tiistai 30. tammikuuta 2018

Kuinka erota PMS-monsterista?

Tiedätkö sen ”mä oon ihan kauhee”-olon? Kun mielialat heittelee, itkettää, tekee mieli suklaata, muttei halua syödä kun on niin kamalan pönäkkä olo muutenkin? Housut kiristää ja on ”bad hair day” mille ei voi oikeastaan yhtään mitään? Naama kukkii kuin mitä parhain pitsa. Lapsetkin tuntuu vaan tappelevan koko ajan eikä mieskään tunnu ymmärtävän mistään mitään, aaargh. Ärsyttää kun kaikki tavarat on ihan hujan hajan, miksei kukaan muu siivoa täällä? Ja kroppaa kolottaa ihan hirveästi: alavatsaa vihloo ja daisarit on turvoksissa kuin keilapallot. Yöllä ei saa nukuttua ja yöpaitakin on niin makkaralla ja vänksällään että puoli yötä menee että sen saa aseteltua hyvin ja sitten aamulla herään reip…paaseen päänsärkyyn, mikä ei taltu ei sitten millään. Eikä sitä hedaria oikein joutaisi kesyttelemäänkään, kun pitäisi saada lapset ylös ja aamuhommiin ja selvitä itse töihin. Sitten parin päivän päästä on taas se hetki, kun kaikki on paremmin kuin hyvin. Ihanat lapset, ihana mies, mitä pienistä sotkuista, elämäähän tää vain on! "I love my life. I am powerful, I am beautiful, I am free. I love my life. I am wonderful, I am magical, I am me. I love my life..."

Olenko seonnut aivan totaalisesti?

Tälle kaikelle on sana: PMS, ”premenstruaalioireyhtymä”. Se on siis pino psyykkisiä ja fyysisiä oireita, jotka ottaa ihmistä aika rankasti pannuun. PMS-monsteri tulee siis kylään kerran kuukaudessa. Onneksi kaikki naiset eivät joudu tästä kärsimään, mutta minä en ole yksi heistä onnekkaista, hohhoijaa sentään ;) Yleisintä PMS-oirehdinnasta kärsiminen on neljänkympin molemmin puolin. Mahtavaa (not)! Kun vihdoinkin lapset ovat vähän isompia, yöunet alkaa olla enemmän yhtenäisempiä kuin katkonaisia, alat muutenkin jokseenkin muistuttaa ihmistä, niin sitten saat riesaksesi mokomat PMS:t. Eihän tän nyt näin pitänyt mennä, epäreilua, thih!



[ PMS-minä, tarkalleen ]

Pikantin lisän tähän PMS-oireista kärsimiseen tekee tietenkin lapset. Ah nuo energiset sähköjänikset, jotka nukkuvat yönsä hyvin ja ovat joka aamu täynnä virtaa, jotka ei voisi mitenkään käsittää termiä "huono päivä". Siinä kohtaa kun 6h katkonaisten unien jälkeen ja hillittömän päänsäryn saattelemana kuuntelet klo.7.02 kun lapset vääntää siitä kumpi sanoi edellisenä päivänä mitä, niin kovalla äänellä, että naapuritalon väkikin sen kuulee, ei paljon huvittaisi muuta kuin vetää peitto korviin ja tirauttaa itkut, mutta eihän sitä ihan niin vaan voi. Tietyssä määrin ajattelen, että lasten on ihan ihan ookoo nähdä vanhempien tunteiden eri kirjo aina naurusta itkuun saakka, mutta PMS-päivinä tunnen itse itseni niin kaheliksi, joten en voi kuin kuvitella miltä "todellinen PMS-minä" näyttäisin lasten silmissä. Hullulta mutta kahjolta, luulisin ;)

Onneksi on mies, jolle voi illalla vuodattaa ankeimmat ”mä oon niin huano”-itkuvirret. Mies on varmaan ihan yhtä äimänä joka kerta, kun PMS-monsteri ottaa minut haltuunsa, vaikka olen yrittänyt ennakkoon varoittaa, että voit kellottaa ”nää päivät” kalenterista melko lailla viikolleen. Ja sitten seuraavana päivänä sitä ollaan kuin mitään ei olis ollutkaan – en siis oikeasti ajattele, että mies ei ymmärrä mistään mitään, se ajatus vaan tulee PMS:ien myötä ja katoaa yhtä nopeasti kuin on tullutkin. Kiva, että hän jaksa tätä jokakuukaisista kahjoilua katsella.

Sehän tästä tekeekin jännän, kun PMS:t ei iske samalla voimalla joka kuukausi! Yhtään et voi ennakkoon tietää, onko nyt helpompi PMS-tykityksen sarja vai vaikeampi. Selviätkö pelkällä hammasten kiristelyllä vai itketkö ihan joka asiasta. Onhan se onni, ettei PMS:t aina tule samalla volyymillä, hih ja huh! Elämäni naisena, yhtä seikkailua!


Nyt kun oikoluin jo kirjoittamaani, alkoi ihan naurattaa, miten pöhköltä tämä teksti kuulostaa, mutta voin kertoa, että minun PMS:t on vaikeusasteeltaan ehkä keskitasoa, lähinnä se päänsisäinen äksypöksyily ja överiherkistely ottaa itseäni pannuun. Monilla, joiden kanssa olen jutellut näistä asioista, oireet on vielä hurjemmat.

PMS-oireilu kaiken hekottelun takana voi kuitenkin laittaa ihmisen uimaan ihan masennuksen syvissä vesissä, joten mistään pelkästä kepeästä hassunhauskasta kiukuttelusta ei aina ole kyse. Jos mieli menee ihan syvimpiin pohjamutiin, kehotan puhumaan tilanteesta hyvälle ystävälle ja pohtimaan yhdessä, kannattaisiko käydä ihan terveydenhuollon ammattilaisten juttusilla, vaikka sitä sanotaankin, että suklaa on halvempaa kuin terapia.


Voiko tästä PMS-monsterista erota?

Hah hah, en nyt siis tarkoita avioeroa minusta, sinusta tai puolisostasi, vaan siis näkemiin näille oireille. Lukisin mielelläni kokemuksiasi, miten olet päässyt PMS-monsterista eroon tai miten saat normalisoitua itsesi vaikeina hetkinä? Jos kärsit PMS:istä just nyt, eikä ole voimia kommentoida mitään, niin jätä kommenttiboksiin vaikka vaan "<3". Tsemppiä, kyllä se taas parin päivän päästä helpottaa!



4 kommenttia:

  1. Aaaaa että, PMS! Aivan hirveä asia!
    Itselläni on kierukka, ei menkkoja, mutta PMS se iskee aikalailla neljän viikon välein. Itseasiassa ensi viikko pitäisi olla taas sitä aikaa.

    Mulle PMS iskee varsinkin psyykkisesti todella rajuna. Silloin mie itken, huudan ja masistelen ihan kunnolla. On koko perhe koetuksella. Varmasti kierukallakin on oma osansa oireiden voimakkuuteen, mutta mieluummin näin kuin raskaus...

    Liikunta ja hyvä ravinto auttavat mulla vähän oireisiin. Täytyisi vain olla tarpeeksi rauhallisia hetkiä päivän aikana.

    Tsemppiä ❤ Ei se oikeasti ole helppoa silloin, kun PMS on ihan kunnolla päällä.

    On monesti itse pitänyt kirjoittaa samasta aiheesta. Niin rankasti se elämään vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkeasta kommentista! PMS on kummallinen monsteri, mikä kiusaa monia, mutta miksköhän siitä puhutaan niin vähän? Aihe on toki vähän "ällö" mutta miten isosti se vaikuttaakaan - koko perheen elämään?

      Kirjoita ihmeessä tästä blogissasi. Minäkin palaan takuulla tähän asiaan vielä uudelleen!

      Tsemppiä meille!

      Poista
  2. Kuulostaa tutulta. Mitään vinkkejä minulla ei ole. Tuntuu, että mennyt vain hullummaksi iän myötä nämä oireet. Sehän onkin kiva, kun perheessämme on myös murkkuikää lähestyviä lapsia. Jään seuraamaan, jos tänne kommentteihin tulisi hyviä vinkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! PMS vetää meidät naiset hiljaiseksi, voin päätellä että aika moni nainen miettii ihan samaa, miten sen monsterin saisi kuriin? Kuten Henna kommentoikin, niin liikunta varmasti auttaisi mutta mitenkäs nyt talvella kun on niin kylmää että silmät jäätyy päähän, suklaa houkuttaa enemmän mutta sokeri ruokkii sitten taas kaikkea huonoa.

      Palaan tähän asiaan uudemman kerran! Toivottavasti minulla on silloin korillinen vinkkejä antaa muille PMS-monsterisiskoille! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...