi toki sairastua monellakin eri tavalla, eri ikäisenäkin. Itselle tämä on tietysti puhuttelevin ajankohta, kun eletään tätä lähes pikkulapsivaihetta. Palataan sitten niiden juttujen osalta 30 vuoden päästä asiaan, kun olen nuorekas vanha frouva (no katsotaan nyt olenko koskaan mennyt naimisiin) ja miten nuo aikuiset lapset minua hoitavat vai alkavatko tapella hoivakotipaikasta ja testamentista ;)


Kuka sinua hoitaa, kun olet sairas?


Äiti, kun sinä sairastut, kuka sinua hoitaa? Haluaisitko, että sinua hoidetaan? Vai kuulutko marttyyrisarjaan ja pyh, eihän minua nyt mitenkään tarvitse hoitaa? ;)


Hygge lautanen Ikeasta ja tummaa suklaata

Piti vielä lopuksi laittaa kuva maailman hyggeimmästä lautasesta jonka ostin alkukesän aleista. Kyllä nyt kelpaa lääkitä omaa syysflunssaa tummalla suklaalla hyggelautaselta ;)

Voimia ja rakkautta kaikille äideille, jotka kaipaisivat itsekin vähän lempeää hoivaa ja pehmeää silittelyä

Lämpimin terveisin sohvalta, Sari


maanantai 27. elokuuta 2018

MUTSI 1 - reissukarma 0


Miniloma Silja Symphonyllä, syysloma

Nakit ja mutsi-blogin Päivi lanseerasi keväällä osuvan termin "reissukarma" ja kirjoitti aiheesta otsikolla Reissukarma is a bitch (lukusuositus!). Kävin jo silloin osoittamassa myötätuntoani, omakohtaisesta kokemuksesta johtuen. Nyt täytyy kuitenkin tuulettaa, on tapahtunut ihme. Taistelu ei varmasti ole ohi, mutta silti. Nyt kävi niin, että...

minä voitin reissukarman 1-0!

Ennen lapsia en ollut kuullutkaan reissukarmasta. Kun esikoinen oli alle vuoden, reissukarma tuli minullekin tutuksi. Eli aina, kun piti lähteä jonnekin reissuun, joku meistä sairastui. Aina. Ihan joka kerta. Aaargh. Ja tuntui, ettei kukaan ymmärrä miksi me joudumme aina perumaan kaikki menomme ja tuntui, ettei kukaan sairasta samalla tavalla kuin me.

Ensimmäisen kerran reissukarma iski, kun esikoinen oli alle vuoden ja olimme ensimmäistä kertaa junalla matkalla kyläilemään  ja aloin "voida pahoin" yhdessä esikoisen kanssa heti, kun olimme kohteessa. Siinä olikin mukavaa voida pahoin koko 200km junamatka takaisin kotiin. Kiitos VR:n joka luki tilannetta ja järjesti meille hytin, jossa sain voida pahoin ilman, että koko junavaunullinen sairastuu.

Siitä se sitten alkoi. Olipa reissu mikä tahansa, meistä on aina joku kipeänä, kun lähdön hetki koittaa. On flunssaa ja ykätautia. Eikä me siis suinkaan jatkuvasti olla sairaana. On pitkiäkin pätkiä, kun ei ole mitään. Sitten yhtäkkiä kun matka lähestyy, tauti ilmestyy.

Aikoinaan kun lapset olivat pieniä, koitimme joskus saada ns. omaa aikaa viemällä lapset mummolaan hoitoon viikonlopuksi. Usein kävi niin, että kun lähtöön oli korkeintaan enää päivä, jommalla kummalla tenavalla nousi kuume. Tai jos ei vielä silloin, niin kun olimme ajaneet 100km viemään lapsia mummolaan ja 100km takaisin, tulikin jo puhelua, että nyt tenavalla on kuume, silmä tulehtunut tai jotakin muuta. Ei muuta, kun lapsen hakusuunnitelmaa miettimään. Kyllähän se joskus tuntui kovin epätoivoiselta. Eikä vähiten silloin, kun jouduin edellisenä päivänä soittamaan tulevan kummilapseni äidille, että emme pääse tulemaan ristiäisiin, kun olemme kaikki sairaana!

Keväällä varasin meille syysristeilyn koululaisten iloksi, että heille tulee heti koulun alkamisen jälkeen oma pieni miniloma. Koko kesä meni hyvin vähällä sairastamisella ja mitä lähemmäs reissua tultiin, sitä enemmän alkoi jännittää. Milloin se iskee?

Viimeinen viikko ennen risteilyä oli ihan kamalan stressaavaa. Tein aivan kaikkeni, että pääsisimme matkaan. Aloitimme hyvissä ajoin vitamiini+maitohapposuperkuurin. Tein lähes kemiallisia kaavioita, että lapset olisi puettu kouluun sopivissa vaatteissa, ettei tule kylmä eikä kuuma. Kaverikielto astui voimaan tiistaina. Jännitin lähtöämme perjantaihin saakka, kunnes lapset tulivat koulusta. Koska olihan meillä alla huonon onnen viikko.

Perjantaina viideltä, kun Silja Symphony alkoi lipua kohti Kustaanmiekkaa, me olimme laivan buffassa aloittelemassa minilomaamme syömällä hyvin. Me pääsimme reissuun! Mutsi 1 - reissukarma 0!

Oli mahtava reissu. Siitä myöhemmin lisää. Näihin kuviin ja mietteisiin tällä kertaa,

Sari
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...